Anne 50

Anne Ahola (os. Lähteenmäki) juhlii ystävien ja sukulaisten kanssa 50-vuotispäiväänsä Touhulassa lauantaina 3.10.2015.

Pyysin saada tehdä jutun Vehkajärven kylän omasta Annesta, koska hän on niin monipuolinen, että heikompaa hirvittää. Ajattelin, että on kutkuttavaa saada selville mistä ja miten Anneksi tullaan.

Koti

-syntynyt 3.10.1965

-Elvi ja Jaakko Lähteenmäen nuorimmainen

-4 siskoa, 2 veljeä, lapsuus ja nuoruus Vehkajärvellä

-aviomies Veikko, asuvat Pohjassa Veikon kotitilalla

Anne: Kyllähän se mikä olen, tulee valtaosalta kotoa eli isältä ja äidiltä. Miten töitä tehdään, ei saa laiskotella. Hätäinen olen ja äkkipikainen, mutta elämä muokkaa. Kestän kritiikkiä, kiitos ison sisarusparven. Lapsuudesta on säilynyt ystäviä.

Tuija Penttilä (os. Toivonen): Meitä oli kylällä kymmenkunta lasta samaa komppaniaa. Asuimme huutomatkan päässä toisistamme. Yhdessä leikittiin ja käytiin uimassa eikä vahinkoja sattunut. Lähteenmäki oli luonteva kokoontumispaikka, kun siellä oli kaikenikäisiä lapsia. Pelattiin pihassa jalkapalloa, rakennettiin lumilinnoja ja kuusikossa oli majaleikit. Kun aikuiset piti marttailtaa, me pelattiin Afrikan tähteä Lähteenmäen kerrossängyissä. Anne kun oli nuorin omasta porukasta, hän ei aina päässyt eikä haluttu isompien mukaan. Silloin alkoi kova mekkala ja löytyi temperamenttia. Anne oli hätäinen ja saattoi lähteä liikkeelle villapaita nurinpäin, eikä se menoa haitannut. Koulun jälkeen tulimme usein yhdessä meille. Juotiin hopeateetä ja syötiin näkkileipää. Näkkileivän päällä oli runsaasti levitettä, joten rasva kellui mukin päällä. Iltaisin pimeällä pelättiin, että Kivimäen ulkosaunan ruutuikkunoista katsoo joku ja juostiin lujaa koteihimme. Jos isä ja äiti olivat pois kotoa, Anne tuli meille yöksi. Meillä ei ole ollut Annen kanssa välirikkoa, vaan ystävyys on jatkunut läpi vuosien. Ollaan samanhenkisiä ja miehet Juha ja Veikko ovat maaihmisiä, joten sekin yhdistää. Iän myötä Anne on oppinut hillitsemään ja hallitsemaan itseään ja hän on löytänyt hyvin paikkansa.

Koulu

-kaksi vuotta ala-astetta Vehkajärven koulussa

-1974 Pohjan kouluun, kun Vehkajärven koulu lakkautettiin

-yläaste Pikkolassa Kangasalla

-suurtalouslinja Kangasalan ammattikoulussa

-karjatalouskoulu Vanha-Ulvilassa

-vuoden harjoittelu Irma ja Mikko Passilla Karkussa

Anne: Mielestäni Vehkajärven koulussa kuri oli ankarampi kuin Pohjassa. Vehkajärvellä Helmi Keskinen opetti ja Aune Blåstedt oli ihana keittäjä, joka ymmärsi lapsia. Olin ronkeli syömään ja heitin suolakurkut ikkunasta ulos. Esko Lahtinen opetti kunnioittaman opettajia. Oikeastaan Eskosta tulikin idolini.

Pirkko Nurminen: Ollaan Annen kanssa melkein saman ikäisiä, vain neljän päivän ikäero. Meitä oli kolme samalla luokalla Vehkajärvellä, Kauppisen Riitta meidän lisäksi. Anne saattoi myöhästyä koulusta ja joskus kengät oli eriparia ja tavaroita unohtui. Anne ei tykännyt suolakurkusta eikä sipulimakkarasta. Kylällä toimi 4H-kerho ja tyttökerho, jota äitini ohjasi. Tyttökerhon kuoro teki ainakin yhden keikan Sappeen rukoushuoneelle. Annea ja minua kiellettiin jyrkästi laulamasta ääneen.

Anne: Ammattikoulun suurtalouslinjan työharjoitteluun en päässyt, koska olin alle 18-vuotias. Menin sitten karjatalouskouluun. Siellä opetettiin eläinpuolen teoriaa. Passien noin 20 lehmän karjatilalla opin käytännön työt.

Työ

-kesätöitä Vehkajärven kaupassa ja Pälkäneen Teboililla

-maatalouslomittajaksi 14.5.1984 Orivedelle (oma lomitusrengas, asuminen tiloilla)

-nykyään lomittajana etupäässä lehmä- ja sonnitiloilla Rautajärven, Kuhmalahden ja Eräjärven alueilla

-syksy 2014-kevät 2015 kuuden kuukauden jakso lomitustyönjohtajana Lempäälässä

-tällä hetkellä (syksy 2015) kahdeksan viikon sijaisuus lomitustyönjohtajana Lempäälässä

-lomittajien SM-kilpailuissa vuosina 2005 ja 2008, sijat 6. ja 8.

-lomittajien luottamusmies

Anne lässyttää Maijalle
Anne lässyttää Maijalle
Pirjo Autio: Hetki lypsäjän elämässä. Vehkajärvi Aplodi 2014.
Pirjo Autio: Hetki lypsäjän elämässä. Vehkajärvi Aplodi 2014.

Anne: Äiti lypsi käsin meidän lehmää ja minä huiskin kärpäsiä pois. Siitä jäi hyvä fiilis. Sain jo pienenä kipinän eläimiin ja lomitukseen. En halua lomituksesta muuhun työhön. Tykkään, kun on aamu- ja iltavuoro ja päivällä vapaata. Ehdin silloin siivota, leipoa ja laittaa ruokaa. Iltavuoro rajoittaa harrastuksia, se on huono puoli, samoin kuin työn raskaus. Jokainen työpäivä on erilainen ja talossa toimin talon tavalla. Hyvä perehdytys on tärkeää. Tässä työssä pitää tykätä eläimistä, muuten ei pärjää. Lässytän aina lehmille.

Maija ja Anne hempeilevät
Maija ja Anne hempeilevät

Anja Karppi, Annen täti: Anne on omalla alallaan. Hän on pienestä pitäen sanonut: minusta tulee karjanhoitaja. Miestäni Veikkoa huvitti usein, kun Anne oli topakka pikkukarjakko. Veikko kiusoitteli Annea, että mitäs Mimmi-Matami. Anne polki jalkaa ja vastasi: En ole Mimmi-Matami, minusta tulee karjanhoitaja!

Aholan pellolla
Aholan pellolla

Kirsti Kylänlahti, maatilan emäntä: Anne on luotettava ja joustava lomittaja. Tekee työnsä ja on kova hääräämään, nainen paikallaan ja omimmassa ammatissaan. Lomittaja tulee vieraana taloon, silti on yhtäkkiä nähtävä lehmät, osattava lukea niitä ja huolehdittava kiimat ja poikimiset. Anne vallan pärjää ja voi, voi, lehmät varsinkin ovat parempia kuin ihmiset.

Sonneja
Sonneja

Anne: Karjakoot ovat kasvaneet. Tekniikkaa on tullut, robotit ja muut. Työajat pitenevät isojen karjojen myötä. Pienemmissä paikoissa pääsee elukoiden kanssa lähemmäksi, kun taas isoissa paikoissa tissit tulee ja menee. Nykyään lomittaja kuittaa työajat mobiililaitteella. Se on hyvä systeemi ja laite tuo turvaa työntekijälle. On vain yksi ainoa tila, jolla työskentelin jo silloin, kun aloitin yli 30 vuotta sitten lomittajana. Lomitukseen on tulossa muutoksia, sillä valtion on saatava säästöjä yli 20 miljoonaa euroa jo ensi vuonna. Yrittäjille tulee maksujen korotuksia ja muita tiukennuksia. Itse olen kuitenkin turvallisin mielin työni suhteen.

Mini-Maija
Mini-Maija

Harrastukset

-kunnon ylläpito: ainakin lentopallo, sähly, zumba, pyöräily, hiihto, kuntotaekwondo, jalkapallo

-näytelmäryhmä

-kotimaan matkailu Veikon kanssa

-toiminta Vehkajärven Nuorisoseurassa, erityisesti kesäkahvio (Vehkajärvi Aplodi -palkinto 2014)

-toiminta Vehkajärven Martoissa

-eläimet: Maija -lehmä ja Mini-Maija -vasikka, kissat, kanat ja kukot

-leipominen, mattojen kutominen, remontointi

-aiemmin MTK:n sihteerin tehtävät: 12 vuotta Eräjärven, 10 vuotta Kuhmalahden yhdistyksen sihteerinä, yhtäaikaa

Anne: Kesäkahvioon innostuin pari vuotta sitten. Halusin kokeilla jotain uutta. Nautin tekemisestä kesäkahviolla, mutta en tekisi sitä työnä. Kahvio pyörii hyvin: tuoreet pullat ja munkit tuoksuvat, kirpputorikin on ja muuta myytävää. Jatkan vetovastuussa, jos koulu pysyy kesäkahvion käytössä. Tein kunnalle ostotarjouksen koulusta, mutta kunta ei käsittele sitä, koska pitävät tarjoustani pienenä kunnan pyyntöön nähden.

Pekka Kauppinen, Nuorisoseuran rahastonhoitaja: Anne on tehokas, äärimmäisen tehokas, idearikas ja taloudellisesti taitava sekä erinomainen leipoja. Hän on uudistanut kesäkahvion. Anne valitsee kahvioon nuoret työntekijät ja muodostaa heistä tiimin. Rahastonhoitajana olen katsonut viisaammaksi pysyä tieltä pois; antaa touhuta, kun touhu on päällä ja hyvin on mennyt.

Tanja Vuorinen, Marttojen puheenjohtaja: Anne on supermartta, joka suhtautuu asioihin myönteisesti ja innostavasti kyllä tästä selvitään -asenteella. Kun on idea, Anne innostuu, haluaa osallistua ja kannustaa muitakin.

Anne: Näytelmäryhmään menin 15-vuotiaana. Heti jäi se näytelmä pysyvästi mieleen, sillä siinä oli mukana oikea kana, siis kuollut kana. Mieluisin rooli on ollut Syntipukissa pääjohtajan ihastuksen kohde. Muistan sen hyvin. Esko oli pääjohtaja. Myös Pauli ja Toto olivat tosi mainiota Syntipukissa. Kävimme Floridassa asti esiintymässä. Toinen mieleeni jäänyt näytelmä on Dario Fon Ei makseta, ei makseta. Siinä onnistuin mielestäni hyvin. Näytteleminen on hyvä vastapaino työlle. Se on tuonut varmuutta esiintymiseeni, sillä itsetuntoni on heikko. Näytelmäryhmästä on jäänyt vuosien aikana paljon mieleenpainuvia muistoja niin tilanteista kuin ihmisistä.

Esko Lahtinen: Anne on tomera tyyppi. Hän onnistuu yleensä näytelmissä hyvin. Anne ei ole ollut montaa kertaa hempeissä rooleissa, vaan enempi Siiri Angerkoski -tyyppisissä osissa. Hän tykkää kotimaisista, kansanomaisista näytelmistä ja on niissä mukana mieluusti. Kunnia-asia on, ettei Anne ainakaan viimeisenä opi vuorosanoja. Yleensä hän osaa ne ensimmäisenä. Anne ei jahkaile, vaan tekee päätökset nopeasti. Se on hyvä.

Anne: Sain äidiltä ruisleipäjuuren. Tiinussa, jonka sain Kyllikki-anopilta, oli myös juurta. Näistä juurista on nyt tullut minun juureni. Kesti vuoden opetella ruisleivän tekeminen, että siitä tulee sellainen kuin haluan.

IMG_3385[1]
Pirtinuunissa paistuu ruisleivät ja muut
Veikko: Mitä olisi Anne Helenan elämä ilman pirtinuunia? Minä lämmitän uunin, Anne leipoo ja paistaa.

Anne: Kunnosta on huolehdittava, jotta työkyky säilyy. Joskus kuntoni pääsi huonoksi, mutta nyt liikkuminen on ihan ykkösjuttuni.

Veikko: Ihminen väsyy, jos ei muista levätä. Määräänsä enempää ei jaksa ja sitten voi tulla väsy, ja se on ihan ymmärrettävää. Anne nousee työaamuina tosi aikaisin ylös, joskus puoli neljältäkin.

Vilperi -kissa 7v. leikattu kolli
Vilperi -kissa 7v. leikattu kolli
Juhana 3v.
Juhana 3v.

Ei käy

Anne: Ikinä en muuta kaupunkiin. Enkä tee benji-hyppyä, vaikka jonkin verran yllytyshullu olenkin. Purkin silliä voisin syödä, jos riittävästi maksetaan. Mun makuuni silli on pahaa. Ja rotat ja käärmeet, niitä kammoan, ihan puistattaa. En halua lomituksesta muuhun työhön. En ole hiljainen, Nikkasen Väinön mukaan puhun kahdella suulla. Jos joudun odottamaan, menee hermot. Puutarhaa en osaa hoitaa.

Kyllä käy

Anne: Tulen toimeen ihmisten kanssa. Olen luotettava ystävä ja pystyn kuuntelemaan ja olemaan tukena. Kestän kritiikkiä. Eläinten kanssa toimin niin, että katson mikä on eläimen etu ja se menee oman edun edelle. On paljon ihmisiä keille voin puhua, jos ahdistaa, esimerkiksi sisaruksille ja ystäville.

Anja-täti: Anne on sydämellinen ja välittää oikeasti lähimmäisistään. Hän huolehtii vanhemmistaan, tädeistään ja Timo-veljestään ihailtavasti. Annella on kyky nähdä missä tarvitaan apua.Hän ei sohota oman mielensä mukaan sellaista, minkä luulee olevan suurta ja mahtavaa, vaan Annen antama huomio osuu kohden. Muistan aina miten Anne toimi mieheni Veikon kuoleman jälkeen ja liikutun siitä vieläkin.

Elä ja anna muidenkin elää

Tämän jutun kirjoittajan mieleen on painunut tilanteita, joissa Anne on ollut mukana. Anne näyttelee Touhulassa, askartelee marttojen kurssilla, järjestää kotimyyntikutsuja, tekee pyöräretkiä, koristelee kakkuja kesäkahviolla, hoitaa Olavi-appensa asiaa, pelaa reippaana lentopalloa, tuo lämmintä ruisleipää torille, nauraa miehensä Veikon jutuille, innostuu äänekkäästi pilkkikilpailun kalansaaliista, tuo lehmänsä koululaisten maatalousnäyttelyyn ja niin edelleen.

Kaikki haastattelemani henkilöt toistivat yhdenmukaisesti samaa. Anne on aito ihminen, joka ei esitä mitään.

Hän on oma persoona, josta vuodet ovat hioneet särmiä pois ja joka antaa hyvien puoliensa tulla esiin. Anne on myös käytännön ihminen.

Anne pystyy pitämään puheen yhtä hyvin lomittajien juhlapäivillä kuin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin muistoksi.

Anne ja Veikko ovat mainio pariskunta. Molemmille tärkeitä arvoja ovat oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus. Maahenki ja maalaisuuden kunnioitus nousevat heidän puheissa usein esille.

Sainko sitten selville miten ja mistä Anneksi tullaan? Kyllä. Pitää olla sopivat geenit ja kasvuympäristö, ystäviä ja sinut itsensä kanssa. Pitää olla rohkea ja vilpitön, toteuttaa ja edistää elämässään niitä asioita, joista pitää ja joita arvostaa. Kyky innostua ja kokeilla uutta on tärkeää. Hyvin valitut esikuvat ohjaavat elämän polulla. Vaikka kaikki haaveet eivät toteudu omalle kohdalle, voi haaveita toteuttaa yhdessä muiden kanssa.

Itseäni hymyilyttää, kun ajattelen Annea. Hyväntuulinen tarmokkuus saapuu Annen mukana paikalle. Suomessa sanotaan olevan nyt  vaikeat ajat ja kaivataan esimerkeiksi arjen sankareita. Anne täyttää 50 vuotta ja työvuosia on täynnä jo 31 !!! Hän ei nurise ja kerro epäkohdista, vaan katsoo elämää ja työuraa eteenpäin myönteisesti sekä osallistuu monin eri tavoin vapaaehtoistyöhön.

Vähän äkkiä työministeri tänne tutustumaan tähän nykypäivän ihmeeseen eli Anneen, ja vaikka pääministerikin tulisi, ei haittaa. Saisi myös Veikko sanottua jämäkkää asiaa maaseudun näkökulmasta.

Anne kertoo, että hän yrittää muistella ja noudattaa Äiti Teresan ohjeita:

Ihmiset ovat usein järjettömiä, epäloogisia ja itsekeskeisiä. – Anna heille silti anteeksi.

Jos olet hyvätahtoinen, ihmiset voivat väittää, että sinulla ovat itsekkäät tarkoitusperät. – Ole siitä huollimatta hyvätahtoinen.

Jos menestyt, saat vihollisia ja ystäviä, jotka eivät ole oikeita ystäviäsi. – Menesty siitä huolimatta.

Jos olet rehellinen ja avoin, ihmiset voivat käyttää sinua hyväkseen. – Ole siitä huolimatta rehellinen ja avoin.

Sen minkä rakentamiseen olet käyttänyt vuosia, joku voi tuhota päivässä. – Rakenna siitä huolimatta.

Jos löydät mielenrauhan ja onnellisuuden, ihmiset voivat tulla kateellisiksi. – Ole onnellinen siitä huolimatta.

Sen hyvän minkä tänään teet, ihmiset ovat jo huomenna unohtaneet. – Tee hyvää siitä huolimatta.

Annat maailmalle parhaan itsestäsi, eikä  se ehkä koskaan riitä. – Anna maailmalle siitä huolimatta parhaasi.

Anne ja Maija
Anne ja Maija

 

 

Tilaa uutiskirje sähköpostiisi. Sen on tilannut jo 135 muutakin!