Uusin silmin
Taide on aistien juhlaa. Monitaitureiden ongelma on, että he saattavat syystä tai toisesta keskittyä lahjakkuuden kannalta toissijaiseen toimintaan.
Katsoin uusin silmin ja aistein Kusti Vuorisen teoksia Mikkolan Navetan kesänäyttelyssä. Kusti onkin kuvataiteilija, jolle musiikki on keino luoda kehys visuaaliseen ilmaisuun. Musiikki menee ja hiipuu taustaääniin. Sillä voidaan syventää tunnetilaa, mutta ilman visuaalista kokemusta, tunnetila jää torsoksi.
Kustin maalaukset uhkuvat värikylläisiä tunnetiloja ja oivalluksia elämän salatuista symboleista. Ne johtavat tarinoihin, joita Kusti musiikillaan jatkaa. Kustin ilmaisuvoimaisia teoksia katsellessa tulee sääli nykytaiteilijoita, jotka yrittävät elektronisuihkuin yhdistää kuvaa ja värimaailmaa, kertoen niiden olevan oleellista elämää.. Kustin teokset henkivät alkuvoimaisen ihmisen tunnetiloja, joita hänen musiikkimaailmansa syventävät. Ihmiselon vaativuus tulee vastaan myös Kustin puuveistoksissa. Oman elämän valinnat ovat vaativia ja pakottavat mietteliääksi.
Oman pojan nosto harteille antaakin veistoksellisesti enemmän elinvoimaa, kuin nostoon kuluu energiaa.
Omaan napaan ei kannata jäädä tuijottamaan, se on tyhjä. Vaikkakin taidokkaasti tehty. Kusti osaa siis kuvata tyhjyyttäkin, kuten veistoksessaan näyttelyssä Myytit.
Suosittelenkin Kustille visuaalisen ilmaisun ja musiikin yhdistämistä. Keinoksi hyväksyisin elektronisen maailman mahdollisuudet. Olisiko yhteistyössä Vehkajärven kylätaiteilijoiden ja digipiirin kanssa jonkin uuden ilmaisun alku.
Harkitaan..
Kustin teoksia on näytillä Mikkolan Navetalla Luopioisissa kesäkuun loppuun ti-to klo 10-15 näyttelyssä Myytit.
Joutukaa sielut, on aikanne tiukalla.
Kustille kaikkea hyvää vehkajärkisiltä kylätaiteilijoilta.
PS. Kusti on mukana luomassa äänimaailmaa Vehkajärven Näytelmäpiirin ” Ulvova Mylläri ” esityksessä Touhulassa. Kumpa Kusti vielä loisi oman visualisointinsa ja pysäyttäysi tunteensa myös Ulvova Mylläri maalaukseen. Senkin hän osaa. Nähellään.