Mylläri ulvahtelee Touhulassa

Tänä kesänä ei ole syytä huolestua, vaikka Touhulanmäeltä kuuluisikin ulinaa ja ulvontaa. Kyseessä ei ole susi (vaikka tietyt korkea-arvoiset tahot näin arvelevatkin), vaan Puntalan Esko se siellä vain harjoittelee Myllärin rooliaan tämän kesän näytelmää varten. Eikä Eskon tarvitse suinkaan yksinään ulahdella: Touhulan lavalla ulvaisee komeasti muutama muukin näyttelijäkollega.

– Lisää tunnetta ja ääntä! huutaa näytelmää tänä vuonna ohjaava Janne Salminen. Jannen ohjauksessa näytelmän hahmot ovat kevään aikana löytäneet vähitellen omia persoonallisia piirteitään. Kunkin hahmon kohdalla on mietitty tarkasti motivaatiota, käyttäytymistä ja suhdetta muihin roolihahmoihin. Janne on ohjannut näyttelijöitä etsimään omanlaisiaan tapoja ilmaista ihastuksen tunnetta tai pelkoa, ärsytystä tai huolestuneisuutta. Ahkeran harjoittelun tuloksena 19 näyttelijän esittämistä 23 hahmosta on pikkuhiljaa alkanut kypsyä varsin värikäs 1950-luvun kyläyhteisö.

Tänä kesänä neljä uutta näyttelijää tekee debyyttinsä Touhulan lavalla: Merja Järvinen Kangasalta, jolla on tosin vankka kesäteatteritausta; tunnetun vehkajärvisen teatteriperheen uusin lavatähti Pirita Pettersson sekä nuoret lupaukset Niilo ja Joona Martiskainen Länkipohjasta. Myös kylän oma tyttö, Nurmisen Kati, palaa muutaman vuoden tauon jälkeen Touhulan lavalle.

Jannen ohjauksessa Vehkajärven teatteri on saanut uutta ryhtiä tekemiseensä. Harjoituskausi on noudattanut tarkkaa harjoitussuunnitelmaa, jossa jokaiselle tapaamiselle on etukäteen mietitty ohjelma. Näin näyttelijät ovat jo hyvissä ajoin tienneet, missä harjoituksissa heidän on syytä olla paikalla. Uusien ilmalämpöpumppujen ansiosta ryhmä pääsi harjoittelemaan Touhulan lavalle jo varhain keväällä. Huhti-toukokuussa kohtauksille rakennettiin pohjat, eli katsottiin suunnilleen mitä niissä tapahtuu ja miten ne toteutetaan. Sen jälkeen alettiin harjoitella kutakin kohtausta yksityiskohtaisemmin, ja kesäkuun alkupuolella näytelmäkokonaisuus alkoi olla niin valmis että alettiin harjoitella siirtymiä kohtauksista toiseen. Samalla viimeisteltiin näyttämökuvaa ja tekniikkaa. Suurin osa vuorosanoista osattiin ulkoa kesäkuun alkupuolella.

Ulvovan myllärin miljöönä on kokonainen kylä, ja tämä on tuonut tiettyjä haasteita näytelmän lavastukseen ja sovitukseen. Touhulan sali osoittaa jälleen kerran muuntautumiskykynsä, kun katsojia kuljetetaan Myllärin mukana kaupasta Siposen talon vintille, sieltä myllyn ja sairaalan kautta pankkiin ja metsälaavulle, ja lopuksi vielä kirkkoonkin. Näytelmän tarpeisto on vastaavasti yhtä värikästä, ja viljasäkkejä, pontikkapannuja ja vaakoja on etsitty pitkin kyliä. Erityisesti hullunpipot ja Kettukarkit ovat tulleet ryhmälle rakkaiksi! Valot, äänitehosteet ja Vuorisen Kustin säveltämä musiikki vahvistavat omalta osaltaan näytelmän tunnelmaa.

Suurin osa näyttelijöistä tulee harjoituksiin työpäivän jälkeen ja usein jopa suoraan töistä. Olipa päivä ollut miten raskas tahansa, harjoituksissa on aina hauskaa ja sieltä lähdetään hyvällä tuulella kotiin. Touhulan salissa on tänä keväänä naurettu paljon, ja ryhmässä on positiivinen ja toisia kannustava henki. Myllärin sanoin sanottuna: ”Joskus vaan on niin riemullinen olo. Tekee mieli leikitellä, vaan taitaa se usein mennä möllösmaille. Enimmät ajat minä kuitenkin synkkänä olen, en minä kovin usein näyttele.”

Tervetuloa katsomaan, mitä Vehkajärven näytelmäpiiri on tänä vuonna saanut aikaan! Ulvovaa mylläriä esitetään Touhulassa seuraavan aikataulun mukaan:

Su 5.7. klo 13 (Mansikkajuhlat, ensi-ilta)
Pe 10.7. klo 19
Su 12.7. klo 15
Pe 21.8. klo 22 (Touhulan yö)
Su 23.8. klo 13 (viimeinen esitys)