Vehkajärven pilkkijät kotijäällä
Torjuakseen kuntakeskuksessa vallitsevaa yleistä käsitystä, että Vehkajärkiset pilkkivät vain sisätiloissa, järjesti Vehkajärven Nuorisoseura oikeat pilkkikisat teemalla: jos sääkin niin määkin. Kieltämättä pilkkijöiden mieleen välillä tuli ikävä kademieli, kun säänä oli kevään ensimmäinen sadekeli. Ei se silti pelottanut pilkkijöitä, koska kilpaan oli kokoontunut kaksi pilkkijää enemmän kuin viime vuoden kisoihin.
Kisassa saalista kertyi monta kissa-annosta, joten tuomarin oli helppoa järjestää pilkkijät pilkkipalleilta palkintopressun ääreen.
Koko kisan voitto meni Ahosille. Ritva ja Taisto alkavat näemmä muistuttaa yheteisten vuosien jälkeen jo toisiaan. Ritva voitti kokoko kisan ja naisten sarjan. Taisto voitti miesten sarjan.
Isoimman kalan saaja ratkesi hermopelin jälkeen. Hilkan itsevarmuus oli lähellä kostautua. Ison nykäyksen jälkeen Hilkka poistui makkaralle varmana voitosta. Hilkka unohti, että kala liikkuu parvissa ja sama parvi liikkui myös Eskon ja Hannan avantojen suunnalla. Kaksi kyrmyniskaa lisää kiskaistiin taivasalle. Mittaustarkkuudessa jouduttiin jo verrokiksi ottamaan paistomakkaroiden kokoerot ennenkuin voittaja saatiin selville. Hilkka säilytti asemansa kovassa kisassa.
Pienimmän kalan sai Hannu. Vaarille tulos oli oiva näyttö aikojen muuttumisesta. Aiemmin sintit lähetettiin suoraan sinne, minne ne kuuluvat. Nykyisin osataan otaa ilo irti jo pienimmistäkin asioista. Vehkajärven pilkkikisat ovatkin kuuluisat siitä, että ilo osataan ottaa irti itse pilkkitilanteesta. Sitä vaan eivät sivulliset aina huomaa. Mutta ilman tätä omaa iloahan kisat eivät olisi osa paikallisperinnettä Taitaa se salattu ilo näkyä sittenkin osallistujien olemuksessa.
Saalista narratessa voi antaa ajatusten lentää ja jutella vaikka kaloille paremman saaliin toivossa.Toisaalta saalis ei ole tärkeintä vaan makkaran paisto Eeron nuotiolla.
Nyt kun pilkkipakinnot ovat jaetut, voivat vehkajärkiset siirtyä turvallisesti pilkkimään sisätiloihin kesää odottamaan..