Arvoitus on ratkennut

“Lintu vai kala tarina” on löytynyt. Keramiikkanäyttelyn “Lintu vai kala” kävijöille tarjottiin tilaisuus kehittää tarina keramiikkatyöstä, jonka kuvasi outoa otusta. Taiteilija itse ei ollut varma, oliko kyse linnusta vai kalasta. Tarinoita sepitettiin kymmenen eri versiota.

kut

 

 

 

 

 

 

Oudon linnun voitti omakseen Raija Räty seuraavalla tarinalla:

Pinnan alla ahven miettiä saattaa,olispa mukava lentää kuin naakka,

pinnalla taas tuumi tuimana kuikka,kuinka haukena pääsisin pohjaan saakka.

Kalaisia järviä, lintuisia metsiä rauhaa sielulle kannattaa etsiä

lentävä kala, sukeltava lintu luontohan luo, ei tarvi keksiä.

 

Puhuttelevia olivat myös tarinat A ja B. Tarina A oli lyrinen:

Tyttö ja poika istuivat kauniina kesäiltana Vehkajärven rantakivellä. Poika siinä liversi ja sirkutteli tytön korvaan kuin satakieli.

Illan edetessä poika yltyi suutelemaan , mutta voi kauhistus, suukko oli kylmä ja märkä kuin Pajulanjärven lahna.

Tyttö säikähti ja ajatteli: oletko sinä lintu vai kala.

Heidän yhteinen tarinansa loppui tähän.

Tarina B edusti modernia  peligenreä:

Se vaan on niin, että parempi katsoa kuin katua. Kerran jätin katsomatta ja kas, sitä tässä kadutaan. Olin ahne. Haukkasin liian suuren kalan. Kala haukkasi osan minua. Oli taisteltava. Voitin. Avasin suuni apposen avoimeksi ja krääkäsin, lauloin saalislaulun. Hyökkäsin ja hotkaisin koko kalan. Vatsani repesi. Ahdistuin. Ruodot eivät sulaneet. Väänsin vatsaa ja onnistuin. Peräevä luiskahti kuonan liukastamana ulos. Muu kala jäi sisään. Elän nyt symbioosissa ja ymmärrän, minkälaisen lopun tai peräpään ahne saa.

Ahneellahan on paskainen loppu.

Keramiikka herättää siis  moninaisia ajatuksia. Kiitos taiteilijalle, eli Pirkolle, että on olemassa savitaidetta, joka palkitsee vierailijat ja kirvoittaa katsojaan luonnon inspiroimaan luovaan mielihyvän tunteeseen. Vehkajärven korvissa soi ja silmiin sattuu konsepti toimii, kun sillä ei ole tarvetta virittää lööppimediassa kiinnostusta taiteeseen. Nättelyssä ei myöskään koettu  piiloerotiikan pakkopullaa, vaikkakin Berliinin munkki olisi sopinut kahvisärpimeksi vallan mainiosti.

 

Tilaa uutiskirje sähköpostiisi. Sen on tilannut jo 136 muutakin!