Moliere palkinto Manttelin salaisuuksista

Vehkajärven kylätaidetoimukunta on palkinnut Tuija Paturin vuosittain jaettavalla Moliere palkinnolla. Palkinto jaeteen näyttelijälle, joka on tulkinnassaan osoittanut oivaltaneensa roolihenkilönsä mielenliikkeet. Pelkkä vuorosanojen latelu ei riitä välittämään tunteita. Tunnetilat välittyvät koko kehon viesteistä. Tuija Pitkäsen kirjoittama näytelmä Mantteli oli mielenkiintoinen näkökulma klassiseen yllättäen ilmaantuvaan pelastavaan aarteeseen. Amerikan serkun aarteet ovatkin puhki kaluttuja. Manttelissa tutustuttiin Venäjän pojan jättämiin aarteisiin. Maailmassa on monenlaisia aarteita.

Tuija Paturin tulkinta sisäisten ristiriitojen nielemisestä ja häpeästä oli koskettava. Tunteet sotavanki Andreita (Kusti Vuorinen) ja raskaaksi tulemisen häpeä olivat tarttuvia. Ei ollut helppoa kohdata sodasta palaava aviomies (Esko Puntala) raskaana ollen. Paluukohtaus oli myös ansiokkaan visuaalinen. Kohtauksen tehokeinona käytettiin muiden näyttelijöiden kivettyneinä seisovien hahmoja, jotka sinisessä hämyvalossa viestivät tilanteen arkaluonteisuutta ja yleisiä asenteita.

Kylätaidetoimikunta on toiminnassaan painottanut aina aktiviteettien visuaalista ilmettä. Pelkkä kuullun ymmärtämien elävissä tilanteissa on vain puoli totuutta. Visuaalisella hahmottamisella on valtava viestittävä voima. Sillä rakennetaan esityksen mielihyvä eli tunnetila tai mielipuolen toinen taso eli mielipaha.( Miksiköhän kaikki raakkuvat “artistit” aina rakentavat esitykseensä esim mahtavan valoshown?)

Näytelmässä oleellista on näkyä. Jos näytelmää ei nähdä, on se kuunnelma.

Kesän esityksessä näkyivät Tuija Paturin lisäksi  hienot vehkajärven näytelmäperinteen jatkajat kuten Satu ja Esko Puntala, Timo Humalsito ja Esa Liehu. He uskaltavat tuoda rooleihinsa omaa tulkintaa. Hienoa on, että he antavat tilaa myös muille kehittyä. Niinpä Paula Erkkilä ja Tanja Vuorinen ovat hyvin löytämässä ilmaisuunsa oikeaa tunnetta.

Kylätaidetoimikuntaa viehettää Touhulan näytelmissä myös niihin liittyvä omaehtoinen musiikki. Kusti Vuorinen oli jälleen sävetänyt oivan teeman esitykseen. Tanja Vuorisen oboe säestys yllätti kaikki  Touhulan salissa. Se loi näytelmän aluksi vahvan positiivisen odotuksen. Teemaa olisi mielellään kuullut esityksen aikana useammankin.

Vuoden 2017 Moliere palkinto on historiallinen siinä mielessä, että ensimmäisen kerran palkinnon historiassa se on ansaittu toisessa sukupolvessa. Palkinto on aiemmin myönnetty myös Tuijan äidille Heli Toivolalle. Hienoa, että ilmaisutaidot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Omassa kulttuurissa on voimaa, joka säilyttää haja-asutusalueiden elinvoiman ja antaa elämälle arvon.