Joulu joutui naapuriin
Tie 325 vie Vehkajärveltä kahteen suuntaan. Toivottavasti molemmat suunnat yhtyvät yhdeksi Kangasalaksi. Silloin Vehkajärvi olisi sisäisen valtaväylän yksi etappikylä. Kun Vehkajärveltä haluaa kohdata taajamaihmisiä on valittava 325 tienpätkistä joko itäinen tai läntinen suunta. Länteen on ajettava 40 km Kangasalan kirkonkylälle. Itään ajetaan 20 km Kuhmoisten kirkonkylälle. Molemmissa kirkonkylissä vietetiin juolun avajaisia. Kuhmoisissa ihmiset järjestivät kohtamisia ihmisille. Kangasallla organisatiot järjestivät asiakkaita kaupoille.
Valitsin Kuhmoisen, enkä pettynyt. Pääraitin jouluvalot sytettiin, raitin varrella olevat liikkeet tarjosivat glögejä toimitiloissaan ja tutustuivat ihmisiin, Kuhmolassa tarjottiin kaikille riisipuuroa ja ilta vietettiin tanssittamalla samassa paikassa joulumielen saaneita ihmisiä. Ja kas ihmiset vaelsivat liikkeestä toiseen, tapasivat tuttuja ja tuntemattomia. Ihmiset jopa tutustuivat toisiinsa noudattaessaan samaa rytmiä siirtyessään liikkeestä toiseen. Kukaan ei pakkomyynyt mitään, eikä kuumien juomien juojille tullut vaivautuntta oloa, kun ei tullut liikkeeseen asiakkaana vaan tutustujana. Liikkeet tulivat tutuiksi. Tuttu ovihan on helpompi avata myöhemmin asiakkaana liikkuessa. Tarjonnan monipuolisuus yllätti. Eipä ole tarvetta ajella 40 kilometria länteen. Pitkäripaiset ovet aukeavat lähempänäkin.
Toivotaan Kangasalan oivaltavan moninapaisuuden mahdollisuudet. Kuhmoisiin ei ole tarvetta rakentaa edes kulttuuritaloa, koska sellainen, Kuhmola, on jo kuntalaisten aktiivisessa käytössä. Kuhmoislainen kulttuuri lähtee kohtaamaan ihmisiä, ei organisatioita. Tämä toimintatapa olisi siirrettävissä myös Kangasalle, mutta taitaapa sellainen aktiivisuus uhata Kesäpäivän auvon tuudittamien viranhaltioiden asemaa. Toivon Kuhmoisviruksen tarttumista talvipäivän Kangasalle. Kesää kestää Suomessa vain kolme kuukautta.
Kuhmoinen on kohtauspaikka. Kangasalla hukkutaan hallintoon.