Arsenikkia Touhulassa pitsit heiluen
Kaikenlaisissa näytelmissä olen kriitikkovuosieni aikana joutunut kitumaan, mutta tämä näytelmä nyt kyllä löi laudalta kaikki, vai pitäisikö sanoa, että seljaviini teki tehtävänsä. Vehkajärkinen näytelmäpiiri oli ottanut työstääkseen Joseph Kesselringin näytelmän Arsenikkia ja vanhaa pitsiä, joka vie katsojan vuoteen 1941 Brooklyniin kahden herttaiselta vaikuttavan vanhan neidin kotiin.
Vanhat neidit Abby (Anne Ahola) ja Martha (Heli Toivola) toivat upeasti armeliaisuuden ja laupeudentyönsä esiin. Turhaan veljenpoika Mortimer Brewster (Esa Liehu) epäili, etteivät ihmiset ymmärtäisi ja hyväksyisi neitien touhua, joka on niin viatonta. Esan debyytti Touhulan lavalla oli loistava! Hän selvisi hienosti todella vaativasta lähes koko ajan näyttämöllä olevasta roolista, jossa vuorosanoissa olisi ollut opettelemista kokeneemmallekin. Tuija Toivola toi suloisen Elaine Harperin rooliin myös topakkaa täpinää niin, että Mortimerin korvissa soi.. Taisipa moni miespuolinen katsoja jäädä kuoroparvelaisen sääriä ihailemaan. Moni katsoja ei varmaan ensin lavalta tunnistanut Timo Humalistoa ollenkaan Jonathan Brewsterin roolista. Niin oli paha veljenpoika hurjan näköinen, että pelotti jopa kanssanäyttelijöitään. Ja Ach, tohtori Einstein! Luontainen uusi kyky Touhulan lavalla, Esko Puntala, on saanut aksentin kohdilleen ja lirkuttelee neidit ja katsojat pöyrryksiin upealla suorituksellaan! Eskoa halutaan nähdä tulevina vuosina lavalla lisää!
Onneksi pahisparin touhut eivät tuntuneet niin pahalta, kun toimintaa oli turvaamassa kunnon poliisikaarti. Nuoremmat konstaapelit Klein (Sami-Pekka Pettersson) ja Brophy (Olli-Pekka Pettersson, myös ensikertalainen lavalla) olivat hyvä pari lavalla täydentäen toinen toisiaan. Rosvon tainnutus ja taskujen tutkiminen sujuivat hienosti. En tiedä, olisinko uskaltanut rosvon taskusta löytyneita purukumeja itse suuhuni pistää.. Esko Lahtinen ottaa haltuunsa roolin kuin roolin. Tänä vuonna hänen niin aito suorituksensa konstaapeli-näytelmäkirjailija O´Harana herättää kyllä epäilyksen, mitä pullossa mahtoi olla. Luutnantti Rooney (Mervi Murtonen, ensikertalainen Touhulassa) pisti tiukkana pojat järjestykseen, eikä jättänyt epäilystä siitä, kuka oli poliisikaartin pomo. Ainoa tuplaroolin tekijä oli Arvo Mäkinen. Ensimmäisessä näytöksessä huonetta vuokraamaan tullut Gibbs lirkuttelee neitien kanssa lanteet heiluen. Onnelan johtaja Witherspoonina hän taas on tiukan asiallinen ja etäisyyttä pitävä. Uskomattomin roolisuoritus oli kuitenkin Jorma Mattilan Teddy Brewster! Ilmiömäisesti hän vaihtoi presidentti Rooseveltistä Afrikan safarin apinaan töräyttäen torvellaan hereille paatuneimmankin katsojan. Näytelmän kruunaa Satu Puntalan laulama Sateenkaaren tuolla puolen! Kylmät väreet menevät kuulijan selkäpiitä pitkin, kun herkkä upea sointi porautuu kuuloluihin!
Tämä näytelmä ei kyllä jätä ketään kylmäksi. Tai noh, taisi siinä aika monta kylmäksi mennä.. Loistavia roolisuorituksia ja hersyvää tilannekomiikkaa herranpieksuista lähtien kannattaa kyllä lähteä katsomaan kauempaakin! Esitys oli kyllä niin näyttelijöidensä näköinen. Kesselring on varmaan kääntynyt tämän täys-vehkajärkisen produktion aikana haudassaan useampaan kertaan.
Mortimer Brewster, teatterikriitikko
Seuraavat esitykset perjantaina 12.7. klo 19.00, sunnuntaina 14.7. klo 13.00 sekä Touhulan yössä perjantaina 23.8. klo 22.00 ja viimeinen näytös sunnuntaina 25.8. klo 13.00.