Muistatteko kun… koulumuistoja

Olohuoneen (16.8.2017) yleisen keskusteluosion aiheena oli koulumuistot. Paikalle saapui 43 henkilöä, jotka saivat aikaan niin kovan puheenporinan, että viimeisimmät tulijat luulivat sisätiloissa olevan menossa tappelu.

Tappelusta ei ollut tietoakaan, vaan iloisesta ja innokkaasta kuulumisten ja muistojen vaihtamisesta. Vehkajärven koululaisia oli saapunut entiseen kouluunsa läheltä ja kaukaa. Olohuoneen alussa kukin esitteli itsensä ja kertoi yhteytensä Vehkajärven kouluun.

Jaakko Lähteenmäki kertoi olevansa opettaja Kalle Lähteenmäen villi poika.

Kaiken ohessa tottakai nautittiin marttojen tarjoilusta ja pidettiin arpajaiset, jossa palkintoina oli kouluaiheisia tavaroita.

Muistatteko kun -sanapari aloitti useimmat muistelukertomukset.

Kaija Ala-Risku (Mattila) kertoi kulkeneensa koulumatkoja yhdessä Hannu Niemisen kanssa. Matkalla sattui kaikenlaista.

Kaija Ala-Risku juuttui koulumatkalla Ryöpelin rumpuun.

Kerran Kaija ja Hannu keksivät ryömiä Ryöpelin rumpuputkeen. Hannu oli Kaijaa ohkaisempi ja pääsi rummusta läpi helposti, mutta Kaijalle kävi hassusti. Hän meni reppu selässä rumpuun ja juuttui kiinni. Jotenkin monen vääntämisen jälkeen Kaija sai repun selästään ja pääsi pois, mutta kaikessa kiireessä ja säikähdyksessä reppu unohtui  rumpuun. Kun piti ryhtyä läksyjen tekoon, reppua ei löytynytkään kotoa. Ilta oli jo pimentynyt, kun Kaija haki reppunsa Ryöpelistä.

Erään kerran Kaija ja Hannu olivat saaneet kuljetettavakseen siirappipurkin. Hannun aloitteesta he ryhtyivät maistelemaan siirappia: sormi kastettiin siirappiin ja sitten nuolaistiin. Siirappi maistui makealta ja sormet kävivät purkissa vähän väliä, joten matkan päättyessä siirappipurkki oli lähes tyhjä.

Kaijan mielestä ikävin koulumuisto on kuukausittainen punnitus. Koululaiset kävelivät Osuuskauppaan, jonka vaakalle he jonottivat punnittaviksi ja kunkin paino kailotettiin suureen ääneen kaikkien tiedoksi.

Pesäpallossa Kaija oli tekijä: lyönnit ja syötöt onnistuivat, eikä silloin haitannut Kaijan itsensä mainitsema kömpelyys.

Kaija Ala-Risku, Helvi Jousmäki ja Rakel Leppänen (Juvinmaa) vaihtavat kuulumisia, taustalla Marja-Leena Lahtinen.

Entiset koululaiset kertoivat useista tärskyistä, joita he saivat esimerkiksi laskiessaan suksilla päin puuta. Pökertymisiäkin tuli ja lääkäriä tarvittiin. Harjun rinne oli hyvä paikka tehdä hyppyrimäkiä, joita olikin useassa paikassa. Luonnostaan harjussa on Syvähauta, joka on kiehtonut  laskijoita kautta aikain. Jos sinne ei päässyt luvan kanssa, mentiin ilman lupaa ja seurauksena kuului usein olleen joko välineiden rikkoutuminen tai henkilön pökertyminen tai molemmat.

Vanhat koulukuvat kiinnostivat.

Koulun näytelmät, Musta Mohikaani -palloleikki, laulukokeet ja -tunnit, urheilukilpailut, tapaturmat ja ruoka nousivat esiin muisteluissa. Keittäjä Aune Blåstedtin valmistamat ruuat todettiin joka suulla erittäin maukkaiksi. Läskisoosi ja marjapuuro mainittiin parhaiksi. Toivosen Antero ei ole niin hyvää läskisoosia syönyt kuin koulussa söi. Myös aika rajua koulukiusaamista esiintyi jo vuosikymmeniä sitten. Marjatta Koskenvesa (Jousmäki) kertoi, että asuessaan ja työskennellessään pääkaupunkiseudulla hän kulki linja-autolla ja erään kerran kuljettaja pysäytti auton sanoen kyydissä oleville: odottakaa vähän, menen halaamaan vanhaa koulukaveria. Marjatta sai halauksen, koska ei ollut kouluaikana kyseistä kuljettajaa kiusannut.

Marjatta Koskenvesa ja Kaija Ala-Risku.

Marjatta Koskenvesa muisteli päässeensä laulamaan Eija Lähteenmäen kanssa Valkeakoskelle. Eija oli erityisen hyvä laulaja. Tytöt harjoittelivat kaksiäänisen laulun, jota Eija lauloi korkeammalta, Marjatta matalammalta. Valkeakoskella Marjattaa rupesi jännittämään ja hän lauloi ylimatalaa mörinää, kun taas Eijan ääni tuli kirkkaana kuten piti. Seuraavana päivänä tuntemattomat pojat jonossa tai ruuhkassa  huomasivat Marjatan ja matkivat matalaa mörinää.

Marjatta kertoi kuinka Blåstedtin Olavi ampui häntä päähän kaaripyssyn nuolella, jonka päähän oli löyty naula. Vahinko sattui, kun pojat olivat harjoittelemassa ampumista. Marjatan sisko Hilkka hoiti ampumahaavaa puuliiterissä laittamalla siihen liotettua lapiskiveä verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Hilkasta tuli aikuisena terveydenhuollon ammattilainen.

Myös opettajia muisteltiin. Väre, Jousmäki, Lähteenmäki. Vehkajärven koulun viimeinen opettaja Esko Lahtinen oli itse paikalla. Vehkajärven koulu lakkautettiin 1974 eli -74 elokuussa koululaiset siirtyivät Pohjan kouluun.

Esko Lahtisen ensikosketus Vehkajärveen oli mieleenpainuva, mutta ei pelottava.

 

Esko Lahtinen muisteli saapumistaan Vehkajärvelle elokuussa 1961. Kaikenlaisia paperitöitä piti tehdä virkaa hakiessa ja oli suositeltavaa tutustua mahdolliseen virkapaikkaan.

Esko ajeli Kangasalta Vehkajärvelle ja saapui risteysalueelle, jossa ei näkynyt ketään. Myöskään koululla ei ollut ketään, missään ei ollut ketään.

Esko ajeli kylällä eteenpäin kohti Kuhmoista ja tapasi ensimmäisen kyläläisen, joka oli varsin epätoivoisessa tilanteessa: hän oli suistunut ojaan eikä ollut hevosta eikä autoa avuksi.

Mies oli pahasti ojassa. Moottorin voimaa ei ollut, mutta ääni oli. Mies oli Matti, Leppäsen talon leivissä oleva harmiton kaveri, joka välillä ”ajoi ojaan” ja jota sieltä veti pois milloin linja-auto, milloin traktori. Esko ei vielä silloin tuntenut miestä, joten hän ei osannut antaa vetoapua.

Esko ajoi vielä Kuusisen tietä Näppilään, jossa viimein tapasi ihmisen, koulun johtokunnan jäsen Antti Kauppisen ja luovutti tälle henkilökohtaisesti virkahakupaperit.

Kylän autius johtui hautajaisista, jonne suurin osa kyläläisistä oli mennyt. Marjatta Jousmäen  häätkin oli elokuussa -61.

Esko ihastui Vehkajärven miljööseen: lehtipuut, järvi ja vihannoiva luonto.

Opettajana Eskolla oli vielä kaksi kirjoitustehtävää: miten valmistellaan koulun alkua ja mitä missäkin oppiaineessa tulisi opettaa. Musiikkipaperiin Esko muistaa kirjoittaneensa, että jazz tulee olemaan merkittävässä roolissa. Esko nappasi kylältä itselleen vaimoksi Niemisen Marja-Leenan, joka kertoi, että toisinaan Esko soitti koraalikirjaa jatsin tahdissa.

Kimmo Nieminen toi seitsemän erilaista Aapista eri vuosikymmeniltä.

Muistatteko kun…

…tarkastaja Tarkkila, kauhea lumisota, Kylänlahden Esa vaaliuurnassa, Hoosianna joka vuosi kirkossa, Mattilaan laskiaisena, jouduttiin nurkkaan, koulujen väliset hiihtokilpailut, perunamaa koululla, kesälläkin kitkettiin, kaivo pikitien toisella puolella, Syrjäsen Onni veisti syttyjä aamuksi, 5 litraa puolukoita, alakoululaiset 3 litraa puolukoita, koulun lämmitys, punapäiset lusikat Blåstedtin veljeksillä, omat eväät, ei sähköä koulussa, kaasuvalot, poljettava hammasporakone, Singer, kouluradio, tehtävätunti, fur Elise, Oolannin sota, kevään ensimmäinen sinivuokko, rekkitanko ja puolapuut, hampaat lähti, siirrettiin kellon viisareita, vaihdettiin monot, evakkolapset, soppa kaatui, lumipallolla lipputangon nuppiin, aapinen, ikkunat kivitettiin ja korjattiin,

… niin olikin!

Olohuoneen lopuksi laulettiin Arvon mekin ansaitsemme ja Iske, iske, iske seinään.

Marjatta Koskenvesa ja Raili Mattila.

 

 

 

 

 

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Päivitä uusi varmennus (CAPTCHA) painikkeesta.