VNS100: Runo Vehkajärven kirkolle

Vehkajärven kirkko

Sä seisot kummullasi vakaana vanhoillas.
Jokaiseen ilmansuuntaan kohotat kolkkias.
Kattosi harmaa harja ulottuu pilvihin,
ja ylinnä on risti, kuin lippu kansankin.

Ei ajan hammas sinuun näykkään pystyvän
Jos joku lautas lahoo, saat uuden ehjemmän,
ja myrskytkin kuin kiertäin, sinua kaartavat,
vaikk’ alas laaksoon, lyö salamat tuhoisat.

Vuossadast’ toiseen, siinä sä seisot vanhoillas.
Jokaiseen ilmansuuntaan kohotat kolkkias.
Ylhäinen rauhanhenki, asustaa luonas ain’,
ja tuoksuu ympärillein tunnelmaa sunnuntain.

Kun päivä mailleen vaipuu ja rusko jälkeen jää,
pienissä ikkunoissas sen välke kimmeltää.
Kuin valolyhty silloin, sa katsot laaksohon,
vakuuttain ihmisille valoa vielä on.

• Sinikaunokki (3. Pilke, marraskuu 1918)