Kukkia Marssi 2023
Teksti ja kuvat Jyrki Uusmies
2.9.2023 oli syksyinen päivä kun “Vehkajärven Nuoret Sankarit” (VNS ry) Jyrki, Mikko ja Sami tapasivat Luopioisten Vohlisaaressa. Oli alkamassa Luopioisten reserviläisjärjestöjen aikaansaannos 52 kilometrin Kukkia Marssi Kukkiajärven ympäri. Pälkäneen kunnan tervehdyksen antoi Kenraalimajuri evp Pertti Salminen ja sen jälkeen järjestäjien edustajat pitivät erinomaiset ohjeistukset marssijoille.
Ja sitten ei kun matkaan, ensin kilometri hiekkaa ja sitten tiukka vasen kohti Rautajärveä ja asfaltin takominen alkoi. Henki korkealla matkaa edessä. Välillä Kukkia välkkyi oikealla puolella ja kohtahan jo Rautajärvi tuli näkyviin. Oli väkeä, sillä Elotähkässä oli Lantikkaporukoiden kokoontuminen.
Rautahovilla vesitäydennys. Rynnättiin kärkeen, vettä alkoi satamaan, jouduttiin luovuttamaan kärkipaikka. Siinä tärkeimmät ennen kuin saavuimme Kyynärön Lavalle taukopaikalle.
Kyynärössä sitten päästiinkin vaihteeksi hiekkatielle, joka on vähän armollisempi jaloille. Siinä matka joutui mukavasti kohti Padankoskea. Padankoski ohitettiin tyynen rauhallisesti kun Kotakahviokin oli tältä kesältä suljettu. Sade helli välillä edelleen. Sadevarusteita ei kuitenkaan välitetty käyttää, tosin yksi jäsen osoitti luovaa ajattelua vetäistyään sontsan esiin!
Jo kohta Kuohijoen VPK:n talo lähestyi ja päästiin kuivattelemaan ja syömään. Järjestäjä olikin panostanut logistiikkaan kiitettävällä tavalla! Tässä vaiheessa taidettiin tehdä havaintoja ensimmäisistä ihon kulumisista joita oli hyvä hoidella sateen suojassa. 26 km takana.
Vatsat täynnä ajoissa nukkumaan. Nukkuminen sujui vaihtelevalla menestyksellä, mutta ainakin levättiin. Aamulla ei pitkään vetelehditty ja matka meidänkin osalta jatkui jo klo 6.17 aamupala syötynä.
Toisen päivän ensimmäinen etappi oli yhteen Sappeeseen näillä alueilla. Matka meni yllättävän hyvin ja vauhti oli edelleen hyvällä tasolla, vaikka kiire ei ollutkaan. Maasto oli melkoisen kiharaista ja mäkistä joka asetti omia haasteitaan kuitenkin. Sappeessa jyrkkä kurvi oikealle ja kohti Puutikkalan VPK:n taloa jossa paikalliset olivat panostaneet oikein kunnolla. Tarjolla oli makkaraa, lettuja, muikkuja, kahvia, pullaa, makaroonisalaattia, leipää jne. Rahalla selvittiin hyvästä tarjoilusta ja mielellään maksoi koska oli tunne, että kyläseurat tarvitsevat myöskin rahaa.
Hetki vielä ja oltiin toisen päivän puolessa välissä eli yhteensä 39 km taivallettu. Kärkeen lähettiin, mutta tuo meitä seuraillut porukka joka elienkin oli lopulta kärjessä meni sitten ohi. Kilpailuhan tämä ei ollut, joten ei lähetty juosten karkuun. Ennen Holjaa osa jaloista ilmoitteli olemassaolostaan ja piti välillä oikein keskittyä menemiseen.
Holjan jälkeen ollut miehittämätön vesipiste oli törkeästi varastettu ja muutenkin kun Luopioista lähestyttiin, niin tuntui olevan villi meininki. Poliisiautoja meni neljään viiteen kertaan kovaa edestaas. Liekö olleet vesipöntön perässä? Jo kohta päästiinkin eiliseen lähtöpaikkaan pokkamaan todistuksia. Osa jaloista ruvella, mutta mieli ja henki hyvällä tuulella. Vakaasti päätimme, että ensi vuonna pitää Vehkajärveltä saada ainakin kaksi partiota liikkeelle. 52 km, 70000 jalan jyskäytystä maahan, partio nro 2 Vehkajärven Nuoret Sankarit konkkaa kylillä muutaman päivän.
