Jäikö jälki jälleen jälkeen

Vehkajärvellä on yleisesti ihmetelty Kylätaiteilijoiden monotypia opintojakson loppunäyttelyn poissaoloa kyläkahvion galleriasta. Saivatko vehkajärkiset kylätaiteilijat kiertokoulussa jälki-istuntoa? Oliko Näppilän navetta liian eläimellinen työpaikka, jossa luovuuden kukat syötettiin isäntien suurpaaleihin?

Eivät asiat niin yksinkertaisia olleet. Kiertokoulu ei vain yksinkertaisesti ollut huomioinut opintojen aikataulutuksessa ilmastonmuutosta. Monotypiassa luomukset painetaan läpimärälle syväpainopaperille. Eihän se biotehtaiden tuote kuivukkaan ilmastossa, jossa ilman suhteellinen kosteus on trooppisella tasolla. Kostealla paperilla väri suttaantuu, jos sitä rieputetaan. Ja Vehkajärvellähän kylätaidetta rieputetaan kun ollaan vehkajärkisiä.

Kylätaiteilijat ovat pahoillaan, etteivät saaneet tartutettua kokemaansa luomisen riemua kesäkahvion näyttelyllä, mutta tuleehan niitä uusia tilaisuuksia. Kuten tulee uusia monotypia opintojaksoja kaikille kiinnostuneille.

Kuvakoosteessa voitte yhtyä kiertokoulussa koettuun opiskelun riemuun ja intensiiviseen luovuuden kukintaan. Konvergoitu navetta tarjoaa elämysympäristön luovuuden kehittämiseen ja toteutukseen. Monotypia on yksinkertaisin tapa tuottaa painettua kuvataidetta. Se on niin vehkajärkistä ettei palleilla pysy. Tätä taidetta kehitetään lisää..

Katellaan…

Paulan maisemassa omena on pudonnut hyvään maahan