Vehkajärveläisiä muisteluksia

Pauli Kivimaa lähetti vapun kunniaksi luettavaa!! Artikkelikuvassa koneellista kylvötyötä artikkelissakin mainitussa Mäkelässä. Kalusto on aika uutta, noin 60v ikäistä.

Vaimo! Tuokaa ruokaa ja alusvaatteita! Sanoi Kivelän Eino.

Ote Kalle Lähteenmäen puheesta Terttu ja Alpo Salmen häissä:

“Kerran matkustaessani junassa, tuli minua vastapäätä istumaan pariskunta, jossa nainen oli hyvin nuori ja mies hieman iäkkäämpi, ihan niinkuin tässäkin tapauksessa”

Paavo Viljanen oli kirjoittanut Kalle Lähteenmäen saunamökin vieraskirjaan “parempi olla löylynlyöjänä, kuin löylyn lyömänä.”

Kivipurolla, kuuleman mukaan käytiin keskustelu, jossa Kimmo illmoitti aikovansa naimisiin. Tähän Einoisä vastasi:”Mikäpäs siinä, mutta onkos sulla tyttöö tiedossa”

Juh juh. Sano Näppilän Antti.

Mikäs roavilo toi on sanoi Näppilän Siiri, kun Hakalan kissan näki.

Käärme tuntee omansa. Sanoi Karin Siiri.

“No nythän on sekin ropina pietty” Sanoi Pukkalan Yrjö Näppilän tulipalon jälkeen.

Tanhuansuun Oskari, joka tosin oli Pohjasta. Kyseli kerran joltakin kavariltaan, että:”Muistakkos sinä viälä, kun minä vein ennen Hämeenlinnaan kananmunia, niin niitähän oli ykstoistatuhatta. Jaa, sanoinkos minä ykstoistatuhatta? Ei helvettiin, niitähän oli sataykstoistatuhatta”

Kanilan Alpo, (Pennosta)kertoi kerran tavanneensai Pohjassa Eero Toivosen, joka sanoi olevansa pustan poika.

“Hilma, ota sinä vasara, niin minä otatan hohtimet,” sanoi Mäntylän Veini,

kun Hilman kanssa lähti aitaa korjaamaan.

“Jos liian aikasiin touon tekiii, niin ei kasva kun voikukkua voan” Sanoi Näppilän Kalle.

“Aih, mutta aiotaankos täällä laittaa mies ihan puolipukeisiin?” Kysyi Otto Kauppinen Västilän Voimalla, kun ovimiehet yrittivät Blåstedin Aarnon päältä riisua turkkia, jonka alla ei ollut kuin pahainen aluspaita.

“Hyvät ihmiset! Älkää sotkeko tietä! Puhdasta tietä on hauska kulkee.” Kirjoitti Vähälän Iita tiensä varteen lapulle porttiin.

“Nin, mitäs siinä teurotte, menkää siitä mualle teuroon” Sanoi Savelan Lauri, kun Sarkasen pojat Hermannin pihassa mellastivat.

Savijussi makasi pirtissään sängyssä ja oli aivan jo kuolemaisillaan. Veljensä, Hermanni ja Kirvessalmen Nestori olivat paikalla myös ja seurasivat Jussin viimeisiä elon hetkiä. Pirtissä oli pimeää ja Nestori otti tulitikkuaskin uunin päältä, raapaisi tikkua katsoakseen Jussin vointia. Jussi tästä suuttui ja ärrjäisi:”Sattanaakos siinä niitä tikkuja raapit, jos sun tarttee tikkuja raapia. niin raapi omia tikkujas.” Perimätiedon mukaan Jussi kuoli samana yonä.

“Mitäs piimän väliä, kunhan ei tahti sekoo” sanoi Loukkulan Aliina, kun piimäpytty kesken tanssin kaatui.

Eero Toivosen tultua Vehkajärvelle Järviraukolan isännäksi, alkoi voimaperäisesti tilaa viljellä. Oli heinän niittoaika ja appensa, Eetu osallistui vielä talon töihin ja lähti niittämään heinää koneella. Eero kaiketi katseli tätä työtä ja totesi Eetun ajavan hymyssä suin, kun oli mitä ajaa.

Näppilässä oli höyrykone, lokomobiili. jolla pyoritettiin puimakonetta.

Puintihommassa taas oltiin mutta koneessa alkoi manometrissä, painemittarissa, paine nousta ja nousta. Kalleisäntä yritti ties mitä temppuja saadakseen höyryn paineen laskemaan, mutta mikään ei tuntunut tepsivän. Kallen veli, Pukkalan Yrjö, oli myös paikalla ja aikansa asiaa seurattuaan lähti juoksemaan karkuun ja samalla huuti virren sanoin kuhmoislaisittain:”mä että teältä erkanen, sen kahton voitokseni”

Oli joidenkin vaalien aika ja Tolkas, Nestor Nurminen ehdotti Kivelän Einolle, että perustetaanpas mekin puolue ja vaalilauseeksi laitetaan: “Virheet korjataan”

“Herrajjumala, missäs sä olet ittes noin tervannu?” Sanoi Vuorijärven Helga, kun Asseri vähän ottaneena tuli kyläreissusta.

“Kaks kiloo appelssia, sehän se on ollu tapana.” Sano Taipaleen Severi, kun Osuuskauppaan meni.

“Siellä se vietti Kaukokin niitä syntymäpäivuään, Moskovassa, mustanmeren rannalla” Sanoi Flikmannin Milda.

Matti Norhala, joka oli Viljamaan Lailan poika, asusteli paljon isovanhempiensa luona Järviraukolassa, meni taas kerran Näppilään ja siellä olikin vierailulla mies, joka esitteli itsensä Matille Laajalan isäntänä. Lupasipa Matille antaa markan rahaakin, jos hän tätä Laajalan isännäksi tituleeraa. Matti takaisin tultuaan alkoi kertoa tavannensa Näppilässä, itsensä Laajalan isännän. Alkoivat sitten kotiväet kysellä, että minkäs näköinen ja tapainen oli tämä mainittu isäntä.

Tulivat sitten tulokseen ja loppupäätelmään, että henkilö olikin Näppilän isännän Kallen veli, Pukkalan Yrjö. Seuraavan kerrran, kun Matti Yrjön tapasi, ilmoitti hän nyt tietävänsä, ettei tämä suinkaan ollut Laajalan isäntä, Vaan Pukkalan Yrjö.

Kerran Hakalassa käydessään Näppilän Kalle katseli pihalla kukkapenkkiä ja totesi, että kauniisti siinä tulppoanit kasvoa. Tähän sitten Hakalan emäntä ehätti korjaamaan Kallen kieltä, koska tämä oli kotoisin Kuhmoisista ja puhui siksi toista murretta ja siitähän vehkajäveläisillä riitti irvimistä. “Niin se on oikeasti tulpaani” selvitti emäntä.

Savihermannia epäiltiin pontikan keitosta ja nimismies tuli tarkastamaan Hermannin mökkiä, josko sieltä mahtaisi kyseistä tuotetta löytyä.

Kaappi pirtissä saattoi olla kätkö, mutta se oli lukossa, eikä kukaan, enempää Hermanni,, kuin Lyytikään tiennyt minne avain oli joutunut. Nimismies käski apulaisiensa särkemään kaapin oven kirveellä. Silloin Hermanni alkoi siirtyä ovea kohti ja siitä ulos. Nimismies kysäisi, että mihin Hermanni oli menossa. Hermanni siihen, että on parempi mennä pihalle, kun voi pian lentää pirtti ilmaan, kun on siellä kaapissa sitä valtion tynämiitiä. Hermanni kun oli tuohon aikaan jonkin verran maantietöissä kiviä räjäyttelemässä. Kaappi sitten saikin jäädä rauhaan ja Hermannin pontikankeitot jäivät selvittämättä.

Mäkelän Venneri teki kaikenlaisia pieniä puutöitä, Kauhoja, pyttyjä ja jopa kuvapatsaita.Teki sitten kuulemma näköispatsaan osuuskaupajohtajan Koivun rouvastakin. Meni sitten tätä kättensä työtä kyseiselle rouvalle esittelemään, toiveenaan kaiketi saada myydyksi patsaan sen esikuvalle ja innoituksen alkulähteele. Rouva kuulemma suuttui jumalattomasti tekeleen nähtyään ja Vennerin oli häivyttävä sukkelasti ulos rouvan huushollista.

Seppä-Akulla oli mökki Mäkelän maalla, mutta kaiketi vietti paljonkin aikaa Mäkelässä, Vennerin luona. Venneri luovana taitelijana keksi myös Akustakin tehdä pienen kuvapatsaan. Nämä Vennerin luomukset ymmärtääkseni olivat melko pieniä, semmoisia käteen sopivia. Esitteli sitten Venneri tätä Akun pienoispatsasta vieraille kuten myös alkuperäiselle mallillekin.

Sanoi, että on hyvin alkuperäisen mallin näköinen, nenä on juuri kuin sepällä ja kädetkin samanlaiset, ompa yhtä mustakin kuin seppä. Sehän oli kyllä varmasti totta, kun Venneri sitä käsissään valmistuksen aikana oli pyöritellyt, sillä tuohon aikaan vettä tuhlattu tarpeettomasti, käsien pesuun ja muuhunkaan joutavaan.