Vehkajärven Teatteri näytti, mitä oikealla intohimolla saadaan aikaan. Heittäytymällä intohimoisesti kesänäytelmässään Jorma Kairimon  kirjoittamaan Turmiolan Tommin draamalliseen sarjakuvaan saavutettiin tulkintataso, joka sai katsojan unohtamaan missä hän oli.

Mainio tulkinta palkittiin kolmella Moliere palkinnolla. ohjaaja Janne Salmiselle myönnettiin palkinto kokonaisvaltaisesta ohjauksesta. Siinä yhdistyivät henkilöohjaus, näyttämökuva ja visuaalinen kokonaisuus. Hän oli saanut näyttelijät luovaan lentoon tavalla, joka henki ryhmän hiottua yhtenäisyyttä ja yksilöiden luottamusta omaan ja muiden tulkintaan. Näyttämökuvassa mainio ratkaisu oli baaritoimintojen lavastuksen keskittäminen vanhalle näyttämölle, jolloin baariin saatiin autenttinen tunnelma. Muiden toimintojen sijoittaminen etunäyttämölle vahvisti baarin merkitystä Tommin tarinan kehityksessä.  Mainio oli myös henkilöiden sijoittelu baariin osaksi lavastusta. Se vahvisti replikoinnin merkitystä henkilöiden tarinassa.

Tanja Vuoriselle myönnettiin Moliere palkinto Turmiolan tyttären , Sadun roolista. Kurinalaisella tyttömäisyydellä tulkittu osa, toi hyvin esiin  vanhempien antaman käyttäytymismallien merkityksen  lapselle. Aikuisuuden roolimallit löytyvät poikeuksetta hyvin läheltä.

Mervi Murtonen sai Moliere palkinnon Taimi Turmiolan osasta. Nalkutus on pahimmillaan kommunikointia, jossa joka sanan paino on selkeän ymmärrettävä. Mervin tulkinnassa sanatulva oli sellaista ilotulitusta, että katsojalle ei jäänyt epäilystäkään, etteikö se  läpäissyt Tommin tajuntaa.

Upeita roolisuorituksia olivat myös Esko Puntalan Turmiolan Tommi ja Timo Humaliston Maunulan Matti.

 

 

Kaikki näyttelijät olivat löytäneet rooliinsa osaamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvä niin.