Salah saapui 9 kk Tuohitorvikonsertin jälkeen

Enpä olisi uskonut, että näin kävisi Peltovuoren tuohitorvikonserttitapahtumien jälkeen. Tuohitorviorkesteri Ekosysteeman vieraana olivat Tampereen Kotkien veteraanisoittajat. Yksi soittajista oli Veli Osmon-Oiva bongasi heti saapumisensa jälkeen paikalta henkilön, joka muistutti eniten kulttuuripersoonaa. Lämmittelyjakson jälkeen raha liikkui ja Salah teurastajan elämä oli jäänyt dokumenttina Vehkajärvelle. Veli Osmon-Oiva kuvaa 518 sivuisessa teoksessaan Israelin kansan vaelluksen aikaisia tapahtumia Egyptissä. Teos siirtyi ymmärrettävistä syistä sen tarkemmin selaamatta pölyttymään lukemattomiin kirjapinoihin.

IMG_7339kutistettu

Ihme kuitenkin tapahtui pääsiäisenä, jolloin kulttuuriaktiivi oli hiihtänyt selkänsä solmuun. Makuuasennossa saatettiin ilman kipuja tarttua vain kirjoihin, jotka olivat sopivalla korkeudella. Niin aukesi Salahin tarina Faaraon ajan Egyptistä siten, kuin sen tavallinen työmies ja maankiertäjä aikanaan koki. Salah oli päättänyt jättää vaimonsa Sillamin ja Mooseksen johtaman israelilaisten kansan. Paluumatkalla Salah kokee, mitä on aiemmin kylvänyt.

Teos oli sujuvaa kerrontaa, jossa hallittiin hämmästyttävän hyvin monikerroksinen tarina Salahin vaiheista ja siihen liittyvistä ihmisistä. Ennakkoluuloista poiketen tarinaan ei liittynyt mitään uskonnollisuutta. Se oli puhdas ajan kuvaus, jota voisi verrata Waltarin teoksiin. Tarinassa oli löydettävissä yhteys nykyiseen maailmaan, jossa ihmiset liikkuvat työn perässä ja kohtaavat vallitsevan yhteiskunnan epätasa-arvon ja jakautumisen erilaisiin kastiluokkiin etnisen alkuperän ja sosiaalisen aseman mukan. Alin kasti tekee työt. Muut tasot kumoavat saviruukkuja, joissa viini paranee sosiaalisen aseman noustessa. Talouden kovien totuuksien rinnalla läsnä on kuitenkin aina ihmisten myötäeläminen ja lähellä olevien ihmisten aitoa välittämistä toisistaan. Sattuipa pääsiäiseksi Oiva teos. Kirja on lainattavissa tämän sivuston kautta lukijalle, joka etsii helppoa historiallista kerrontaa. Haluaisinpa nähdä, päätyykö tämä kirja koskaan Pajulan kylän Egyptin korpeen. Siellä lienee lukemattomia teoksia vanhastaan.

Kyllähän se niin on, että kulttuurihörhöillä on leima otsassa. Pitää vain opetella koodinlukutaitoa, jotta ne havaitsee. Jotenkin muistan, että jollakin veteraaneista oli selkeästi korkeampi otsa kuin muilla samoin kuin nuottitasku täynnä tarinaa. Hienoa, että torvensoittajissakin on luovia kertojia.

 

Tilaa uutiskirje sähköpostiisi. Sen on tilannut jo 135 muutakin!