VNS100: Vehkajärkinen vaaliväittely

Näin kuntavaalien lähestyessä oli jännää löytää Pilkkeestä vehkajärvinen vaaliväittely Suomen itsenäisyydenajan ensimmäisistä eduskuntavaaleista. Vaalit pidettiin 1. ja 3. maaliskuuta 1919. Koska Pilke nro 9 on päivätty maaliskuulle 1919, siinä kuvattu vaalikeskustelu on kirjoitettu joko ennen vaaleja helmikuussa tai heti vaalien jälkeen maaliskuun puolella.

Keskustelussa viitataan usein ‘elistös puoleen’, joka viitannee Kansalliseen Edistyspuolueeseen. Tekstissä mainittu ‘tietomies Linna’ lienee pälkäneläissyntyinen Eemil Linna, joka oli juuri Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustaja ja ministeri. Toiselle tekstissä mainitulle nimelle ‘Joutsimatka’ en löytänyt isäntää. Jos joku osaa sanoa, keneen nimi viittaa, niin olisi kiva kuulla.

Näissä vaaleissa oli harvinaisen paljon pelissä, sillä vuoden 1918 lopun lyhyeksi jäänyt Suomen kuningaskuntahanke sai vehkajärvisetkin vaaliväittelijät pohtimaan ‘risitäntin’ ja kuninkaan hyviä ja huonoja puolia varsin värikkäästi. Tasavaltalaiset olivat lopulta vaalin ylivoimaisia voittajia, ja vaalin jälkeen muodostettu eduskunta valitsi Suomen ensimmäiseksi presidentiksi kuningaskuntahanketta vastustaneen K. J. Ståhlbergin.

Tekstissä mainitaan myös ‘Amerikan räsitäntti’, jota kuvaillaan varsin ihailevaan sävyyn. Amerikan presidenttinä keväällä 1919 oli Woodrow Wilson.

Tekstistä on myös luettavissa, että kylällä kierrettiin aktiivisesti vaalityötä tekemässä ja kertomassa ihmisille, miten vaalissa kuuluu äänestää. Se oli ehkä tämän Pilkkeeseen kirjoitetun jutunkin tarkoitus. Vaalityö ei tältä osin tosin aivan onnistunut, jos ja kun juttu ilmestyi vasta vaalien jälkeen.

Se ero tässä on nykyisiin vaaliväittelyihin verrattuna, että sopu säilyy paremmin, eivätkä väittelijät puhu toistensa päälle 🙂

Vaalipäiviltä

Joukko äijiä istuu piippua poltellen ja juttelevat vaaliasioista, tupakoista, jne.

Masa: Nii sitä minä, että kun niistä tässä puhutaan, että sanoma sannoo, ettei saa pois jäälä vaikkei siihen punaseen puoleen saa vettää vaan siihen elistös puoleen, sillä ne sosialistit on kauheita ja ne porjarit, vaikka kyllä ne siihenkin vettää
Kustaa: E, e, ei, sitä parasta puolta sitä elistöstä, sitä maalaisliittoa, en minä taas sosialistiin velä, sitä maalaisten puolta minä aina olen ollu.
Masa: Ni, ni, ni, se on sitä suoraa puolta, sitä elistöstä, sitä suoraa ja minä vaalin sitä suoraa pualta.
Kustaa: Ei kuningasta, minä en sitä kannata, vaan sitä risitänttiä, kun on kuningas nin onko poika samanlainen kuin isä ja kun se on perinnöllinen. Kattotaas raamattua, siellä on isä jumalinen mutta poika on jumalaton ja minä vihaan sitä, mutta risitänttiä, sitä tasavaltaa, se on sitä parasta puolta, sitä elistös puolta, sitä parasta puolta, hemminä kuningasta äänestä.
Jusu: Mutta kuulkaas, kuulkaas, kun minä selitän: Jos minulla on talo ja minä otan pehtoorin, jos se on hyvä, minä pilän sitä vuolen, minä pilän toisen vielä kolmannen, neljännen, viilennen, vaikka koko iän. Mutta jos minulla on huono pehtoori, nin minä passitan sen vuolen kuluttua pois, ja silloin kun minä joka vuosi muutan pehtooria, niin minun taloni menee rappu rapulta alaspäin. Kun meillä on kuningas, niin totta se parempi on kuin resitentti, jota yhtäpäätä muutetaan. Äänestäkää vaan kuningasta, silloin on hyvä hallitus
Hosa: Mutta jakka minä selitän: Jusu ei näy ymmärtävän, ettei presitenttiä joka vuosi muutella tarvitse. Jos on hyvä presitentti, niin saa pitää vaikka jälkeen kuoleman, mutta kuningas on maailman loppuun asti jos ei välillä vallankumousta tee. Minä ainakin vastustan kuningasta, eikä sitä toiset täällä äänestäkään kuin Jusu.
Kustaa: Juu, juu, sitä mieltä minäkin olen kuin Hosa, ei kuitenkaan kuningasta, sitä risitänttiä sitä parasta puolta ninkun Ameriikassa. Kyllä minähän aikani menen, mutta noitten nuorempien puoltahan tässä täytyy pittää.
Esa: Tässä olis piippuun, kyllä se elistöspuolue minä luulen taitaa paras olla. Kyllähän toi Linna kumminkin pääsee sinne, se on pääehtokas ja tietomies, taikka kyllähän Joutsimatkakin sinne pääsis jos nin paljo ääniä sais.
Masa: Vainni, vai on se tietomies sitä elistöspuoltakos se sitte on.
Kustaa: Mitä nää nyt oikein on, täähän taitaa olla vallan havannaa. Missäs se mosani oikein on? Oho, jopa löytyikin, kyllä ne tupakkinsa saa pitää kun omakasvoja vaan piisaa. Eihän sitä humalaa kukaan polta.
Masa: Ne on niitä mitä paroiksi voi sannoo. Pitäkööt tupakkinsa, jokka suvviin pääsee, kyllä sitä taas mennee. Minäkin olen jakanut tupakkini. Ainakin viilelle minä olen antanu.
Esa: Eiköhän sitä lähletä jo ennenkö pimmee tullee.
Jusu: Mennään vaan, mutta kun minä oikein totta puhun, niin toi lista se paras on, puhutaan mitä puhutaan. Kyllähän minä tässä ny hävisin teitin kanssanne. Hyvästi ny… hyvästi vaan.
Masa: Kyllähän se maalaisliitto on paras, en minä niitä porjaria äänestä. Kerrahan minä velin siihen nuorisuomalaiseen puoleen, hm, siihen porjariin, mutta en minä ennää velä siihen. Sitä elistöstä, siihen puoleen minä velän ja ohan siellä opas, hm….. vai puna, voi hyvät ihmiset, vai siihen se veti, hm… sitä on kotona neuvottu, hm…. arvaan minä sen, että punanen se on, vaikka minä sille sanon että ei siihen punaseen saa vettää, on se aika likka. Sanohan se puhujaki Raukolassa, että ne voi rittelit, kun niitä on niin paljon, eikä ne porjarit niitä niin pistouvaa. Mutta sellanen mies kun Ameriikan räsitäntti, kyllä tavara kulkee, ne käryää niin hyvälle, muttei niitä työmies saa. Minä vihhaan niitä porjaria.
Kustaa: Kyllähän minä sen arvasin, että punanen se on – joko sinä olet käyny siellä.
Masa: Enminä vielä käyny, mutta juuri pitäs lähtee, mene sinä elellä, kyllä minä pian tulen.
Hosa: No oletteko jo selvillä, mihinkä puolueeseen äänenne annatte.
Kyllä, kyllä sitä ollaan.

– Pertti –