Perinteitä vaalittiin pilkkijäillä Pajulanjärvellä
Kymmenien vuosien ajan ovat Vehkajärven nuorisoseuran jäsenet kokoontuneet kevään viimeisillä jäillä koettamaan, kuka on Ahdin suosikki tällä kertaa. Kimmo Nieminen oli katsellut säätilaa ja kevään kehitystä ja kutsunut pilkkikansan koolle jo maaliskuun 9.päivänä. Ja miten nappiin menikään epätavallisen aikainen tapahtuma-ajan valinta! Lumeton, liukas ,tasainen ja kuiva jää odotti kairakansaa aamusella. Pian huomattiin, että liukkaus yhdistettynä voimakkaaseen etelän puoleiseen tuuleen vaikutti voimakkaasti kulkusuuntaan. Sillä välin kun aloit kairata avantoa, pilkkijakkara ja onkivehkeet liukuivat kauas valitulta reviiriltä .
Monet hiipivät Toivosen Eeron kokemuksella virittämän nuotion lämpöön jo varhain nauttimaan eväitään ja aprikoimaan, mistä Kettulan Kyösti tällä kertaa voittokalat taikoisi. Järven toiselta puolelta kantautui huhuja hurjasta syönnistä, mutta ei sieltä ilmestynyt ketään saalistaan mittauttamaan määrähetkeen mennessä. Nuotiolla kärisivät suosikkimakkarat,kun parhaimmillaan parikymmentä sääriparia etsi nuotion ympäriltä koloa,josta käsin voisi kurotella kohti kuumaa hehkua. Siellä tulisissa mujuissa kypsyivät (tai paloivat) nysät, iivarit ja taisi joku haikailla kyröläisenkin perään . Joka tapauksessa kaikki kehuivat omaa valintaansa. Kehuttiin säätä, valmiiksi veistettyjä makkaratikkuja, kaverien kalaonnea ja Antin, 6 v , hulppeita juttuja. ”Me saimme 6 kalaa”, mainitsi Antti, kun veljensä Aleksi Antin välineillä onki.
Vaikka tämä tapahtuma ei kuulukaan varsinaisen tulosurheilun piiriin, totean, että Kyösti voitti . Puntalan Esko sai ison kalan palkinnon rantahauellaan. Kuka todella voitti? Nimeltä mainitsematon kissa!
Tarkkailijana Esko L.
Kuvaajana Timo H.