Olohuoneessa oli puheenporinaa

Kyllä kannatti olla Olohuoneessa viime keskiviikkona.

Mitä erikoista siellä sitten oli? Ei mitään.

Erikoisuuden sijaan Olohuoneeseen saapui runsaasti – 47 kpl – kyläläisiä, naapuripitäjäläisiä ja vapaa-ajanasukkaita keskustelemaan ja tapaamaan toisiaan. Marttojen tarjoamat kahvipöydän antimet maistuivat hyvin puheliaalle väelle. Suun kostutus olikin paikallaan, sillä puhetta piisasi. Aika ajoin ääntä oli oikein korotettava, jotta kuuli mitä oli sanomassa.

Suurin osa Olohuoneeseen tulleista viihtyi siellä lähes koko kolmetuntisen aukioloajan.

Olohuoneen pääosassa oli toinen toisensa tapaaminen: käytiin yhteisesti kylässä. Kysyttiin mitä sinulle kuuluu ja miten yleisesti ottaen asiat hurisee.

Toivosen Sinikka oli laittanut makaroneja purkkiin. Makaronien lukumäärän lähimmäksi arvannut Esa Kylänlahti voitti suklaapatukan. Jatkossa Olohuoneessa on vastaavaa pientä aktiviteettia keskustelun ja kahvituksen säilyessä pääosassa.

Salin sivupenkillä oli aikakausilehtiä, joita sai ottaa mukaansa kotiin vie mennessäs, tuo tullessas -periaatteella. Tämä toiminta jatkuu ja kehittyy tarpeiden mukaan.

Martat yrittivät kysellä väeltä toiveita tuleville Olohuoneille, jotta  toiminta olisi tarpeiden mukaista. Meille vastattiin: tätä lisää, tämmöinen hyvä, mahtavaa kun saa tavata ihmisiä, pientä aktiviteettia jatkossakin mutta juttelulle aikaa, tullaan toistekin, en osaa mitään toivoa, kyläpersoonia voitaisi muistella, vanhat valokuvat hyvä puheenaihe, tosi hyvä kun tänne tuli lapsiperheitäkin, täällähän voi näköjään puhua mistä vaan, keskustelin ekaa kertaa elämässäni hevosista, olipa mukavaa kun Anterolla oli mukana noi…

Mitä Toivosen Anterolla oli mukana? Vanhoja valokuvia esimerkiksi Vehkajärven pesäpallojoukkueesta ja Toivosen pärekattotalkoista, lehtileike susijahdista, Touhulan tanssi-ilmoitus sekä tietoja Vehkajärven hevosmiesten toiminnasta.

Lahtisen Esko luki susijahtijutun ääneen. Kaksi viikkoa kestänyt jahti 1950-luvun alussa oli ollut melkoista.

Illan yksi kohokohta oli Anteron kertomus Vehkajärven poikien hiihtoretkestä suden jälkiä katsomaan Padasjoelle (1953). Juttu pitää saada kirjattua tarkemmin muistiin, niin mehevä se oli. Kuuntelin kertomusta niin innoissani ja toisaalta ällikällä, että en tajunnut tehdä yhtään muistiinpanoja.

Toivosen veljekset Eero ja Antero yhdessä Anttilan veljesten Pentti ja Kyösti kanssa hiihtivät koulupäivän jälkeen 15 km Padasjoen puolelle ja sama takaisin nähdäkseen suden jälket. Kyllä he ne näkivätkin. Pojat lähtivät kiireessä liikkeelle ilman eväitä, mutta Pentti sentään oli sujauttanut pienen pistoolin taskuunsa. Myöhään illalla takaisin tullessa pojilla oli jo tosi kova nälkä, heikotukseen asti.

Seuraavan kerran Olohuoneen ovet aukeavat keskiviikkona 19.4. Pääsiäisen jälkeen kello 17-20 koululla. Marttojen kahvitarjoilu.

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Päivitä uusi varmennus (CAPTCHA) painikkeesta.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.