Kaupat, sähköt ja puhelin (Polkupyörällä Pajulaan 18.7.)
Pajulassa on ollut ainakin kaksi kauppaa, eli Yrjö Konttilan ja Kauko Konttilan kaupat.
Raine Raition Kuhmalahden historia -teoksesta lainattua tekstiä: “Ostosten tekeminen entisaikojen pienissä kyläkaupoissa oli täysin toisenlaista kuin nykyisissä valintamyymälöissä. Pienistä liiketiloista huolimatta kaupassa saattoi olla tuoli tai pari, joskus penkkikin johon voi istahtaa vaihtamaan kuulumisia kauppiaan ja toisten asiakkaiden kanssa. Kauppias saattoi tarjota tupakan ja asiakkaat istuivat tupakoiden ja juoden limonaatia tai pilsneriä. Kaupat olivat Kuhmalahdella aina 1960-luvulle saakka tällaisia sekatavarakauppoja joissa jauhot, ryynit, sillipuntut, suolat, sokerit, kankaat, langat, talous- ja työkalut, sekä tupakat olivat vieretysten sulassa sovussa.”
Pajulassa kulki myös kauppa-auto, sillä vuonna 1957 perustettiin Suomen ensimmäisiin kuuluneet myymäläautoreitit Pohjassa kauppiaana toimineen Aarne Heinon aloitteesta. Muistan hyvin kauppa-autolla käynnit. Kauppa-autossa oli kuljettaja ja myyjä, joka palveli asiakkaat tiskin takaa. Myöhemmin kauppa-autot muuttuivat itsepalveluperiaatteella toimiviksi, jolloin kuljettaja toimi myös kassana. Aulis Rantala, joka asuu Pajulanlenkin alkupäässä, hoiti vuosikaudet Niemen Sepon myymäläautoa.
Aikaisemmin maitotonkien kuljettajat toimivat kauppatavaroiden välittäjinä. Ainakin edesmennyt Heikki Mäkinen kertoi tuoneensa kauppa- ja apteekkitavaraa meijerireissujen yhteydessä. Längelmäellä asunut Jussi Kuikka toimi kulkukauppiaana muutaman vuosikymmenen ajan, muistan Jussin hyvin. Hän myi puisista laatikoistaan nappeja, neuloja, lankaa, kyniä, alusvaatteita ja paljon muuta tarpeellista. Jussi kuorsasi aikalailla, tämä tuli havaittua, kun hän yöpyi meillä.
Pajulasta kauppa katosi 1970-luvun alkupuolella.
Pajulan kylän sähköistämisestä oli laadittu suunnitelma jo viisikymmentäluvun alussa, mutta sähköistäminen jäi rahoitusvaikeuksien vuoksi toteuttamatta. Linjoja päästiin rakentamaan vasta 1963, kun muodostettiin Pajulan Sähköyhtymä, joka rahoitti rakentamiskustannukset. Pajulan kyläkeskuksen ja Egyptinkorven asutusalueen sähköistämisen jälkeen Kuhmalahtea voitiin pitää kokonaan sähköistettynä.
Kuhmalahden Puhelinosakeyhtiön aakkosellisen luettelon mukaan vuonna 1934 Pajulassa on ollut puhelin maanviljelijä Konttila J.:llä, puh. nro 86. Kyseisessä luettelossa on 70 nimeä.
Ensimmäisenä Kuhmalahdella puhelimen hankki itselleen rusthollari Kaarlo Ali-Hinkkala v. 1906.
Pajulaan syntyi sotien jälkeen uusi Egyptinkorven asutusalue, josta olen aiemmassa kirjoituksessa kertonut. Asutusalueen seurauksena rakennettiin uusi paikallistie Pajulasta Pohjan-Vehkajärven väliselle maantielle (325-tie). “Egyptinkorventieksi” -nimetty, nykyään Pajulanlenkki -niminen tie oli liikennöitävässä kunnossa kesällä 1953, mutta valmistui varsinaisesti vasta seuraavana vuonna. Tämä tie oli ensimmäinen, joka otettiin kunnan hoitoon vuonna 1954, ja joka siirtyi edelleen valtion hoitoon 1960-luvun alkupuolella. Ennen tätä tietä Pajulan kyläkeskuksesta kuljettiin Järvenpään kylän suuntaan Eräjärvelle.
Mutta täytyihän jonkinlainen kinttupolku olla Egyptinkorvesta Pohja-Vehkajärvi-tielle aiemminkin, koska esimerkiksi Alangot muuttivat Vehkajärveltä Pajulaan ja Lindholmit Pohjasta Pajulaan. Täytyy ottaa asiasta tarkemmin selvää.
Pajulassa ei ole markkinoita vietetty, mutta Vehkajärvellä on mansikkajuhlaperinne. Paikalla on ollut valokuvaajia, limonaadin, kaljan ja viinan myyjiä. Myytävänä on ollut myös korppuja, nisusia, kahvia ja metsämansikoita. Kylällä on marssittu edestakaisin ja nuoret ovat järjestäneet leikkitilaisuuksia ja tansseja. Jotain tuommoista on tiedossa ensi sunnuntainakin, kun Touhulassa on 5.7. klo 13 Mansikkajuhlat.
Pohjassa on lauantaina 4.7. klo 10-13 Maalaismarkkinat. v. 1882 markkinapyhää on vietetty näissä tunnelmissa: Wehnäleivät piankin ostetaan loppuun ja syödään, mutta kuiwa ruoka waatii kostuketta ja kun on saatawana, mitäs muuta kuin kastelemaan kaula, sillä muuten ei jaksa laulaa. Wäkeä oli runsaasti, tietysti enin osa ilman asiata käwellen raittia toisesta päästä toiseen, miehillä pullo taskussa ja keikkulientä pullossa ja toiset kysellen: tiedätkös mistä wiinaa saa? ja kaitpa sitä oli saatawana, koska miehet iltapäiwällä käwiwät keikkuwalla päällä, ja markkina elämä käwi meluelämäksi, riita ja tappelu oli joka paikassa ylinnä.
Huh, noita markkinoita ennen vanhaan.
Polkupyörällä Pajulaan -tapahtumassa katsellaan ja kuulostellaan missä kaupat ovat olleet, entä posti – mistä se noudettiin. Mitä on tullut tilalle?