Honkien huminaa

Ennen joulua tonttini viereisessä metsässä näkyi muutamana iltana valoa ja isojen koneiden liikettä. Lähdin katsomaan.

Sisko Taipale Vehkajärveltä keräsi ja ajoi puita metsästä tienvarteen pinoille. Palasin hakemaan kameran ja otin Siskosta ja koneista muutaman kuvan.

Sisko kertoi, että on marraskuussa 2015 saanut valmiiksi metsäkoneenkuljettajan ammattitutkinnon Jämsän ammattiopistossa. Myös Siskon mies Juho Taipale suoritti saman tutkinnon. Onnea Taipaleen perheeseen!!

Siskon mukaan metsäkoneenkuljettajan työ sopii naiselle siinä missä miehellekin. Voimaa ei tarvita oikeastaan muulloin kuin letkuja vaihdettaessa.

Sisko on vieraan palveluksessa. Samaa metsäkonetta ajaa kaksi henkilöä eli kone tekee työtä kahdessa vuorossa. Juho kaataa ja pätkii puut omalla koneellaan, joka on melko uusi. Kävin Siskon puheilla kello 20 jälkeen, jolloin Juho on jo päättänyt oman työpäivänsä.

Monenlaista juttelimme metsässä, mutta koska en kirjoittanut muistiinpanoja ja tapaamisesta on kulunut aikaa ja olen asioita jo unohtanut, en arvaa kirjoitella ammattiasioista mitään höpöjuttuja.

Kysyin Siskolta näkeekö hän metsässä eläimiä, että pelkäävätkö eläimet isoja koneita. Joskus on hirvi näkynyt ja muutaman kerran isompia petolintuja. Katse on yleensä kiinnittyneenä työhön.

Sisko kuuntelee yleensä musiikkia, sillä musiikista saa työhön hyvän rytmin. Tämän huomasin seuratessani kuorman purkamista. Kun työ sujuu, se näyttääkin rytmikkäältä.