Lunta tupaan hiihtäjille
Einon päivä oli oire tulevasta. Sulassa maassa ei suksi luista eikä kuntta pidä. Niin pettää hiihtäjänkin kunto, jos ei kehtaa kävelysauvoja ulos survaista.
Latu-urat valmisteltiin Vehkajärvellä kerrankin ajoissa, sulan maan aikaan latukoneelle sopivaksi. Tehtiin kaksi uutta siltaa Touhulan alapuolelle, jotta kelkan olisi helpompi ojia ylittää.
Kaadettiin kuusi, joka viekoitteli hiihtäjiä puoleensa Touhulan mutkassa. Putsattiin latupohjat vesakoista ja toivottiin lumista pakkastalvea edellisten talvien tapaan. Suksetkin ehdittiin pohjustaa uusilla nanovoiteilla helpommin lykyttäviksi. Vaan ei luista suksi märällä kuntalla. Latupohjillekkin on kuntta noussut pysyyn Einon puhureissa. Ei auta kun kiertää pitkin märkiä metsiä uusia reittejä etsien.
Sitä on vain sopeuduttava uusiin tilanteisiin ja kohdattava vesi porstuassa kävelysauvoihin nojaten. Jos uusi pyrintö ei miellytä, voi aina laittaa sauvat suksien vierustalle ja palata tupaan toteamalla: “Tuli lunta tupaan, ei onnistu vesihiihto”.