Liisan lehtikatsaukset

Lehden takasivulla (s. 20) on sanat Vilju-valssiin

Vilju-valssi

On ruusut silmuilla toukokuun
kuin onni ois ummussaan.
Ei huolet haavoja tehdä voi,
kun ei piikkejä kasvanekaan.
Vain käköset hurmaansa kiehtovaan
saa kevätyön havahtumaan.

Vilju se keinuu ja houkuttaa
meitä vesille venhoilla.
Suuret kurjet nuo pesivät Tommassa
sen rannoilla kaakottaa.
Päivät on pitkiä, raikkaita,
kaikki kukkaset aukeaa.

Tuolla sorsat ja hirvet rannoillani,
kun verkkoja laskemme taas.
Kalamies se verkoista lahnoja saa,
niin isoja vonkaleita!
Niitä valmiiksi kohta paistelee
– Savu ilmassa leijailee.

Oi, tullos sä Viljun rantahan,
se on paikka meluton.
Luonto lohdun voi antaa ainoastaan,
jos olet sä onneton.
Siellä kaikki on sinulle ystävää,
et siellä sä yksin jää.

TK

Vilju-valssin sävelestä ei ole lehdessä mainintaa, eikä siitä, kuka on TK.
Tietääkö kukaan enemmän Vilju-valssista?

Saman “kunnanlätkän” mukana on kesäliite 2. Kotikunnan kesä.

Yhtenä jutun aiheena on kauppa-auto. Otsikkona on Myymäläauton matkassa.

Kerron jutun sisällöstä lehteä lainaten: Kauppa-autojen parhaat ajat ovat
epäilemättä ohi. Pyörien päällä kulkeva kauppa on kuitenkin tärkeä
sivukylien asukkaille. Seurasimme aurinkoisena – joskin viileänä – kesäkuun
päivänä myymäläauton matkaa Kuhmalahden Pajulan reitillä.
Myymäläauton kuljettajan Aulis Rantalan päivä alkaa puoli 8 maissa aamulla
Pohjassa, missä autoon lastataan maidot, juomat, tuoretavarat, lihat ja
makkarat.
Myymäläautolla on kolme reittiä, jotka kaikki ajetaan kahdesti viikossa.
Tiistai-aamun ensimmäinen pysäkki on Viljamaan kohdalla Pajulan tien
varressa. Reino Virtanen on tyytyväinen kauppa-auton palveluihin. Ostoksilla
on myös tamperelaiset kesäasukkaat. Kauppa-autolla käynti voi olla
lomalaiselle virkistävä ohjelmanumero.
Pajulan kylässä asiakkaina ovat mm. Leena ja Liisa Lahti, ja Taina Lahti.
Ensimmäiset myymäläautot alkoivat kiertää Kuhmalahdella jo 1950-luvulla.
Kauppias Seppo Niemi kertoo, että kauppa-autoja poistuu 150 auton
vuosivauhdilla. Yksinään kauppa-auto ei kannattaisi Kuhmalahdella, mutta
Pohjassa sijaitseva myymälä ja auto tukevat toisiaan. “Liioittelematta voi
sanoa, että kauppa-auto on monen talouden henkireikä. Elintarvikkeiden
lisäksi toimitamme lääkkeitä tai vaikkapa sementtisäkkejä, jos asiakas
soittaa ja pyytää.” Heinäkuu on vilkkainta aikaa. Seppo Niemi on havainnut,
että talvilomien myötä lomakausi on pidentynyt molemmista päistään. Mökit
kunnostetaan ja eristetään yhä useammin talvikäyttöön. Kyläkauppoja
kohdanneet vaikeudet ovat tuntuneet myös Kuhmalahdella, mutta Niemi näkee
hyviäkin puolia. “Vuokrakulut ovat pienellä paikkakunnalla suuria
asutuskeskuksia alhaisemmat. Kuntakeskuksessa, johon ovat keskittyneet
terveyspalvelut, eläinlääkärin palvelut, apteekki ja posti, on kaupallakin
elintilaa.”
Lehtijutussa on kolme kuvaa: Reino Virtanen ja Aulis Rantala, kesäasukkaat
Sari Lankinen ja Kari Sivi, Liisa Lahti ostoksilla.

Tämän lehtikatsauksen tekijä meni Seppo Niemen kauppaan töihin keväällä
1985, silloin vielä ajoi kauppa-auto samalla tavoin. Kaupassa oli lihatiski
ja pieni rautaosasto oli alakerrassa. Kassa oli toisessa päässä kauppaa, eli
“apteekin kulmassa”. Sisään- ja uloskäynti oli siten suurinpiirtein keskeltä
kiinteistön etusivua. Olin kaupassa töissä noin kaksi vuotta.

Samassa Kunnallistiedossa on Osuuspankkien (Kangasala, Luopioinen,
Kuhmalahti, Pälkäne) mainos: Maanviljelijän ykköspankki. POLVESTA POLVEEN –
enemmän kuin muut pankit yhteensä.
Viime viikolla Sydän-Hämeen lehden välissä oli Osuuspankkien tiedotelehti.
Kangasalan, Kuhmalahden ja Pälkäneen op:t muodostivat Kangasalan seudun
op:n. Mainoslauseena oli: Yhdessä enemmän.
Hauska yhteensattuma, 27 vuoden aikaväli, ja mainoslauseet ovat
samantyyliset. Osuustoiminta on tunnetusti vakaata toimintaa.

Ajattelin kirjoittaa uusia lehtikatsauksia ainakin Vehkajärvi ja Pajula
aiheisista löydöistäni. Mikäli Pekka suostuu ne Vehkajärvi massapostilla
välittämään.

Hyvää vuotta 2011 meille kaikille.
<
t. Liisa Alanko

<

align=left>
KUNNALLISTIEDOT lauantaina lokakuun 9 pnä 1965, n:o 41

Varstat jytisivät Vehkajärvellä

Ei oikein ole tahtonut tulla puinnista mitään, kun koneet on “rissannu” koko päivän, sanoi entinen Vehkajärven isäntä naapurilleen. No tämä tapahtui siihen aikaan kun vielä puitiin käsipelillä, kepillä ja varstalla. Vielä nytkin on taito ja “koneet” tallella ja rytmikäs varstan kumu, joka aikaisemmin kuului aivan oleellisena syksyiseen kyläkuvaan, kuului jälleen äskettäin Vehkajärvellä maanvilj. Esko Riihimäen vanhasta riihestä, missä maanvilj. Eino ja Asko Valkama olivat talon isännän kanssa puimasa 12 aarin ruiskylvöään.

Lehti on poikennut jututtamassa riihimiehiä. Kuvia on kaksi. Toisessa Esko Riihimäki ja Asko Valkama käsittelevät viljaa tapporehdolla. Toisessa Eino Valkama iskee jyvät irti kuivista sitomista.

Miehet kertovat, että kolmen aikaan aamulla ennen lähdettiin riihtä puimaan. Suuruksilta oli jo ehdittävä muihin töihin. Pikkupaikoissa oli monesti vanhat rukiit loppu silloin kun uusia saatiin. Heti ensimmäisestä riihestä otettiin uutispuuron ainekset. Monesti lähdettiin kiireesti soutaan pussin kanssa myllyäkin kohden. Ja kun sitä lähti lämpimän ruispussin kanssa myllylle niin nälkäkin lähti jo siinä vaiheessa. Kun mylläri sitten koetti pussin kylkeä ja totesi sen riihilämpimäksi, niin pisti hän töpinäksi, koska tiesi, että silloin on kotona nälkäisiä suita vartoomassa.

Miehillä on tällä kertaa puitavaa 20 kokkosta. Riiheen mahtuu kerralla 35 kokkosta. Tästä tulee rukiita 2,5 -4 hehtoa. Kun vilja on ahdettu riiheen, lämmitetään sitä tavallisesti 2 vuorokautta. Miehet lämmittivät 4 vuorokautta, koska vilja oli märkää. Riihen nurkassa on kookas luonnonkivistä muurattu uuni, josta savut tulevat ulos uunin otsasta.

Varsinainen puintitouhu alkaa sitomien lyömisellä riihen seinää vasten, jolloin suurin osa jyvistä irtoaa. Tämän jälkeen sitomet avataan ja levitetään tapporehdon päälle, jossa kahden miehen voimalla lyödään tappokepeillä viljasta tähkät ja loput jyvät irti. Tämän jälkeen maahan pudonneet tähkäpäät ja oljet hakataan lattiaa vasten varstoja käyttäen. Lyönti tapahtuu kahdessa miehessä ja lyöntirytmin pitää säilyä hyvänä koko ajan. Lopuksi vilja viskataan puhtaaksi. Tällä kertaa se tapahtui vanhalla maasepän rakentamalla viskurilla, jossa rautaa oli käytetty hyvin säästeliäästi, osan hammasrattaistakin ollessa puuta. Mutta puhdasta tuli. Ja niin oli kaunis, savunhajuinen ja -makuinen vilja valmista säkitettäväksi ja syötäväksi.
++ +++ ++ +++

Maatalouskerholaisten kokouksia: Pajulan koululla tiistaina klo 14.
++ +++ ++ +++

Maamme henkikirjoitettu väkiluku oli vuoden alussa 4610740. Kaupungeissa ja kauppaloissa asui 2013316 henkeä eli 44% koko väestöstä, joten maalaisväestö on vielä selvänä enemmistönä. Lehden levikkikuntien asukasluvut vuoden vaihteessa: Kuhmalahti 1910, Luopioinen 3902, Pälkäne 4713, Sahalahti 1936.
++ +++ ++ +++

Pirkanmaan kirkonkylien viihtyisyyskilpailu
antoi hyviä viitteitä siitä, missä kohden vielä on kohentamisen varaa

Lehdessä on pitkä juttu ko kilpailusta. Kerron pääpiirteet.
Kilpailun aikana tehdyt havainnot ja vieraan arvostelu antavat varmasti Pirkanmaan kirkonkylille viitteitä siitä, missä on vielä enemmän tai vähemmän korjaamisen varaa. Kilpailun aatteellinen tarkoitus on ollut yleisen huomion kiinnittäminen viihtyisän ja siistin ympäristön merkitykseen, eri väestöpiirien harrastuksen kohottaminen kotiaan ja kotiseutuaan kohtaan, virikkeiden antaminen tapakulttuurin vaalintaan sekä matkailun edellytysten kohentaminen.

Kilpailun järjestivät yhdessä Pirkanmaan Maakuntaliitto ja Suomen Kansan Ryhtiliike.

Kilpailulautakunnassa on ollut 11 miestä, tietyin perusteluin valittuja. Loppukilpailun tarkastukset ja testaukset suoritti arvosteluvaliokunta.
Arvostelukohteet jakaantuivat kolmeen pääryhmään. A: kk ulkonäkö, siisteys ja maisemalliset arvot. B: kk kehittyneisyys, taloudelliset tekijät ja liikenneyhteydet. C: henkinen viihtyisyys, seura- ja järjestötoiminta ja kulttuuririennot.

Tulokset:

Kangasala A: 206.1 B: 97.1 C: 93.7 yht. 396.7
Orivesi A: 191.8 B: 83.3 C: 85.1 yht. 260.2
Pälkäne A: 189.1 B: 85.8 C: 69.7 yht. 344.6

Parkano yht 343.2, Ruovesi 369.1 ja Virrat 376.4 (laitoin vain yhteispisteet, koska ovat “kauempaa”)

Kangasala oli yhteispisteissä kilpailun paras, mutta vain C ryhmässä ylivoimainen voittaja.

Useimmat kilpailukohteet jakaantuivat arvostelussa alakohteisiin. Esim. kansakoulun rakennuksen kunto sekä pihamaan siisteys ja muu hoitotaso, taikka kauppaliikkeen ajanmukaisuus yms. ja toisaalta sen asiakaspalvelu. Pääliikenneväylän näkymät ja yleisvaikutelma koko kirkonkylästä olivat painavimmat arvostelukohteet. Kangasala oli pääliikenneväylän näkymien osalta neljäs ja kylän ulkonaisen yleisvaikutelman osalta kolmas. Toisaalta on kuitenkin huomattava, että viimeksi mainitun osakohteena arvosteltiin seudun alkuperäinen luonnonkauneus ilman ihmiskätten jälkiä ja tässä oli Kangasala paras, Pälkäne toinen ja Ruovesi kolmas. Kangasalla on siis ihmiskätten jälki maisemassa ollut melko lailla kielteinen, mm. pääliikenneväylän varrella olevien rakennusten kunto ja maalaus sai siellä keskiarvokseen huonomman pistemäärän kuin kaikissa muissa viidessä kirkonkylässä.
Mistä vuonna 1965 on kulkenut Kangasalan pääliikenneväylä? Menikö se harjun päällä?

Luettelen mitä on arvosteltu: kirkko ympäristöineen, kunnantoimisto pihamaineen, kansakoulu pihamaineen, järjestötalo pihoineen, toinen järjestötalo pihoineen, urheilukenttä ympäristöineen, leirintä- ja virkistysalueet, postitoimisto edustoineen, pääliikenneväylän näkymät, yleisvaikutelma koko kk, kauppaliikkeet, ravitsemusliikkeet, apteekki, rahalaitosten määrä, elokuvateatteri, oppikoulun olemassaolo, liikenneyhteydet, vesihuolto, katuvalaistus, yhdistystoiminta, ammattiyhdistystoiminta, taideharrastukset, urheilu ja erit.harrastustoiminnan saavutettavuus.
Maksimipisteet 525.0

Kangasala sai 396.9 ja voitti. Toisena Virrat 376.4, sitten Ruovesi 369.1, Orivesi 360.2, Pälkäne 344.6 ja Parkano 343.2.

Huomioita taulukosta. Apteekki paras Ruovedellä 9.5, Kangasala vain 7.7. Max 10.
Kirkko ympäristöineen Kangasala saanut täydet 30 p. Taideharrastukset Pälkäne vain 4.5, kun max 30. Urheilussa Pälkäne paras. Pälkäneen vesihuolto 4.0, muilla 7-9.5 (max 10). Orivedellä ei ole ollut elokuvateatteria eikä Parkanossa toista järjestötaloa, joten pisteet niistä 0. Mikähän Kangasalan postitoimistoa on vaivannut, kun sen pisteet paljon heikommat kuin muilla.

Mielenkiintoinen kilpailu. Mukavaa, jos järjestettäisiin uusi kilpailu, voisi vertailla kirkonkylien kehittymistä 45 vuoden ajalla.

++ +++ ++ +++

Mainoksia:
*uutuus ASAvisio sarjasta 23 tuuman televisio. Kanava-asteikolla varustettu 5-näppäiminen ohjelmavalitsin. Teräsvahvisteinen kuvaputki. 12 putkea, joista 3 dekal-uutuusputkea. Hinta 890mk. Oy Sahalahden Sähkö.
*jälleen uusi ylivoimainen Homelite xl 660 automatic moottorisaha. paino vain 7.8kg (kevytsaha). automaattinen voitelu. suuremmat säiliöt. ohjehinta 799mk. Myynti: P. Raina Sahalahti, P. Tiusanen Rautajärvi, P. Järvenpää Pälkäne, Reino Niemi Puntari

<

Otsikkona: Lapsestasi on kysymys

Eräs ihanteellisen kasvatuksen piirre on se, että se antaa lapselle mahdollisuuksia saada kasvaa omien henkiökohtaisten edellytystensä mukaisesti ja niiden mahdollisimman täydelliseen toteuttamiseen. Tämä edellyttää, että kasvattaja tuntee lapsen.

Lapsen parasta tavoitteleva kasvattaja joutuu kysymään: Miten voin parhaalla tavalla edistää lapseni kehittymistä onnelliseksi yksilöksi? Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti. Niitä muistuu mieleen omasta lapsuudesta, niitä saa nähdä perheissä, ja tarjoutuuhan naapurin vanha neitikin auliisti neuvomaan, kun Liisa saa uhman puuskan tai Pekka putoaa tikkailta.

Jutussa kerrotaan, että Mannerheimin Lastensuojeluliitto on nyt ottanut asiakseen edistää kaikin tavoin kodin ja koulun yhteistyötä ja jatkuvaa toimintaa lapsen parhaan kehittymisen hyväksi.

++ +++ ++ +++

Kunnallistiedot perjantaina huhtikuun 26. pnä 1968

Vehkajärven Touhula
Sunnuntaina 28.4. klo 20.
Kevätkauden päättäjäiset Keski-Suomen huiput, nouseva levytähti Esa Lehtinen yhtyeineen.
Hyvää kesää toivottaa VNS

++ +++ ++ +++

Kunnallistiedot perjantaina helmikuun 10. päivänä 1967

Otsikkona: Painonnosto voiman mittapuuna

Jutun on kirjoittanut Toimi Kaukonen. Hyvin moninaiset ovat olleet ne kilpailuvälineet, joilla on voimaa punnittu menneiden vuosisatojen kuluessa. Pään yläpuolelle nostamisen pohjalta on alettu kehittää nykyistä painonnostomuotoa, joka käsittää kolme eri nostotapaa, nimittäin punnerruksen, tempauksen ja työnnön.
Jutussa kerrotaan painonnoston historiasta ja parhaista nostajista. Sitten on paikallisempia asioita: Pälkäneen ja Kuhmalahden alue, tälläkin alueella on harrastettu painonnostoa sotien jälkeisenä aikana hyvinkin voimallisesti ja myös päästy hyviin saavutuksiin. Kuhmalahdella syntynyt Olavi Maunula nousi nopeasti huipulle 67,5kg sarjassa, sillä vuonna 1958 hän nosti 332,5kg ja sijoittui koko maan tilastossa toiselle tilalle. Keskisarjan paras on ollut Kuhmalahden Heimo Jaakkola. Maanviljelystöiden ohella Jaakkola on nostellut n. 15 vuotta painoja hyvällä menestyksellä. Jaakkola nosti v. 1956 350kg ja seuraavaan sarjaan siirtyneenä 357.5kg vuonna 1962. Yli 300 kilon tulokseen päässeitä on lisäksi monia, joista tässä nyt mainittakoon vaikkapa Kuhmalahden Kettula.

Vehkajärven Touhula
Sunnuntaina 12.2. klo 20
Raimo Kyrönviita yhtyeineen. – Ylinen Sahalahdesta –
26.2. Reijo Alm VNS

++ +++ ++ +++

Urheilijan joulu 1960

Eero Kiviranta: Fyysillinen kunto korkeimmillaan tiistaisin ja perjantaisin

Kun pitkän matkan hiihtäjä saapuu myöhään ladulta, hänen on edullisinta siirtää ruokailunsa seuraavaan aamuun, nousta vaikka sen vuoksi hieman aikaisemmin kuin syödä mennäkseen kohta sen päälle levolle.

Kehnosti nukuttu uni on usein seuraavan päivän pilaaja.
Hyvänkin päivän voi silti pilata väärällä ylösnousulla.

Viikon paras päivä on tiista tai perjantai – yksilöstä riippuen. Tämä pätee niin henkisen kuin ruumiillisen työn tekijöihin, usein kuitenkin niin, että ruumiillisen työn tekijöiden paras päivä on tiistai. Maanantai kuluu alkuhitauden voittamiseen, ainakin sen alkupuoli. Jos päivän ensimmäinen tunti kuluu käyntinpanemisessa, niin viimeisessä kuluu suhteellisen paljon energiaa.

Paras työskentelyaika pöydän ääressä, koneen takana ja mottimetsässä on klo 9-10. Seuraavan nousukauden muodostaa klo 17-19 ajat olettaen, ettei klo 16 ole syönyt itseään väsyksiin.

Kun ihminen on loppukesän saanut vihreää ja punaista, vitamiineja ja kivennäisiä, auringon huoltoa, hänen parhaaksi kaudekseen muodostuu syyskuu.
Liikunnan puute on suuri rapauttaja. Kun talvella on kylmä, kun ei ole polkuja, ei puutarhatöitä, eikä sen takia juuri liikuta, on terveys keväällä heikonlainen.

Verisuonten tukoksiin, tuohon nykyajan tautiin, ihminen kuolee useimmin sunnuntaisin. Silloin mässätään paljon, sakeaa ja väkevää. Veri velloo suonissa raskaana. Ei siis ole ihme, että putket tukkeutuvat helpoimmin juuri sinä päivänä. Onneksi muina viikonpäivinä sentään, monissa maissa ja useissa perheissä taloudellisistakin syistä, hieman pihistellään. Ja edelleen: varsinkin muutamissa maissa mässäyspäivinä pullon korkki on tavallista löyhemmässä. Tällöin on havaittu veren solujen ikään kuin pakkautuvan uýhteen, ja kun tiedämme, kuinka ohuita esim. aivojen hiussuonet ovat, on helppo kuvitella näiden riemujen aiheuttamat seuraukset.

Tapaturmillakin on omat päivänsä eli vuotensa. Eniten niitä sattuu 23-24 -vuotiaille ammattimiehille.

Euroopassa on päädytty siihen tulokseen, että kiivas elämäntahti ja kova työ lyhentävät ihmisen ikää eli hänen hyviä päiviänsä. Mutta jenkit, vekkulit, väittävät, että elämä vaikuttaa vähän tai ei ollenkaan vanhenemiseen. Perinnölliset tekijät sekä kyky suhtautua elämänsä esiintyviin vaikeuksiin ja vastoinkäymisiin vaikuttavat olennaisesti vanhenemisprosessiin.

Ja sitten on ihmisiä, jotka näyttävät osaavan sekä voivan tehdä hyvän päivän, vaikka luonnonlain mukaan se sellainen ei olisikaan.

Joulukilpailu kiinnosti
Otto Kauppinen onnekkainTästä sentään keittää monta kupillista hyvää juhlamokkaa, miettii hyväonninen Otto Kauppinen.Lehtemme joulukilpailu on ratkaistu ja palkinnot arvottu. Vastauksia saapui- odotustemme mukaan – runsaasti, 485 kappaletta. Levikkialueemme kunnanvaltuutetut näyttävät olevan todella julkkishenkilöitä, sillä vääriä vastauksia tuli ainoastaan muutamia.Oikeat vastaukset ovat (laitan vain “kuhmalahtelaiset”):
Puheenjohtajan istuu Eero Martikainen Kuhmalahdelta. Hänet tunnistettiin erittäin hyvin.
Valtuuston jäsenet: Raili Mattila, Altti Kiviranta, Heikki Heikkilä ja muita siis muista kunnista.

Tehtävä vaikutti suhteellisen helpolta, koska oikeita vastauksia tuli varsin paljon. Eräiden nimien kohdalla kuitenkin sattui pieniä tulkintavaikeuksia. Yleisimmät erehdykset olivat Raili Mattilan kohdalla, tilalle tarjottiin Aili Marttilaa.
Kilpailunimi oli ari-alli mitta, josta siis tuli Raili Mattila.
Altti Kivirannan kilpailunimi oli kina rivitaltta. Heikki Heikkilä oli hei häkkileikki.
Eero Martikaisesta oli väännetty reino mateenkari.

Kahvipalkinnot saivat: 4 kiloa Otto Kauppiselle. Lehdessä on kuva Otosta korkean kahvipinon vieressä, Oton käsi lepää päällimmäisen paketin päällä. Oton suu näyttää olevan messingillä ja villapusero on hänellä päällä. Muualle on mennyt 3, 2 ja 1 kilon kahvivoitot.
Hilkka Nieminen on päässyt kahvin makuun puolen kilon paketista.

Lauantaiaamuna kävimme onnittelemassa Otto Kauppista Vehkajärvellä. Hän oli iloisesti yllättynyt voittamastaan palkinnosta. Kilpailu hänen mielestään oli ollut “melko visainen”, mutta lopulta kaikkien valtuutettujen nimet olivat selvinneet. Kauppinen kertoi harrastavansa ristisanatehtävien ratkomista, tosin vastaukset jäävät säännöllisesti lähettämättä. Tähän kilpailuun hän lähetti vastauksen ja se kannatti, tulihan palkinnoksi neljä kiloa kahvia.

++ +++ ++ +++

Kuhmalahdella elää talkoohenki
Heimo Jaakkola

Kuhmalahdella on parina talvena saatu ladut hyvään kuntoon moottorikelkalla, jonka Kisa hankki kunnan suosiollisella myötävaikutuksella. Työ on tehty talkoilla, sanoo Kuhmalahden liikuntalautakunnan ja urheiluseura Kisan pj Heimo Jaakkola.
Laturunko on ajettu kirkolta Puntariin, kunnan saunalle, Pohjaan, Vedentaustan kautta Vehkajärvelle.
Talven kuntoilutapahtuma täällä on Kuhmalahti -hiihto. Tapahtuma on ollut jo kahtena talvena. Järjestelyistä vastaavat liikuntaltk, Kisa ja Nuorisoseura.
Pohjassa on kaukalo, jota käytetään melko ahkerasti.
Pohjan kaukalon läheisyyteen on suunnitteilla kuntorata. Lopullinen valmistuminen tietysti odottaa varojen saamista ja aikaa parempaa, sanoo Jaakkola.
Kunta sijoittaa melko paljon rahaa kansalaisopistotoimintaan. Kuntoliikuntaa harrastaa parisenkymmentä. Toimintaa haittaa se, että kunnolliset sisäliikuntatilat kunnasta puuttuvat lähes kokonaan.
Viime syksynä järjestettiin patikkaretki ns. Köykänpyykille. Kisa on järjestänyt hölkkätapahtuman. Kesäisin on toiminut uimakouluja.
Liikuntamahdollisuuksien puute ei mielestäni täällä ole esteenä, mahdollisuuksia mielestäni on, sanoo Heimo Jaakkola. Henkilökohtaista kuntoliikuntaa voi jokainen harrastaa itse tykönään. Ohjattua kuntoliikunnan harrastamista haittaa Kuhmalahdella vetäjien puute.
Kuntoilu säästäisi mielestäni paljon lääkärikuluja, samoin fysikaalisen kuntoushoidon kuluja, sanoo Jaakkola. Liikuntaan uhrattu aika ei mene hukkaan.

++ +++ ++ +++

Opettajien hauska yllätys

Pohjan koulun perinteisen joulujuhlan yleisö, oppilaat ja vanhemmat kokivat riemukkaan yllätyksen: opettajien tiernapoika -esityksen. Reippaina tiernapoikina esiintyivät Marjatta Rannikko, Aira Tuomaala, Helena Eronen ja Esko Lahtinen.

align=left>
Kaikenlaisia kahvikakkuja

Kahvikakun leipomisessa ette voi epäonnistua, jos
-luette hyvän reseptin kertaalleen läpi
-mittaatte tarvittavat aineet
-voitelette vuoan huolella
-vatkaatte vaahdot hyvin
-lisäätte jauhot varovasti taikinavaahtoon
-paistatte sopivassa lämmössä
-kokeilette tikulla kakun kypsyyttä
-ja annatte sen hieman jäähtyä ennen vuoasta ottamista

Tosi hyvä maustekakku

2 munaa
2 dl fariinisokeria
100 g voita
1 dl kermaa
1,5 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1,5 tl leivinjauhetta
4,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl appelsiinimarmelaatia
50 g korintteja

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Voi sulatetaan, korintit jauhotetaan ja kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Voisula ja kerma sekä jauhoseos lisätään vuorotellen munavaahtoon. Lopuksi sekoitetaan taikinaan korintit ja marmelaati. Kakku paistetaan voidellussa rengasvuoassa n. 180 asteen lämmössä 50 minuuttia.

Annan appelsiinikakku

250 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoja
Päälle: 2 appelsiinia, 1 sitruuna, 1 dl sokeria

Voi ja sokeri vaahdotetaan. Munat lisätään hyvin vatkaten ja yksitellen voivaahtoon. Jauhoseos lisätään kevyesti joukkoon. Taikina kaadetaan voideltuun irtopohjaiseen vuokaan ja paistetaan n. 175 asteen lämmössä 45 minuuttia. Mehu puristetaan appelsiineista ja sitruunasta sekä lisätään sokeri mehuseokseen. Kun kypsä kakku on vielä lämmin, kaadetaan mehu sen päälle.

Maiskis!

+++ ++ +++ ++

Kuluttajien kysymyksiä ?

Onko lain mukaan sallittua että a) kaupassa b) baarissa voidaan kieltäytyä myymästä asiakkaalle, esimerkiksi huonon käytöksen takia? Kysyy Y.S. Helsinki

Vastaus: Yleisenä sääntönä kaupan- ja baarinpitäjään nähden on ns. sopimispakko ts. tavara on myytävä henkilölle, joka on valmis maksamaan sen hinnan. Tästä säännöstä poikkeaminen vaatii perustellun syyn, jollainen voi olla esim. humaltuneisuus ja miksei erityisesti baarin osalta myös selvästi huono käytös. “Huono käytös” on kuitenkin hyvin epätarkka määritelmä, joka onkin ratkaistava tapaus tapaukselta. Myymisestä kieltäytymisestä on erotettava oikeus kehottaa poistumaan henkilöä, joka käytöksellään häiritsee kaupan tai baarin rauhaa ja poliisiviranomaiset ova tarvittaessa velvolliset antamaan virka-apua. Periaatteessa kauppa ja baari ovat samassa asemassa.

+++ ++ +++ ++

Kunnallistiedot perjantai 27.1.1984

Maaherra vieraili Kuhmalahdella

Maaherra Risto Tainio vieraili keskiviikkona 25.1. Kuhmalahdella. Maaherran seurueeseen kuuluivat kouluneuvos Esko Kangas, sosiaali- ja terveysosaston osastopäällikkö Esa Ellala ja läänin suunnittelusihteeri Olli Sauri. Maaherraa olivat vastaanottamassa valtuuston pj Eero Martikainen, khall pj Lauri Saario, kvalt varapj Martti Annala ja kvalt varapj Matti Pohjonen sekä khall varapj Heikki Heikkilä.

+++ ++ +++ ++

Kuhmalahden kunta on lupautunut perustajajäseneksi Vehkajärven vanhustentalosäätiöön ja kunnanvaltuusto on varannut vuoden 1984 talousarvioon 86000 mk. Valtuusto päätti hakea lupaa oikeusministeriltä säätiön perustamista varten ja päätti pyytää perustettavan säätiön sääntöjen vahvistamista. Kunnanvaltuuston edustajiksi säätiöön tulivat maalari Matti Pohjonen, emäntä Mirjam Toivonen, maanviljelijä Lauri Saario ja kunnansihteeri Aulikki Puntola.

+++ ++ +++ ++

Keskusterveysaseman toiminnan käynnistyminen

Kangasalan seudun terveyskeskuksen päätoimipisteen rakennustyöt ovat edistyneet aikataulun mukaisesti. Urakkasopimuksen mukaan keskusterveysasema on valmis helmikuun loppuun mennessä. Nykyisessä avoterveydenhuoltokeskuksessa olevat toiminnot siirtyvät lähes kokonaisuudessaan uudelle keskusterveysasemalle, kertoo ylilääkäri Toivo Rintamäki.

Toiminta uudella keskusterveysasemalla alkaisi 2.4.1984.

Toiminnallisesti merkittävin uutuus on vuodeosasto.

Uuden, näinkin suuren yksikön käynnistäminen ei ole aivan pieni asia ja on selvää, että erilaisia pieniä kömmähdyksiä tulee alussa tapahtumaan.
Kun uusiin tiloihin totutaan, toivoo terveyskeskus, että uudet tilat täyttävät ne toiveet, mitä siihen on asetettu eli palvelevat kuntainliiton asukkaita kaikiss perusterveyden- ja sairaanhoitoon liittyvissä asioissa.

+++ ++ +++ ++

Kuhmalahden seurakunta. Vehkajärven rukoushuonekunnan vuosikokous Lepoonissa 3.2. klo 19.

+++ ++ +++ ++

Vehkajärven keskustaväen opintokerho kokoontuu Taimi ja Urho Kivimaalla 29.1. klo 19.

+++ ++ +++ ++

Hintoja. Voi 14.30 mk 500g Banaanit 4.50 mk/kg Sunnuntai vehnäjauhot 9.95 mk 2 kg Murokeksi 5.50 mk Possua kylki 18.80 mk kinkkupala 22.80 mk /kg

<

Kunnallistiedot perjantaina helmikuun 9 p:nä 1968

Maatalouskerholaisten kokouksia. Pajula. Holmassa perjantaina klo 19.00. Huom. Ensi viikolla ei muita kokouksia neuvojan kursseilla olon vuoksi.

Merkkipäiviä. 70 vuotta täyttää 10.2. maanvilj. Nestor Nurminen Kuhmalahden Vehkajärveltä.

Vehkajärven Touhula sunnuntaina 11.2. klo 20 Seppo Lax ja yhtye
-10:lle suklaat-
Linja-autot: Myllymäki Västilästä 19.00 – Hirtolahti Eräjärvi 19.20 – Kuhmalahti kk th 19.30 – Pohja 19.40.
Seuraavia: 3.2., 17.3, 31.3. jne
VNS

Maatalousnainen lehti v. 1962
sisältää useita hyviä juttuja. Hampaiden hoidosta kirjoittaa fm, hlk Kaisa Hämäläinen.
“Hammas on elävä osa ihmisestä, eikä suinkaan kuin naula puussa. Siksi sen hoitaminen onkin aloitettava jo hampaan kehitysvaiheen aikana.”

Yllätysmissi syndikaatti amp; uudenvuoden tinaRitva Lahti, ikä 21, pituus 171, paino 56, kotoisin Kangasalta, opiskelee Tampereen yliopistossa kotimaista kirjallisuutta ja suomen kieltä päämääränään suomenkielen lehtorin ura. Opinnot saattavat jonkin verran viivästyä, koska Ritva Lehto Runeberginpäivän aattona saavutti sellaista, mitä tuhannet tytöt pitävät elämänsä suurimpana tavoitteena. Hänet valittiin Miss Suomeksi 1967. Se oli melkoinen yllätys. Yllätys Pasilan tv-studio 2:ssa tapahtuman todistajana olleelle piskuiselle yleisömäärälle, yllätys Ritvan sukulaisille ja kotiväelle. Kaikkein suurin yllätys Ritvalle itselleen, vaikka hän olikin saanut ennakolta selvän vihjeen siitä, että jotakin tällaista tulee tapahtumaan. Hän näet oli uudenvuoden päivänä valanut tinan, jossa ihan selvästi näkyi valtaistuin, jollaisella kauneuskuningatar istuu, ja sen alla melko muhkea rahakirstu.

Jutussa kerrotaan monimutkaisesti (lehtikatsauksen tekijän mielipide) jostain ihme syndikaatista, jossa vaikutta monsieur Claude Berr, Finnartist, Berrin apulainen Jacques Brieur ja ketä lie, Mainos-Tv mainitaan ja Oy Yleisradio Ab. Jätän syndikaatin sikseen, ja kerron Seura-lehden jutun pääpiirteet missistä. Jutun on kirjoittanut Aake Jermo ja Heikki Savolainen.

Neljäs perintöprinsessa on Sinikka Uotinen, tumma helsinkiläinen myyjätär. 24-vuotias.
Kolmas prinsessa on Terttu-Irmeli Maisala, shakkia harrastava pankkivirkailija Tapiolasta, myös lehdistön ihannetyttö.
Toinen perintöprinsessa on Hedy Rännäri.
Ensimmäinen prinsessa on Satu Kostiainen, 20-vuotias pesäpalloa pelaava lääkintävoimistelijaoppilas Imatralta.

1966 Miss Suomi on Satu Östring. Ääni yleisön joukosta takaviistosta: Eikö voitaisi säätää sellainenkin poikkeuslaki, että Miss Suomi on koko seuraavan presidenttikauden ajaksi valittava Östringin sisarusparvesta!

Sitten se tuli. Miss Suomi 1967 – numero 6 Ritva Lehto. Joku sanoo yleisöstä jotain myrkyllistä. Toinenkin ääni kuuluu: Se oli ihan oikea valinta. Minä tunnen Ritvan jo Kangasalan Yhteiskoulun ajoilta. Hän oli koulun ehdoton kaunotar, jota kaikki katsoivat ihaillen.

Ritvalla on kastanjanruskea tukka ja harmaansiniset silmät. Normaalioloissakin melkoisen ujo. Toimittajat kysyä höläyttelevät kysymyksiään mm. strategisista mitoista, mielikirjailijoista, poikaystävästä ja kotipuhelinnumerosta.

Missi kasvoi Kangasalla. Kävi Huutijärven kansakoulussa, etenkin kansakoulussa lahjakas tyttö joutui paljon esiintymään näytelmissä ja runonlausujana. Ritvan koti on kaunis vaalea omakotitalo Kangasalan Huutijärven kylässä, jossa viljelysaukean rikkovat helmikuun pakkasessa kimmeltävät kasvihuoneiden lasirivistöt.

Kirkonkylän baarissa tarjoilijatar sanoi, että kyllä se on ihmeen sievä tyttö, vaikka hän on nähnytkin sitä vain vähän, ja että on kangasalalaisillekin kunniaksi, kun he ovat vetäneet siniristiliput salkoon eivätkä kyräile kateellisina. Hän ei siinä kotiseutuylpeyden huumassa muistanut lainkaan, että oli sellainenkin liputuksen aihe kuin Runebergin päivä.

Minä hänet ilmoitin kilpailuun, kertoi partaleukainen pikkuveli Heikki. Heikki saa 1000 markan palkkion, josta verokarhu ilmeisesti nyhtäisee oman osuutensa. Loppusumman Heikki sijoittaa puutarhaan. Lehdoilla on kolmisen hehtaaria maata ja muutamia kasvihuoneita. Saman ammatin harjoittajia on naapuristossa paljon. Onhan Kangasala maamme tunnetuin kurkkupitäjä. Kurkun lisäksi Lehto viljelee kaalia ja purjoa.

Ritva on sellainen aloitekykyinen tyttö, mutta kyllä hän kuitenkin aina kotona neuvottelee asioistaan.
Miss Suomen äidin isä oli hämäläinen ja äiti karjalainen, isä on Huutijärvellä kotikonnuillaan.

Huutijärveä kutsutaan joskus myös Napakyläksi. Lempinimi johtuu siitä, että näille main on asettunut paljon Kivennavalta lähteneitä siirtolaisia. Ja siitä aiheutui myös paikkakuntalaisen pojannulikan tokaisu, joka aluksi ja reportterille täysin käsittämättömäksi: Ai, sitä Napakylän pimuako te kävitte katsomassa?

++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++

Viikonlopun metsästysretki….. tavoitteena mies

Muovipapiljotteihin, hiihtohousuihin ja angorajumppereihin sonnustautuneina seisoo jonossa newyorkilaisen bussiaseman laiturilla n:o 101 noin 40 tyttöä, kaikki 20 ja 30 ikävuoden välillä, miettiväisiä – ja naimattomia. Matkalaukkujensa keskelle linnoittautuneina he odottavat kärsivällisesti Grossinger-hotelliin vievää bussia, jonne he olivat lähdössä etsimään aviomiestä.

“Tässä on tilaisuutenne romanssiin” sanottiin New York Postin ilmoituksessa. Bussit alkavat kulkea kahden tai kolmen saattueissa, ja auringonlaskuun mennessä lähes 1000 naista suuntaa kahden tunnin matkan päähän Catskillin vuoristoseudulle.

Vanhaan hyvään aikaan Grossingerin hotellin vieraat huvittelivat poimimalla marjoja, kävelemällä luonnossa tai vain katselemalla maisemaa keinutuoleista pääportin edustalla. Tänä päivänä Grossingerin hotelli kerskuu voivansa täyttää ajanvietteellä joka ikisen minuutin asiakkaan päivästä.

Yksinäisten viikonloppuna tavallinen suhde on kolme tai neljä naista yhtä miestä kohti. “Kiitos, että ymmärrätte ja autatte miehen vuoristoon”, mainoslause vetoaa naisten suvaitsevaisuuteen, sillä miehille varataan edullisimmat huoneet.

“Amorilla on täysi työpäivä” “Muistakaa: tämä voi olla viimeinen viikonloppunne yksinäisenä”

Illallispöydässä on hyvä tilaisuus tutustua. Keskustelukumppani saattaa olla akateemisen tutkinnon suorittanut ja hyvän perheen poika. Tunnelmaa ei pahasti haittaa, vaikka tyttöjä on kolme kertaa enemmän.

Lauantaina järjetetään tutustumiskilpailu. Sen nimi on “hiu-hu”. Säännöt määräävät, että poikien, jotka osaavat hiihtää, pitää etsiä tyttöjä, jotka osaavat soittaa huuliharppua (ja päinvastoin). Sitten heidän tulee ilmoittautua kilpailuun pareittain. Kilpailun ensimmäinen osa, amatöörien pujotteluhiihto, pidetään lauantaiaamuna. Lounaan jälkeen on huuliharppukilpailu.

Yksinäisten viikonloppujen ohjelman kantava voima on hotellin kutsujen emäntä Rose Ahrens. Rose varaa tavallisesti yhden salin kokonaan yksinäisten tutustumisillanviettoon ja tanssiin. Silloin seisoo ovella vartiosotilas täysissä varusteissa ilmoittamassa vieraille, että kutsut ovat vain yksinäisille. Naimisissa olevat pyrkivät usein sisään vartijasta huolimatta, koska juhlissa vanhan tavan mukaan tarjoillaan ilmaista samppanjaa. Rose sanoo: Olemme täällä auttaaksemme tarvitsevia, emme niitä, joilla jo on. Kaikki naimisissa olevat, olkaa hyvä ja poistukaa salista.

Rakkaus ei tunne sesonkeja. Bussit tuovat kaihomielisen lastinsa vuoristoon 12 kuukautta vuodessa.

Pii pii, kuuluu tyttöjen huuliharpuista. Tiedätkö mitä? sanoo neitonen toiselle. Täällä on mahdollisuuksia. Ensi kerralla on vain yritettävä tarmokkaammin…

Reportaasin on kirjoittanut William Kloman.

++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++

Miina Tiistinen

On itsellinen akkaihminen, mikä merkitsee, että hän elää omassa mökissään omine neuvoineen. Eikä hän ole leski, ei eronnut, vaan on samaa koskematonta jalopuuta kuin joskus milloin lien syntyessään.

Miina on alvariinsa kulun päällä, mikä on hänessä aitoa veren perintöä, ei mitään nykyajan vouhotusta. Hän toimittelee erinäisiä kulmakunnan asioita, niitä tässä yksitellen luettelematta.

++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++

Opettaja selosti koulussa lapsille, ettei mikään voi olla nopeampaa kuin ajatus. Ykskaks me ajatuksen siivin lennämme ympäri maapallon. Pikku Kalle viittasi. Opettajan kysyessä hän sanoi: Yks on vieläkin nopeampi. Mä en kerran kerinnyt ajatellakaan, kun jo oli huono housuissa.

++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++ ++++

Jutut Seura-lehdestä n:o 7 15.2.1967

Seura N:o 21 26.5.1971 Hinta 1:50

Onko atomista naapuriksi?

Ikivanha totuus on, että se ei pelaa joka pelkää. Piskuinen Loviisan kaupunki on uskaltautunut pelaamaan suurta peliä ottaessaan vastaan maan ensimmäisen atomivoimalan. Sitä rakennetaan jo täyttä päätä.

Loviisalaisten kommentteja. Kampaaja Kaarina Karlson ja muusikko Ragnar Hjelt: Jospa tämän kaupungin elämä vähän vilkastuisi. Raija Blom: Atomivoimaloiden (2) ja elokuvateattereiden (1) suhde näyttää kehittyvän hiukan oudoksi. Kaupungin työläinen Elsa Mäkinen: Ei niitä turvasysteemejä tarvittaisi, jos se vaaraton olisi. Eläkeläinen Emil Stengård, vapaa mies muuttamaan poiskin. Palomies Gösta Thomansson: Palokunnalle ei ole vielä järjestetty mitään “atomikurssia”.

++++ +++++++ ++++++ ++++++++ +++++++++++ +++++ ++++++++ +++++++++

Kuntoa hankkimaan

Älä ole veltto juntti,
voimistele, nosta puntti.
Kävele ja joskus juokse,
hiihdättele maalin luokse.
Silloin hoikkuu pyörömaha,
siirtyy sivuun tauti paha.

Älä huoli tupakasta,
ryyppymiesten jupakasta.
Ikäväks jos käykin milloin
kulje kuntolenkki silloin.
Toteutuu tuo tuttu juoni
kiertää kauan vanhuus, Tuoni.

Eino Mustosen runo

+++++++ ++++++++++ +++++++++ +++++++++ ++++++++ ++++++++++

Kunnallistiedot N:o 27 1971 Torstaina heinäkuun 8 päivänä

Kuhmalahden kunnan maksuvalmius kohentui v. 1970 aikana

Velkojen määrä asukasta kohti laskettuna on hyvin vähäinen verrattuna keskiarvoihin.

Kuhmalahden kunnanvaltuuston kesäkuun kokouksessa toimi sihteerinä Eino Kylänlahti kunnansihteerin ollessa kesälomallaan. Valtuusto hyväksyi vuoden 1970 tilit ja myönsi tilivelvollisille vastuuvapauden. Tilintarkastajat kertomuksessaan totesivat, että kunnan välitön maksuvalmius on vuoden 1970 aikana kohentunut ja velkamäärä vähentynyt ollen velkamäärä asukasta kohti laskien hyvin vähäinen. Kunnan menotaloutta rasittavat erilaiset kuntainliittomenot, joita tilivuoden aikana oli veroäyriä kohti 7.7 penniä tehden jokaista asukasta kohti 203 markkaa. Valtuusto hyväksyi myös kunnalliskertomuksen vuodelta 1970.
Hyväksyttiin maatalouslautakunnalle johtosääntö sekä kyyditysohjesääntö Kuhmalahden kouluille noudatettavaksi.
Kunnanvaltuusto hyväksyi kunnanhallituksen esityksen, että urheilukenttää kunnostetaan määrärahain puitteissa.
Puollettiin Ruotsin kansalaiselle Rauno Toivoselle luvan myöntämistä omistaa kiinteistö Kuhmalahden kunnassa.
Ammattientarkastajaksi valittiin terveystarkastaja Leena Pääkkönen.

### ###

Vehkajärven Mansikkajuhla Touhulassa sunnuntaina 11.7.-71 kello 14.00
Yleisön suursuosikit päiväjuhlassa Pauli Räsänen amp; hanuritaiteilija Halid Kurbanali
Yleisurheilukilpailut: yleinen 3000m juoksu, alle 18c 1500m, alle 16v 1000m ja alle 10v 500m.
Lopuksi 1 1/2 tuntia tanssia.
Juhlatansseissa klo 20.00-02.00 soittaa Hällä-Humppa solistina Matti Lahti
Rääppiäistanssit tiistaina 13.7.-71 klo 20.00-01 soittaa Kauno Kupi
Peliteltta-Hyvä ravintola-Tervetuloa
VNS

### ###

Palolautakunta on valinnut nuohoojaksi Esko Lindholmin Kuhmalahden kunnan Pajulan kylästä.

### ###

Huhut kertovat, että syksyllä ilmestyy Kuhmalahden Pajulan kylän Egyptinkorvessa asuvalta asutustilalliselta Veikko Pitkämäeltä jälleen uusi romaani. Tällä kertaa romaanilla on kustantajana eräs tunnettu kustannusliike. Veikko Pitkämäki sanoo, että puheessa on perää ja sopimukset on tehty. Mikä on romaanin nimi ja aihe, sitä hän ei suostu vielä paljastamaan.

### ###

Kuhmalahdella tapahtui viime viikolla kaksi pahalta näyttävää kolaria, joissa ei kuitenkaan tullut ihmishengen menetyksiä – kylläkin sairaalahoitoon joutumisia. Tervaniemessä mopedi romuttui kuljettajan joutuessa sairaalaan. Toisena osapuolena ollut auto oli hinattava pois paikalta. Pohjankylässä kaksi naista ja tyttö jouduttiin viemään sairaalaan heidän autonsa romuttuessa kolarissa.

### ###

Maanviljelijä Toivo Tamminen pyytää vapautusta kaikista kunnallisista luottamustehtävistä. Syy on paikkakunnalta poismuutto. Toivo Tamminen on paitsi kunnanvaltuuston myös kunnanhallituksen sekä tutkijalautakunnan ja tielautakunnan jäsen. Tammisen varamieheksi viime vaaleissa kunnanvaltuustoon tuli Eino Sinivuori. Hän on myös muuttanut pois paikkakunnalta, joten valtuutetuksi tulee ryhmän varamiehistä se, jolla on eniten ääniä. Kunnanvaltuusto puolestaan valitsee jäsenen kunnanhallitukseen ja lautakuntiin hänen tilalleen.

KUNNALLISTIEDOT torstaina heinäkuun 1 p:nä 1971 n:o 26

KUHMALAHTI
Kotivoin hinnanalennushakemukset tammi-huhtikuulta on toimitettava maatalouslautakunnalle viimeistään 15.7.1971
Maatalouslautakunta

TYHJÄKÄYNTI SAASTUTTAA

Merkkipäiviä
90 vuotta 1.7. Maria Konttila Kuhmalahdelta

Kuhmalahden Sotaveteraanien Huolto ry:n retki piirin kesäjuhlille Orivedelle sunnuntaina 4.7. Lähtö Vehkajärveltä klo 8.30 reittiä Pajula-Vedentausta-Pohja. Kirkolta lähtö Säästöpankilta 9.20. Kivisalmen suunnasta tulevat linjavuorolla. Toivotaan veljiä naisineen mukaan runsaslukuisesti.

Mielipide pankista. Maanviljelijä Hemmo Rautasuo: Kun kaikki tulot menee osuuspankkiin, kyllä sieltä laina lohkeaa.

KUHMALAHDEN KISA
Jäsentenväliset yleisurheilukilpailut pidetään Kisan kentällä Puntarissa sunnuntaina heinäkuun 4. päivänä klo 12.00. Useita lajeja Nuorten Suurkisoissa kilpailleiden läsnäolo välttämätön valokuvausta varten.

++++ +++++ +++++ +++++ +++++ +++++

KUNNALLISTIEDOT torstaina toukokuun 27 pnä 1971 N:o 21

Kuhmalahden Säästöpankki liittyy Tampereen Säästöpankkiin

Kuhmalahden Säästöpankin isännät päättivät 24.5.1971 pitämässään kokouksessa pankin yhdistämisestä Tampereen Säästöpankkiin. Kokouksessa johti puhetta maanviljelijä Lauri O. Saario ja yhdistymispäätös oli yksimielinen. Tampereen Säästöpankin isännät kokoontuvat päättämään yhdistymisasiasta ensi viikolla. Yhdistymisen lopullinen ajankohta riippuu valtiovarainministeriön päätöksestä.

Myytävänä Hyvät JOVI merkkiset lastenvaunut. Seija Grönholm, Kuhmalahti.

Kuhmalahden kirkolla olevaa hälytyssireeniä kokeillaan 4.6.1971 ja siitä alkaen joka perjantai kl 12.
Palolautakunta.

Kuulutus.
Kuhmalahdella on ollut kaksi pakkohuutokauppaa. Toisessa on myyty Massey Ferguson traktori sekä traktorin haravakone. Toisessa kotitarvemylly Salo, puimakone Esa ja 10 hv:n sähkömoottori sekä tilalla oleva n. 2500 litran vetoinen farmarisäiliö.

Nuohoojan toimi julistetaan haettavaksi Kuhmalahden kunnassa.

++++ ++++++ ++++++ ++++++ +++++

KUNNALLISTIEDOT torstaina huhtikuun 22 p:nä 1971 N:o 16

Kuhmalahden-Kuhmoisten kansakoulun ruokalista: Ma. ruishiutalepuuro, leipä, voi, maito, juusto – Ti. perunat, jauhelihakastike, porkkanaraaste, piimä, leipä, voi – Ke. perunasosekeitto, leipä, voi, maito, makkara – To. maksalaatikko, leipä, voi, maito – Pe. lihakeitto, leipä, voi, maito.

Kuhmalahti. Kunnanlääkärin lähdön vuoksi lääkärin äitiys- ja lastenneuvolavastaanotot ovat poikkeuksellisesti samana päivänä, kuukauden 1 perjantaina, 7.5. klo 8.30-11.00. Samasta syystä yleinen isorokkorokotus-tilaisuus järjestetään 6 kk täyttäneille tai sitä vanhemmille, terveille lapsille torstaina 13.5. klo 14.00 Pohjan Terveystalossa. Samassa tilaisuudessa annetaan myös muita rokotuksia niitä haluaville.
Terveydenhoitolautakunta

Myytävänä LEHMIÄ ay- ja sk- sekä Friisiläissekoitusrotuja, joukossa hiehojakin. Nyt lypsäviä ja kevät-, kesä- sekä syyspoikivia. Vaihdotkin mahdollisia teuraseläimiin ja rehuviljaan. Tunnetuille ostajille luotollakin.
Eero Toivonen Vehkajärvi

KUNNALLISTIEDOT torstaina tammikuun 7 p:nä 1971 N:o 1

Maanviljelijä Lauri Marttala jatkaa Kuhmalahden kunnanvaltuuston puheenjohtajana
Varapuheenjohtajina maanviljelijä Martti J. Annala ja maalari Matti Pohjonen

Ensimmäisen kerran pitkään aikaan kunnanhallitus valittiin yksimielisesti, jokaisen ryhmän esittämät henkilöt hyväksyen. Puheenjohtaja on Osmo Tuomaala. Jäseninä maanvilj. Toivo Tamminen, mv Heikki Heikkilä, mv Lauri R. Saario, metsäteknikko Reijo Laine, kauppias Arvo Sivenius, kirvesmies Niilo Järvinen ja maanvilj Jussi Salo.

Valtuusto teki periaatepäätöksen, että milloin kunnan omistamien kiinteistöjen rakennusten vesi-, viemäri- tai lämmityslaitteet joutuvat epäkuntoon on viivyttelemättä ja viipymättä saatava ne heti kuntoon tarvitsematta tutkia onko talousarvioon asianomaiselle menokohdalle tullut varattua varoja vai ei.

Jätä työhön kiireenhiki taikka kolari on liki. Turha kiire pois. (liikennevalistusta luulen, vai ohje kunnan työntekijöille)

Kansalaisopiston valokuvauspiirit. Pälkäneen seudun kansalaisopistossa on valokuvausta harrastettu syyslukukaudella Kuhmalahden Pohjassa. Kuhmalahtelaiset ovat ottaneet piirin toimintaan erittäin aktiivisesti osaa. Joka kerran on ollut mukana 13-14 opistolaista.

Pälkäneen seudun kansalaisopiston ohjelma
-Kuhmalahden vanhainkoti 14.00 ke Keskustelu ja kuntoliikunta
-Vehkajärven koulu 19.30 ma Naisliikunta, 19.30 pe Englannin alkeet, 19.00 to Pukuompelukurssi (18.2. alkaen)
-Pohjan koulu 19.00 ma Valokuvauspiiri, 19.00 ma Englannin jatko, 19.00 ke Naisliikunta, 19.00 to Miesliikunta, 19.00 to Verotuksen perusteet (14.1. alkaen), 19.00 pe Puutarhakurssi (5.3. alkaen)

+++++ ++++++ ++++++ +++++++++ ++++

KUNNALLISTIEDOT Keskiviikkona jouluk. 30 pnä 1970 N:o 53

Piäti K on kirjoittanut Kronikan 1970

Eletty on taaskin vuosi vaihtuu kannet almanakan. Huoletta taas heittää voimme tunkiolle lopun sakan.
Eteenpäin on askel menty kaksi taakse astuttu. Vuoret monet rakennettu keskikaljaan kastuttu.
Monet viikot istuneet on Helsingissä suolaherrat. Maailmanrauhaa toitottaen marssiin käyneet pitkäparrat.
Nyt kun pätkä kivijalkaa on saatu maailmanrauhalle, saasteet uuden silmukan jo heittää kansan kaulalle.
Muotiin tullut muovi nyt jo tuottaa suuren ongelman. Öljylautat lainehille tyyneks saavat lahdelman.
Kemia kun keksinnöitään meille koittaa tyrkyttää, kieltää pitäis saasta moinen joka kansat kaikki myrkyttää.
Telaketjun jäljet tehtiin pintaan myöskin kylmän kuun. Lienkö sentään temppu moinen antais aiheen hurrailuun.
Samat jäljet paljon tuskaa tuoneet ovat päälle maan, paras olis yhteistuumin telaketjut vaimentaa.

Kehnosti uutisia Kuhmalahdelta, saati Vehkajärveltä tuntuu olevan vuodenvaihteessa 1970-71

KOTILIESI LOKAKUU 1965

ILTATEETÄ JA VOILEIPIÄ

voi mainiosti tarjota myös vieraille vaihteen vuoksi tavanomaisen kahvin ja makeiden leipien asemesta. Eikä tarjoilun silti tarvitse olla kalliimpi. Päin vastoin, yhden täytekakun hinnalla saa jo aika monta voileipää, jos rajoitutaan vain pariin kolmeen lajiin. Voileivät saavat silloin olla reilun kokoisia ja runsaan näköisiä. Nythän ei ole kysymys mistään alkupaloista, vaan varsinaisesta päätarjoilusta. Ohessa muutamia nopeatekoisia voileipäehdotuksia.
Katkarapuvoileipä, jossa vaalea, voideltu leipäviipale on ensin peitetty salaatinlehdellä ja sen päälle asetettu keko katkarapuja. Koristeena on sitruunan viipale ja pöyheä tillin oksa.
Kanavoileipä on valmistettu ruisleivästä, joka on voideltu ja peitetty salaatinlehdellä. Sen päällä on pala paistettua kanaa, kurkkuviipaleita, mandariinilohkoja ja tomaattiviipale sekä persiljaa.
Paistivoileipä on samoin ruisleivästä, jonka päällysteeksi on käytetty hyvin ohuita paistiviipaleita. Lisäaineina on salaattia, pikkelsiä, kurkkua, tomaattia ja voimakkaan makuista piparjuurikermaa.
Savukalavoileipä on peitetty ensin salaatinlehdellä, jonka päälle on asetettu savukalaa, parsaa, tomaattia ja tilliä.
Porsaanpaistivoileipä, jossa on pohjana ruisleipä, on todella ruokaisa ja ravitseva. Paistiviipaleiden päällä on lisänä punakaalia, kurkkua, omenaa ja luumua.
Chatka-munavoileipä on valmistettu vaaleasta paahtoleivästä, jolle ensin on levitetty rapea salaatinlehti. Sen päällä on rapua, kovaksi keitettyä munaa, sitruunaa ja tilliä.
Lohivoileipä on oikea juhlavoileipä, johon käytetään vaaleaa paahtoleipää. Lohen koristeeksi lisätään tuoretta tilliä.
Maksapasteijavoileipä, joka on koristettu lihaliemessä valmistetuilla hyytelökuutioilla ja silputuilla sienillä.

KOTIKUNNAN JOULU 1966 LUOPIOISTEN, SAHALAHDEN JA KUHMALAHDEN KOTISEUTUAIHEINEN JOULULEHTI

Lehden sivulta 8 alkaa Asko Valkaman kirjoitus Kotikirkkoni – Vehkajärven kyläkirkko

Vain aniharvalta kirkonmäeltä avautuu yhtä kaunis ja laaja näköala kuin Vehkajärven harjulla olevalta kirkkomaalta. Aivan tuntumassa levittäytyvät Vehkajärven kylä ja kaunis, saaririkas Vehkajärvi.
Puurakenteinen, harrastunnelmainen temppeli on rakennettu vuonna 1841 kuhmalahtelaisen puuseppä Helenin piirustusten mukaan. Kirkon kello valettiin Keuruulla. Hautausmaa on ollut käytössä pari vuosikymmentä kauemmin ja muistitiedon mukaan oli ensimmäinen Vehkajärven kalmistoon kätketty Riihimäen muorin nimellä tunnettu vanhus.
Aluksi kirkko oli hyvin puutteellinen. Siellä ei ollut mitään lämmityslaitetta ja lattiana oli vain yksinkertainen lankkulattia. Kirkon alusta oli avonainen ja kerrotaan kylän sikojen ja lampaiden pitäneen sitä suojapaikkanaan. Kylän pikkupojat puolestaan kävivät etsimässä sieltä kolehtihaavista pudonneita pennejä. Vuosisadan alkupuolella kirkkoon laitettiin lämmityslaitteet, joten talvisaikanakaan kirkossa ei enää tarvinnut palella.
Kirkko uusittiin vuonna 1931 rakennusmestari A. Männistön piirustusten mukaan. Silloin vanha ja arvoton, Eräjärveltä aikanaan ostettu alttaritaulu siirrettiin Lepoonin seurakuntasaliin. Uuden taiteilija O. Bergrenin maalaaman alttaritaulun lahjoittivat Edvard ja Hilma Mattila. Se kuvaa Jeesusta ristillä ja yläosassa Jeesuksen kirkastusta. Kirkon uudelleenvihkimisen suoritti piispa Jaakko Gummerus. Vihkiäisjuhlassa sai pyhäkkö vastaanottaa vielä Linda ja Kalle Lähteenmäen lahjoituksena Hanna Loimarannan tekemän alttarivaatteen ja Aune ja Armi Paanasen lahjoittaman saman tekijän valmistaman messukasukan. Tsekkoslovakialaista valmistetta olevan kristallikruunun lahjoitti J.K. Paananen.
Jo aiemmin, vuonna 1918, testamenttasivat Kustaava ja Aukusti Raukola rukoushuonekunnan vastaista pappilaa varten Lepooni-nimisen tilan, jonka pinta-ala on 21 ha, siitä peltoa 2 ha. Lahjoitukseen liittyi myös kuusi huonetta käsittävä rakennus, jonka sali on seurakunnan rukoushuoneena. Arvokkaan lahjoituksen kirkolle teki myös emäntä Ida Vassman, joka vuonna 1936 tilasi kirkkoon Kangasalan Urkutehtaalta 5-äänikertaiset, silloin 45000mk maksaneet urut.
Viimeinen kunnostus kirkossa on suoritettu vajaat 10 vuotta sitten, jolloin se maalattiin sekä sisältä että ulkoa. Tällöin kirkko sai aivankuin uuden asun.
Vanhan tavan mukaan on Vehkajärven kirkossa jumalanpalvelus nykyisinkin kerran kuukaudessa.
Kuhmalahden ensimmäisenä pappina mainitaan Jaakko Eskelinpoika, joka hoiti virkaansa vuodesta 1640 kuolemaansa eli vuoteen 1680 saakka.
Ennen kyläkirkon rakentamista pidettiin jumalanpalveluksia eri taloissa. Vehkajärveä sanottiinkin 12 kappelin seurakunnaksi, koska näitä tupakirkkoja oli 12. Nyt niistä on jäljellä vain Anttilan vanha pirtti, jonka seinässä on vuosiluku 1723.
Tarina kertoo, etä kerran kun Paju-Mattilassa oli ollut tupakirkko ja Nuottajärven kulmalaiset olivat palaamassa kotiinsa, oli eräällä sillalla Syväjärven ja Lahnajärven välillä tapahtunut Nuottajärven Simon murha. Tästä syystä silta sai nimekseen Simonristin silta ja merkiksi tapahtuneesta hakattiin sillanpielen puuhun risti. Syyllistä ei koskaan saatu selville, mutta yleisesti arveltiin, että kaamean teon vaikuttimena oli ollut naapuriviha.
Toinen tarina taas kertoo, että viimevuosisadan lopulla kun pappi erään kerran piti tapaniaamuna kirkossa joulusaarnaa, alkoivat seurakuntalaiset kaiketi kylmyydestä ja ehkä myös papin pitkästä ja yksitotisesta saarnasta väsyneenä kulkea kirkosta ulos ja sisään. Pappi alkoi tästä moittia seurakuntaa ja sanoi, onko se käynyt niin jumalattomaksi, ettei se jaksa kuunnella edes joulusaarnaa vaan kulkee kirkossa saarnan aikana. Eräs kylän vanhimmista miehistä ryhtyi puolustamaan omakyläläisiä ja sanoi: Ulkoseurakuntalaisia ne on, jotka siinä kranaa.
Vuosisadan alkupuolella, jolloin kirkossa ei vielä ollu urkuja, otti lukkari ääniraudalla äänen ja alkoi laulaa, johon seurakunta yhtyi. Tällöin toimi kirkossa myös eräs naislukkari, jota seurakuntalaiset kutsuivat piikalukkarilaksi. Nainenhan ei tässä tehtävässä ole vielä meidänkään päivinämme löytänyt paikkaansa.
Kun näitä miettiessäni seison Vehkajärven harjun kirkkopihalla, edessäni syksyinen Vehkajärven kylä ja järvi, kaikki yhtä aikaa näköpiirissäni, tajuan että on komeampia ja kauniimpia kirkkoja kuin omamme, mutta näin kotoista ja kylään kuuluvaa ei ehkä missään.

LEHTIKATSAUKSEN LAATIJAN KOMMENTTI: TÄNÄ VUONNA VEHKAJÄRVEN KIRKKO TÄYTTÄÄ 170 VUOTTA. SEURAKUNTA JUHLISTAA KIRKKOA, SEURATKAA ILMOITUKSIA.

HOPEAPEILI N:o 22 30.5.1968

ANTAKAA KESÄN TULLA SISÄLLE KOTIIN jos jäätte kaupunkiin. Oma kukkamaa ikkunalaudalla tuo kesän luoksenne. Sen saatte helposti kesällä runsaasti kukkivista huonekasveista. Ja kukat voitte valita huoneenne yleisilmeen ja ikkunanna koon mukaan.

Valkoinen morsiuskello luo kesäisen mielialan koko huoneeseen. Jos ikkuna on pieni, ripustamme vain yhden ainoan rehevän kasvin riippumaan amppeliin ruudun keskikohdalle. Valkoinen kevyt verho on paras kukan kehykseksi. Jos ikkuna on suuri, voimme hankkia useampia kasveja, vaikkapa yhdistää joitakin valkoisia ja sinisiä lajeja. Kasvi vaatii tasaisesti kostean mullan, runsaasti ravintoa ja aurinkoisen paikan. Muistakaa poimia kuihtuneet kukat pois, silloin kukinta-aika pitenee.

Paavalinkukkia eli saintpaulioita voi pitää ikkunalaudallaan runsaasti. Se on vaatimaton ja kiitollinen kasvi, joka viihtyy vaikkapa pohjoisenpuoleisella ikkunalla. Kasvia kastellaan suhteellisen säästeliäästi. Jos kukka ei tahdo kukkia kunnolla, on osa lehdistä poistettava varovaisesti.

Maalaistalojen komea salinkasvi verenpisara on kauneimmillaan, kun se on yksinään vanhanaikaisen ikkunan koristeena. Vaaleat ikkunaverhot käsinvirkattuine pitseineen sopivat hyvin kasvin henkeen. Kukka vaatii tasaista kosteutta ja runsaasti ravintoa.

Uudenaikaisen ikkunan oikea kukka on kaikille tuttu ahkeraliisa ja sen ikkunalaudalla on paikallaan myös hentoinen koristeapila. Niitä voi mainiosti pitää myös vierekkäin, varsinkin jos osuu saamaan täsmälleen samaa ruusunpunaista värivivahdetta. Apilaa on helppo viljellä, on vain muistettava että se tarvitsee runsaasti vettä. Ahkeraliisaa on leikattava usein, kasteltava paljon ja sille on annettava erilaisia lannoitteita.

Kevyt valkoinen verho ja punainen pelargonia: oikea isoäidin ikkuna. Se tuo mieleen maalaismaiseman ja torpan kesän. Pelargonia eli pielikukka on kotoisista kasveistamme tunnetuin ja helppohoitoisin. Se sopii useimpiin koteihin, mutta vierastaa ehkä yltiöpäisen modernia asuntoa samoin kuin taidokkaita verhoasetelmia. Kasveja on leikattava niin, että ne rehevöityvät ja täyttävät ikkunalaudan.

——————————————————————————————————————————————————————————————–

60-VUOTIAS LEIKKITOVERIMME

Kaikilla Suomen tytöillä ikään katsomatta on nyt aihetta leipoa kakku ja pitää syntymäpäiväkestit, sillä lapsuutemme uskollinen leikkitoveri Martta-nukke on täyttänyt kuusikymmentä vuotta. Kuka uskoisi: neitihän on vielä niin pirteä ja aikaansa seuraava.

Martta-nukke on ainutlaatuinen maailman kaikkien nukkien joukossa. Se on hyväntekijä muutenkin kuin poistaessaan pienen tytön pahan mielen ja viihdyttäessään hänet illalla uneen. Martta-nuken äiti rouva Aurora Jansson löysi kuusikymmentä vuotta sitten aivan uuden ajatuksen: hän ajatteli äitejä, joiden pienet lapset estivät heitä pääsemästä työhön, vanhuksia ja sairaita, jokta olisivat kipeästi kaivanneet vähän tuloja. Ja nukkien valmistus suunniteltiin tapahtuvaksi siten, että nämä ansiota tarvitsevat ihmiset osallistuivat nukkien tekemiseen kotonaan oman aikansa sallimassa tahdissa.

Tekijäin määrä on kerrallaan vaihdellut tusinasta pariin sataan ja on nyt noin neljäkymmentä. Seuraamalla aikaansa Martta-nukke on vahvistanut asemiaan jatkuvasti ankaransta kilpailusta huolimatta. Eikä vain kotimaassa vaan myös maailman nukkemarkkinoilla sillä on jatkuvasti ollut ihailijansa ja ystävänsä, tätä nykyä erityisesti Sveitsissä.

Lehden kuvassa on: Matkamuistoksi soveltuva Turun mamseli. Nukke on suunniteltu vuonna 1961, jolloin olivat Turun linnan vihkiäiset, ja ensimmäisen mamselin sai presidentinrouva Sylvi Kekkonen. Mamselilla on palvelijattaren puku: laaja musta hame, valkoinen esiliina, soma raidallinen tai ruudullinen pusero ja valkoinen myssy. Mamseleita on jo matkustanut kauaksikin ulkomaille pienlähettiläinä, Turun kaupungin vieraina olleiden ulkomaalaisten saamina lahjoina.
Toinen kuva: Nukkelan johtokunnan puheenjohtaja rouva Toini Linna.

———————————————————————————————————————————————————————————————

KESÄERIKOINEN

Ne maistuvat mantelilta ja ovat kullankeltaisia, rapeita. Ne ovat PIHLAJANNUPUISTA TEHTYJÄ KAHVILEIPIÄ.

Ohjetta ei ole keittokirjoissa, vaan tämä on kuurinmaalainen erikoisuus Irma Niskasen suvussa pihlajannuppuleivonnaisen valmistaminen on perinne, jota vuosittain vaalitaan. Oikea hetki on silloin, kun pihlajannuput ovat pulleimmillaan, vain pari kukkaa saa olla puhjenneena. Niskasilla kevät taittuu kesäksi, kun pidetään ulkoilmakekkerit pihlajannuppuleipien merkeissä.

Leivonnaiset voi kypsentää keittiössäkin, mutta ulkoilmassa rasvan käryt haihtuvat helpommin. Rasvapata porisee kodikkaasti grillin hiilloksella ja erikoisen kahvileivän valmistuminen on ohjelmanumero sinänsä. Raaka-aineet, kuorrutustaikina ja muut tykötarpeet järjestetään grillin vierelle.

Ohjelman kulku on alusta loppuun seuraavanlainen:

Taitetaan pihlajanoksien kärjestä kokonaisia nupputerttuja kukkaperineen. Tertut pestään etikkavedessä ja huuhdotaan hyvin. Kuivataan talouspaperilla. Vesi irtoaa parhaiten, jos nuppuja lyödään kevyesti paperia vasten. Säilytetään jääkaapissä yön yli. Valmistetaan tavallista ohukaistaikinaa muistuttava, hiukan sakeampi taikina sekoittamalla
2 munaa
1 dl sokeria
1 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1/2 dl kermaa

Huolellisesti kuivatut nupputertut upotetaan taikinaan ja siitä kuumaan kookosrasvaan tai öljyyn kypsymään. Kypsästä kullanruskeasta ja rapeapintaisesta leivonnaisesta imeytetään ylimääräinen rasva pois talouspaperien päällä. Pinnalle ripotellaan sokeria. Tarjotaan juuri kypsennettyinä. Pihlajannuppuleivät syödään pitämällä nupputertun kannasta kiinni. Kaikki on syötävää mikä maistuu.

SEURA N:o 43 26.10.1966

VALOPILKUT

Radion välituntíen koleaääninen toimittaja, rouva Aune Haarla eli kuten hänet paremmin muistetaan Aune Ala-Tuuhonen, ei liian helposti riemastu asioista. Yksi kaikki voittava valopilkku on kuitenkin hänen elämässään eli omin sanoin: Yksi arkipäivän valopilkku tuli ilman muuta hakematta mieleen: Että saan niin hyvin unta katsoessani tv:tä. Seuraavat ovatkin sitten sisukkaan ajattelutyön tulosta.

– Kun saan ostaa jostakin kaupasta hyvää, riippunutta pihvilihaa.
– Kun minua puhutellaan apteekissa suomen kielellä. (Kuhmalahden apteekissa aina suomen kieli)
– Jos joku tarjoilija ei suomenna tilaustani “viskiä ja jäämurskaa” kysymällä: Meinaaks rouva on the rocks?
– Jos joku ukkeli laulaa lastenlauluja linja-autossa, eikä rahastaja kiellä.
– Kun saan haukotuksen onnistumaan oikein Pohjanmaan kautta.
– Jos saan itseni aamuisin hereille rauhanomaisin keinoin.
– Jos pysyn päivällä hereillä.
– Jos jaksan mennä illalla ajoissa nukkumaan.
– Että nukun niin hyvin yölläkin.

—————————————————————— ———————————————————————–

TIMOSEN MARIN PITKÄ PATIKKA (samassa lehdessä)

Mari Matilda Timonen, kurttukasvoinen, liinapäinen muori on matkalla Kuhmosta Kuhmoisiin. Pitkä matka Kainuusta Hämeeseen taittuu jalan ja sivuteitä pitkin, maallinen omaisuus seuraa mukana kaksipyöräisillä maitokärryillä.

Matka alkoi joskus kesällä Hämeestä, päättyy, jos päättyy, joskus syksyllä Hämeeseen. Muori tuntee Suomen maantiet.

Mummo kimpaantui eräänä kesäisenä päivänä tyttäreensä, kasasi tavaransa maitokärryille ja lähti etelä-Hämeestä Kainuuseen, Kuhmon pitäjään, missä on syntynyt joskus 70 kesää sitten.

Mummo käveli koko kuuman kesän kärryjään vuoroin työntäen vuoroin vetäen, nukkui yönsä taivasalla, osti ruoan taloista tai kaupoista matkan varrella, tuli Kuhmoon kesän lopulla. Neljä päivää hän viipyi perillä tuttavissa, kyllästyi sitten russakoihin, pakkasi tavaransa ja lähti tallaamaan takaisin Hämeeseen.

Ei ole kukaan muorille kyytiä tarjonnut. Vain harvoin on tarjottu yösijaa taloista.

Muorin matkalla ei ole päätä. Hänellä ei ole kotia. Kuhmoisten puolessa on muutamia taloja, joista mummo toivoo saavansa kortteerin muutamaksi päiväksi kerrallaan. Kirjoilla hän on Kuhmoisissa, tavattavissa missä milloinkin.

———————————— ———————— ———————————————-

Kalle tulee kotiin ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Isä ja äiti kysyvät uteliaina: Miltä koulu tuntui? Kalle: Joo, menihän se. Mutta sitten mä sain sen open puheista semmoisen käsityksen, että sinne pitäis mennä huomennakin.

———————————– ——————– ————————— —————————–

PUHELINMYYNTI on New Yorkissa saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että siitä on muodostunut suoranainen maanvaiva. Kun kaupungin asukas päivän aherrettuaan illalla saapuu kotiin päivälliselle, alkaa hänen puhelimensa loputtomasti piristä. Eräs sikäläinen päivälehti on antanut hyviä neuvoja, miten näitä häirintähyökkäyksiä vastaan on puolustauduttava. Mikäli tarjotaan tilattavaksi aikakauslehtiä, on vastattava: Ikävä kyllä, olen lukutaidoton. Mikäli kyseessä on naistenlehti, on ilmoitettävä: Vaimoni on tosin lukutaitoinen, mutta juuri siitä syystä hän ei halua nimenomaan Teidän lehteänne. Autokauppiaille sopii tehdä tiettäväksi: Olen yrittänyt turhaan kaksitoista kertaa suorittaa ajokorttia. Tietosanakirjojen tyrkyttäjälle tokaistaan: Minä vuonna Einstein syntyi? Näin menetellen – lehti vakuuttaa – joutuu langan toisessa päässä oleva markkinamies siinä määrin ymmälle, että hän useimmiten sulkee puhelimen.

KUNNALLISTIEDOT PERJANTAINA HUHTIKUUN 26. PNÄ 1968

Vehkajärven Nuorisoseuran jäsentenvälisissä pilkkikilpailuissa pääsiäisenä muodostuivat tulokset seuraaviksi. Yleinen sarja: 1) Arvi Niinipelto 12 pist. 2) Reijo Lindgren 9 p 3) Esko Lahtinen 5 p 4) Asseri Santaharju 4 p 5) Antero Toivonen 3 p, sitten Raimo Tamminen, Reino Lindeman, Kimmo Nieminen Naiset: 1) Martta Lindeman 7 p Nuoret: 1) Tapio Tolonen 3 p 2) Matti Vainio 2 p 3) Antero Tolonen 1 p ja Jukka Vainio 1 p. Suurimman kalan sai Tapio Tolonen ja pienimmän Martta Lindeman. Osanottajia oli yhteensä lähes 40.

Vehkajärven hautausmaan puhdistustalkoot perjantaina 3.5. klo 18. Talkookahvit Lepoonissa.

Maatalouskerholaisten kokous Pajulassa ensi perjantaina Huhtasella klo 19,00.

KUHMALAHDEN KUNTA SAATTANEE JOUTUA TOIMIMAAN ITSENÄISENÄ KUNTANA VIELÄ PITKÄNKIN AJAN
Kunnallisten asioiden hoito asettaa lähivuosina entistä suuremmat vaatimukset hoitajilleen.
Kunnallistiedoille kunnanvaltuuston puheenjohtaja mv. Osmo Tuomaala.
Osmo Tuomaala kirjoittaa pitkän jutun, josta lehtikatsauksen laatija poimii muutaman rivin.
-Syksyn 1968 kunnallisvaalit eivät ole itsenäisen Kuhmalahden viimeiset Kuntamme päättävissä elimissä on täysi yksimielisyys siitä, että Kuhmalahti kuuluu Tampereen talousalueeseen ja tahtoo siinä myös pysyä.
-Koska kuntauudistus toteutetaan? Olisin valmis uskomaan, että lakiesitys kuntauudistukseksi tultaneen antamaan eduskunnalle aikaisintaan v. 1970 valtiollisten vaalien jälkeen valitulle uudelle eduskunnalle. Kuhmalahden kunnalla on edessään vielä monia huolien täyttämiä vuosia. Ottaen huomioon realiteetit ei vapaaehtoinen liittyminen johonkin kuntaan ole mahdollinen käytännössä toteutua.
-Asioiden hoitaminen tulevina vuosina Kuhmalahdella asettaa hoitajilleen entistä suuremmat vaatimukset. Meidän on pystyttävä seuraamaan kehityksen mukana ja kehittämään kunnan antamaa palvelutasoa. Jos emme halua jäädä kehitysalueeksi ja yleisestä kehityksestä jälkeen niin Kuhmalahdella ei enää voida penniä sen soikeammaksi vetää kuin se on vedetty. Tämä tie on kuljettu tiensä päähän. On huomattava, että jos joskus joudumme liitetyksi suureen kuntaan kehitysalueena niin se on Kuhmalahden asujamille kohtalokasta.
-Yhteistyötä muiden kuntain kanssa tarvitaan entistä enemmän.
-Kuntauudistukseen ei esimerkiksi siirtyminen peruskouluun ole pakottava tekijä. Kehittyvässä yhteiskunnassa kun elämme, niin emme voi välttyä siltä, etteivätkö kaavoitus-, vesi- ja viemäröintikysymykset myös aikanaan astu esiin. Edellytykset mahdollisuuteen uusien työpaikkojen syntymiseen ja yritystoiminnan vilkastumiseen täytyy säilyttää

MYYTÄVÄNÄ ENSIKERTAISTA KYLVÖHEINÄÄ A 10 P/KG. LÄHEMMIN A. VALKAMA POHJA (hl)

VEHKAJÄRVEN TOUHULA Sunnuntaina 28.4. klo 20 Kevätkauden päättäjäiset Keski-Suomen huiput, nouseva levytähti ESA LEHTINEN yhtyeineen. Hyvää kesää toivottaa VNS.

————— ———————– ————————– ——————————

SEURA N:O 38 1962

UKKOSEN TIHUTÖISTÄ saapuu tietoja kesäisin ja tällöin saadaan lehdistä lukea muun muassa tapauksista, jolloin puiden alta suojaa etsineet ihmiset ovat joutuneet salaman uhreiksi. Samassa yhteydessä kuulee joskus myös mainittavan, että tietyt puulajit olisivat alttiimpia ukkoselle kuin toiset. Tälläisiä havaintoja ovat tosiaan tehneet jo vanhat germaanit, jotka totesivat, että muun muassa tammi vetää ukkosennuolia puoleensa varsin herkästi. Nämä vanhat uskomukset ovat nyttemmin joutuneet tieteellisen tutkinnan kohteiksi ja tällöin on tultu siihen tulokseen, että puut voidaan salamaherkkyytensä suhteen jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat sellaiset puut, joihin salama useimmin iskee: kuusi, mänty, kataja, tammi, poppeli, päärynäpuu, jalava, saarni ja paju. Toiseen ryhmään kuuluvat puut, joihin salama iskee ikään kuin sattumalta. Niitä ovat lehmus, kirsikkapuu, omenapuu, pähkinäpuu ja kastanja. Kolmannen ryhmän puita salama tuntuu kerta kaikkiaan karttelevan. Ne ovat leppä, pihlaja, vaahtera ja pyökki. Toisten puiden suurempi herkkyys salamalle johtuu yksinkertaisesti niiden kuoren laadusta ja puun kyvystä imeä vettä sadeilmalla. Sileäkuorisista puista valuu vesi helpommin pois ja ne ovat siksi kehnompia sähkönjohtajia kuin karheakuoriset puut, joihin sadevesi helposti imeytyy.

PYSÄKÖINTIPAIKKOJEN puute on huutava monella maailman kulmalla, ei vähiten Englannissa (ja Kangasalla). Naulan kantaan onkin osunut englantilainen kaupunkisuunnittelusta huolehtiva arkkitehti Hugh Casson tätä ongelmaa luonnehtiessaan: Mitä enemmän pysäköintipaikkoja rakennetaan, sitä enemmän ilmaantuu autoja – asia on aivan sama kuin ryhtyisi ruokkimaan kyyhkysiä.

NYT VOIT TODELLA OLLA EDUSTAVA Kun Teidän on oltava todella siisti ja edustava, ajakaa partanne Gillettellä. Gillette parranajo antaa hyvänolon tunteen koko päiväksi – työhön, matkalle, juhlaan. Gillette on tehokas ja samalla hellävarainen. Sen salaisuus on Blue Gillette Extra -terä joka ei tunnu ihollanne. Gillette antaa Teille mukavan siisteyden ja raikkauden tunteen koko päiväksi. Kokeilkaa jo tänään!
Gillette – pistämätön parranajo.

IHAILTU – ONNELLINEN – JA TÄSSÄ SALAISUUS Kaikki naiset haluavat saada ihailua osakseen. Mutta ollaksenne viehättävä ja ihailtu täytyy ihonne olla kaunis ja puhdas. Poistakaa siis pienet virheet, kuten laajentuneet huokoset, ihomadot ja muut ihon epäpuhtaudet, jotka ovat haitaksi kasvojenne kauneudelle. Elvyttävän Tokalon päivävoiteen avulla vapaudutte helposti näistä kauneusvirheistä.
Jo muutaman päivän säännöllinen hoito Tokalon voiteella saa aikaan muutoksen: ihonne tulee puhtaaksi, raikkaaksi ja sametinpehmeäksi. Olette viehättävämpi kuin koskaan ennen.
Olkaa ihailtu ja onnellinen, aloittakaa jo tänään Tokalon päivävoiteen käyttö.
Rasvapitoinen Tokalon päivävoide elävöittää kuivan ja herkän ihon. Rasvaton Tokalon päivävoide normaalille ja rasvaiselle iholle.
Tokalon

LOISTAVASTI LOHKAISTUA
English Digest: Tämän verran voi sanoa keskitason veronmaksajasta: hän on elossa ja potkii.
Juri Gagarin: Kun olet ilmassa, luota tekniikkaan, äläkä tee liian nopeita päätöksiä.

KOTILIESI N:o 10 Toukokuu 11 1950

Talousopettaja neuvoo.

Nyt käytämme runsaasti mehuja ja hilloja, sillä ne täydentävät tärkeältä osalta keväisen vitamiini- ja mehuköyhän ruokavaliomme. Sunnuntain herkullinen jälkiruoka Charlotte-russe valmistetaan näin:
Valmistetaan kääretorttu, johon käytetään täytteeksi tähän parhaan maun antavaa Jalostajan Jalohilloa. Tasapohjallinen vuoka sisustetaan kääretortun viipaleilla ja täytetään kermahyytelöllä: 5 dl kermaa ja 3 rkl sokeria vatkataan vaahdoksi, johon lisätään 5 kuumassa vesitilkkasessa sulatettua liivatelehteä. Jälkiruoka hyydytetään kylmässä ja kumotaan vadille.

Muutamia tarkeitä erikoisvihjeitä.
Mustaherukkahillo antaa hyvän maun lintupaistin kastikkeeseen.
Karviaismarjahilloa voi käyttää vaihteeksi rusinoitten sijasta kaurakeittoon.
Jalohillo on erikoisen hyvää kääretortun täytteeksi.
Puolukkamehusta saa paremman makuisen vispipuuron kuin yli talven säilytetyistä marjoista.
Mustaherukkamehua käytetään vilustumisessa.
Jalomehusta saa helposti mehujälkiruoat.
Appelsiinimehu sopii kakun kostukkeeksi.
Hehkuviini parantaa ruokahalua.
Ostaessanne mehuja ja hilloja tarkastakaa aina, että niissä on Jalostajan nimi.

—————————————– ——————————————————- ———————————————

Loma lupaa LEPOA, VIRKISTYSTÄ JA LIIKUNTOA – missä ja miten

Helluntai, suven ensimmäinen sunnuntai! Oli ilma lämmin tai kylmä, vaikka sataisi taivaan täydeltä, joka tapauksessa kesä on alkanut – tai alkaa kynnyksen tuolta puolelta.
Helsinkiläiset hakeutuvat rantakaduille. Jokainen kaupunkilainen yrittää saada vapaata vettä näkyviinsä. Kauppatorin rantaan, kolera-altaan äärelle on saapunut matokauppias. Pienet onkijat panevat madon koukkuunsa ja odottavat nyt suurta kalaa.
Kesä on tullut. Ihminen heittää onkensa ja toivoo suurta ja ihanaa saalista. Täyteläisen loman koukkuunsa. Miten kesä täyttää lupauksensa? Loma on nyt joka tapauksessa edessä. Sen suunnitelmat on tehtävä.
Muutamilla on kesähuvilansa. Heitä ei Kotilieden tarvitse lomanviettosuunnitelmissa auttaa. Kesämaja pitää kyllä itse suunnitelmien teosta ja päivän puuhista huolen. On toisia, jotka pyrkivät pois tavallisilta asuinsijoiltaan ja miettivät, mitä tehdä. Heille yritämme esittää muutamia erilaisia mahdollisuuksia, vaihtelua tavalliseen touhuun.

-Pidättekö matkustamisesta? Lähtisitte kernaasti kaukaisiin maihin, mutta siihen Teillä ei ehkä tänä kesänä ole mahdollisuutta. Mutta Suomessakin kelpaa matkustella. Lähtekää tutkimusmatkalle omaan maahan. Valtion rautatiet tarjoavat Teille 42 erilaista rengasmatkaa. Lippu on voimassa kuukauden.
-Toiset haluavat tarkan suunnitelman, toiset nauttivat suunnitelmattomuudesta: Siinä on juuri sopiva järvenpoukama uintia varten. Tuo tie näyttää houkuttelevalta. Heittäydynpä tuolle niitylle pitkäkseni, otan voileivät ja pidän pienen lepotuokion suloisessa auringonpaisteessa. Sen kaiken ja paljon muuta, yllättävää ja uutta, voi saavuttaa se, joka lähtee retkeilemään pyörällä tai suorastaan jalkapatikassa. Retkeilyä voi harrastaa myös ryhmissä. Suomen Latu esimerkiksi järjestää kesäleirejä, joissa voi viettää viikon tai pari leppoisan liikunnan merkeissä.
-Haluaisitteko ehkä nauttia lomastanne leppoisasti lekotellen? Ette tällä kertaa välittäisi suuremmasta retkeilystä sen enempää kuin voimisteluohjelmastakaan. Mutta haluaisitte jonkin paikan ihanalla seudulla veden rannalla, jossa voisitte lomanne viettää. Sellaisia varten esimerkiksi Lomaliitolla on lomakylänsä ja lomakeskukset. Sinne voivat perheenäidit tulla joko yksin eroon kotihuolista taikka tuoda pienemmät lapset mukaansa.
-Kesä on myös juhlien ja kokouksien aikaa. Nuorisoseurat järjestävät juhliansa ympäri Suomea ja suurilla kristillisillä järjestöillä on tuhansia keräävät kesäkokouksensa. Osanotto tälläisiin suurjuhliin muodostuu usein erikoisen virkistäviksi ja suureksi elämykseksi, vaikka juhlat saattavatkin tilapäisesti tuntua rasittavilta.
-Retkeily tuntuu joistakuista ehkä liian rasittavalta, mutta pieni suunnitelmallinen liikunta kyllä tekisi hyvää. Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto järjestää virkistyskursseja, joille voi ilmoittautua jokainen nainen.
-Kaupunkilaiset puhuvat lomistaan ja maallematkustamisestaan. Entäs sitten me, jotka ennestään asumme maalla ja joilla ei minkäänlaista mahdollisuutta ole ottaa lomaa kesän kiireisimpään työaikaan? Meidän on vain koetettava nauttia kesästä työn ohella. Kun pesemme pyykkiä rantakivillä, katselemme samalla, miten kauniilla paikalla saamme tehdä työtä. Kun kuljemme lehmipolkua, nauttikaamme illan ihanuudesta. Ja kun sunnuntaisin teemme kirkkomatkan, koettakaamme silloin hetkeksi unohtaa arkihuolemme. Me pidämmekin oikean loman talvella.

———————————- ——— ——————– ————————– ————————— ——————

Amerikkalainen aamiaisvuoka

Tavalliseen ohukaistaikinaan sekoitetaan ruokalusikallinen hienonnettua persiljaa ja taikinan annetaan seistä tunnin verran. Savustetuista sivusilavasta leikataan viipaleita, jotka kääritään rullalle. Tulenkestävän vuoan pohjalle sulatetaan rasvaa. Kun rasva on kuumaa, pannaan silavarullat vuokaan ja ohukaistaikina kaadetaan päälle. Vuokaa paistetaan 25 min. kuumassa uunissa, kunnes se on kohonnut ja kauniin ruskea.

Kauraryyni-hedelmäkakku

2 kkp maitoa, 1/2 kkp sokeria, 2 rkl siirappia, 1 tl kanelia, raastittua sitruunan kuorta, 1 muna, 1/2 dl sulatettua voita, 2 kkp kauraryynejä sekä 3 tl leivinjauhetta sekoitettuna 2 kkp vehnäjauhoja. Aineet sekoitetaan keskenään tässä järjestyksessä ja lopuksi sekoitetaan joukkoon 1 kkp omena- tai muita hedelmäkuutioita, rusinoita ja karkeaksihakattuja manteleita kuorineen. Taikina kaadetaan matalaan voideltuun vuokaan, paistetaan kohtalaisessa uuninlämmössä noin 3/4 t. kunnes pistellessä vispilän varpuun ei tartu taikinaa.

TEE on loistojuoma!
Teetä voi valmistaa monella tavalla. Mutta jos tahdotaan todella hyvää teetä, on meneteltävä näin:
Paras tee valmistetaan kuumennetussa teekannussa. Siihen pannaan teelusikallinen teenlehtiä kuppia kohden, ja niille kaadetaan juuri kiehahtanutta vettä. 3-5 minuutin kuluttua teejuoma on valmis nautittavaksi.
Teenlehtiä ei saa käyttää kahta kertaa.
Ceylon-tee. Jaavan-tee. Piristävää – voimakasta SOK.

————————— —————————— ——————————– —————————– —————

Kieku ja Kaiku Possun merkilliset kylvöpuuhat

Kieku kylvää tehden parhaansa, siemeniä kasvitarhaansa.
Voiko talteen panna rahansa kylvämällä mitä tahansa?
Possu innostuu myös kuokkimaan, maata lannoituksin ruokkimaan.
Saatpa nähdä, leipä levenee, kylvöpussini kun kevenee.
Tuntematta tiedon suruja Possu kylvää pullanmuruja.
Minä kun niin pidän pullasta, kasvakoon siis pullat mullasta!

SUOMEN KUVALEHTI N:o 5 30.1.1943

PELKÄÄTKÖ VANHENEMISTA?

Suomen Kuvalehden toimitus on ristivedossa – tällä kertaa vanhain ja nuorten välillä. Toinen kirjoittaja väittää, että vanhuus on varsin suhteellinen käsite ja ikä-ihmisetkin pysyvät joustavina, toinen taas, että Suomessa pidetään vanhoja liian kauan remmissä, nuorten kykyjä epäillään. Toimitus katsoo parhaaksi julkaista molemmat kirjoitukset tässä numerossa.

Lehtikatsauksen laatija poimii molemmista kirjoituksista parhaita paloja.

Ensin vanhojen puolesta, Vappu Väre:

Kuulin äskettäin maininnan erään lääkärin lausumasta, että vanhenemisen pelko on tuhoisampaa kuin tuhoisin tauti. Keskustelin kysymyksestä tohtori K. Taskisen kanssa, jolla on elämänpituinen kokemus takanaan, sillä hän on hoitanut kaikkia niitä moninaisia tauteja, joita sisätauti- ja hermolääkärin kohdalle sattuu. Ihmisen ikä ja vanheneminen ovat kaksi eri asiaa, sanoi tri Taskinen, ja sitä eivät esimerkiksi työntantajat useinkaan huomaa. Valtion toimesta on luovuttava, kun on täyttänyt 67 vuotta. Toinen on virkeä ja täysin työkykyinen 75-vuotiaana, toinen väsähtänyt, jopa tylsistynyt tuskin 60-vuotiaana. Ruumiillinen työkunto johtuu erikoisesti hermoston kunnosta.
Luonnollisesti on luetteloissani sellaisiakin henkilöitä, joille väsymys tulee liian aikaisin. He ovat tavallisesti olleet miehiä. Miehille tuntuvat taloudelliset vaikeudet olevan suurempana rasituksena kuin naisille.
Eri ryhmän muodostavat taas turhamaiset naiset ja toisaalta muutamat ruikuttavat yksilöt, jotka koettavat saada lääkärin vakuuttuneiksi, etteivät pysty siihen tai siihen työhön. Tavallisesti tällaisisssa tapauksissa on kysymyksessä pinnaamishalu.
Turhamaisuus ja pinnaamishalu ovat luonteenominaisuuksia, joilla ei ole iän kanssa mitään tekemistä.
Monet selittävät varhaisen väsymyksen tai sairauden syyksi nuorena tehdyn kovan työn, mutta nuoruuden rasitus ei vaikuta aikaiseen vanhenemiseen. On tietysti niitäkin, jotka tekevät kuluttavaa henkistä työtä liiaksi, 14-16 tuntia vuorokaudessa, polttavat kynttilää molemmista päistä.
Professori Pitkin osoittaa, että vanheneminen ja rappeutuminen ovat kaksi eri asiaa ja että rappeutumisen ilmiöt ovat todisteena siitä, miten huonosti olemme ppineet elämisen taidon. Hän väittää, että ihminen ei ylimalkaan ole mitään ennen neljääkymmentä.
Elämisen taito on samalla ajattelemisen taitoa, se on: taitoa osata oikealla tavalla suhtautua aikaansa, työhönsä ja harrastuksiinsa. Älykäs henkilö ymmärtää, että ruumiin energiamäärä alkaa vähetä eikä pyri jatkuvasti leikkimään kaksikymmenvuotiasta, vaan turvautuu yhä enemmän aivoihinsa, sillä niissä hänellä on arvokkaampi energiamäärä kuin nuoruusvuosien fyysillisissä voimavaroissa.
Älykkäällä, aivojaan käyttämään tottuneella ihmisellä ei ole mitään vaikeuksia vanhempanakaan uuden ammatin oppimiseen.
Rakkauden ja intohimojenkaan ei tarvitse jäädä vain nuoruusvuosien kokemukseksi, niinkuin mielellään oletetaan.
Ruumiinkulttuuria ja kauneusnäkökohtia ei luonnollisestikaan tule syrjäyttää. Jo tunne, että on terve ja hyvinhoidettu, lisää arvaamattomasti henkisiä voimavaroja. Jokainen järkevä nainen ymmärtää, että nuoruus ei ole mikään huulipuikkomerkki eikä kauneus puuterilaatu. Jokainen tietää, että monien miesten paljas päälaki ei ole iän ja viinan seuraus.
Ellemme anna aivojemme rappeutua, voimme suhtautua lisääntyvään ikään tyynesti. Jolla on luonnetta, sillä on ryppyjäkin. Jalokivi ei kasva sammalta.

Nuorten puolesta, K.W-ri:

Missä ovat nuoret miehet?

Sodassa tietysti, vastaan. Niin ovat ja olla pitääkin. Mutta emme nyt tarkoita aivan tätä hetkeä, vaan yleensä viime vuodia ja nimenomaan viime vuosien virkanimityksiä. Niissä ei nimittäin ole liikoja nuorten miesten nimiä näkynyt. Tarvittaisiin johtavillakin paikoilla nuorempia voimia, jotta eivät totutut kaavat liikaa sido.
Kaksikymmentäluvun alussa ei pelätty nimittää kolmenkymmenen ikäistä miestä vastuulliseenkaan tehtävään, mutta nykyisin näyttää siltä, että vasta viidennellä vuosikymmenellään olevaa pidetään tarpeeksi luotettavana hoitamaan vaativampia tehtäviä.
Selvän kuva tästä kehityksestä saa vertaillessaan ensimmäisen ja nykyisen hallituksen jäsenten ikävuosia. Ei ollut liikaa ikää niillä miehillä, jotka senaattoreina vuonna seitsemäntoista ottivat vastuulleen Suomen julistamisen itsenäiseksi. Svinhufvud, Setälä, Castren, Arajärvi, Renwall, Castren, Frey, Kallio, Talas, Pehkonen ja Louhivuori, keski-ikä 44,27 vuotta.
Toisen ikäisiä olivat Tasavallan hallituksen jäsenet viisikolmatta vuotta myöhemmin, kuluneen vuoden lopulla: Walden, Witting, Tanner, Koivisto, Ramsay, Annala, Horelli, Salovaara, Kukkonen, Lehtonen, Ikonen, Kantala, Kalliokoski, Rangell, Fagerholm ja Takki, keski-ikä 53,06 vuotta. Ja 12 ministeriä oli saavuttanut puolen vuosisadan rajan.
Yhdeksällä vuodella näytään ministeriksi tulon vaatimusta korotetun. Ja samanlaista iän kunnioitusta nähdään virkanimityksissä nykyisin kautta linjan, mutta toisin oli ennen.
Puhumattakaan siitä, että Risto Ryti istui 32-vuotiaana rahaministerinä ja paria vuotta myöhemmin Suomen Pankin pääjohtajana.
Asioita hoidetaan nyt pääasiassa vanhojen kaavojen mukaan, missä vanhat miehet ovatkin varsin eteviä, joku nuorempi ehkä uskaltaisi tuoda virastoihin jotain uutta ja siten pahasti järkyttää totuttua virastomenoa.
Procopesta tehtiin (v. 20) 31-vuotiaana kauppaministeri ja neljää vuotta myöhemmin ulkoministeri. Malmberg tuli 33-vuotiaana suojeluskuntajärjestön ylipäälliköksi, Gripenberg hoiti 30-vuotiaana ulkoministeriön kansliapäällikön tehtäviä jne.
Eivätkö nuoret miehet ole nykyisin yhtä pystyviä kuin ennen. Ovat. Vaikka heitä saa turhaan etsiä korkeampien virkamiesten joukosta, niin löytyypä muualta monesti paljon vastuullisemmilta paikoilta.
Nuoria tiedemiehiä: Antti Sovijärvi jo 28-vuotiaana tuli professoriksi.
Eniten nuoret miehet kuitenkin ovat esillä teollisuuden ja kaupan aloilla ja saavat aikaan paljon. Ramsay 25-vuotiaana Töölön Sokeritehtaan apulaisjohtajana ja 34-vuotiaana Suomen Höyrylaiva OY:n toimitusjohtajana. Gullichsen Ahlström konsernin pääjohtaja, Nysten Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen toimitusjohtaja, Wahlfors Wärstilä OY:ssa, Kihlman, Kivekäs, Walden, Mäkelä, Nurmi, Huhtamäki…
Kuten näkyy, nuoret miehet ovat osanneet aikaisemmin hoitaa valtion asioita hyvin, kunhan ovat siihen vain tilaisuuden saaneet, ja hoitelevat nykyisin menestyksellä suuryrityksiä.
Taitaisi ollakin jo syytä niitten, jotka miehiä valtion toimiin määräävät, aikaa hakea ehdokkaita muualtakin kuin oman ikäpolvensa piiristä. Varsinkin kun sota kerran loppuu, on tarjolla sellaisia nuoria miehiä, jotka ovat nyt kasvaneet yli oman ikänsä hoidellessaan tehtäviä, jotka heidän ikäpolvelleen eivät oikeastaan vielä kuulu. Näitä miehiä on saatava näkyville paikoille.

Lehtikatsauksen laatija ihmettelee nuorten puolesta kirjoittajaa. Hän ei mainitse kertaakaan nuoria naisia, tai naisia ylipäänsä.

— ——— ——- ———- —

TILKKUVAKKA

Rouva: Kun Manta tarjoilee päivällispöydässä vieraille, niin toivoisin, ettei Manta pitäisi sormuksia sormissaan eikä korvarenkaita korvissaan.
Manta: No, eiväthän ne nyt oikeastaan paljonkaan arvoisia ole, mutta kiitos vain varoituksesta.

Ikäneidon hiljainen lohdutus:
-Niin, mitäpä minä oikeastaan tekisinkään miehellä. Minullahan on jo kolme hyvää ystävää, jotka yhteensä vastaavat aviomiestä. Minulla on koira, joka murisee aamuisin. Minulla on papukaija, joka kiroilee iltapäivisin, ja minulla on kissa, joka tulee myöhään yöllä kotiin.

Kun asianajana tekee erehdyksen, panee hän sen laskuun. Kun lääkäri tekee erehdyksen, hautaa hän sen. Kun kustantaja tekee erehdyksen, järjestää hän alennusmyynnin.

Herra (tehden tuttavuuta kadulla): Anteeksi neiti, mutta näin neidin viime sunnuntaina Korkeasaaressa.
Neiti: Vai niin. Missä häkissä te olitte?

Herra: Mitä minun olisi annettava teille saadakseni yhden pienen suudelman?
Neiti: Kloroformia.

Oo, rakastan sinua Amalia. Rakastatko sinä myös minua?
Kyllä, myös sinua.

Hän on kuuluisa kirurgi ja hänen vaimollaan on kaulanauha aidoista sappikivistä.

Raitiovaunut ovat nykyisin niin tupaten täynnä, että miehetkään eivät enää tahdo saada istumapaikkaa.
Mutta tuo nuorukainenhan luovutti teille paikkansa äsken.
Niin kyllä, mutta vaimoni saa jatkuvasti seisoa tuolla takasillalla.

————— ————————– —————— ———————

PESÄ

Oli kerran kesä
kun neljän pojan pesä
me tehtiin metsän taa,
ja sinne tulla saa
ken teistä haluaa.

Ei siellä viihdy kina,
kun pyödän antimina
vaan riittäis kahvi, pulla,
on silloin hauska sulla
sen pesän luokse tulla.

Kun sota loppuu – niin
me päästään siviiliin,
vaan pitkin talvi-illoin
jos mieliin muistuu milloin
tää pesä vielä silloin,

niin muistoksi tään pesän
ja tämän sota-kesän
me juhlikaamme vielä
ei sitä kukaan kiellä
siviilissä siellä.

Kirj. korpr. J. Semberg 4652/1.

KUNNALLISTIEDOT torstaina, huhtikuun 22. p:nä 1971

Kutsumme asiakkaamme Kuhmalahden Suojalla torstaina 29.4.-71 klo 19.00 alkavaan Oriveden Mieskuoron konserttiin.
Väliajalla tarjoamme Mocca-Colombia kahvit.
Tervetuloa!
Kuhmalahden Osuuskauppa

Vapaaehtoisella HUUTOKAUPALLA, joka pidetään Kuhmalahdella Vähäpennon kylässä olevalla Paunulan tilalla keskiviikkona kuluvan huhtikuun 28 päivänä klo 11 tajotaan uuden pappilan käyttöön tultua KUHMALAHDEN VANHA PAPPILA vaihtoehtoisesti peltoineen ja ilman peltoa. Pappilan tontti n. 1 heht. ja peltoala n. 8 heht. Tontilla on 2 asuinrakennusta, jotka hirrestä, suurempi 235 m2 vuorattu, käsittäen 6 h. ja keittiön, hirrestä aitta ja saunarakennukset, laudasta auto- ja vajarakennus. Kiinteistö n. 1/2 km:n etäis. Kirkonkylän keskustasta. Myynti- ja maksu- y.m ehdoista ilmoit. lähemmin huutokauppatilaisuudessa ja voi niitä tiedust. puhelimitse 936-71/Kuhmalahti 145.
Kirkkohallintokunta.

Kuhmalahden Kunnan painonnostokilpailut 18.4.
Tulokset:
A. 60kg: 1. Tenho Mäkinen 175kg A. 65kg: 1. Timo Mattila 245kg A.75kg: 1. Pauli Mäkelä 235kg 2. Ilkka Vappula 207,5kg 3. Tauno Brusila 167,5kg A 82.5kg 1. Kyösti Kettula 265kg 2. Pauli Kivimaa 205kg A. 90kg 1. Heimo Jaakkola 322.5kg

———————- ————————- ——————————– ———————————–

KUNNALLISTIEDOT Torstaina lokakuun 15. p:nä 1970

Ehdokaslistojen yhdistelmä Kuhmalahden seurakunnan kirkkoneuvoston jäsenten vaalissa marraskuussa 1970

I lista: Iso-Hervanta Erkki maanvilj, Lehtinen Anja emäntä, Suominen Paula johtaja, Rauhalahti Väinö johtaja, Salminen Antti maanvilj, Kuortti Viljami maanvilj, Keskinen Helmi opettaja

II lista: Mattila Timo Matti maanvilj, Virtanen Reino Markku maanvilj, Kauppinen Otto Rudolf maanvilj, Anttila Sisko Helena emäntä, Mäkinen Irja Helena maanvilj tytär

III lista: Aronen Anni karjakko, Nurminen Mirjami rouva, Karttinen Onni metsätyömies, Lehmus Juho muurari

Ehdokaslistojen yhdistelmä Kuhmalahden seurakunnan kirkkovaltuuston jäsenten vaalissa marraskuussa 1970

I: Annala Martti maanvilj, Iso-Hervanta Lahja emäntä, Meisalmi Esko maanvilj, Lehtinen Maria emäntä, Taivalaho Untamo johtaja, Pietilä Eine kauppias, Honkanen Arvo johtaja, Hinkka Onni muurari, Mikkola Erkki maanvilj, Touhunen Oiva kirvesmies, Niemi Arvo maanvilj, Tuomaala Aira opettaja, Lahtinen Martti maanvilj, Kiviniemi Aune rouva, Rauhalahti Tuomo maanvilj.

II: Viljamaa Sauli maanvilj, Viljamaa Elli pankkivirkailija, Koivula Arvo maanvilj, Kauppinen Antti maanvilj, Liehu Pauli maanvilj, Laakso Pekka maanvilj poika, Nieminen Esko maanvilj, Kankaanpää Senja emäntä, Toivonen Mirjam rouva

III: Lahtinen Esko kansak. opettaja, Humalisto Toivo pienvilj, Kiviranta Ulla laitosemäntä, Karttinen Onni metsätyömies, Nurminen Mirjami rouva, Taipale Arvi maanvilj, Järvinen Jaakko maatyömies

Antero Honkkila, Kirkkoherra.

—- —–

Baarinhoitaja ja baariapulainen saavat toimen Pitkä Seppä baarissa Kuhmalahden kirkolla. Asunto varattu. Hakemukset palkkatoivomuksineen tai henkilökohtainen käynti konttorissamme 20.10.-70 mennessä. Kuhmalahden Osuuskauppa.

Ilmainen leikkuupalvelu päätoimipaikallamme 19.10.-70 kello 9.00-16.00. Pohjan myymälässä 21.10.-70 kello 9.00-16.00. Tervetuloa! Kuhmalahden Osuuskauppa

peruskivi on muurattu
Oman kotinne peruskivi muurataan varmimmin jo silloin, kun teette säästöpäätöksen ja avaatte asuntosäästötilin osuuspankissa. Säästöohjelman voitte märätä itse. Ja mikäli suunnitelmanne muuttuvat, voitte milloin vain nostaa säästöt tililtänne. Kannattaa myös muistaa, että yli 90% osuuspankkien lainoista on myönnetty yksityishenkilöille, siksi aikamme asuntopankki on osuuspankki.
Osuuspankki aikamme asuntopankki.
Hauhon, Kangasalan, Kuhmalahden, Luopioisten ja Pälkäneen osuuspankit.

Homelite xl-400
on vuoden huomattavin sahauutuus. Se täyttää ammattimiesten vaatimukset paremmin kuin mikään muu saha. Nelisatasen tärinänvaimennus on ainutlaatuinen. Moottoriyksikkö on eristetty kädensijoista neljällä tuplatyynyllä. Kokeilkaa korkeillakin kierroksilla. Näette ja tunnette, että on mukavasti eroa tavallisiin menetelmiin.
Homelite on eniten ostettu. P. Järvenpää Pälkäne puh. 2416

Kahvitarjoilua myymälässämme y-viikon ja syysmarkkinoitten merkeissä maanantaina 19.10. nyt joukolla matkaan! Runsaasti erikoistarjouksia. Arvontaa kaikkien kävijöiden kesken. Tervetuloa. Jouko Peltonen Pohja Hl puh 93671/28

—- —–

Kauha-Roopella ystäviä Amerikassakin, kuhmalahtelainen siirtolainen muistelee Roopea puolenvuosisadan takaa

Pälkäne-Seuran järjestämän kaskujen keruukilpailun yhteydessä on vuosisadan vaihteen aikoihin eläneestä Kauha-Roopesta leppoisasta leikinlaskijasta ja kulkumiehestä saatu runsaasti aineistoa talletetuksi. Kauha-Roopen tuntijat eivät kuitenkaan jää Hämeeseen. Viime viikolla posti toi kirjeen Atlantin takaa, missä Kuhmalahden Tervaniemestä puolivuosisataa sitten valtoihin siirtynyt Hertta Niemi kertoilee lapsuutensa muistoja Kauha-Roopesta.
“Ystävättäreni on tilannut minulle Kunnallistiedot, mistä olen lukenut Kauha-Roopesta. Ei minulla ole hänestä kaskuja, mutta tunsin hänen lapsuuteni ajalta, minkä vietin Kuhmalahden Tervaniemessä J.K. Järvisen perheessä. Kauha-Roope kävi Tervaniemessä joka vuosi suuri pitkä pussi selässä, missä oli kauhoja ja kaikenlaista puutavaraa. Tervaniemen perheissä aina kun kauhat loppuivat, sanottiin, ei osteta, pian Kauha-Roope tulee. Pussi oli rohtimesta tehty ja lapset olivat aina uteliaita sisällön suhteen. Vieläkin muistan miltä Kauha-Roope näytti, mutta en tiennyt mistä hän oli kotoisin, ainoastaan, että näin hänet usein. Muutin tänne Amerikkaan 16-vuotiaana ja oli mielenkiintoista lukea Roopesta, näin monen vuoden kuluttua siitä, kun hän kävi kotonani Suomessa. Olen ollut täällä 50 vuotta. Hertta Niemi 2286 Lake Oskorne Dr. Lake Worth. Florida 33460.

KUNNALLISTIEDOT Torstaina heinäk. 23 p:nä 1970

Kuhmalahden Osuuspankki lahjoitti pelipuvut Kuhmalahden Kisan lentopalloilijoille

Kuhmalahden Kisan taholta käännyttiin talvella Kuhmalahden Osuuspankin puoleen toivomuksella saada yhtenäiset pelipuvut lentopalloilijoille. Osuuspankin taholta suhtauduttiin asiaan myönteisesti ja päätettiin lahjoittaa Kisalle 12 pelipukua.
Tilaisuudessa, jossa pelipuvut luovutettiin, puhui Kuhmalahden Osuuspankin johtokunnan puheenjohtaja mv. Olavi Viljamaa. Hän toivoi puheessaan menestystä Kuhmalahden Kisalle ja nuorison hyville harrastuksille, todeten, että silloin kun nuorisolla on hyviä kehittäviä harrastuksia niin se voi vastaisuudessakin vaikeuksissaan luottamuksella kääntyä puoleemme Nuorison hyviä harrastuksia pitää aina tukea.
Kuhmalahden Kisan puolesta puhui johtajaopettaja Johan Hieta esittäen kiitokset Kuhmalahden Osuuspankille lahjoituksen johdosta.
Kuvateksti: Osuuspankinjohtaja Arvo Honkanen ojentaa pelipuvut Kuhmalahden Kisan puheenjohtajalle johtajaopettaja Johan Hiedalle. Lentopallojaoston puheenjohtaja Seppo Kortelahti seuraa luovutusta tyytyväisenä.

KUNNALLISTIEDOT Torstaina syyskuun 3. p:nä 1970

Kuhmalahden seurakunnallisia asioita
Kuollut: koulukeittäjä Aino Helena Lehtinen Pajulasta 51v 8kk 13pv
Seurakuntaan muuttanut: mv. Veikko Valdemar Pitkämäki perheineen Oriveden srk:sta

Suuri peruukkien myyntinäyttely
Pälkäneellä Palokunnan kerhohuoneessa perjant. 4.9. kello 9-18. Runsas valikoima erilaisia muotiperuukkeja. Erikoistarjouksia. Myös osamaksulla. Peruukki on muotia. Tervetuloa sovittamaan. Meri Hämäläinen.

KUNNALLISTIEDOT Torstaina maaliskuun 11. pnä 1971

Aalto Tervalahdelle.
Tämän lehden palstoilla on ylläoleva nimimerkki jo useaan otteeseen kirjoittanut niistä “urheilun kulta-ajoista” Kuhmalahdella ja ihmetellyt. miksi ei kilpaladuille enää saada nuorisoa. Urheilu on hänen mielestään lamaannutettu. Mutta ketkä ovat näitä lamaannuttajia? – Ei suinkaan hän tarkoita nykyisiä Kisan johtohenkilöitä, jotka varmaan tekevät sen, mitä tehtävissä on. Mielestäni se lamaannuttaja on ajan henki, joka ei ole suosiollinen urheilulle, ei ainakaan kilpaurheilulle.
Myöskin väen väheneminen on yksi syy urheiluinnostuksen laimenemiseen Se paras aines, nuori ja pystyvä, joka olisi kykenevää myös vetämään urheilua, on mennyt pois ja nimenomaan siksi, että Kuhmalahdella ei ole tarjolla sopivaa työtä, joka takaisi riittävän toimeentulon.
Eräs syy nykytilanteeseen on se, että harrastus eri urheilulajeja kohtaan on muuttunut: jääkiekko talvella ja lentopallo kesällä ja talvella vetää nuorisoa. Luulisin, että jos tällaisia pelejä varten voitaisiin järjestää sopivia pelipaikkoja sekä vastuuntuntoisia nuorison ohjaajia, löytyisi urheilevaa nuorisoa. Eikö voitaisi tällöin ajatella kunnan ja seurakunnan yhteisen nuoriso-ohjaajan viran perustamista, vaikka naapurikuntien kanssa yhteisenkin.
Kyllähän oppikouluikäistä nuorisoa on täällä paljonkin, mutta ei sen aika enää riitä urheilun pariin, ei ainakaan talvella. Onhan todettu, että oppikoulua käyvä nuori tekee useasti pitemmän työpäivän kuin vanhempi ihminen, jos hän lukee läksynsä tunnollisesti Kuhmalahtelaisten nuorten rasituksena ovat vielä pitkät koulumatkat. Ehtiä nyt sitten vielä urheilemaan? Ei voi edellyttää sitä. Kaikellä ystävyydellä?
Olli Penttilä

Kuhmoisten-Kuhmalahden kansalaiskoulun ruokalista: ma marjapuuro, leipä, maito, voi, juusto – ti perunat, makkarakastike, lantturaaste, piimä, leipä, voi – ke veriohukkaat, puolukkasose, leipä, voi, maito – to mannasuurimovelli, leipä, voi, mehu, makkara – pe perunasianlihalaatikko, leipä, voi, maito – la hernekeitto, leipä, maito, voi

Kuhmalahden seurakunnallisia asioita: Keskiviikkona 17.3. kello 19.00 pidetään Pajulan kinkerit Kauko Konttilalla.

KUNNALLISTIEDOT Torstaina maaliskuun 18. päivänä 1971

Tavaratalomme elintarvikeosastolta edullisesti koko ensiviikon
jauheliha 7.00 kg, keittoliha 5.40 kg, paisti luuton 12.00 kg, porsaan maksa 5.95 kg, palviliha luuton 9.00 kg, pekonimakkara 7.00 kg, teemakkara 4.50 kg
Kangasalan osuuskauppa

VEDENTAUSTA voitti kylien välisen viestihiihdon Kuhmalahdella

Sunnuntaina 14.3. hiihdettiin kylienvälinen viestihiihto Kisan saunan maastossa. Kilpailuun otti osaa 6 joukkuetta.
Tulokset 1. Vedentausta I (joukkueessa hiihtivät Tauno Koskinen, Elsa Konttila, Eero Ahola ja Jorma Martikainen) aika 1.43,39 2. Pohja 1.44,26 3. Vehkajärvi 1.48,15 4. Vedentausta II 1.49,36 5. Puntari 1.50,00 6. Kirkonkylä 1.55,01

Eri osuuksien parhaat ajat I.osuus: 1. Antero Tolonen Vj 2. Tauno Koskinen Vt 3. Eero Martikainen Vt II.osuus: 1. Ilkka Vappula kk 2. Elsa Konttila Vt 3. Kyösti Kettula Vj III.osuus: 1. Erkki Virtanen Po 2. Eero Ahola Vt 3. Esko Uusimaa Pu IV.osuus: 1. Taisto Rauhamäki Po 2. Jorma Martikainen Vt 3. Tauno Brusila kk

KUHMALAHDEN koululaisten hiihtokilpailut
pidettiin Pohjan koulun maastossa 13.3. Mukana oli myös 1-2 -luokkalaisia Parhaita tuloksia:

I-II tytöt: 1. Mervi Kettula Vj 2. Erja Kortelahti Po 3. Sinikka Toivonen Vj 4. Ritva Kortelahti Po 5. Anna-Liisa Anttila Vj 5. Päivi Lautala kk
I-II pojat: 1. Veli-Matti Pohjonen Vj 2. Ari Tiiva kk 3. Eero Seppälä kk 5. Risto Rajala Vj
III-IV tytöt: 1. Riitta Mäkinen kk 2. Annikki Taipale Vj 3. Raija Honkanen Po 4. Pirjo Rantala Vj
III-IV pojat: 1. Jari Pohjonen Vj 2. Markku Tiiva kk 3. Hannu Anttila Vj 6. Aatto Savio Vj
V-VI tytöt: 1. Marja Ahola 2. Paula Pitkämäki 3. Rauni Mäkinen
V-VI pojat: 1. Kari Brusila 2. Olli Rajala 3. Seppo Viitanen

Katsauksen laatija ei tiedä miksi viimeisistä puuttuu mistä koulusta kukin on, mutta nimistä pystyy asiaa päättelemään. Vehkajärven – Pajulan suunnalta on Paula Pitkämäki. Huomion arvoista, että kuudesta sarjasta kolme voittoa tuli Vehkajärvelle ja lisäksi muita mitalisijoja. Mahtavaa.

Syksy on saapumassa. Syksyn toimintaa:

MAATALOUSNAINEN N:o 11 1962

LAHTIPÄIVÄ

Kylmä syksyinen tuuli pyyhkii jäätynyttä lakeutta. On vielä aamuhämärää. Navetan ja lammasmökkien tienoilla on kiireistä liikettä.
Mummo työntää tyhjän ämpärin ja härkkimen käteeni. Asetun lahtipenkin ääreen. Samassa miehet raahaavat penkille tainnutettua mullia, vielä kirveenisku otsaan ja lahtari työntää terävän puukon mullin kurkkuun.
Pitelen ämpäriä verisuihkun alla ja hämmennän vimmatusti. Veri ei saa hyytyä.
Eläinten suolet pitää saada puhdistetuksi heti tuoreeltaan. Niistä valmistetaan saippuaa.
Fannitäti on valmistanut verestä suunnattomat määrät verileipää elikkä kampsua. Kampsut riippuvat pitkinä riveinä vartaissa tuvan katossa. Taitan tuoreesta kampsusta aika kimpaleen ja teen maukkaimman voileivän mitä olen kenties koskaan syönyt. Lahtivelli kiehuu suuressa padassa ja levittää ihania tuoksuja ja höyryjä suureen tupaan.
Myös naapureita on kutsuttu lahtivellille. Kodikas ja ystävällinen tunnelma on korkeimmillaan. Ovensuuhämärissä lurittelee lahtari huuliharpullaan “Villiruusun” ja “Hiljaa juuri kuin lammin laine” säveleitä.
Kun menen seuraavana päivänä kouluun, ei minun tarvitse selitellä poissaoloani eikä pyydellä sitä anteeksi. Minulla on kainalossani käärö, jossa on opettajalle tulevat verileivät.
Havahdun muistoistani, kun lahtivelli pyrkii yli kattilan reunojen ja pihisee jo hellalla. Päätän kutsua kaupunkilaisystäväni, jonka täytyy syödä ravintolassa, joskus lahtivellille tai rössyperunoille, hän pitää niistä tavattomasti. Pidättekö Te?

Lahtivelli

-tuoretta lihaa
-vettä
-pippuria
-porkkanaa
-limppejä (tehdään vehnäjauhoista, vedestä, suolasta ja runsaasta sokeri- ja rusinamäärästä)
-vehnäjauhoja suurustamiseen ja suolaa mausteeksi
Rohkeanpuoleinen pala tuoretta lihaa pannaan kiehumaan muutaman pippurin kera. Myöhemmin lisätään vähän ohueksi leikattuja porkkanakiekkoja. Kun liha on kypsää, nostetaan se vadille ja paloitellaan. Limppitaikina, joka on vähän aikaisemmin tehty turpoamaan, pudotellaan nyt lusikalla varovasti kiehuvaan liemeen, katsotaan etteivät limpit putoa toistensa niskaan ja paakkuunnu yhdeksi möykyksi. Annetaan vähän aikaa kiehua ja lisätään suurus. Maustetaan suolalla. Ken on visu ja raaskii panna vain pienen lihapalan, voi jatkaa sitä muutamalla perunalohkolla. Ei huononna makua.

Rössypotut

-perunoita
-vettä
-verirössyä tai verileipää
-vähän voita
-suolaa mausteeksi
Kuoritut perunat pannaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen, kun ne ovat puolikypsiä, lisätään verileivän palasia, ehkä puolet tai yksi kolmasosa perunamäärästä. Kypsyttyä lisätään voi.

Kampsupaisti

-verileipää
-vettä
-kermamaitoa
-suolaa
Kiehuvaan suolalla maustettuun veteen pannaan verileivän palasia. Kun ne ovat pehmeitä, lisätään joukkoon kermamaitoa. Saa kiehahtaa.

Kampsumaitokeitto

-verileipää
-maitoa
-suolaa
Maitoon pannaan jonkin verran verileivän palasia. Saa kiehahtaa äkkiä Maustetaan suolalla. (Kampsumaitokeittoa käytettiin myös lääkkeenä vilustumiseen, silloin saatettiin lisätä vähän sipuliakin joukkoon.)

Kerttu Kartelli

Lehtikatsauksen laatijan mieleen juolahti, josko martat järjestäisivät Lahtipäivä -kurssin. Nykypäivän vaatimukset taitavat olla sellaisia, että haaveeksi jää. Melkoisella varmuudella ko kurssille tulisivat myös eläinsuojelutarkastaja, terveystarkastaja ja monia muita sääntöjen vartijoita.
Lehtikatsauksen laatija muistaa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan lahtipäivän. Ja äitinsä muistaa hyvin makkarantekemisen suolista. Suolista kaiketi otettiin rasva saippuaa varten ja suoli käytettiin puhdistuksen (työläs) jälkeen makkarankuorena.
Lehtikatsauksen laatija oli toissa syksynä marttojen makkarakurssilla. Suolimakkaroita tehtiin monenlaisia ja hyvin maittoi.

### ####

PERHEENÄIDILLE leikkiä ja vakavaa

Perheenemännät ovat yksityisajattelijoita. Ajatukset surisevat heidän päässään kuin mehiläiset konsanaan. Ei mistään lähde niin hedelmällisiä – tai kerettiläisiä – ajatuksia kuin jostakin tiskipöydän vaiheilta. Siellähän perheenemäntä ainakin saa olla yksin Perheenemännät elävät usein eristettyinä muista ihmisistä juuri sen vaikean ajan, jolloin heillä on pienet lapset ja työtä yli voimien. Siksi heillä ei ole keskustelutoveria ja ajatukset saavat kiertää samoja latuja aivan liikaa.

“Miksi minun pitää tässä tiskata, vaikka toinen uinuu ruokalevolla sanomalehti kasvoilla?” “Miksi minun on ehdittävä pirtistä ulkotöihinkin? Isäntä on kuin liimattu koneen päälle, hänelle kuuluu vain se, mikä tehdään traktorilla tai leikkuupuimurilla.” “Miksi puutarhasta ei ainoakaan rikkaruoho lähde ilman äitiä, vaikka isä ja lapset paistattelisivat niiden vaiheilla päivää päivät pitkät?”
Nämä kysymykset johtavat perheenäidin usein sellaiseen kehään, että seurauksena on ruumiillinen sairaus, sydänhermot alkavat rettelöidä, tulee migreeni, vatsahaava tai liikalihavuus.

Viimeistään tässä vaiheessa äiti tarvitsee pienen loman. Monesti riittää vain parin päivän retki naapuripitäjään. Välimatka tekee ihmeitä. Oma työ pudota lopsahtaa omalle luonnolliselle paikalleen tuhansien muiden perheenemäntien työn joukkoon. Oma Kalle tuntuu taas melko inhimilliseltä ja lapset suorastaan kultaisilta. Pari yötä vieraalla hetekalla saa äidin kaipaamaan omaa joukkoaan ja paluu on suorastaan riemullinen. Eipä ihme, jos kädet iltapuolella hiipivät Kallen kaulaan.

Toiveajattelu on perheenäidin suuri vihollinen. On todella vaikeata oppia katsomaan todellisuutta suoraan silmiin. On vaikeata tunnustaa, ettei minun tuloihini sovi samanlaiset hankinnat kuin naapurilla. On vaikeata uskoa, etten saa Kalleani, joka on kaksikymmentäviisi vuotta ollut sekä aamu- että iltauninen, kasvatetuksi aamuvirkuksi. Ja on vaikeata antaa itselleen anteeksi sitä, ettei ole samanlainen kuin naapurin ihailtava emäntä.

On kuitenkin armoa olla kristillisessä avioliitossa. Kalle saa olla harvapuheinen ja ilta- ja aamu-uninen, sinä saat olla väsynyt ja epäonnistunut perheenemäntä. Kristillisessä avioliitossa ei tarvitse surra sitä, mitä ei omista, vaan saa olla kiitollinen siitä, mitä omistaa. Siinä saa pyytää anteeksi ja alkaa joka aamu uudelleen. Ja siinä saa olla iloinen.

Marja-Leena Ylimaula

SUOMEN KUVALEHTI 16.8.1952 N:o 33 hinta 60 mk

MATKALAUKUT ESILLE

Vielä on jäljellä herttaisia kesäpäiviä. Syksy ei ole vielä tullut.
Kelpaa nyt lähteä matkoille niiden onnellisten, jotka ovat säästäneet lomaansa tai muuten voivat mielensä mukaan käyttää aikaansa Kotimaa kutsuu. Tungosta ei tarvitse pelätä suosituimmillakaan matkailupaikoillamme, tuskin myöskään hellettä, ja harmaatkin päivät, jos niitä kohdalle sattuisi, kuluvat rattoisasti mukavien hotellien tai matkailumajojen suojissa. Jälkikesä on ihana, ja sen herkut kypsyvät aivan kuin meitä turisteja varten.
Useimmat meistä ovat tänä kesänä nähneet vain kansainvälisen Helsingin tai pistäytyneet ulkomailla. Nyt on sopiva hetki nähdä oma maa. Lapin kävijät tietävät, että elokuussa siellä saattaa viettää kesän kauneimpia päiviä, ja joku pakkasyö on hyvin ehtinyt tehdä lopun nälkäisimmistä sääskistä. Meri on vielä melkein lämpimimmillään, ja Etelä-Suomen rannikoille ja saaristoon suuntaa sen tähden matkansa, ken haluaa pitkään nauttia kesän lämmöstä. Lapin ja Suomenlahden vaiheilta ja väliltä jokainen meistä löytää houkuttelevia päämaaleja.
Sopii nyt tehdä kokeilu niidenkin, jotka eivät ole päässeet matkustamisen makuun, vaan ovat tottuneet viettämään kesänsä sukulaispiirissä. On hauskaa vierailla sellaisessa talossa, jonne ei jäädä kiitollisuuden velkaan, vaan maksetaan laskut rahalla. Siitä ovat hotellit sukulaistalojakin parempia.
Hyvää matkaa!

SUOMEN KANSAN ARMI

En joutunut koskaan näkemään muhokselaista kauppiaantytärtä Armi Kuuselaa enkä tavannut myöskään sitä kaunista porvoolaista koulutyttöä, joka oli valittu “Suomen neidoksi”. Kun ensimmäisen kerran näin Armin, oli hän Amerikan voittoisalta kilpailumatkalta palannut “Miss Universum”. Ja kuka kahdeksantoistavuotias on enää oma itsensä silloin, kun hänestä äkkiä ja suurella kohulla on tehty maailman kaunein nainen?
Tai kenties Armi on yhä oma itsensä. Mutta hän on muutakin. Hän on luonnon luoma herkkupala hienossa ja kalliissa pakkauksessa. Kun Hotelli Vaakunan aistikkaassa ympäristössä katseli juuri kampaajan käsistä tullutta missiämme, oli hän kaikessa hymyssään ja herttaisuudessaan enemmän eräänlainen toiveuni kuin ihminen.
Entä tämä kohu, minkä valitsemisenne Miss Universumiksi on aiheuttanut? Miltä tuntuu? Jos olisin tiennyt tämän ennakolta, en olisi ruvennut leikkiin. Mutta ajattelin vain tarttua ilmaiseen Amerikan-matkaan, koska sellaista kerran tarjottiin. En harkinnut sen pidemmälle enkä uskonut matkan johtavan mihinkään muuhun.

KOTI ELOKUUN YÖNÄ

Se on kaukana, kaukana siellä, on autius pihoilla sen. Kuu vaeltaa vuoritiellä kuin paimen murheellinen.
Pihakoivut hämyyn hukkuu, ruoko riutuu kuusikkovyön. Kaivokiulu hiljaa nukkuu, portti uneksii helmassa yön.
Lampi utuinen siellä täällä häipyy korpien tummuuteen. Pilvilinnut metsien päällä rientää määrähän kaukaiseen.
Einari Vuorela

VOIMA EI PALVELE KUVIA

“Suomen Teräsmies” suunnittelee matkaa rapakon taakse, avoin haaste suuren lännen hammasatleeteille.

Tuskinpa lienee Gunnar Bärlund arvannut kylvämänsä siemenen kasvuvoimaa kehoittaessaan joskus 30-luvulla Etelä-Pohjanmaalla kierrellessään Wiljami Hautaviitaa erikoistumaan hammasvoimailuun. Rotevatekoinen lapväärtiläinen miehen huiskale, joka omaksi ilokseen ja ystäviensä ällistykseksi nosteli sadan kilon ruissäkkejä hampaillaan, jolla oli selkääkin kuin lakeuksien luhtaladolla ovea, talletti saamansa neuvot korvansa taakse. Ja teki työtä, puski päivät pellolla ja harjoitteli illat.
Tuloksena on nyt voimamies, “Suomen Teräsmies”, jolla omalla linjallaan ei ole vertaista ainakaan tähän mennessä vielä vastaan tullut kotimaassa eikä Pohjoismaissakaan. Järjestelmällisen valmennuksen tuloksena on nyt 150 kiloa lihaksia ja jänteitä, joiden voimalataus – ainakin mitä tulee niskalihaksiin – etsinee turhaan vertaistaan.
Oma osuutensa uskomattomilta tuntuvien voimien syntyyn on myös perintötekijöillä, isoisä kun oli jo aikoinaan 150-kiloinen voimanpesä, turpeen puskija kaikkien lujinta kaliiberia.
Jatkuva harjoittelu, säännöllinen yöuni, graniitinkova ruisleipä (4-5 kk katon rajassa kuivatettu), paljon maitoa ja raakoja kananmunia (15-20 kerrallaan); siinä tämän hammasatleetin ja voimanpesän kuntoutusohjelma.
Suunnitelmissa on nyt matka yli rapakon, suoraan voimamiesten sudenpesään ja siellä avoin, julkinen haaste suuren lännen hammasatleeteille ratkaisemaan kysymyksen, kuka kukin on. Domus Academivan amerikkalaisten urheilulehtimiesten ällistynyt ilme olympialaisten aikana Hautaviidan esityksiä nähdessään osaltaan lupaa, että tuskinpa Suomen Teräsmies lännestä lyötynä miehenä palaa.
Ensio Röyskö
Kuvateksti: “Tuollaista ei olekaan” on hyvin tuttu huudahdus, kun Hautaviita alkaa runnella hevosenkenkää pelkin hammasvoimin. Lehtikatsauksen laatija ei pääse selville mitä kuvassa tapahtuu. Iso mies seisoo ikäänkuin laudan päällä, rautakangen näköinen tanko on suusta laudan päälle, kangen päässä ehkä pihdit, jonka leukojen välissä jokin mötikkä.

TAHKO:
KISASADON PUINTIA
SUOMI TAISI ONNISTUA URAKASSAAN

Lyhennelmä jutusta:
Olympiakisoista on muodostunut vuosisatamme huomattavin kansojen yhteinen juhlatilaisuus julkisuudessa; kotijuhlista joulu jaloin. XV:ssa Olympiadissa Suomi sai suurimman kansainvälisen luottamustehtävän, mitä sille on milloinkaan uskottu.
Toisaalta jo tarjoutumisemme toistamiseen tähän tehtävään, jonka suorittaminen oli ensi kerralla käynyt meille mahdottomaksi sattuneen selkkauksen vuoksi, täytyi sotien jälkeisissä oloissamme monienkin mielestä sekä kotona että kaukana näyttää itsepintaiselta uhkayritykseltä.
Ihmeellisessä velanmaksun intohimossamme meidän piti päästä maksamaan myös jotakin vapaaehtoista, sydämemme vaatimaa kiitollisuuden. ja kunnianvelkaa. Järjestelykykymme on aina, kun on täydellä teholla toimeen tartuttu, ylittänyt omat ja muidenkin odotukset.
Jälkiviisaus saattaa nyt mielellään leimata hyvän osan varovaisuustoimenpiteistä, maaseudun kasvojen kaunistamisesta ja yleisestä kiltteilemisestä tarpeettomaksi yliorganisoinniksi. Kenties koko hoidossa olikin otteita, joita ei tarvitsisi uusia, jos uudelleen joutuisimme urakkaan. Liikatempaukset kustannuksineen oli ymmärrettävä vakuutusmaksuksi mahdollisia ikävyyksiä vastaan.
Tällaisessa sekä hyvän että tarmokkaan tahtomisen ilmapiirissä kisoillamme oli edellytykset onnistua myös teknillisessä suhteessa. Kaikkien huulilla oli mainesana perfect – täydellistä!
Mutta mitä pysyväistä ja todellista rakennusta voi maailma ja Suomi saada tästä kisojemme järjestelymenestyksestä ja hyvän tahdon triumfista?
Kansojenvälisen veljeytymisen ohella – jota kotikommunistimme mauttomat ja tunkeilevat touhut häiritsivät – voitaisiin yhtenä odotettavissa olevana tuloksena pitää järjestyksen, oikeudenmukaisuuden ja palvelemisen periaatteiden vähäistäkin vahvistumista edes urheiluelämässä
Meille pitäisi kisojemme tehdä selväksi, miten tärkeää olisi juhlapuolen tähdentäminen urheiluelämässämme. Ei rääkyminen yksin riitä koko sielun sen puolen ravinnoksi.
Aikamme olympiakisojen jerusaleminsuutarimainen vaellus lopettaa sijoittamalla ne pysyväisesti samaan paikkaan, missä niiden järjestelyyn syntyisi säästävää rutiinia ja missä ne saisivat pyhiinvaelluspaikan perinteitä: minnekäpä muualle kuin pohjoismaihin! – talvikisat Osloon, kesäkisat vuorotellen Helsinkiin ja Tukholmaan, sekä vastuu ja valta Pohjolalle.
Sopii tietenkin nauraa, vaikkapa hohottaen, mutta kylmästi ajatellen olympiakisojen nykyisyydestä tämän ajatuksen toteuttamiseen olisi hyvin paljon lyhyempi, johdonmukaisempi ja luultavasti helpompikin kuin Coubertinin utopian M/1892 toteutuminen ensin 20 v:n kuluessa Sorbonnesta Tukholmaan ja sitten 40 vuoden taipaleella Helsinkiin.
Olympiaohjelman tunnettu turvotustauti kiristyy tappavaksi eikä siihen voi tulla parannusta koko kissanhännänvetokomiteansa hoidossa, mutta kolme tuttua työtoveria mahtuu kyllä sovussa operoimaan.
Lehtikatsauksen laatija toteaa Tahkon olleen oikeassa “olympiaohjelman turvotustaudin” suhteen. On kirjoitettu Kreikan olympialaisten johtaneen Kreikan valtion talouskurjimukseen, ainakin yhtenä syynä, ja mietitäänpä Putinin tulevia mahtavia kemuja Sotsissa (en edes vaivaudu katsomaan oikeinkirjoitusta).

KESÄN ELÄINKUNTAA

Ennen kuin kesä virallisesti päättyy, toimitamme eläinkunnan katselmuksen. Alla näette veiterässä muodossa kaiken kaikkiaan 30 eläimen nimet. Nyt on pantava kirjaimet oikeaan järjestykseen ja saatava paperille nämä kesällä esiintyvät pienet ja isot, matelevat ja lentävät, uivat ja kävelevät tuttavamme.

1. t. n. arkaneito 19. hakkara
2. a. pölykeko 20. kanimoto
3. r. j. käsinoja 21. siri tilkku
4. anu taru 22. j. varsikkoaisa
5. ita loimi 23. päntäseinä
6. serikana 24. varoa
7. erk pännä 25. vun perna
8. ä. kärsäkuri 26. liikamotto
9. sossikili 27. von hene
10. maria venko 28. m. jaava
11. itikiorhi 29. kel kiulumuuri
12. tosikaski 30. kessamäti
13. maalikenni 31. j. persokoipi
14. äkeä kyrmy 32. kalikas
15. k. kulmio 33. okterno
16. kelpo auneni 34. son kurjakäsi
17. ama rymyä 35. t. o. rimapaisti
18. taena 36. y. t. hennyt

Vastaukset on lähetettävä numerojärjestyksessä 25.8.1952 mennessä osoitteella: Suomen Kuvalehti, Postilokero 150, Helsinki. Vastauskuoren vasempaan alareunaan on merkittävä kilpailutunnus: Eläinkuntaa. Oikein vastanneiden kesken arvotaan kaksi 400 mk:n ja kaksi 200 mk:n rahapalkintoa.

Lehtikatsauksen laatija: lähettäkää vastaukset numerojärjestyksessä 25.8.2011 mennessä osoitteella <liisa.alanko@jippii.fiOikein vastanneiden kesken arvotaan jotakin, joka on vielä mietintämyssyssä.

Lehtikatsaus

SEURA N:o 46 1962

Tarha isänylpeyteen

Australialaiset ja englantilaiset julkaisivat äskettäin kuvan eräästä ylpeästä nuoresta isästä, australialaisesta rautatievirkamiehestä Edwin Soanesista. Eihän isien valokuvia yleensä levitetä maailmalle, mutta tällä kertaa oli aihe hiukan erikoinen. Hänen lapsensa sattui olemaan 250000:s, joka oli nähnyt päivänvalon Melbournen kuninkaallisessa synnytyslaitoksessa. Pari päivää kuvan julkaisemisen jälkeen sai Soanes haasteen kaksinnaimisesta. Sattui nimittäin niin, että hänen Englannissa asuva ensimmäinen vaimonsa näki kuvan ylpeästä isästä, joka oli unohtanut ottaa avioeron ennen toista avioliittoaan.

Isänmaallinen mies

oli äskettäin Yhdysvalloissa manan majoille mennyt 59-vuotias poikamies William Berns, joka kuoltuaan jätti miljooniin dollareihin nousevan omaisuutensa Amerikan verovirastolle. Berns oli tehnyt testamenttinsa neljä päivää sen jälkeen, kun Kennedy oli pitänyt tunnetun virkaanastujaispuheensa. Uusi valtionpäämies oli tällöin lausunut muun muassa seuraavat sanat: Älkää kysykö, mitä isänmaa voi tehdä puolestanne – tiedustelkaa, mitä te voitte sen puolesta tehdä. Tämä oli liikuttanut Bernsiä niin syvästi, että hän jälkisäädöksessään lausui: Jätän koko omaisuuteni Amerikan verovirastolle syvästi kiitollisena siitä vapaudesta ja riippumattomuudesta, jota jokainen tämän maan asukas uskonnostaan, rodustaan ja ihonväristään huolimatta saa nauttia. No niin, ei tarina vielä tähän lopu. Kun otetaan huomioon, että William Berns oli aikoinaan muuttanut rapakon taakse siirtolaisena Glasgowista, joten hänen suonissaan virtasi aitoa skottilaista verta, saa tapaus vielä oman, erikoisen hohteensa.

+++ ++++++++ ++++++++++++++++ +++++++++++++++++++++++++++++

Nyt jo suosikit pumpulinpehmeät päivikit. Pukekaa ne yllenne ja Te tunnette niiden hemmottelevan pumpulinpehmeyden, mukavuuden – vaivattomuuden. Päivikit ovat paremman päivän pukimia: poutapilvien keveitä, ilmavia kerrastoja, paitoja, irtohousuja. Ne kätkevät pehmeyteensä uskomattoman kestävyyden, terveellisen huokoisuuden ja loistavat pesuominaisuudet. Päivikit antavat päivälle hymyilevän alun!

Pitää olla petterit – ne ovat mukavat jalassa.. Miehet lähtevät ja pukeutuvat sen mukaan. Miehet pitävät mukavuudesta. Siksi he pukeutuvat Pettereihin. Niissä on mukava mennä. Petterit istuvat – teettepä Te mitä tahansa. Niissä on uusi pallokasleikkaus ja parhaat kestävimmät neulokset. Petterit-valikoima on täydellinen: kolme paidan mallia, neljä housun pituutta. Niissä on kovin mukava mennä mihin tahansa.

++++ ++++++++++++ +++++++++++++ ++++++++++++

Loistavasti lohkottua

Gahlin: Kun jollakulla ei ole mitään sanottavaa, hänellä on erinomainen tilaisuus olla vaiti.

Charles Steinmetz: Ei kenestäkään tule todella typerää, ennen kuin hän lakkaa kyselemästä.

Gourment: On oltava sangen älykäs, jottei haaksirikkoutuisi kansan suosioon.

+++++++++ +++++++++++++ ++++++++++++++ +++++++++

Saksassa on pidetty kovat kisat, puserrettu hikeä ja tavoiteltu sormikoukun vedossa Saksan mestaruutta. Ottelun sääntöjen mukaan on vastustaja menettänyt pelin silloin, kun hänet on kiskottu pöydän yli.
Kuvassa yksi mies on jalat ja selkä suorana, siis vaakatasossa koko mies, pienen penkin päällä, toinen mies rähmällään pöydän päällä. Kaksi miestä katsoo vierestä.

Suomen Kuvalehden Kesän eläinkuntaa kisaan osallistuneista eniten ratkaisuja antoivat Esko ja Leena. Heidän kannoillaan oli Pekka. Eskolta ja Leenalta puuttui vain yksi vastaus, nro 3. Pekkakaan ei ollut kolmoseen saanut järkevää eläintä. Liisa ryhtyi kolmosen kimppuun tarmolla, ja järjesti kirjaimista: järki Sonja. Vastaus diskattiin.

Eskolle ja Leenalle onnea. He saavat jaetun ykköspalkinnon. Pekalle pronssia.

SUOMEN KUVALEHTI 14.5.1955 N:O 19

MIELISAIRAALATILANNE

Suomen kunnallislehdessä tehdään selkoa mielisairaalatilanteestamme. 20 vuoteen ei maassamme ole rakennettu yhtään kokonaan uutta mielisairaalaa siitä huolimatta, että asukasluku on tänä aikana lisääntynyt 700 000 hengellä. Tällä hetkellä on ns. A-hoitopaikkoja keskimäärin 2,3 tuhatta asukasta kohden, mutta paikat ovat jakaantuneet epätasaisesti eri puolille maata. Esim. Pohjois-Suomessa niitä on vain 0,7 promillea ja siellä tilanne onkin vaikein, kun se taas esim. Lounais-Suomessa on tyydyttävä. Kaupunkien kohdalta saamme mm. seuraavia tarkempia tietoja:
“On laskettu, että kaupunkimaisessa asutuksessa pitäisi keskusmielisairaalapaikkoja eli ns. A-paikkoja olla vähintään 4 promillea asukasluvusta. Suuremmissa kaupungeissa tämäkään ei riitä. – Suuren kaupungin kiihkeä elämäntahti edistää neuroosien syntymistä, ja kun tällaisille potilaille ei ole muita hoitopaikkoja, on heitäkin otettava mielisairaaloihin.
Kaupungeillamme on tällä hetkellä keskimäärin 2,3 sairaansijaa mielisairaaloissa 1000 asukasta kohden. Eri kaupunkien kesken on melkoisia vaihteluita paikkaluvuissa. Suhteellisesti eniten hoitopaikkoja on Uudellakaupungilla (5,2 promillea). Seuraavina ovat Tampere (4,2), Turku (4,1) ja Helsinki (4), siis suurimmat kaupunkimme. Kuitenkin on tilanne varsinkin Helsingin kohdalla tavattoman vaikea: kaupungin mielisairaaloihin on satojen potilaiden jono ja vastasairastuneen potilaan on melkein mahdotonta päästä hoitoon.
Kaupungeistamme ovat huonoimmassa asemassa paikkalukuun nähden Raahe, Heinola, Kajaani, Naantali, Iisalmi ja Kuopio.

Aarne Ellilä – Osmo Mäkeläinen:
ONKO KAIVOSSA HYVÄ VESI?

katsauksen laatijan lyhennelmä

Esimerkkinä siitä, miten kemia voi auttaa ihmistä, on tässä kirjoituksessa esitetty eräs tärkeä puoli vesikysymyksestämme. Jokaisen kaivonomistajan pitäisi tutkituttaa kaivonsa vesi ja hankkia asiantuntevaa apua sen parantamiseksi, milloin siihen on aihetta. Älkää johtako kaivovettä vesijohtoihin, ennen kuin on varmaa, ettei se syövytä niitä pilalle.

Maiden ja merien kosteus haihtuu ilmaan, tiivistyy siellä pilviksi, tulee lumena tai sateena alas ja valuu jälleen vesistöihin. Mutta tällä kohtaa ei pidä unohtaa pohjavettä. Osa pintavedestä ei haihdu kosteutena ilmaan eikä valu vesistöihin, vaan siivilöityy paksujen maakerrosten läpi ja muodostaa maan sisässä vesivarastoja, joilla on suuri merkitys sekä kasvillisuudelle että ihmisen taloudelle.

Usein maanalainen vesisuoni kohoaa lähelle maanpintaa – siinä on kaivonpaikka – tai pulppuaa ilmoille lähteenä. Vain kymmenkunta prosenttia maamme asukkaista saa veden talouteensa pintavedestä, joka sitä varten käsitellään kemikaaleilla ja suodatetaan. Kaikki muut käyttävät pohjavettä, joko suoraan kaivosta nostettuna tai vesijohtoihin laskettuna, jolloin pohjavettäkin mieluimmin hiukan käsitellään.

Kaivo on suunniteltava niin, ettei siihen missään olosuhteissa, edes kevättulvan aikana, pääse valumaan pintavettä.

Minkä vuoksi pohjavettä pidetään parempana ihmisen käyttöön kuin pintavettä?
Pintavesi sisältää asutuilla seuduilla erilaisia jätevesiä, siinä on kasvi- ja eläinjätteitä, se on tavallisesti hienojakoisten maalajien samentamaa ja sen likaisuus ylläpitää monenlaisia bakteereja, joista jotkut ovat ihmiselle vaarallisia. Tästä johtuu, ettei se kelpaa ainakaan taloudessa käytettäväksi (ellei pyykinpesuun), ennen kuin se on vedenpuhdistuslaitoksessa asianmukaisesti käsitelty. Puhdistamaton pintavesi levittää usein lavantautia.
Se osa pintavedestä tai sadevedestä, joka valuu maan sisään ja muuttuu pohjavedeksi, ei ainoastaan vaihda nimeä, vaan se käy läpi samanlaiset puhdistusvaiheet kuin vedenpuhdistuslaitoksessa. Itse asiassa ihmisten käyttämät vedenpuhdistusmenetelmät on opittu ja jäljennetty luonnolta.
Maan pintakerroksessa likaantunut vesi suodattuu eri maalajien muodostamissa kerrostumissa, mutta paitsi tätä mekaanista puhdistusta, siinä tapahtuu kemiallisia muutoksia. Ilman happi, jota se tuo mukanaan, yhtyy vähitellen kasvi- ja eläinjätteisiin, jotka ovat huuhtoutuneet maanpinnasta Näin syntyy lopulta hiilihappoa, ja kun vahvasti hiilihappoinen vesi ehtii syvempiin maakerroksiin, se liuottaa niistä kalkkia, magnesiumia, rautaa ja muita mineraaleja. Tällaisena pohjavesi on bakteeritonta, puhdasta ja yleensä kirkastakin.
Juomavetenä se on joka tapauksessa hyvää ja terveellistä, mutta kuten kokemuksesta tiedetään, se ei läheskään aina ole ihanteellista taloudessa käytettäväksi.

Yleensä sanotaan vettä puhtaaksi, kun se on hajutonta, väritöntä ja kirkasta. Siinä ei myöskään saa olla häiritsevää makua eikä se saa muuttua, jos sitä joudutaan seisottamaan astiassa. Tietystikään siinä ei saa olla bakteereita.
Veden puhtaus ei kuitenkaan sinänsä tee sitä soveliaaksi mihin tarkoitukseen tahansa.
Helsingin vesijohtovesi on puhdasta, mutta kun sen täytyy kelvata hiukan joka tarkoitukseen, se ei ole mihinkään tarkoitukseen oikein hyvää. Se ei tärvele vesijohtoja, mikä on tietysti tärkeää, talouteen se kelpaa, mutta siinä on liikaa kalkkia, ja juoda sitä voi, mutta siitä puuttuu hiilihappo, joka tekee veden raikkaan makuiseksi. Veden nautittavuutta vähentää myös pieni annos klooria, joka Hgin vedessä on kuitenkin välttämätön pitämään bakteerit kurissa.
Nautittavuutensa puolesta kaivovesi on melkein ihanteellista, mutta sillä on kuitenkin eräitä varjopuolia vesijohtoveteen verrattuna.
Jos ämpärillisen kaivovettä jättää seisomaan muutamaksi tunniksi, voi sattua, että vesi samenee ja ruskeaa sakkaa alkaa laskeutua. Tällaisessa vedessä on rautasuoloja, jotka ilman hapen vaikutuksesta muuttuvat niukkaliukoiseen muotoon ja saostuvat. Rautapitoisuus on kaivoveden tavalllinen vika ja paha vika onkin, sillä se pilaa pyykin ja astiat.
Mutta vaikka kaivovedellä ei olisikaan tätä vikaa, se ei ole hyvää vesijohtovedeksi, sillä se sisältää runsaasti vapaata hiilihappoa, joka syövyttää vesijohtoputkia. Rautaputket voivat tärveltyä sen vaikutuksesta jopa parissa kolmessa vuodessa.

Kolmas vika kaivovedessä on sen kovuus.
Järvivesi on pehmeää ja kaivovesi kovaa. Veden kovuus johtuu siihen liuenneesta kalkista (ja magnesiumista) ja se määritellään asteissa, jolloin yksi aste vastaa yhtä gramman sadasosaa kalkkia yhdessä litrassa vettä. Kymmenasteista vettä pidetään jo erittäin kovana.
Kaivoveden kohdalla on pulma siinä, miten sitä voitaisiin pehmentää, sillä perheenemännät tietävät hyvin, että veden kovuus on paha varjopuoli. Kun kovaa vettä keitetään, se muodostaa kattilan kylkeen ikävän harmaan juovan. Epämiellyttävintä se on kaikenlaisessa pesussa. Kun pesu alkaa vihdoin sujua, on saippuaa tuhlattu paljon eikä jälki kuitenkaan ole hyvää. Tukka jää kankeaksi, vaatteet eivät tule oikein puhtaan tuntuisiksi.

Miten kaivovettä parannetaan
Rauta saadaan saostumaan, kun kaivoon pannaan kalkkikiveä, ja vaikutus on vielä tehokkaampi, jos kaivoon voidaan pumpata ilmaa. Kaivo on aika ajoin tyhjennettävä rautasakasta.
Paremmat tulokset saavutetaan käyttämällä ns. magno-massaa, joka on poltettua kalkkikiven sukuista kiveä, dolomiittia. Sillä täytetään umpinaiset suodatussäiliöt.
Nykyään voidaan myös veden kovuutta alentaa ja mukavimmin se käy pehmennyssuodattimilla. Ennen käyttöä suodatin kyllästetään ruokasuolalla, liikamäärä suolaa pestään pois ja suodatin on valmis käytettäväksi. Kalkkisuolat jäävät suodattimeen ja niiden tilalle tulee natriumsuoloja, jotka eivät tee vettä kovaksi.

SEURA N:o 49 1962 5/12

Loistavasti lohkottua

Georges Simenon: Laiskalla ei ole aavistustakaan kuinka ihanaa on laiskotella. Vain ahkera osaa nauttia laiskuudesta.

Maurice Chevalier: Nainen on olento, joka seisoo tunnin portailla juttelemassa, koska hänellä ei ole aikaa tulla sisälle.

Howard W. Newton: Tahdikkuus on taito saada mielipiteensä kuuluviin saamatta itselleen vihollisia.

Hitchcock: Miehet yleensä pelkäävät enemmäin kuin naiset. Mutta he pelkäävät myös tunnustaa sitä.

PALKINNOT HANKITTU

Elokuussa oli Suomen Kuvalehden sanakilpailu. Lehtikatsauksen laatija kävi Helsingissä, ja hankki palkinnot sieltä. Lähempääkin hankinnat olisi voinut tehdä, mutta sattui asia nyt tällä tavoin.

Esko ja Marja-Leena Lahtinen saavat Tietovisakortit Eläimet 100 mielenkiintoista kysymystä ja vastausta. Kuinka kauan leppäkertut elävät? Mitä norsut tekevät kärsällään? Kiehtovaa tietovisaa voi pelata yksin tai kaksin sekä ystävien tai perheen kanssa.

Pekka Kauppiselle menee kirja Solmutieto. Solmut, rihmaukset, lenkit, sorkat, lyhennykset, kytkyt. Opettele yli 50 käytännöllistä solmua, jotka auttavat köysien, nauhojen ja narujen käsittelyssä.

Pekan Solmutieto on mielenkiintoinen. Pekka pitää tekniikasta. Solmujen synty ja purku on mielenkiintoista. Toivotaan, että kirjasta on todellista hyötyä.
Sen sijaan Tietovisakorteissa on huijauksen tuntua. Hieno peltirasia, sammakko kannessa. Rasia on 4-5 senttiä korkea. Huijaus ilmenee kannen avaamisen ja korttipinon poisoton jälkeen: rasian pohjaa on korotettu 2/3 pahvilla!!!! Korttihuijauksessa on mukana Saksa ja Kiina.

Onnea kumminkin.

++++++++++++++++ ++++++++++++++++++++++ +++++++++++++++++++++++ ++++++++++++++++++

KOTILIESI Lokakuu 1965 N:o 19

PIENTÄ, MUTTA TÄRKEÄÄ

Varmaan jokainen meistä on huomannut, miten tehdasmaisesti valmistettujen ruoka- ja kahvileipien – sitähän on nykyaikaisten suurleipomoiden tuotanto – tuoreus nopeasti häviää. Tänään herkullisen kuohkeita, huomenna jo hiukan nahistuneita.
Kun lisäksi muistaa leipomotuotteiden korkeat hinnat, ymmärtää ne kuluttajat, jotka haluavat ostaa varmasti tuoretta. Siitä huolimatta monissa leipämyymälöissä on tapana sekoittaa eiliset ja tämänpäiväiset tuotteet yhteen ja myydä kaikki täydestä hinnasta ja tuoreina – varsinkin lapsille, jotkä äidit ovat kiireittensä keskeltä lähettäneet asialle.
Eikö ylijääneitä leipomotuotteita voitaisi reilusti erottaa tuoreista ja tarjota kuluttajille alennetulla hinnalla? Varmaan niillekin olisi ostajia, sillä kaikki eivät haluakaan syödä aivan tuoretta leipää tai pullaa.
Tällä tavalla jokainen saisi leipämyymälästään sen kuntoisia tuotteita kuin haluaisi. Ja tiskin molemmin puolin säästyttäisiin turhilta harmeilta.
*
Kahteen osaan jakasi hän saarnansa, sanoi kanttoori Sepeteus.
Televisiossa sekä kotimaisten suurmessujen aikana on putkahtanut esille ajatus, että sopisi siirtyä yleisesti kertakäyttöisiin pulloihin, ilmeisesti myös virvoitusjuomien ja pilsnerin jakelussa. Messuilla oli nähtävänä ruskeita, kevyitä pulloja, joiden kylkeen oli prässätty: ei osteta takaisin.
Saattaisi olla, että kertakäyttöisten lasipullojen massatuotanto pusertaisi hinnat niin alhaisiksi, ettei kuluttaja joutuisi maksamaan sen enempää kuin nyt maidon ja piimän pahvitölkeistä. Ne voidaan kuitenkin polttaa. Sitä vastoin kertakäyttöisiä virvoitusjuoma- ja pilsneripulloja ei voida polttaa. Eikä varmaan missään perheessä olisi myöhempää käyttöä koko sille pullomäärälle, mikä joka päivä maitokaupoista ostetaan.
Mihin perheenäiti joutuisikaan kaiken lasirojun kanssa, jos siirryttäisiin kertakäyttöisiin pulloihin? Jo nyt on täysi työ kantaa roskalaatikkoon tyhjiä muovisia ja peltisiä säilykerasioita. Kun niiden lisäksi tulisivat vielä kertakäyttöiset virvoitusjuoma- ja pilsneripullot, päädyttäisiin pian ennen näkemättömään sekasortoon keittiöissä, pihamailla, roskankaatopaikoilla, yleisillä paikoilla.
Siitä vasta kirpputori syntyisi!

Päätoimittaja Eila Jokela

++++++++++++ +++++++++++++++++++ ++++++++++++++++++++

NYT ON AIKA
-tiivistää ikkunat ja ovet
-siivota keittiön laatikot ja heittää menemään käyttökelvottomat tai puolikuntoiset työvälineet
-teroittaa sakset ja leikkuuveitset
-auttaa kylpyhuonetta pysymään siistinä ripustamalla varrellinen tiskiharja pesualtaan viereen – sillä on helppo puhdistaa allas käytön jälkeen
-tilata hammaslääkäriltä aika koko perheen hammastarkastusta varten
-ostaa uudenmallinen kakkuvuoka tai leivosvuokia ja kokeilla helppotekoista leipomisohjetta
-paistaa omenoita
-jälttää nauriita lasten kanssa
-neuloa iloisia kirjavia kintaita omien ja toisten lasten käsiä lämmittämään
-lähettää paketti tai rahalahja Kummikerholle
-sytyttää kynttilä 10.10. ja muistaa Aleksis Kiveä, joka eli ja kuoli puutteessa mutta lahjoitti kansalleen runouden katoamattoman aarteen
-harkita koko perheen voimalla, miten parhaiten voisi auttaa oman seurakunnan toimintaa
H.-H.L.

PIRKKA No 1 1971

PIENET ILOT

Ei tässä pääse ikävä tulemaan, kun on niin hauska naapuri seinän toisella puolen. Kyllä se mies osaa sitten pitää lystiä, välillä minä olen ihan nauruun tikahtumaisillani. Pelle sen nimi on ja kyllä se on sellainen pelle, ettei paremmasta väliä.
Henriikka Puro, 68, asuu Helsingissä, Etelä-Kaarelassa, suuren talon toisessa kerroksessa. Ylös vievät vain kapeat, jyrkät portaat. Vesi ja puut on kannettava ulkoa. Vuosi sitten hän halvaantui lievästi alaruumiiltaan. Enää ei tahdo jaksaa nousta portaita. Mutta sen Henriikka sanoo vain ohimennen, kysyttäessä. On paljon muuta: Henriikan ilonlähteenä ovat ihmiset.
Meillä on niin mukava pappi täällä. Ja lääkäri kanssa. Minä sanoin juuri sille papille, ettei sen parempaa tohtoria löydy mistään. Vaivat paranevat ihan sillä, kun se mukavia juttelee. Ystäviä minulla on täällä paljon. Hauskoja ihmisiä. Niin ja on pojat, lastenlapset, Jouni ja Tapio. Niistä minä varsin pidän. Ja kuulkaa, ensi keväänä lähden Savoon, syntymäpäiville. Sieltä Savosta minä olen kotoisinkin.

Tämä oma mökki se on meille parasta maailmassa. Surettaa vain kun ei enää tahdo jaksaa pihaa pitää kunnossa. Ennen oli kukkia ja muuta. Se oli kaunis piha tämä. Vähän aikaa sitten laitettiin tänne vesijohto ja kaikki. Nyt kyllä kelpaa, kun ei tarvitse kantaa vettä ulkoa, senkun hanasta päästää.
Vesijohto ja oma mökki. Siinä asioita, jotka ilahduttavat Emil, 59, ja Marja, 64, Tuomista Vartiokylästä. Mies on sataprosenttinen sotainvalidi, ollut eläkkeellä jo 25 vuotta. Vaimo Marja, on läpikäynyt monet leikkaukset ja sairaalamatkat.
Seuraavan kerran leikkaavat minulta varmasti pään, kun kaikki muu on jo ehditty, nauraa Marja-rouva.
Mitäs noista sairauksista, tietäähän sen kun vanhaksi tulee. On vain pidettävä iloinen mieli tallella, silloin ei ole hätää.
Televisio on mukava ajankulu, sieltä tulee jos vaikka mitä, filmiä ja ohjelmaa. Elokuvista minä pidän kaikkein eniten.
Kaikki Peyton Placet tämä Marja haluaa katsoa. Meillä on joskus kinaa siitä, kumpaa kanavaa katsotaan.
Ja se päättyy niin, että minä luen lehtiä ja Emil katsoo televisiota!!
Tarja Laaksonen/Pirkka

KOTIVALO

Miten on kotinne valaistuksen laita? Teholtaan vaivainen lamppu keskellä kattoa? Sietäisi harkita parannusta – näon ja tunnelman vuoksi.

Asiantuntijat sanovat, että valon käytön suhteen elää suomalainen vielä pärekautta.
Ryhtyessämme suunnittelemaan huoneen valaistusta on lähdettävä liikkeelle kaksijaosta yleisvalaistus-paikallisvalaistus. Yleisvalaistuksen tehtävänä on antaa huoneeseen riittävä perusvalaistus. Tasaisesti ja varjottomasti.
Eräänlaisena suosituksena tehosta voitaisiin pitää 10-15 wattia neliömetriä kohden, elikä noin 20 neliön huoneeseen n. 200-300 W.
Nykyään ollaan yhä enemmän siirtymässä yleisvalaistuksesta kohde- ja paikallisvalaistukseen. Hyvän työlampun valo ei saa osua häiritsevästi silmiin, eikä myöskään heijastaa suoraan silmiin. Kaikessa oikeakätisessä työskentelyssä kuten kirjoittamisessa, käsitöissä jne. on valon tultava vinosti vasemmalta, koska muuten käden varjo lankeaa kohteelle ja vaikeuttaa näkemistä. Jos työvalaisin on oikein sijoitettu, riittää tehoksi 60-100 wattia valaisinta kohden.
Keittiössä tärkeimmät valaistuskohteet ovat tiskipöytä ja työtaso. Yläkaappien alle tai alareunaan sijoitetut valaisimet ovat parhaat.
Paikallisvalaistuksella luodaan tunnelmaa ja tehostetaan kodin ilmettä.
Kun kotiin lähdetään hankkimaan uusia lamppuja, pannaan pääpaino usein makuasioille, muodolle, varjostimen värille ja jalan materiaalille. Kuitenkin nämä sinänsä arvokkaat näkökohdat ovat oikeaoppisessa lampunhankinnassa vasta toisella sijalla. Tärkeintä on tarve ja tarkoitus; asianmukaisen ja riittävän valomäärän sanotaan olevan samanlainen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin perusehto kuin lämpö ja ravinto.

Katsauksen laatijan lyhennelmä. Marja-Leena Latostenmaa/Pirkka.

TERVEELLINEN PERUSTA

Pois vehnäpulla ja makea, tilalle rauta, valkuaisaineet ja vitamiinit

Näissä ruokalistoissa ravinnon painopiste on aamupuolella. Aamupala on tukeva ja lounas on päivän pääateria. Päivällinen on kevyehkö Välipalaksi sopii kahvi ja iltapalaksi suositellaan myös jotakin kevyttä. Kokojyväleipä ja voi tai jääkaappimargariini täydentävät aterioita. Juomaksi maitoa tai piimää.

Ateriaehdotuksia

I. Aamupala. puuro tai velli. maito. appelsiini. kahvi tai tee. Lounas. veriohukkaat. kaali-puolukkasalaatti. mustikkakeitto. korput. Päivällinen. pinaattimunakas.
II. Aamupala. keitetty muna. kokojyväleipä. voi. tuoremehu. kahvi tai tee. Lounas. seivuoka. perunat. vatkattu marjapuuro. Päivällinen. nopea vihanneskeitto. juusto.
III. Aamupala. viili tai jogurtti. juustovoileipä. tomaatti. kahvi tai tee. Lounas. maksapata. hedelmä. Päivällinen. silakkapihvit. perunasose porkkanaraaste.

Pinaattimunakas: 3 munaa, 3 rkl vettä tai kermaa, suolaa, valkopippuria.
Täyte: pieni pkt pakastepinaattia, 1 rkl voita tai margariinia, 1 rkl vehnäjauhoja, 1-2 dl maitoa, suolaa, hiven sokeria ja muskottipähkinää
Täytteeseen rasva sulatetaan kattilan pohjalla ja vehnäjauhot lisätään. Maito kaadetaan vähitellen joukkoon hyvin sekoittaen. Pinaatti saa sulaa muhennoksessa. Muhennosta keitetään noin 15 minuuttia ja maustetaan.
Munakkaaseen munat vatkataan kevyesti sekaisin, neste ja mausteet lisätään ja munakas paistetaan. Pinaattimuhennos kaadetaan munakkaan toiselle puoliskolle ja toinen käännetään päälle.

Maksapata: 200g kaalia, 300g perunaa, 2 porkkanaa, 1 purjosipuli, voita tai margariinia, 3dl vettä tai lihalientä, 300g maksaa, 150g sian kylkeä tai lapaa, suolaa, valkopippuria, persiljaa
Kaali suikaloidaan, porkkanat, perunat ja purjosipuli viipaloidaan. Kasviksia ruskistetaan hetken aikaa padan pohjalla. Neste lisätään ja kasvikset saavat kiehua noin 10 minuuttia. Maksa ja sianliha leikataan kuutioiksi ja ruskistetaan. Lisätään pataan. Keitetään kypsäksi noin 15 minuuttia. Maku tarkistetaan. Pinnalle ripotellaan hienonnettu persilja.

KANGASALAN SANOMAT 12.7.1983

Pääkirjoitus.
MUUTTIVATKO LIIKENNEONGELMATKIN?

Kangasalan Alko on nyt muuttanut pois keskustan pääväylän varrelta. Muuton myötä oletetaan yhden kirkonkylän liikennesumpun poistuneen. Alkon eteen pienelle pysäköintipaikalle kun ei monta autoa kerrallaan mahtunut ja jostan kumman syystä jokainen Alkoon menijä halusi kuitenkin välttämättä parkkeerata aivan oven eteen.
Uusi Alko Ellintiellä ei silti ole ainakaan vielä liikenteellisesti yhtään paremmassa paikassa. Pysäkköintialueita kyllä riittää, mutta sen tienoon liikenneväylät ovat pahasti keskeneräiset. Yhdelläkään Alkon suuntaan johtavalla tiellä ei ole jalkakäytävää, kapeilla ajoradoilla ovat jalankulkijat ja pyöräilijät suuressa vaarassa. Oletettavaa myös on, etä uudenkin myymälän edessä tulee olemaan autoja sikin sokin, pysäköintipaikalta kun tulisi kävelymatkaa jopa kolmekymmentä metriä! Ellintiellä on kyllä pysäköintikielto molemmin puolin, mutta ei liene sakottajista pelkoa.
Suunnitelmat Ellintien ja muidenkin alueen teiden parantamisesta ovat jo valmiit, kerrotaan kunnan kaavoitustoimistosta. Toivottavasti suunnitelmat toteutuvat mahdollisimman pikaisesti. Ehkä olisi syytä myös tarkentaa niiden sopivuus käytäntöön, nythän siihen on hyvä tilaisuus.

+++++ ++++++++++++++ ++++++++++ +++++++++

Ikävällä tavalla päättyi vantaalaisen opiskelijan matkanteko eilen aamulla Kangasalla. Lahden suunnasta moottoriliikennetietä Tampereen suuntaan ajanut nuorehko mieshenkilö väisti uuden terveyskeskuksen kohdalla tietä ylittävää fasaania ja joutui pehmeään tienluiskaan. Auto pyörähti pari kertaa ympäri ja vaurioitui melkoisesti. Auton kuljettaja ei rytäkässä loukkaantunut.

+++++++++++ +++++++ ++++++++++ ++ ++++++++

Tappelunnujakka kirkonkylässä
Torstain vastaisena yönä saattoivat jotkut kirkonkyläläiset herätä äänekkääseen tappelunnujakkaan. Vanhan linja-autoaseman päädyssä oli kaksi paikkakuntalaista nuorta miestä joutunut selvittelemään välejään nyrkein. Molemmat saivat vammoja kasvoihin sekä muualle kehoonsa. Toinen miehistä joutui käymään sairaalassa, mutta pääsi kuitenkin kotihoitoon.

Antiikkivarkaita Haapaniemessä
Asumaton maalaistalo on kiinnostanut varkaita jo pidemmän aikaa Haapaniemessä. Viimeksi talossa käytiin viime perjantaina. Jo aikaisemmin on talosta mm. murrettu ulko-ovi ja viety useamman kerran erilaisia antiikkiesineitä. Tällä kertaa talosta anastettiin seinäkello ja radio sekä joitakin muistoesineitä.

Helle saa nuoret mellastamaan
Mellastavat ja metelöivät nuoret ovat saaneet aikaan puhelinsoittoja poliisille. Hellekö lienee syynä kovaan janoon ja sen tyydyttämiseen jollakin muulla kuin alkoholittomalla vaihtoehdolla, sillä tavallista rajumpaa oli nuorten lystinpito viime viikonvaihteessa.
Perjantaina nuorten poikien joukko kaatoi mainoksia ja roskasi ympäristöä säästökeskuksen tienoilla kirkonkylässä. Harjunsalon lämpökeskuksen maastossa riehuttiin myös perjantaina ja rikottiin myös yhden asunnon parvekkeen ikkuna.
Perjantai-illalla nuorisojoukko riehui seurakuntatalon päädyssä. Sieltä poliisi toimitti yhden humalaisen putkaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä metelöitsijät häiritsivät kesäyön rauhasta nauttivia Ukinkannaksella.
Myös Pitkäjärven ranta-asukkaat häiriintyivät viikonloppuna nuorten riehuessa rannalla. Osa näistäkin häiritsijöistä kiikutettiin putkaan.

Humalainen hipelöitsijä
Poliisin entuudestaan tuntema suoramalainen 28-vuotias mieshenkilö hätyytteli pikkupoikia sekä 11- ja 14-vuotiaita tyttöjä viime viikolla Suoramajärven uimarannalla. Tytöt lähtivät humalaista pakoon toisen tytön polkupyörällä, mutta mies seurasi heitä toisen tytön pyörällä. Tyttöjen onnistui kuitenkin päästä turvaan läheiseen taloon.
Tapaus sattui iltapäivällä, poliisi pidätti miehen vielä samana iltana.
Poliisi rauhoittaa kangasalalaisia uimarannalla kävijöitä ja sanoo tapausta paikkakunnalla melko harvinaisena. Asia käsitellään aikanaan oikeudessa. Miestä syytetään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta käyttäytymisestä lapsia kohtaan.

++++++++ ++ +++++++ ++++++++ +++ +++++++++++

Kauppa se on, mikä pitää mielen virkeänä!
Arvokastakin tavaraa on vielä hitusen jäljellä.
Rahaa otan ahneesti vastaan tämän kuun 20:een päivään saakka. Ostaja voi omatuntonsa sallimissa rajoissa yrittää ylipuhua allekirjoittanutta, jos onnistuu. (Mitä kyllä suuresti epäilen).
Myös satasen omistajalle löytyy vielä runsaanpuoleisesti pikkukamaa.
Lehtori Pentti Mäntynen Huhmarintie 1, Kangasala kk puh 770 509

Halutaan vuokrata tilapäisasunto 1-3 h elo-syyskuuksi Kangasalta oman asunnon valmistumiseen asti. P. 918-802674/Ruohonen

4-henkinen perhe haluaa vuokrata asunnon Kangasalta, miel. kesk. Puh 936-74157

Myytävänä mansikkaa Tiihalassa Veikko Talvialla

Käytetty pakastearkku 315 l puh. 770 303

Kangasalan Sanomat N:o 9 Perjantai 3.2.1984

Valerin kurkut jo kypsiä

Ennätysmäisen varhain valmistuivat kurkut tänä vuonna Valeri Olifirenkon puutarhassa Huutijärvellä. Viikko sitten lähti ensimmäinen 17 kilon erä hallin vihannestiskille Tampereelle. Uutta satoa kypsyy päivittäin 4000 watin valossa, kosteassa ja lämpimässä kasvihuoneessa. Talvikurkku oli Valerin erikoisuus jo viime vuonnakin. Silloin kurkut kypsyivät kaksi viikkoa myöhemmin kuin tänä vuonna, tosin ne istutettiinkin kaksi viikkoa myöhemmin.
Tänä vuonna kurkut kylvettiin marraskuun puolivälissä ja istutettiin vuoden viimeisenä päivänä. Ensimmäiset kurkut olivat valmiit tammikuun 20. päivänä.

+++++++ +++++++++++ +++++++++++++ ++++++++++++

Katuvalotkin saatiin loppiaiseksi….

Ilkonmäessä on nyt niin luksusta, että!

Ilkonmäen omakotitaloalue siirtyi loppiaisen aikaan luksusluokkaan, kun alueelle saatiin katuvalot. Ensimmäisenä talonsa näille entisille Nikkilän tilan maille vuonna 1946 rakentanut Emil “Emppu” Ahola muistelee mennyttä pimeää aikaa: Kyllä tämä nin pimeätä aluetta oli, että nyt valojen myötä elo on kuin luksusta vaan. Niin synkkää ja pimeää täällä oli, ettei musta kissakaan nähnyt kotiinsa mennä…

Emppu muistaa parin vuoden takaa tarinan tamperelaisesta talonostajasta: mies osti kesällä talon Ilkonmäestä ja kauhisteli syksyllä pimeän tultua, kun joutui katuvalojen puuttuessa menemän kotiinsa käsituntumalla.
Onneksi tänne on muuttanut valistuneita ihmisiä, joiden ansiosta omakotitaloyhdistys on uudessa nousussa, Emppu Ahola iloitsee.

Tampereen Ilmatorjuntapatteriston muutto Ouluun muutama vuosi sitten hiljensi Ilkonmäkeä selvästi.

Ahola ja Mäki sanovat Ilkonmäen olevan Tampereen ja Kangasalan vedenjakajalla. Naapurikylät Suorama ja Vatiala ovat selvästi suuntautuneet joko Kangasalle tai kaupunkiin, mutta Ilkonmäki repeää kumpaankin suuntaan. Kaupoissa käymme missä milloinkin ja postipiiri halkeaa tässä meidän kylän keskellä, Toivo Mäki sanoo. Koulupiiriraja kulkee Ilkonmäen päällä, joten varsinainen omakotialue kuuluu Suoraman koulupiiriin.

+++++++++ +++++++++++ ++++++++ ++++++++++++

“Korpolan” kortteliin kerrostaloja

Kuutisenkymmentä uutta asuntoa nousee lähivuosina kirkonkylään Liisantien ja Maijantien välisiin kortteleihin. Lähimpänä Kangasalantietä olevalle alueelle rakennetaan neljä kolmikerroksista taloa, joihin tulee yhteensä 50 asuntoa ja vähän liiketiloja. Uotilan pajaa vastapäätä olevaan kortteliin nousee kaksi rakennusta, jotka käsittävät yhteensä 10 asuntoa.

Vanhaa kaavaa väsytetään

Kangasalan keskustan vuonna 1952 vahvistettu rakennuskaava mitätöityy, kun keskustan viimeisenkin osan kaavaa muutetaan nykyaikaa palvelevaksi. Kaavamuutoksen jälkeen kirkonkylän keskustan kaakkoispuoli saanee uutta ilmettä.

+++++++++++ +++++++++++ ++++++++++++++ +++++++

Meijeri voi 12.95 1/2 kg
Juhlamokka 11.95 500g
Kananmunat 9.95 kg
Paisti jauheliha 34.80 kg
Porsaan leike 43.80 kg
Jaffat 3.95 kg
Hillomunkit 0.68 kpl
Silmu Pulmu ja Taloussokeri 5.95 kg

Lehtikatsauksen laatija löysi romujensa seasta mielenkiintoisen painotuotteen. “Romut” ovat 10 vuotta sitten ostetun talon mukana tulleita tavaroita

Painettu Mänttä 1980 – Kirjapaino Idänheimo

VEHKAJÄRVEN KYLÄTOIMIKUNNAN TAVOITTEET JA TOIMINTASÄÄNTÖ

Vahvistettu 9.3.1980

Yleistä

Ihminen ei elä pelkästään leivästä, ei sekään, jonka toimeentulo on kokonaan kiinni leivän tuottamisesta. Elintason noustessa sen rinnalla yhä tärkeämmäksi nousee sitä selvästi laajempi elämisen laadun turvaaminen.

Maaseudun ihmisen osalta rajoitutaan usein liian yksipuolisesti korostamaan vain yhtä myönteistä osatekijää, luonnonläheisyyttä.

Kieltämättä elämisen laatuun ja viihtyvyyteen kuuluu hyvin keskeisenä tyydyttävä toimeentulo. Sen rinnalla on turvallisuus nykyisessä epävarmassa maailmassa yhä tärkeämpi tekijä.

Tärkeitä turvallisuuden tunnetta ylläpitäviä ja lisääviä tekijöitä ovat tuttu ja kotoinen ympäristö ja sen vakaa kehitys. Kyläyhteisöjen omaleimaisuuden säilyttämisellä on tässä suhteessa suuri merkitys.

Elintason, turvallisuuden ja viihtyvyyden säilyttämiseksi ja parantamiseksi on kyläyhteisöjen asetettava tavoitteita.

Tavoitteisiin pyritään lähinnä asennekasvatuksella eri tilaisuuksissa.

+++++++++

Tavoitteet:

1. Maatalous
-kaikki viljelykelpoiset maa-alueet pyritään säilyttämään maatalouden piirissä.
-tilojen elinkelpoisuutta parannetaan lisäansioita lisäämällä sekä lisäämällä yhteistyötä kustannusten alentamiseksi ja tuottavuuden kohottamiseksi, esim. yhteiskalkitus, lannoitus ja koneiden käyttö, lisäansioita erikoistumalla esim. vihannesten viljelyyn, joilla olisi markkinoita.
-lisätään tiedottamista ja asennemuokkausta järjestämällä koulutustilaisuuksia aiheena esim. talousjohto, jossa käsiteltäisiin tilakohtaista suunnittelua, sen hyväksikäyttöä ja tarkkailua sekä tuloksia, samoin myös kirjanpitoa ja verotusta.
-tutkitaan maatilamatkailun mahdollisuuksia.

2. Muut elinkeinot
-pyritään käyttämään ensisijaisesti kaikkia omasta kylästä saatavissa olevia eri ammattialojen palveluja.
-kehitetään kylässä asuville tasa-arvoiset asumis- ja elinolosuhteet.
-etsitään säännöllisiä työtilaisuuksia kylälle ja edistetään mahdollisuuksia työssä käyntiin kylän ulkopuolella.
-järjestetään koulutusta esim. kirjanpidosta ja verotuksesta.

3. Sivuansiot
-tutkitaan mahdollisuuksia markkinoida yhteisesti käsityötuotteita, kuten kudonnaiset, puu-, tuoli- ja metallityöt, joita monet kylässä tekevät. Matkamuistoalalla niillä olisi kysyntää.

4. Palvelut
Lähipalveluiden, kuten kirjasto, pankki, posti, säilyminen ja kehittyminen ovat suuremmässä määrin riippuvaisia kylän väen omasta aktiivisuudesta ja yhteishengestä kuin väestömäärästä ja sen kehityksestä. Sentähden kaikkien tulisikin aktiivisesti käyttää edellä mainittuja palveluja.
Kylän kauppojen toiminnan ja kehittymisen turvaamiseksi suoritetaan tiedotustoimintaa niin, että hankinnat suoritettaisiin mahdollisimman suuressa määrin omien kauppojen kautta. Niissäkin tapauksissa, joissa tarvitaan suuremman liikkeen valinnan mahdollisuuksia, tulisi toimia niin, että laskutus tapahtuisi oman myymälän kautta. Myymäläautoverkon laajentaminen sallitaan vain tapauksissa, joissa se asutuksen syrjäisyyden vuoksi on tarpeen. Muuten käytetään kiinteiden myymälöiden palveluja, niiden säilyttämiseksi.

5. Paikallisperinne
-pyritään laatimaan kuva vanhasta Vehkajärvestä ja Mattilan kylästä.
-merkitään muistiin vanhoja asioita.

6. Liikenne
-pyritään toimimaan siten, että koululaiskuljetuksissa voisi kulkea myös muita, mikäli tilaa on.
-edistetään toimia Mattilankyläntien (Vehkajärvi-Kivisalmi) saamiseksi valtion hoitoon.

7. Maisema
-maiseman kannalta arvokkaita paikkoja pyritään suojelemaan.

8. Harrastukset
-tuetaan paikkakunnalla olevien seurojen ja yhdistysten toimintaa järjestämällä koulutusta ja neuvontaa.
-kehitetään eri ulkoilumuotojen harrastusmahdollisuuksia.

9. Yhteismaat
-pyritään kartoittamaan ja selvittämään kylän yhteiset alueet ja niiden käyttö.

10. Malminetsintä
-edistetään paikkakunnan malminetsintää järjestämällä neuvontaa.

11. Talkoot
-järjestämällä talkoita tavoitteiden saavuttamiseksi.

12. Muuta
-edistetään muutakin tässä mainitsematonta kylätoimintaa mm. tekemällä aloitteita viranomaisille.
-toimimalla tiedonvälittäjänä kylän eri viranomaisten välillä ja kutsumalla eri alojen asiantuntijoita kokouksiin.

Kaikkialla, missä kehitystä tapahtuu, syntyy ongelmia ja ristiriitoja yhteisten ja yksityisten etujen välillä. Niiden lieventämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi on tarpeen yhteistuumin laatia ja vahvistaa pelisäännöt. Lähtökohtana on se tosiasia, että oman kylän kehittäminen on välttämätöntä jokaisen kyläläisen toimeentulon ja viihtyvyyden kannalta. Siksi tulee myös olla valmiutta tinkiä kohtuullisessa määrin henkilökohtaisista pikkueduista yhteisen edun hyväksi.

Vehkajärven kylätoimikunnan säännöt:

1§ Kylätoiminnan tarkoituksena on kylän elinkeinoelämän, viihtyvyyden ja kylän kaikinpuolinen kehittäminen kyläläisten omatoimisuuden pohjalta.
2§ Kylätoiminnan alue käsittää Vehkajärven ja Mattilan kylät.
3§ Kylätoiminnan ylin päättävä elin on kyläkokous, jonka kokouksissa noudatetaan yleistä kokouskäytäntöä.
4§ Kyläkokous kokoontuu vähintään 1 kerrran vuodessa ennen maaliskuun loppua.
5§ Kyläkokous päättää kylätoiminnalle asetettavista tavoitteista, toimintasuunnitelmasta ja niiden rahoittamisesta.
6§ Asioiden hoitamista varten kyläkokous valitsee kylätoimikunnan, jonka toiminta on vapaamuotoista.
7§ Kylätoimikuntaan valitaan seitsemän (7) jäsentä kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Kyläkokous nimeää jäsenistä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.
8§ Kylätoimikunnan jäsenistä on vuosittain puolet erovuorossa, ensimmäisellä kerralla arvalla. Puheenjohtajan toimiaika on kaksi (2) vuotta.
9§ Henkilö voi olla kylätoimikunnan jäsen enintään neljä (4) vuotta peräkkäin.
10§ Kylätoimikunnan kokouksissa noudatetaan yleistä kokouskäytäntöä. Toimikunta on päätösvaltainen, mikäli puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja kolme (3) jäsentä on paikalla.
11§ Kylätoimikunta kokoontuu vähintään kaksi (2) kertaa vuodessa puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan kutsusta.
12§ Kylätoimikunta kutsuu kokoon kyläkokouksen ja valmistelee esitettävät asiat. Kyläkokouksesta on ilmoitettava vähintään seitsemän (7) päivää ennen kokousta ilmoitustaululla. Kylätoimikunta on velvoitettu kutsumaan kyläkokous koolle, mikäli usea kyläläinen sitä pyytää.
13§ Kylätoimikunta toimeenpanee kyläkokouksen edellä mainittuja ja muita tavoitteita ja päätöksiä.
14§ Kylätoimikunta valitsee itselleen sihteerin, tarvittaessa rahastonhoitajan ja perustaa tarvittaessa alaosastoja.
15§ Kylätoimikunnan nimenkirjoittajina ovat puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja jäsen.

Lehtikatsauksen laatija sai mainiolta ystävältään kirjan: Pienviljelijäemännän kotitalousopas. Kirjoittanut Maiju Gebhard, Pienviljelijäin keskusliiton kotitalouskonsulentti, 1930.

Sisällys: I. Hyvän emännän merkitys pienviljelijäkodille II. Rakennusten järjestely emännän kannalta III. Koti IV. Keittiön tarkoituksenmukainen sisustus V. Pihamaa VI. Puutarha VII. Emännän töitten suunnittelu ja järjestely VIII. Ruokatalous IX. Kodin hoito X. Käsityöt ja vaatetus XI. Pikkulapsen hoito XII. Lasten kasvatus XIII. Kodin sairaanhoito XIV. Kodin henki XV. Emännän kehittäminen tehtäväänsä

Mielenkiintoinen kirja. Jos osan pystyy omaksumaan, saa olla tyytyväinen. Tosin, mikä lie 1930 naisen asema verrattuna nykypäivään.

“Tupahan tullessasi tule neljänä tupahan, vesikapponen käessä, lehtiluuta kainalossa, tulitikku hampahissa, itse olet neljäntenä.”

+++++++++ ++++++++++++++++ +++++++++++++++++++ ++++++

SEURA N:o 51-52 21.12.1966

Vieläkö maistuisi pula-ajan ateria?

Eipä tosiaan sotien aikana ja sen jälkeenkään monenkaan emännän varastoissa varsinkaan kuukauden korttiannosten ollessa jo aikaa lopussa ollut juuri muuta kuin “ei oota”. Kekseliäs pää oli tarpeen ruoan laitossa, joskaan se ei nykyaikanakaan ole pahitteeksi kukkaroon vilkaistessa.

Hernepihvit:
Keitetys herneet jauhetaan lihamyllyssä. Mikäli on, voidaan joukkoon jauhaa leipäviipale. Seokseen lisätään ruskistettua sipulia ja munajauhetta ja pihvit paistetaan rasvassa. Kastikkeena tarjotaan paahdetuista vehnäjauhoista valmistettu ruskea kastike.

Pappilan hätävara ilman sokeria:
4-6 leipäviipaletta (mieluummin jotakin vehnäleivän tapaista)
puolukkasurvosta
hiukan kristalloosia (sakariinia)
4 dl maitoa (suunnilleen)
1/4 tl juustonjuoksutinta
Leipä liotetaan 1 dl:ssa maitoa. Näille kuutioiksi leikatuille leiville levitetään puolukkasurvos, jota on maustettu kristalloosilla. Hillon pinnalle pannaan keveästi juuri ennen pöytään vientiä juustonjuoksuttimella hyydytettyä maitoa.

Porkkanaleipä:
2 dl haaleaa vettä
1 iso lasillinen keitettyä ja hienonnettua porkkanaa
1/2 las. sokerijuurikassiirappia tai vähän sakariinia
Seoksesta tehdään tavallinen taikina, jota kohotetaan hyvin muotissa ja paistetaan tunnin ajan.

Nokkosporkkanakeitto:
200 g nokkosia
1/2 l vettä
2 isoa porkkanaa
1 purjo tai tavallinen sipuli
suolaa
(1 rkl rasvaa)
Nokkoset keitetään vähässä vedesä. Kuoritut porkkanat leikataan ohuiksi suikaleiksi ja keitetään vedessä. Lisätään hienonnettu sipuli ja kun porkkanat ovat pehmeitä, hienonnettu nokkonen.

Ruiskakku:
1 tl munajauhetta
1/2 kkp maitoa
1/2 kkp piimää tai vichyä
sakariinia (sokeria)
3 tl mausteita (jos käytetään korvikemausteita, määrää vähennetään)
1 rkl puolukoita
2 kkp ruisjauhoja
3 tl leivinpulveria
Kuivat aineet sekoitetaan, muut aineet lisätään, seos kaadetaan voideltuun vuokaan, ja paistetaan.

+++++++++ ++++++++++++++ +++++++++++++++++ +++++++++

Vahva nainen Urjalasta

Jos nainen pystyy nostamaan hevosen, riepottelemaan ilmassa viittä miestä yhtä aikaa ja antaa iskeä lekalla rikki rintansa päälle nostetun kiven, niin tuskinpa raavainkaan mies rohkenee käyttää hänestä nimitystä “heikompi astia”. Vuosisatamme vaihteen tienoilla elänyttä urjalalaista Anna Eskolinia ainakin kutsuttiin voimanaiseksi. Syystä tuo lempinimi annettiinkin; Annassa kerrotaan olleen voimaa kuin pienessä kylässä!

Lyhennelmä kirjoituksesta.
Anna painoi parhaimmillaan 120 kiloa, oli 175 sentin mittainen lihaskimppu. Sirkuksen voimamies iski lekalla kappaleiksi Annan rinnalle nostetun, lähes 200 kilon painaneen kivenjärkäleen. Olan takaa tulevia suhisevan voimakkaita lyöntejä tarvittiin useita, ennenkuin kivi halkesi. Silmiään kerrotaan heikompihermoisten peitelleen, kun iskut kajahtelivat.
Anna oli nuorena piikatyttö. Tuon ajan maalaistaloissa ei piikatyttö todellakaan voinut valittaa työn puutetta. Lempeäluonteiseksi mainittu Anna ihastui söpöön sonnivasikkaan ja nosti sen tavallisesti syliinsä Vasikan syliinnostamisesta tuli vähitellen jokapäiväinen tapa. Eläimen pyrkiminen syliin oli Annasta huvittavaa. Kerrotaan, että sitä mukaa kuin sonni kasvoi, kasvoivat myös Annan voimat. Niinpä Anna hämmästytti kyläläisiä nostelemalla ilmaan täysikasvuista sonnia!
Anna muutti Tampereelle, hänen elämäänsä tuli rakkaus. Sirkuksen voimamies.
Täysikasvuisen hevosen nostaminen ei paljoakaan eronnut Annan nuoruuden huvista, sonnin nostelemisesta.
Anna nosti ilmaan 50 kilon voimailutangon ja siinä riippuvat viisi täysikasvuista miestä. Kun Anna oli punnertanut kätensä suoriksi, seurasi ankara riepotus, jonka tangossa roikkuneet miehet muistivat seuraavanakin päivänä.
Monesta maasta saapui houkuttelevia tarjouksia, mutta Annalle riitti kotimaan sirkus.
Hieno kaupunkilaisrouva uskoi paljastaneensa Annan salaisuuden: Te olette mies. Syytökset kuultuaan katseli Anna rouvaa hetken ja tokaisi sitten: Sanotaanhan sitä, että poikii se koiraskin kovan paikan tullen mutta – Anna taputti lanteitaan – kyllä seitsemän kertaa sentään olisi liikaa tämmöiselle miehelle.
Anna oli tosiaan seitsemän lapsen äiti.
Vuonna 1924 – 42-vuotiaana – Anna sairastui vatsakalvon tulehdukseen, mikä vei hänet hautaan.
Yhä vielä kuulee kerrottavan tarinaa Urjalan voimanaisesta.
—

Kangasalan Sanomat N:o 47 Tíistai 5.7.1983

Ei myrkkyjä Kangasalta

Kangasala on saanut aiheettoman myrkkypitäjän leiman. Torstaina Sahalahdelta löytynyt 6000 kilon “myrkkyromu” tulkittiin valtakunnan sanomalehdissä kangasalalaiseksi jätteeksi. Myrkkyhuhut painettiin sanomalehtiin liian aikaisin. Toisaalta tietoja taasen pimitettiin turhan päiten, jolloin syntyi väärinkäsityksiä.
Viime viikon lopulla suoritettiin Kangasalla ja Sahalahdella myrkkyetsintöihin liittyviä tiedusteluita ja tutkimuksia. Tutkimuksia johtavan komisario Raimo Konttisen mukaan Kangasalalta ei ole löytynyt mitään.
Torstaina löydettiin erään romunkerääjän mailta Sahalahden kunnasta myrkkyromua noin 6000 kiloa. Romu on myrkkyöljyä sisältävää kondensaattoriromua, joka on ympäristölle erittäin vaarallista. Se sisältää mm. kuuluisaa PCB-myrkkyä ja kuuluu ns. Vapaisjärven myrkkyerään.
Myrkkyromu siirretään joko kunnan varastoon tai Hämeenlinnaan väliaikaisvarastoon. Lopullisesti jätteet hävitetään Riihimäen ongelmajätelaitoksessa sen valmistuttua.
Myrkkyjupakka on saanut runsaasti julkisuutta, aiheetontakin. Vaikka tutkijat olivat Sahalahden myrkkyromut jo löytäneet, ei tietoja julkisuuteen kuitenkaan päästetty. Turha tiedon pimittäminen aikaansai monenlaisia arvailuita, jotka eivät sitten pitäneet paikkaansa.

+++ ++++++ +++++ ++++ +++ ++++++ +++++++

Turisti liikkuu, mutta ulkolaista ei näy:
Automuseo suosittu, Kisaranta vaikea löytää

Kangasalle eksyvä matkailija haluaa tietää, missä voi syödä ja nukkua, mitä nähtävyyksiä löytyy, järjestetäänkö kotiseutukierroksia. Monet haluavat nähdä automuseon, Liuksialan kartanon ja Haralan harjun. Matkailuneuvonnan tytöillä riittää tietoja ja kielitaitoa opastaa myös ulkomaisia kävijöitä, joita tänä vuonna liikkuu tavallista harvemmassa.
Linja-autoasemalla sijaitseva info-piste on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi. Eniten tiedustellaan automuseota, jota kysellään useita kertoja päivittäin, kertoo matkailuneuvoja Anne Vuori. Matkailijaa helpottaisi kovasti, jos hän saisi käteensä asiallisen opasteen, jonka avulla löytäisi haluamaansa paikkaan.

+++++++++++++ +++++++++++++++++++++ ++++++++++++++++++++++++++++++

Kaukolämpötyöt alkoivat

Kaukolämpötyöt alkoivat heti juhannuksen jälkeen Kangasalan keskustassa. Ensimmäisenä näkyvänä toimenpiteenä avattiin Tampereentie, jonka alitse kaivetaan runkojohtoa Säästöaukion ohi Toivontielle. Runkojohdon vetäminen tietää keskustan pääväylien mylläämistä useiksi viikoiksi eteenpäin.
Runkojohto vedetään Ainontieltä Säästöaukion ohi Einonkujaa pitkin Toivontielle, jostä se kääntyy Kangasalantielle ja kulkee sitten Mäkisoljalan ja Harjusolan välistä päättyen tällä erää valtion virastotalolle. Ainontieltä runkojohto kulkee Kangasalantien ali ja liittyy jo valmiina olevaan lämpöjohtoon.
Tämän runkolinjan välityksellä tullaan lämmittämään noin 15 kiinteistöä, jotka nyt ovat tehneet sopimuksen Kangasalan Lämpö Oy:n kanssa.
Tampereentien alitse vedetään kaksi 40 cm:n betoniputkea, joihin lämpöjohdot sijoitetaan. Samassa yhteydessä asennetaan putkiin melkoinen määrä puhelinlaitoksen kaapeleita, jotka tekevät tulevaisuudessa mahdolliseksi vaikkapa kaapelitelevision katselun.

++++++++++ +++ +++++++++++ +++++ +++++++++++++++++ ++++ ++++++++++++++

Ellin lampaat, Helinän linnut

Kangasalalaistuneen Helinä Jaakkolan kauniita kuultokudoksia voi ihailla Kuhmalahdella Taidepappilan kesänäyttelyssä. Helinän päätyö näyttelyssä on upea, 1×3 metrin batiikki-aplikaatio, joka myöhemmin sijoitetaan Vatialan uuteen kirjastoon.
Teemu ja Raija Luoto ovat koonneet Taidepappilaan taas hienon näyttelyn kotimaista kuvataidetta, jonka teemana on “luonto ja ihminen”.
Elli Perkon viehättävät keramiikkalampaat laiduntavat taas tänäkin kesänä Kesähaiharan näyttelyssä Kaukajärvellä.

Lehtikatsauksen laatijalta alkaa paikallislehdet olla loppuun luettu. Kunnallistietoja ja Sydän-Hämeen lehtiä saa antaa katsausten laadintaa varten. Toki muutkin vanhemmat lehdet kelpaavat.

Tänään selaan Oriveden Sanomia vuodelta 1983, tiistai heinäkuun 12. päivänä

Satu Sippola-Nurminen voitti Mustakallio-laulukilpailun

Laulajatar Satu Sippola-Nurminen Orivedeltä voitti viime lauantaina Timo Mustakallio-laulukilpailun Savonlinnassa. Kilpailun merkitys on vuosi vuodelta kasvanut ja ne ovat muodostaneet erinomaisen pohjan nuorille lahjakkaille voittajille, joista usealla on nyt menestyksellinen ura sekä kotimaassa että ulkomailla.

+++++++++++++

Toiveikas kehitys päällimmäisenä Orivesi v. 2000 kirjoitus- ja kuvakilvassa

Ympäristön saastumis- ja luonnonvarojen ehtymisongelmat voitetaan kuin voitetaankin ja sodanpelosta huolimatta rauha säilyy sekä kansojen välinen yhteisymmärrys kasvaa. Näin käy mikäli Orivesi v. 2000 kirjoitus- ja piirustus-maalauskilpailussa enteilty kehitys toteutuu.

Kaikenkaikkiaan Oriveden tulevaisuus nähtiin varsin valoisana. Orivesi on v. 2000 vireä, kaupunkimainen, mutta luonnonläheinen kunta tai kaupunki.

Lehtikatsauksen laatija poimi yhden kirjoituksen. Jyrki Alanen 5 lk Kirkonkylän ala-aste
Orivedestä on tullut kaupunki, ja siellä asuu n. 30000 ihmistä. Siellä on jäähalli ja 400 metriä pitkä yleisurheilukenttä. Sinne on valmistumassa myös ydinvoimala. Paltanmäessä on monitoimihalli, jossa on uima-allas, juhlasali, punttisali ja kokoustilat. Paltanmäessä voi myös lenkkeillä, sillä siellä on valaistu pururata. Orivedelle on tullut paljon muitakin rakennuksia. Esim. uusi verovirasto, jossa on myöskin nuorisotilat, kolme uutta viisitoistakerroksista kerrostaloa ja uusi sairaala. Työttömyys vähenee jatkuvasti, mutta Oriveden asukkaista on vieläkin yli 5% vailla työtä.
Kaikkia Oriveden kouluja on peruskorjattu. Myöskin Oriveden Opistoa on kunnostettu. Kehityksessä on aina huonojakin puolia. Koska liikenne on vilkastunut tapahtuu helposti kolareita. Melu ja saaste ovat vielä vakavampia ongelmia, sillä niitä ei voida korjata.
Vehkalahteakin on kohdannut onnettomuus. Se paloi v 1990 kokonaan.
Sinne on nyt rakennettu selluloosatehdas, joka sekin saastuttaa ilmaa. Vanhaa Orivettä ei ole säästynyt paljoakaan. Vain Holma ja Karppi ovat säästyneet purkamiselta. Paltanmäen kotiseutumuseokin sai väistyä monitoimihallin tieltä.
Orivesi on siis monissa asioissa mennyt eteenpäin, mutta ongelmia ovat vanhojen rakennusten purkaminen ja saaste.

+++++++++++

Huhtalan huvit Hauskat, helteiset

Huhtalan kesäjuhlat Rasin kylällä on totuttu jo vuosien ajan viettämään hehkeimpänä kesäaikana. Nytkin 10.7. juhlat kokosivat noin 500 henkilöä hellesäästä huolimatta. Yleisö on tottunut odottamaan näiltä juhlilta aina uutta näytelmää. Siinä ei nytkään petytty. Vuokko Lahtinen oli ahkeroinut joukkoineen näytelmän Kolmen polven suutarit. Rasilaisilla on yrittämishaluja ja vahva yhteishenki.
Jo perinne paikalla ovat Längelmäen Pelimannit, jotka esiintyivät juhlassa useaan otteeseen opettaja Hilkka Nikkilän johdolla.
Lupsakas juontaja Väinö Savola ehtii kaivella uusimmat vitsit esiin. Hän myös sitoo juhlan kesäjuhlapaketiksi, keventää, vauhdittaa, milloin mitenkin. Laulukin käy tältä paikkakunnalla myös meklarina tunnetulta henkilöltä.
Näytelmissään Vuokko Lahtinen kuvaa aikaa ennen ollutta, tavallista kansaa, – nyt siis suutareita. Vuokon naiset ovat vahvoja, työteliäitä. Miehistä löytyy vikoja, pinnarihenkeä. Jokaisella kolmella sukupolvella on tarinansa. Suutariperheen tapahtumia kuvataan vuorokauden ajan. Kaksitoista näyttelijää välittää tunnelmia kykyjensä mukaan yleisölle. On jännitystäkin, jota näytelmään tuo varkaustapaus. On romantiikkaa, – syntyy kihlapari. Vuokko Lahtisen näytelmässä on ainekset kesäteätteria varten. Se on kirjoitettu tietyt henkilöt mielessä, tuntien. Katsoja ei pitkästy, hän ymmärtää tekstin sanoman j sen huvinäytelmän luonteen.
Lausuntaa juhlassa esitti emäntä Meeri Peräjärvi ja viulua soitti Jani Nieminen. Kapulaviestissä voittivat rasilaiset muun Suomen. Juhlan yhteydessä oli mahdollisuus suorittaa ostoksia myyjäisistä, katsastaa postikorttinäyttely, poiketa ravintolassa ja lopuksi pyörähdellä tanssin pyörteissä Huhtalan vanhassa pirtissä.

+++++++++++++

Tv-ohjelma tiistai 12.7.

tv1
18.25 Marenka. – Olipa kerran isukki.
18.45 tv-nytt
19.00 Päivän kakkaroita. Uutisia. Laulua. Muita päivän kakkaroita. Tässä ja nyt. Suorana. mtv.
19.30 Marjukan sadut. Sadun kirjoitti, kertoi ja kuvitti Marjukka Aarnio.
19.40 Prisma: Aatteet, arvot – asenteet. Mielipiteiden vaihtoa Jyväskylän Kesän seminaarissa.
20.30 Uutiset ja sää.
20.50 Kaksi flyygelin ääressä. Berndt Egerbladin vieraana Tukholmassa on tällä kertaa ruotsalainen laulajatar Siw Malmkvist.
21.50-22.50 De 27 familjerna. Ett program om maffian i USA. Del 2/3.

tv2
18.20 Kamelilla halki Australian.
19.10 Kyllä, herra ministeri! Puhumatta paras. Brittiläinen komediasarja. Ministeriosassa Paul Eddington. Tuotanto BBC.
19.40 Viihdekakkonen: Aina suvi Aulangolla. Totta ja tarinaa eversti Hugo Standertskjöldin unelmasta. Kunnianosoitus 100 vuotta täyttävälle Aulangon luonnonsuojelualueelle. Käsikirjoittaja Erkki Mäkinen.
20.30 Uutiset, sää ja tietoisku.
20.50 Ajankohtainen kakkonen.
22.00 Kymmenen Uutiset. MTV.
22.20-23.10 Poliisi.

Radiossa oli Rinnakkaisohjelma ja Yleisohjelma. Lähetykset alkoivat klo 530. Yleisohjelma päättyi 01.00 Maamme, Rinnakkaisohjelma 24.00 Maamme.

Oli selkeästi yö ja päivä, lepo ja ohjelma. Nykypäivänä tietoa tulee läpi vuorokauden ja useasta kanavasta…..

Isänpäivä 13.11.2011

Onnea isille.
Päivän kunniaksi tutkin Pienviljelijäemännän kotitalousoppaasta mitä siellä isistä kirjoitetaan. Aika vähän. Kirja onkin opas emännälle.

Perheenjäsenten apu emännän töissä: Mutta niin lukemattomat kuin pienviljelijäemännän tehtävät kotitaloudessa ja karjataloudessa ovatkin, on hänen kuitenkin näiden lisäksi ehdittävä myös peltotöihin. Senvuoksi olisi isännän taasen puolestaan autettava emäntää hänen tehtävissään. Ensiksikin hän luonnollisesti voisi auttaa emäntää järjestämällä tämän työmaan mahdollisimman käytännöllisesti, kuten aikaisemmin on osoitettu (piha, asuinrakennus jne). Mutta aivan jokapäiväisissäkin askareissa mies voi lyhentää vaimonsa päivätyötä. Hänen tulisi esim. huolehtia siitä, että vaimolla on kuivia ja pilkottuja halkoja. Miten paljon aikaa ja työtä meneekään vaimolta hukkaan hänen sytyttäessään ja polttaessaan märkiä halkoja! Ja kun mies palaa työstään, voisi hän aina tullessaan tuoda sylillisen halkoja tahi tarvittaessa vettä. Talven tullen taas, kun navettatie ja kaivopolku tuiskuavat umpeen, mies voi auttaa luomalla ne auki puhumattakaan monista muista tehtävistä.
Pienikin palvelus ja auttava käsi on kuin sydämellinen kiitos tai rohkaiseva sana, joka vaikuttaa mieleenkin ilahduttavasti ja innostavasti auttaen taas eteenpäin jokapäiväisessä aherruksessa. Yhteinen aherrus lähentää ihmisiä toisiinsa herättäen katsomaan toisenkin suurta elämäntyötä kunnioituksella ja antamaan sille oikean arvon.
Kodin henki: Mutta joulun lähestyessä emäntä leipoo rieskat ja leivät, panee jouluoluet tai kaljat, keittää ja paistaa, varaten juhlapöytäänsä varten perheen varojen mukaan kaikkea asiaankuuluvaa jouluruokaa. Sisällä ja ulkona hän siistii ja puhdistaa, aattona lämmittää joulusaunan, levittää tuvan lattialle oljet, ripustaa himmelin kattoon, samalla kun isä tuo joulukuusen sisälle ja sytyttää joulukynttilät. Yhdessä lähdetään kaikki aamulla joulukirkkoon. Ja vuoden suurimman juhlan tunnelma on kodissa syvä ja lämmin.
Pienviljelijäkodin menestymisessä on kaksi ratkaisevaa tekijää: mies ja vaimo. He ovat talonsa perustus. Jos toinen tai toinen heistä on heikko, saamaton, innostumaton tai ammattitaidoton, silloin murtuu perustus, eikä sellaiselle perustuksella rakennus voi kauan kestää, vaikka toinen puoli olisi kuinka vahva. Pienviljelijäammatin jakavat mies ja vaimo keskenään, siinä on miehen ja vaimon merkitys yhtä suuri.

++++++++++ +++++++++++++++++ +++++++++++++ +++++++++++++++

Seura N:o 50 1959

Loistavasti lohkottua

*Rahaton mies on kuin jousi ilman nuolia.
*Koiralleen joka mies on Napoleon. Siitä johtuu koirien saavuttama suuri suosio.
*Viisas mies on kuin nuppineula. Pää estää häntä menemästä liian syvälle.

Huom. Huom. Lehti siis on vuodelta 1959. Ei ole ihme, että Italian valtiolla menee huonosti: Valheella on yleensä lyhyet jäljet – vaikka joskus nuo jäljet saattavat venähtää pitkänpuoleisiksikin. Tuore tapaus makaroonimaasta: Milanon kaupungin eläkekassa on jo useita vuosia maksanut sairauseläkettä Camillo Saragosille, jonka lääkärit aikanaan totesivat työkyvyttömäksi liikenneonnettomuudessa saatujen vammojen johdosta. Eräässä urheilulehdessä julkaistu valokuva koitui kuitenkin Saragosin kohtaloksi. Kuva esitti Saragosia jalkapallotamineissa. Alla oli teksti: Railakasotteisena keskushyökkääjänä hän vaikutti jälleen ratkaisevalla tavalla pelin kulkuun.

Seura N:o 38 1962 19/9-35/9

näin valloitat, kun hymyilet
Kun harjaatte hampaanne Pepsodentilla, voitte aina tehdä tämän kielikokeen – viedä kielenne hampaittenne yli ja tuntea niiden puhtauden, sileyden. Sillä Pepsodet pitää hampaistanne loitolle sen keltaisen, karhean kalvon, joka niin helposti muodostuu niille – joka pilaa kauneimmankin hymyn!
hymys takaa aina Pepsodent
Pepsodent antaa hampaisiinne….koko suuhunne…..raikkautta. Sillä sen maku on pirteä, hyvä. Käyttäkää siis Pepsodentia – hymyilkää aina säteilevää, raikasta hymyä!
Muistakaa harjaus aamuin, illoin – ja hampaanne pysyvät aina terveinä ja hohtavan valkoisina.

Tehkää itse tämä “kolmen yllätyksen koe”
Maistakaa – kaatakaa hyvään kahviin tilkkanen Vuokkoa. Sulkekaa silmänne – nauttikaa – arvostelkaa maun mukaan…. Ja Te itse toteatta Vuokon täyteläisen maun!
Todetkaa miten kauan Vuokon tuoreus säilyy. – Avaamattomana se pysyy tuoreena miltei miten kauan tahansa.
Huomatkaa hinta – ja Tekin sanotte: “Miten näin hyvä voi olla näin huokeata!”

Vision valloittava saumasukka
Vihreä verka – innostusta voimaa voitontahtoa…. Mutta aina on aikaa nähdä siro saumallinen sääripari: saumassa sen salaisuus, mies tietää sen!
Vision on nykypäivän naisen täydellinen sukkasarja. Vision sukissa on siro kantakiila, viivasuora kaunistava sauma, kauden muotiväri kaunis Eurocolor Antilope. Valitkaa Vision – raikas, valloitava Vision!
Tyylikkäät Vision yleissukat saatte punaisesta Vision pakkauksesta. Tässä niiden mieluisat ohjehinnat: Starlet, sileät nylonsukat vain 240:- Pompom, kestävät pin-point verkkosukat vain 340:-
Suomen Trikoo

Onko tytön sopivaa soittaa pojalle ja ehdottaa tansseihin menoa?
Kyllä aloite on jätettävä pojalle, vaikka monista muodollisuuksista onkin nykyään luovuttu. Mikäli olette erittäin hyviä ystäviä ja ehkä perhetuttavia, käy ehkä laatuun, että soitatte poikaystävällenne, mutta emme sitä suosittele.

Voiko mies käyttää rintataskussa värillistä koristenenäliinaa?
Rintataskussa pidettävä nenäliina voi olla värillinen, mutta silloin sen on sopeuduttava muun asun väreihin. Valkoinen on kuitenkin suositeltava.

Onko kesällä sopivampaa käyttää solmuketta kuin solmiota?
Makuasia, molemmat ajavat saman asian. Toiset antavat etusijan solmukkeelle, toiset solmiolle. Muistettava kuitenkin on, että solmuke asettaa suuremmat vaatimukset paidan moitteettomuudelle.

Onko kaikilla lapsilla oikeus päästä kunnalliseen lastentarhaan? Onko ikärajoituksia?
3 vuotta täyttänyt on oikeutettu kouluikään asti mahdollisuuksien mukaan pääsemään kunnalliseen lastentarhaan.

Pysyykö vuokrasopimus voimassa huoneiston omistajan vaihtuessa?
Pääsääntönä on, että vuokrasopimus pysyy (sopimusajan puitteissa) voimassa kiinteistön omistajan vaihtuessa. Tavallisesti on tälläisiin sopimuksiin kuitenkin merkitty irtisanomisoikeus ja -aika.

HYMY marraskuu 1962

Kesä meni, vaikka ei suvea ollutkaan. Minäkään en liiemmälti päivettynyt, kun en päässyt aurinkoa palvomaan. Olinkin melkein koko kesän kesäleskenä. Santeri, mieheni, rakenteli kesähuvilaa ja minä olin kaupungissa leskenä. Olin naispuolinen kesäleski.
Jo toisena iltana tuli Sandra, se Tiihosen leski, meille kylään. Ja kyllä me juhlimme. Sandra otti heti viisi kupillista kahvia. Minäkin join puoli tusinaa kupillista ja kyllä juttu alkoi luistaa. Etupäässä me keskustelimme siitä Lavikaisen muijasta, joka lossaa olla oike hieno nainen. – Otetaan vieläkin, sanoi Sandra. Ja niin me keitimme vielä kolmannen pannullisen. Kun pääsimme yhdeksänteen kahviin, niin Sandra sanoi, että kyllä mekin olemme nyt kahvissa. Ja niin oltiinkin. Minäkin kerroin Sandralle sellaisia inteemejä asioita, joista muuten vaikenen. Kellokin ehti pikkutunneille ennen kuin neljäs pannullinen oli juotu. Ja sitten me vasta olimmekin kahvissa. Aamulla oli elämä vallan kurjaa, mutta kun otin kupillisen kahvia, niin kyllä se taas kirkastui, tämä elämä.
Sellaista se on, kun kaksi kesäleskeä on kovasti kahvissa. Sandrakin unohti meille sateenvarjonsa, joka oli ollut tänä kesänä tuiki tarpeellinen väline – ellei omista venettä.
Sandra tuli hakemaan sateenvarjoaan ja taas me keitimme kahvia. Kolmesti keitimme kahvia sinäkin päivänä. Se oli aikamoista kahvissa oloa, kun joimme sinäkin iltapäivänä lähes kymmenen kupillista. Ja Sandra tuli puheliaaksi. Se kertoi kaiken miehestään ja itsestään ja kehui kauheasti oman talonsa talonmiestä.
Varmaankin Sandra salaisesti ihailee talonmiestään. Kahveessa se sen mulle melkein tunnusti. Kyllä Sandra taas katuu tekojaan, kun on pelkällä teellä ja kauravellillä. Sandrallahan tahtoo vatsa reistata aina kahvittelun jälkeen.
Sandra sanoi sitten illalla että mitä jos mentäisiin vähän istumaan ulos, kun on niin hyvin pohjustettu. Eikä me otettukaan kahvia ja juttu luisti. Se oli sellainen tavallinen kahvila, jossa ei ollut lainkaan tanssia. Se oli ikävä, sillä Sandra sanoi nuorena tanssineensa nuorisoseuran näytelmässä. Yhden aikaan me sitten palailimme kotiin. Torilla me pysähdyimme ja otimme sinappia. Siihen tuli sitten Iivarinenkin, joka palaili kotiinsa. Iivarinen otti viisi nakkia. Ja otti se vielä sinappiakin.
Pankaa se suoraan tuohon rinnukseen, siihen se kuitenkin menee, sanoi Iivarinen, kun myyjä kysyi, ottaako herra sinappia. Se olikin muuten ensimmäinen kerta, kun Iivarinen kuuli itseään sanottavan herraksi.
Iivarinen yritti sitten tosissaan päästä Sandraa saatolle. Sandraa Iivarinen nimitteli Siiriksi. Eilen kerroin Iivarisen vaimolle Iivarisen touhuista. Iivariselle ei ole sen jälkeen kerrottukaan mitään kahteen viikkoon.
Iivarisen vaimon kanssa me sen sijaan vietimme oikeat kahvijuhlat. Otimme kuusi kupillista ja lauloimme vähän.
Sellaista se oli kesälesken elämä.
Yhtämittaista kahveessa oloa.
Terveisin Hilma Taskinen

Koti merkitsee yhä useammalle amerikkalaiselle sitä pientä rakennusta, mikä seisoo heidän suuren autotallinsa vieressä. Bob Hope

Kaikilla aloilla vaaditaan nykypäivinä spesialisoitumista. Ainoa ala, jonka parissa hyörii vielä amatöörejä, on politiikka. Harold MacMillan

Se on sitten kummallista, että tie kuin tie näyttää levenevän silmissä, kun sitä tarkastelee lumilapio kourassa. Stig Järrel

Muuan hurjapää törmäsi autollaan jalankulkijan kumoon ja sai ajokkinsa pysähtymään vasta vähän matkan päässä. Mies avasi oven ja kiljaisi: Idiootti. Varokaa vähän!
Uhri-parka kohottautui vaivalloisesti kyynärpäänsä varaan ja kysyi: Mitä varten! Aijotteko peruuttaa?

KOTILIESI N:o 5 Maaliskuu 1 1952

Kieku ja Kaiku
Hätävalheen surulliset seuraukset

Kieku lusikalla liputtaa, sopan rinnuksilleen tiputtaa.
Muistat kai, on Pupulaisilla tänään kutsut, sukulaisilla.
Puseroa, sopan uhria, hankaamalla voi vain tuhria.
Kaulahuivilla jos peittäisi tahransa ja huolet heittäisi.
“Riisu toki huivi kaulasta, pane riippumaan se naulasta.”
Päätös tehtävä on ripeä: “Minulla on kurkku kipeä.”
Tädillä on lääkerasia, siinä pulloa ja lasia.
Lääke tietysti on karvasta, ihan kipristelee varvasta.
Neuvoin, varoituksin ankarin vuoteeseen käy matka sankarin.

Näin minä teen

Villanmaku lampaanlihasta saadaan poistetuksi, jos lihan kanssa padassa paistetaan suuri hapahko omena.
Lanttusurvos kypsyy nopeasti ja tulee erikoisen hyväksi, jos lanttu raastetaan raakana ja raaste kypsennetään.
Keväällä villavaatteiden pesun yhteydessä teen tarkastuksen ja erottelen käyttökelpoiset vaatteet lumppukoriin pantavista. Vanuneiden villapuseroiden ehjistä kohdista leikkaan ja ompelen lapsille käsineitä. Selkäpuolelle voi vielä ommella kukkia tai muita koristeita.
Nuhraantuneet karvalankamatot puhdistetaan boraksivedellä tai kvillajankuoriliuoksella. Edelliseen käytetään 2 rkl boraksia ja 1 l vettä, jälkimmäinen valmistetaan siten, että 100g kvillajalastuja keitetään 1 l:ssa vettä 10 min. Sen jälkeen vesi siivilöidään ja käytetään jäähtyneenä. Puhdistusvälineinä käytetään pehmeää harjaa ja pyyhettä.

Ne tiskit
Osastopäällikkö Maiju Gebhard

Rationalisoi astiainpesu näin:
1. Hanki vesijohto ja likaviemäri.
2. Hanki kuumavesijohto.
3. Hanki hyvä astiainpesupöytä.
4. Hanki astiainkuivauskaappi.
5. Säästä ruoanvalmistusastioita.
6. Tarjoa ruoka kauniista keittoastioista.
7. Älä seisota likaisia astioita.
8. Esipuhdista astiat ennen pesua.
9. Pesu oikealta vasemmalle.
10. Käytä varrellista pesuharjaa.
11. Käytä hyviä pesuaineita.

Jokaisessa kohdassa on enempikin tietoa kuin yllämainittu lause. Esim. kohta 9:ssä kerrotaan, että saksalaisten tutkimusten mukaan oikeakätinen henkilö pesee oikealta vasemmalle 16 lautasta minuutissa, mutta päinvastaiseen suuntaan vain 11.

Koti on yhteiskunnan sydän

Kotiliesi haluaisi lukijastaan tehdä perheenemännistä parhaan: Se, joka ei mene eteenpäin, se taantuu. Siksi jokaisen olisi kehityttävä naisena vieläkin täydellisemmäksi, yhä paremmaksi ruoanlaittajaksi, käytännöllisemmäksi ja taitavammaksi emännäksi, ymmärtäväisemmäksi äidiksi.
Pelottaako tämä?
Vieläkö enemmän vaaditaan aikaa, huolta ja vaivaa? Mutta malttakaa, ehkäpä on olemassa jokin ominaisuus, joka “yleiskoneen” tavoin korvaa kymmenen muuta. Sellainen on: iloisuus!
Murjottajan taakka on raskas ja työ ikävä, mutta iloisella mielellä työ luistaa. Laulaen työtä tee, kehoittavat Lumikin kääpiöt. Ponnistellenko siis on hymyiltävä, iloittavakin?
Miksikä ei. Tuskailun aiheita on tietysti tuhansia, mutta niitä on aina ollut. Ja lohduttaahan meitä vanha viisaus: Jotka kyynelin kylvävät, ne ilolla niittävät. Korko on sanalla kylvää, ei kyyneleissä.
Nykyajan ihminen ei enää itke yhtä helposti kuin ennen, vaikka murheita ja vaikeuksia ei toki ole vähemmän. On vain kylvettävä vaikeuksista huolimatta. Ja kylvämiseen liittyy aina toivo. Siis pois murhe ja pelko, toivokaa ja kylväkää, niin saatte niittää. Käyttäkää siis työhönne entistä enemmän rakkautta ja taitoa. Ammentakaa kestävää iloa hyvin tehdystä työstä. Ja te olette se, joka palaa riemulla, lyhteitä kantaen.
A.M

SUOMEN KUVALEHTI N:o 1 Tammik. 6 p:nä 1917

Kyseinen lehti käsittelee vuoden 1916 tapahtumia, Suomen sisällissotaa ja ensimmäistä maailmansotaa. Lehtikatsauksen laatija on ottanut tekstit sellaisenaan kuin ne ovat lehdessä. Tekstit eivät kuvaa katsauksen laatijan mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Katsauksen laatija on tutustunut tapahtumiin mm. Hauhon, Tuuloksen ja Lammin alueilla järjestetyissä kiertoajeluissa. Myös Vehkajärvi oli 1916 tapahtumien näyttämönä.

Maailmanrauhan merkeissä.
Kuvatekstiä: Rauhanehtoihin alistuneet. Saksan uusi hallitus, joka suostui rauhanehtojen allekirjoittamiseen. Rauscher puolustusministeri, Noske valtak. rahastomin., Mäyer-Kaufbeuren kulkulaitosmin., Bell työmin., Albert päämin. sijainen ja rahamin., Erzberger ulkomin., Muller talousmin., Wissell postimin., Giesberts ja Naumann. Muller ja Bell allekirjoittivat rauhan.

Helsingin työväen talon tuhoutuminen.
Huhtik. 12 p:nä, jolloin saksalaiset tulivat Helsinkiin, laskettivat he Kansallismuseon luota m.m. Kansantalon kuparipeitteiseen torniin tykinluodin, joka osotti, kuinka tarkasti he osaavat ampua. Kun “kansa” talolla ei antautunut vielä seuraavanakaan päivänä, täytyi saksalaisten laskettaa pari palopommia talon harjaan, mistä oli seurauksena tämän komean ja suuria summia maksamaan tulleen rakennuksen melkein täydellinen palo. Klo 10-11 ap. sortui talon torni, jonka lipputangossa vallankumouksen punainen viiri oli liehunut tammik. 26 p:n illasta asti. Sen mukaan sortuisi maahan se sosialidemokratinen liike, jonka pesäpaikkana tämä “kansan” talo oli ollut. Vahinko, minkä talon itsepäiset puolustajat lyhytnäköisyydellään saivat aikaan, on kuitenkin mitätön sen rinnalla, jonka työväenliike yleensä maassamme on sen kurjain johtajain menettelyn kautta saanut.

Kolme tyypillistä punakaartilaista.
Ensimmäinen on viinan salapolttaja ja -myyjä, Kustaa Antton Aho, joka punaisten aikana myi viinaa Porin torilla, mutta valkoisten tultua pantiin kiinni. Kuvassa on “tehtailija” tehtaineen. (kuvassa partasuinen hento mies pitkä keppi ja jokin astia käsissään)
Toinen “sankari” on surullisen kuuluisa Kasperi Tanttu, joka kapinan aikana kynämiehenä hoiteli “tärkeitä” toimia, m.m. ollen vallankumousylioikeuden sihteerinä. Kovin ihastunut näyttää hän kuitenkin olleen myös aseitten kantamiseen. Täysissä tamineissa on hän tässä asettunut Napoleon-asentoon, uneksien vallasta ja kunniasta, jonka makuun hän oli päässyt. (kuvassa mies istuu jalka toisen päällä, miekka toisessa, kivääri toisessa kädessä)
Kolmas on räätälinsälli Juho Vuori, Toijalasta, punaisten pahimpia ryöstäjiä ja suuri murhamies. Oman ilmoituksensa mukaan oli hän murhannut ainakin 14 henkilöä Akaan, Kylmäkosken ja Urjalan pitäjissä. Hänet tavattiin Hämeenlinnassa ja on hän kärsinyt tuomionsa samoin kuin Tanttukin.

Sieniä ja marjoja keräämään!
Norjassa ja Ruotsissa on virallisten elintarvikelautakuntien ja valtion toimesta järjestetty sienien ja marjojen keruu mahdollisimman tehokkaaksi. Kunpa meillä edes yksityiset ottaisivat asiakseen varata itselleen ravitsevia ja terveellisiä metsänantimia edessä olevan nälkäkauden varalle!
Kuinka sieniä on paras koota – ja mitä sieniä on kerättävä? – Tähän vastaa äsken ilmestynyt kirjanen
Sota-ajan sieniruokia, joka sisältää myöskin käytännöllisiä (Tukholman sieninäyttelyssä 1 palkinnon saaneita) reseptejä sieniruokien ja sienileivän valmistamiseen. Liitteenä värillinen sienitaulu. Hinta vain 85 p.
Kuinka marjoja voidaan säilyttää yli talven, varsinkin nyt, kun sokeri on niin vähissä? – Hankkikaa opastajaksenne G. Lindin ja J. Greenin Säilykekirja, jonka kolmas painos on tällä viikolla valmistunut. Se on paras ohjaaja metsämarjojen ja puutarhatuotteiden säilyttämiseen. Hinta 2:50.
Yllämainitut kaksi huokeata kirjaa ovat nyt välttämättömiä jokaisessa toimellisessa kodissa. Te saatte ne kirjakaupoista, meidän maaseutuasiamiehiltämme tahi suoraan meiltä.
Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.

Kaskuja
Kerran kuunteli venäläinen Suomen papin saarnaa, kun tämä puhui ruumiiden ylösnousemisesta. Kotiinsa palattuaan hän sanoi: Jos Suomen papin puhe on tosi, niin mitäpä vielä liepuska ja rukkasparih maksaah, ku kaikki ylös nousooh!
Filipiä, Makedonian kuningasta, kehoitettiin karkoittamaan maanpakoon eräs henkilö, joka oli puhunut pahaa hänestä. Mutta Filip vastasi: On parempi, että hän puhuu meistä pahaa siellä, missä meidät molemmat tunnetaan, kuin siellä, missä ei meitä kumpaistakaan tunneta.

Jonotusten ja pulien aikakaudelta. Kirjoittanut Samuli Paulaharju.
Merkillinen aika tämä. Eiköpä liene maailman lopun edellistä? Vai olleeko uuden ajan alkua?
Onhan päätöntä pulaa ja jokapäiväistä jonotusta.
Jos joku vuosi takaperin olisi joku, vaikkapa viisaaksikin tunnettu rohveetta tai tietoniekka, tätä ennustanut, olisi hänelle vain varmaankin naurettu, jopa vasten naamaa. Ja lopuksi kivitetty, ellei olisi ymmärtänyt suutaan tukkia.
Silloinkaan ei ollut mitään pulaa, enintäin joku köyhä rotta poti rahapulaa ja muutamat ahkerimmat yönvalvijaisten viettäjät tunsivat krapulan. Nyt taas ei rahapula ole tuttu muille kuin vajavaisille pienipalkkaisille virkamiehille, ja krapulaa saavat kokea vain ne harvat, jotka osaavat keinotella iloikseen korpirojua, a 50-100 markkaa limonaatipullollinen
Eikä jonotusta ollut ennen olemassakaan. Joskus vain muodostui etuskunnan ovelle odottava kansanryhmä, samoinkuin teatterin lippuluukulle. Mutta sekään ei ollut silloin jonotusta, se vain oli köössä olemista.
Mutta nyt on pulia niin monenkaltaisia, että niiden kulkua tuskin tiennevät muut kuin kaikkitietävä elintarvikelautakunta.
On voipula ja sokeripula ja maitopula ja leipäpula ja juustopula ja jauhopula ja ryynipula ja lihapula ja nahkapula ja kenkäpula ja vaatepula ja halkopula ja lamppuöljypula ja paperipula jne. aivan loputtomiin kaikesta, mitä ihmisen tämänilmainen toimeentulo ja syntisen ruumiin ylläpito käsittää.
Ja sitten iankaikkinen jonotus. Ylinnä kaiken on maitojonotus, joka on jokapäiväinen jonotus, mikä tuottaa sielulle puolen litran maitotilkan – rintalapsillekin, jotka niin ollen äidin avustamina saavat kaksinkertaisen annoksen. Sitten silloin-tällöin voijonotus, joka suopi ruumiille 100-grammaisen rasva-annoksen, sitten 500-grammainen sokerijonotus, sitten leipäjonotus, jauhojonotus, halkojonotus. Jopa lopuksi joutuu lamppuöljyjonotus, jonka muodostavat pimeydessä taistelevat, valoa kaipaavat ihmisten lapset.
Jonotusten ja pulien aikakausi, rajahintojen ja ylittämisien aikakausi, gulashien ja jobbarien kultainen aikakausi, korttipukarien ja taskuvarkaiden ja tavaritshien aikakausi…
Se on nykyinen aikakausi.

Lehtikatsauksen laatija sai joululahjaksi kirjan. R. Erich: Valtioelämän murroskaudelta. 1917. Kirja käsittelee valtiollisia päivänkysymyksiä. Prof. Erich koskettelee kirjassaan m.m. seuraavia kysymyksiä: Venäjän valtiomuodon vaihdos ja Suomen oikeus; Suomen tulevaisuusmahdollisuuksista; Suomi ja Ahvenanmaan kysymys; Sisäisiä valtiosääntökysymyksiä; Perustuslakikomitean ehdotuksista. Hinta 3 mk.
Katsauksen laatija aikoo perehtyä kirjaan pyhinä tai joskus.
Suomen itsenäisyyspäivänä korostuu vahvasti Talvisota ja Jatkosota. Ne olivat itsenäisyyden säilyttämisen kannalta tärkeitä aikoja. Mutta, Suomi oli jo itsenäinen sotien aikaan. Se tuppaa unohtumaan. Toisiko kirja valaistusta itsenäisyyden syntyyn ja alkuaikoihin.
Palataan kirjan tiimoilta asiaan.SEURA Joulunuotta N:o 51-52 21.12.1966 Hinta 1:20KirjeluukkuNyt on tullut aika. Eiköhän nykyään kiinnitetä aivan liian paljon huomiota siihen kuinka vanha kukin on. Etsimällä etsitään sitä parasta ja kultaisinta ikää. Joskus se on 30v, joskus 40. Joku voi väittää, että ihminen on onnellisin vasta 50-vuotiaana. Mutta eiköhän se onnellinen aika ole jokaisella ihmisellä aivan henkilökohtaista. Joku voi olla tyytymätön ja onneton jo 18-20 vuotiaana ja sitä samaa voi sitten jatkua koko elämän ajan.
Eräs 85-vuotias eli elämänsä onnellisinta aikaa taluttaessaan viisi vuotta nuorempaa morsiantaan vihittäväksi. Toisessa kädessä oli keppi tukena. Kuulutusta hakiessa pappi oli koettanut puhua heille siitä, että eivätkö he ole liian vanhoja menemään avioliittoon. Mutta mies kopisti kepillään lattiaan ja sanoi: Nyt on tullut aika, nyt on tullut aika. A.H. Pielavesi

Suomalaisia joululahjoja. Monissa perheissä vuodenloppu on taloudellisesti sitä vaikeinta aikaa vuodesta, mutta kuitenkin on pakko ostaa joululahjoja. Ainakin perheen jäsenille ja parhaimmille ystäville, ehkä työtovereille jne. Näinhän me melkein jokainen ajattelemme, ja teemme myöskin. Eikä siinä ole mitään pahaa aikanaan kun suoritamme sen taloudellisia kykyjämme vastaavissa puitteissa.
Tulemmehan ehkä useinkaan ajatelleeksi lahjoja ostaessamme, että annamme samalla lahjan myös ostamamme tuotteen valmistajalle – valmistusmaalle. Se lahja on työnlahja, kaikkine siihen kuuluvine etuineen. Nuo edut eivät ole aivan vähäiset. Tälläkin hetkellä moni suomalainen työtön saa kouriintuntuvasti kokea tuon edun puuttumisen.
Valitessamme läheisillemme ja ystävillemme lahjaa, ottakaamme erääksi tärkeimmäksi ohjeeksemme: Arvokkain lahja on suomalainen tuote.
Niinhän minä kuin sinäkin. Pudasjärvi.

Valopilkut
Onnistuimme tavoittamaan Joulupukin työpajastaan, ja vaikka hänen päivänsä ovat juuri nyt kiireimmillään, hän antoi meille pienen haastattelun. Joulupukki pyysi korostamaan, että nämä valopilkut on todella satu Korvatunturilta eikä hänen tavarataloissa työskenteleviltä virkaveljiltään. Heidän pienet ilonsa kun ovat tuntuvasti erilaisia.
Partamuoti, Se ettei Korvatunturilla ole vielä matkailumajaa, Lapsenmieliset, Lasten silmät, jotka kilpaa tuikkivat tähtösten kanssa, Kuuma glögi, Lammasvällyt, Se ettei joulu ole kuin kerran vuodessa, Adventtikalenteri, Se että kiitolinjat eivät aja jouluyönä. Muuten porot pillastuisivat.

Hopeajoulu
Tänä jouluna tulevat monet silmät loistamaan, kun paketista tulee esiin jotakin hopeanhohtoista, avaruusaikamme muotiväriä. Eikä esineen tarvitse olla kallis, hopean hohtoa on nyt yhtä hyvin muodikkaan tytön katusaappaissa kuin pikku vesselin kilpa-autossa.

Viime jouluna Virtaset antoivat meidän Jukalle torven – ostetaan nyt Virtasen Pekalle rumpu…

Haluaisin 10-vuotiaalle pojalle ja 40-vuotiaalle isälle sopivan yhteisen lahjan…

Danny tahtoo maalle
Kaikkien iskelmäihmisten ikioma karvapää, Danny, joutuu hajoittamaan joulunsa liikeasioitten takia. (Karvapää on Dannyn kohdalla positiivinen määre, hänen pitkätukkansa on siistein näkemistämme).
Danny viettää jouluaaton Helsingissä äitinsä luona perinteelliseen tapaan: hieman lahjojen vaihtoa, muutama sukulainen, kuusi ja kynttilöitä. Joulupäivänä hän matkustaa toiselle puolelle Suomea isänsä maatilalle nietosten keskelle. Siellä vietetään maalaista joulua perinteellisin menoin.
Kirkkoon en luultavasti lähde. En ole erityisen harras mieleltäni enkä ainakaan aikaisempina vuosina ole saanut itsestäni irti niin paljon. Jo toisena joulupäivänä liikeasiat sotkevat jouluni. Joudun lähtemään keikalle illalla ja siihen se jouluilu loppuu tänä vuonna.
Kuvittelemani ihanteellinen joulu olisi kolmen-neljän päivän hiljainen joulu maalla hankien keskellä. Päivät ja illat kuluisivat verkalleen, pikkulinnut toutuaisivat pihalla lyhteiden kimpussa. Olisihan se fantastista kun ponnistaisi itsestään niin paljon, että kestäisi seestynyttä joulurauhaa maalla neljänkin päivän ajan. Nykyisellään tämä jaa pakostakin vain kuvitelmaksi.

KUNNALLISTIEDOT N:o 10 1971 Torstaina maaliskuun 11. päivänä

Opiston opiskelijamäärä 1002 “Haamuraja” saavutettu

Vuoden alussa ennusteltiin opiston kehitystä mm. opiskelijamäärän suhteen, jolloin tavoitteeksi määriteltiin 1000 ilmoittautumista. Nyt tuo tavoite on saavutettu, kun Sahalahden Sariolan puutarhakurssille ilmoittautui luokallinen kotipihan vihreyttämisestä kiinnostuneita perjatai-illan tunnille. Tuhannes opiskelija on nainen, Haapasaaresta kotoisin oleva rouva Eeva Vierikka, kun tähän esittelyyn vielä lisätään se, että viereisellä numerolla ilmoittauti aviopuoliso Kalevi Vierikka, niin voimme todeta opiston olevan opinahjo kaikille perheiden 16 vuotta täyttäneille jäsenille.
Tänään kokoontuu maatilatalouden kurssi kansalaiskoululla. Sikatalouteen liittyvistä kysymyksistä luennoi agronomi Aili Mustkallio Mustialasta.
Puutarhakursseilla nähdään kultamitalifilmi Kuusijalkaisten maailmasta tänään Pohjassa ja huomenna Sariolassa.
Sappeen psykologian kurssilaiset kokoontuvat maanantai-iltaisin. Tiistaisin on Rautajärvellä askartelu opettaja Terttu Ojalammin johdolla.

Vanhuksille neuvolatoimintaa Luopioisissa

Luopioisten kunnassa aloitetaan vanhusten neuvolatoiminta. Neuvola on tarkoitettu kansaneläkeiässä oleville yli 65 vuotiaille henkilöille. Luopioisten kunnassa on kansaneläkeläisiä noin 530, jotka kaikki pääsevät tämän uuden maksuttoman terveydenhoidon piiriin. Vastaanotoilla on tarkoituksena antaa vanhuksille terveysneuvontaa, sekä ottaa veri- ym. kokeita, mitata verenpaineet, sekä ohjata heitä lääkäriin, mikäli aihetta ilmenee. Vanhusten neuvolatoimintaan osallistuvat terveyssisaret, kätilö sekä seurakuntasisar.
Vastaanotot pidetään Aitoon neuvolassa kuukauden kolmas keskiviikko kello 14-17 ja Luopioisten terveystalossa kuukauden neljäs torstai kello 9-12.

Merkkipäiviä

75 vuotta 11.3. Hulda Iltanen Kuhmalahden Vehkajärveltä (Amerikassa).
85 vuotta 11.3. emäntä Martta Lehtinen Kuhmalahden Tervaniemessä.

Nuorisotalletustoiminta jatkuu tänä vuonna entiseen tapaan.
Tallettakaa tänä vuonna kahdeksana kuukautena yht. 200,- markkaa eli 25,- markkaa kuukaudessa, niin olette arvonnassa mukana ensi vuonna. Ikärajat 15-30 vuoteen.
Hauhon, Kuhmalahden, Luopioisten ja Pälkäneen Säästöpankit

Kokouskutsu
Kaikkia niitä maanomistajia, hyvilanomistajia sekä yksityisiä henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita Längelmäveden ja Keljonjärven välisen Verkkosalmen perkauksesta Sahalahden kunnassa, kutsutaan kokoukseen Saarioisten Vauhtipyörään tiistaina 16.3.1971 kello 19.00 (ei siis 17.3. kuten ensimmäisessä kutsussa mainittiin). Kokouksessa käsitellään alustavasti ko. salmen perkaustarvetta ja siitä johtuvia toimenpiteitä.
Sahalahti 5.3.1971 Toimeksisaaneena Touko Koivisto

Kuhmalahden seurakunnallisia asioita
Kuollut: Lauri Johannes Koskinen 71v, Matilda Liehu 84v
Vihitty Mouhijärvellä: Keijo Olavi Täyrönen ja Eila Kyllikki e. Sillanpää.
Kuulutettu: Aulis Mikael Tiensuu ja Pirjo Hannele Lindeman.

Etsimme lähinnä sivutoimista myyntimiestä hoitamaan erittäin kilpailukykyisten tuotteittemme markkinointia paikkakuntanne kuluttajille ja jälleenmyyjille. Ottakaa heti yhteys – kirjeitse tai puhelimitse läh. myyntipäällikkö Niinistö. Välimeri oy Aurakatu 6 Turku Puh. 921-330111.

KOTILIESI N:o 22 1948 hinta 30;-

Tiesittekö olevanne monimiljonääri?

Tuskinpa Teillä oli siitä aavistustakaan, mutta kyllä asiassa on vinha perä, mikäli tähän hetkeen mennessä olette käyttänyt samaa nenäliinaa edes vuorokauden. Siinä on tällä hetkellä miljoonia, monia miljoonia bakteereita ja viruksia, sillä yhdestä ainoasta bakteerista tulee jakaantumisen kautta vuorokaudessa keskimäärin 19 miljoonaa uutta bakteeria.
Nämä miljoonat uhkaavat kalleinta pääomaanne – terveyttänne! Torjukaa niiden kavalat aikeet – pitäkää aina mukananne paperinenäliinoja ja hävittäkää nenäliina heti käytön jälkeen!
Mänttä-nenäliinat nujertavat niskat bakteeri-peikoilta!

Tuokio

Ota vastaan kohtalon kovat iskut pehmeästi, avoimin sydämin ja täsmällisesti tuntien niiden luoman kivun, puolustautumatta, koko laajudessaan, kärsivällisenä, kypsän ihmisen tavoin. Ole kuin avoin kukka, joka ei sulje terälehtiään myrskyn tullessa, tai kuin avoin malja, johon kaikki kokemasi saa valua, niin että nautit sekä sen katkeruuden että ihanuuden täyteen määrään kokiessasi tämän elämän.
Tämä on naisen sopeutumistapa, kaikki kestävän, ehdottoman rakkauden tapa. Se on myöskin kaikkien suurten tutkijain ja suurten retkeilijäin tapa.
E.G. Howe

Vaihtelevaa ruokaleipää ja vehnästäkin

Hapanimelälimppu
-1/2 litraa hapanleivän juurta
-1/2 litraa maitoa tai vettä
-1 tl kuminaa
-1 tl pomeranssinkuorta
-20-30 g hiivaa
-siirappia, sokeria
Alustetaan kohtalaisen kova taikina ruisjauhoilla, vehnäjauhot parantavat makua, jos niitäkin on käyttää vähäsen, leivotaan pyöreitä limppuja tai pitkoja. Paistetaan kuten tavallinen hapanleipä.

Hiivaleipä
-2 l maitoa (vettä)
-2 rkl suolaa
-50-60 g hiivaa
-(anista, saksankuminaa)
-hiivaleipäjauhoja
Omavaraistalouksissa käytettänee jauhoina yleisimmin kuorineen jauhettua vehnää, tietysti samoin kuluttajatalouksissa, milloin sitä saa. Sen tilalla voi käyttää sekajauhoja, esim. 1 osa ruislestyjä (niiden puutteessa seulotaan ruisjauhoja), 1 osa ohrajauhoja, 1 osa vehnäjauhoja.
Tästä taikinasta voi alustaessa ottaa haluamansa määrän eroon vetelämpänä ja leipoa sämpylöiksi. Näistä voi edelleen osan kuivata korpuiksi. Niin sämpylät kuin korput ovat parempia, jos taikinaan lisää rasvaa. Korppusämpylöitä on kohotettava enemmän kuin muuta leipää. Hyvin mureat saa korpuista, jos lisää 1 kg:lle taikinaa 1-2 tl hirvensarvisuolaa, joko jauhoihin hierottuna tai veteen liuotettuna. Samasta taikinasta voi vielä leipoa myös kaulimalla ohuita keksejä.
Jos maitoa on hapantunut tai on saatu piimää, voi leipoa vastaavanlaisia hapanimeliä leivonnaisia kuin hiivaleipätaikinastakin. Taikinan voi makeuttaa siirapilla tai sokerilla ja maustaa esim. kuminalla ja pomeranssinkuorella.

Vale leijonanpaisti
Noin 2 kg:n härän paisti liotetaan kaljassa 4 vuorokautta. Sen jälkeen paisti kuivataan hyvin, silavoidaan ja pinta hierotaan valkosipulilla eli kynsilaukalla. Paisti ruskistetaan padassa joka puolelta ja ruskistettuun pintaan hierotaan suolaa. Samalla ruskistetaan 4 tavallista sipulia. Kun paisti on valmiiksi ruskistettu, valellaan sitä kuumalla vedellä, jota lisätään vähitellen välillä aina valellen paistia. Lientä ei saa olla paljon, koska paistista muuten tulee keitetyn makuinen. Kun liemeen on tullut makua ja väriä, lisätään siihen 1/2 kkp siirappia, 5 anjovista, joista on poistettu pää ja selkäruoto, 1 rkl voimakasta, makeata mehua, 2 rkl keitettyä vahvaa kahvia, 2 rkl viinietikkaa, pari laakerinlehteä ja muutama maustepippuri. Ylle ripotellaan vielä raastettua muskottipähkinää. Paistia valellaan ahkerasti. Kastike siivilöidään ja suurustetaan tavalliseen tapaan.

Unkarilainen kerroslaatikko
Perunoita, munia, suolaa, korppujauhoja, hapankermaa, savukinkkua. Kuorimme kuorineen keitetyt perunat (vaikkapa tähteeksi jääneitä) ja leikkaamme viipaleiksi. Vuokaan, joka voidellaan voilla tai rasvalla ja sirotellaan korppujauhoilla, ladomme kauniisti vieriviereen perunaviipaleita, seuraavaksi kerrokseksi viipaleita kovaksi keitetyistä munista, sitten taas perunakerroksen (kerroksille sirottelemme aina suolaa), sitten seuraa jauhettu tai hienoksi hakattu savukinkkukerros (joka voi jäädä hyvin poiskin) Jatketaan, kunnes vuoka täyttyy, päällimmäisenä aina perunakerros. Kaadamme päälle runsaasti paksua hapanta kermaa (huom ehdottomasti hapanta, se antaa juuri oikean, näille ruoille kuuluvan maun), sirottelemme korppujauhoja ja lisäämme vielä voi- tai rasvakokkareita sinne tänne. Sitten vuoka puoleksi tunniksi kuumaan uuniin ruskistumaan. (Ei saa olla liian kauankaan, sillä hapankerma tulee silloin heraiseksi.)

Hän, jonka työpäivä on raskas ja vaativa (kuvassa huivipäinen nainen)
tarvitsee kuntonsa suojaksi päivittäisen tehoannoksen. Suosittelemme seuraavaa: Nauttikaa joka aamu lasillinen kuumaa maitoa tai vettä, johon on sekoitettu ruokalusikallinen Orionin Mallaskalkkia. Nimi ei ole houkutteleva, mutta se kuvaa valmisteen vaikuttavimpia aineosia: mallasuutetta ja kalkkisuoloja. Mallaskalkki sisältää myös munaa, maitoa, sokeria ja suklaajauhetta ja on erittäin miellyttävän makuista.
Ostakaa tölkki ja kokeiltaa kuuria. Huomaatte hyvänolontunteesta ja hyvästä tuulestanne kuntonne paranevan ja hermojenne vahvistuvan.

Arkiveisu
Portaan eessä risuralli, eteisessä oikea matto, oven luona kolmas loistaa. Nää ei jaksa kuraa poistaa!
Keksintö siis uusi tehtiin, lyötiin oven pieleen naula, naulaan naru roikkumaan, naruun harja riippumaan.
Perhe harjan huomaa heti, kukin kengänpohjat jynssää, irtoo lumi, hiekka, rapa. Siitä tuli hyvä tapa.

Lehtikatsauksen laatija on lukenut “Valtioelämän murroskaudelta” -kirjaa. Sitä, josta kerroin aiemmin, ja jonka perusteella lupasin selventää Suomen itsenäistymisen aikoja. Kirja on mielenkiintoinen, mutta vaikeahko lukea. Sellaista kapulakieltä, asiat ilmaistaan monimutkaisemmin kuin nykypäivänä. Esimerkiksi suoria lainauksia kirjasta on vaikea ottaa, koska asiakokonaisuudet on laajasti esitetty. Palaan kyllä kirjan antiin sitten kun olen lukenut sen kokonaan.

KOTILIESI N:o 22 marraskuu 1963 hinta 1:-

Kieltäisinkö lastani?

Viime kesänä touhusi kauniilla uimarannalla poikajoukko. Siihen kuului elun toistakymmentä 10-14-vuotiasta poikaa. Keskinäisestä sopimuksesta he tulivat joka päivä samaan aikaan uimaan. Yksi pojista omisti komeat sammakkomiehen varusteet. Hän lainasi niitä tasapuolisesti tovereilleen eikä niistä koskaan syntynyt erimielisyyttä. Välillä pojat ottivat aurinkoa ja voimistelivat.
Eräänä päivänä saapui joukkoon uusi poika. Hän istuutui rantahiekalle ja sytytty rennosti tupakan. Ehkä hän odotti, että toiset pyytäisivät häneltä savuja. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.
Tietääkö ne sun kotona, että sä poltat? kysyi Aarne. Juu, sanoi poika ja puhalsi savua kuin vanha veturi. Eiks sun äitis kiellä sua? tiedusteli Lasse uteliaasti. Ei, vastasi poika ja oli selvästi sen näköinen, että lapsia kielletään mutta ei miehiä.
Kylläpä sull on huolimaton äiti, arveli Aarne kaikkien kuullen.
Siihen päättyi keskustelu. Poika ei kyennyt vastaamaan mitään. Poltettuaan tupakan loppuun hän kävi nopeasti uimassa ja lähti pois. Poika käsitti, että hänen kodistaan ja äidistään oli lausuttu epäedullinen arvostelu. Kukaan tovereista ei ollut kadehtinut hänen suurta vapauttaan.
Aarne oli parilla sanalla ilmaissut hyvin paljon. Tehkööt lapset mitä haluavat kunhan saan olla omassa rauhassani! Näin ajattelee mukavuudenhaluinen äiti ja pitää itseään suurpiirteisenä ja vapaamielisenä kasvattajana. Sellaisen äidin ympärille ei muodostu turvallisuuden viihtyisää ilmapiiriä. Lapsi vaistoaa, ettei hänestä paljon välitetä kotona koska hänestä ei huolehditakaan. (Siitä huolimatta, että hänelle annetaan runsaasti rahaa ja omaa vapautta!)
Varmasti napisivat Aarne ja hänen toverinsa usein oman äitinsä kieltoja vastaan. Mutta samalla he tajusivat niiden johtuvan siitä, että äiti rakensi heitä ja tahtoi heidän parastaan.
Kiellänkö lapsiani tekemästä sellaista, mitä itse pidän heille sopimattomana vai annanko heidän tehdä mitä he itse haluavat? Eikö kielloista ole seurauksena, että lapset rupeavat karttamaan kotiaan ja viihtyvät paremmin kaduilla ja kahviloissa? Moni äiti kamppailee näiden kysymysten kanssa. Usein hän arvelee myöntyväisyyden lasten vaatimusten edessä parhaaksi ratkaisuksi. Saahan sillä perherauhan lunastetuksi ainakin sillä kertaa.
Lasten ja imeväisten suusta saamme kuulla kipeitä totuuksia. Aarnen arvostelu huolimattomasta äidistä oli hätkähdyttävä. Lapset eivät kunnioita velttoja kasvattajia. Eivät koulussa eivätkä kotona. He tuntevat sisimmässään, että kasvattajalta, joka ei tahdo vaivaa nähdä kasvatettavastaan, puuttuu väsymätön, huolehtiva rakkaus.
Joko me aikuiset itse olemme sen tajunneet?
Sivukylän Maija.

Siinä on Wirkkala-lamppu. Onpa se tyylikäs. Wirkkala-lamppuja viedään jo yli kolmeenkymmeneen maahan. Se sopii tähän kotiin. Se sopii kaikkiin koteihin, sillä siinä on maailmankuulua tyylikkyyttä, joka on voittanut Grand Prix`in Milanon Triennalessa. Wirkkala-lamppu on suomalainen muotoiltu hehkulamppu. Airam suomalainen maailmanmerkki. Viekää valoa sinne missä sitä tarvitaan.

Näin minä teen

Varaventtiili sähkölevyllä olevaan kattilaan
Paksupohjaisessa kattilassa annetaan puuroaineksien kiehahtaa sähköliedellä ja virta suljetaan. Kattilaan pannaan niin pitkä lusikka, että kansi jää raolleen. Kattila peitetään välittömästi parilla, kolmella pannumyssyllä, alimpana varoiksi paperipussi, ja saa seistä levyllä noin tunnin verran. Lopuksi puuro hämmennetään pohjaa myöten ja suolataan kevyesti.
Hyvä tapahan on panna puuroainekset likoamaan keitinveteensä illalla – tai 8 tuntia ennen keittämistä – tällöin tuhoutuu se jyvien aineosa, joka hävittää kalkkia kehosta. Ruis myös imeltyy hautuessaan ja sopii puolukkapuuron valmistamiseen.

Rautaa ja vitamiineja joka aterialle
Kun käyttää höyrykattilaa perunoiden tai muiden juureksien keittämiseen, on sopiva samalla kypsyttää siinä luumuja, rusinoita tai viikunoita salaatiksi aterian ohella: asetetaan vain voipaperi keitosten väliin, isolle määrälle kaksinkertaisena.

KOTILIESI N:o 10 Toukokuu 1960 90:-

Lukijan mielialoja

Vaimollako vain vastuu?
Meitä naisia koetetaan monin tavoin valistaa kotiemme raha-asiain hoidossa ja kieltämättä se onkin tarpeellista. Varmaan naiset kuitenkin tuntevat vastuunsa tässä asiassa, ainakin suurin osa heistä, mutta kuinkahan lienee miesten laita? Jos tulot eivät tahdo riittää, eiköhän juuri äiti ole pahimmassa puristuksessa. Hänen täytyy yrittää yhä vain säästää esim. ruoassa, sillä eihän mies voi hankkia enempää. Ehkä sentään hänkin voisi säästää jostain. Polttaahan hän tupakassaankin joka päivä satasen tuntematta siitä mitään omantunnon tuskia. Onhan tupakoiva mies aivan tavallinen ilmiö yhteiskunnassa! Mutta jos äiti hankkii jotain tuki välttämätöntä itselleen, tuntuu hänestä melkein siltä kuin hän olisi varastanut perheeltään. Appelsiini päivässä lasta kohti maksaisi vain 20-30 mk – mutta riittävätkö rahat siihen? Kuitenkin perheenisä voi käyttää tupakan lisäksi alkoholiakin, mutta tunteeko hän siitäkään omantunnon tuskia. Kuinkahan saataisiin nämäkin isät tuntemaan vastuunsa?
Asiasta keskustellut

Ei ollut komplekseja
Oli vuosi 1887. Olin silloin pieni ressukka kansakoulun ensimmäisellä osastolla. Eräänä päivänä odotettiin kouluumme korkeata vierasta, Suomen kenraalikuvernööriä. Oli kova touhu. Harjoiteltiin lauluja ja tehtiin muita valmisteluja. Minulle sanoi eräs paikkakunnan hienostoon kuuluva neiti ystävällisesti: Juokse sinä kotiin ottamaan parempi hame yllesi. Tiesin hyvin, että minulla ei ollut toista hametta. Juoksin kuitenkin kotiin. Siellä oli äiti. Hetken olimme neuvottomia, hametta kun ei ollut. Mutta sitten äiti otti rasvanpalasen, kumartui ja voiteli kenkäni minun siinä seistessäni. Keventynein mielin juoksin takaisin kouluun ja ehdinkin vielä. Samassa saapuikin jo harmaapäinen, koreapukuinen kreivi Heiden seurueineen. Lauloimme hänelle Maamme-laulun. Se meni hyvin korkealta. Minäkin laulaa kimitin mukana. Olin onnellinen. Ei ollut komplekseja.
Siitä on nyt yli 70 vuotta. Annan ajatuksissani ruusun äitini muistolle.
A.H.

Kololintuja kotipihalla
Jo varhaisimpiin muistoihini kesämökiltämme, missä olen kaikki kesäni suurimmaksi osaksi viettänyt, kuuluvat linnut. Luultavasti jo kontatessani opin tuntemaan kirjosiepon, joka pesä oli kuistin edessä kasvavan suuren männyt kylkeen asetetussa pöntössä. Seuraava lajini oli kottarainen. Niitä saapui aina suuren joukot aikaisin keväällä.
Myöhemmiltä kesiltä on muistissani sitten yleensä kaikki vähänkin yleisimmät pöntöissä viihtyvät kolopesijät, sillä pihallemme oli rakennettu paljon linnunpönttöjä. Muistan vuorokaudet ympäri laulavan leppälinnun, riitaisan käenpiian, auringonkukan siemenillä ruokkimani talitiaisen, metsän puolella lahopuussa pesineen hömötiaisen, pienen hihittävän sinitiaisen ja pääskyn, jonka ensin luulin vahingossa lentäneen pönttöön, mutta joka olikin tervapääsky ja asettui sinne asumaan.
Näin on yhä kesäinen harrastukseni kololintujen viljely pöntöissä kotipihallamme. Puuha on varsin mielenkiintoista ja lintujen viljelyähän voi harrastaa samoin kuin koristekasvienkin viljelyä – linnuthan ovat kauniita katsella ja tuoksun sijasta ne laulavat.
Tapani Päivänen

KOTILIESI N:o 11 Kesäkuu 1960

Kieku ja Kaiku
Liian kestävä koukku.
Koukku seinästä on saatava, tuumii Kieku turhaan raatava. (vääntää koukkua irti vasaralla)
Kieku narusta näin kiskoen pinnistelee päätään viskoen. (on laittanut narun koukkuun)
Koukku kestää, naru katkeaa, kiskojalta housut ratkeaa. (naru poikki, Kieku maassa housut rikki)
Kieku vimmoissaan ähisten koukkuun sitoo köyden sähisten. (paksumpi naru)
Yhteisvoimin kuuluu kitinää, naksahtelua ja ritinää. (Kieku, Kaiku ja possu kiskovat)
Koukku kesti, seinä hajosi, Kieku seinän alle vajosi. (puuliiterin seinä hajoaa, vetäjät mukkelismakkelis)

Sunlight koska se tuoksuu niin puhtaalta
Vain täysin puhdas saippua, kuten Sunlight, antaa niin raikasta, tuoksuvaa puhtautta. Saunassa, kylvyssä, vaatteiden pesussa – kaikessa, missä vain Sunlightia käytättekin, saatte nauttia sen antamasta tuoksuvasta puhtaudesta!
-koska se on niin puhdasta.

Mehutölkki kukkatelineenä
Tyhjää mehutölkkiä voidaan käyttää kukkatelineenä siten, että sen kanteen lyödään esim. naulan avulla reikiä, joihin kukan varret sopivat. Tölkki upotetaan sitten maljakkoon. Tällaisen telineen avulla voi sijoittaa suureenkin maljakkoon vain muutaman kukan.

Rumentavat ihokarvat
lähtevät kolmessa minuutissa. Turhat ihokarvat eivät miellytä ketään. Älkää kuitenkaan poistako niitä partakoneella! Partakoneen terä ärsyttää ihoa ja jättää karhean sängen. Käyttäkää sen sijaan Veet-voidetta. Karvojen kasvu hidastuu, sillä Veetin vaikutuksesta karvat irtoavat ihon pinnan alla. Sivelkää Veet-voidetta hetkeksi, sitten vain pesette karvat pois. Tunnette heti miten pehmeä ja sileä ihonne on! Ottakaa Tekin kauneutenne hoitoon tämä verraton erikoisvoide, ihokarvojen nopeaan poistoon.

Kun kutsut vanhuksen kesävierailulle…
Hän on hyvillään, jos
-ilmoitat kutsun hyvissä ajoin, hänen on vaikeata päättää ja toimia äkkiä,
-noudat hänet kotoa ja myös saatat takaisin sinne,
-koetat jos mahdollista antaa hänelle nukkumapaikan yksinään,
-tarjoat tutunomaista ruokaa, mutta tarjoat sen sievästi,
-kiehautat joskus yllätyskahvit,
-auttelet häntä saunatouhuissa,
-asetat hänelle mukavan istuimen ulos, ei kovaan auringonpaisteeseen,
-ilmoitat, että koko talonväki nukkuu päiväunta esim. klo 13-14,
-lähtiessä annat hänen mukaansa kimpun kehäkukkia tai ropeen marjoja.

Kesäkuussa olen suunnitellut
että
katselen kedon kukkia, yksinkertaistan taloudenhoitoani niin paljon kuin mahdollista – siinä auttaa termospullo tai -kannu, viili ja talkkuna, näkkileipä, kuoritusta maidosta valmistettu maitojauhe, kätevät liemikuutiot ja keittojauheet, käytän leipomiseen ja paistamiseen maissiöljyä, sekoitan synteettisestä vaahtoavasta pesuaineesta, glyseriinitilkkasesta ja vedestä liuoksen, josta lapset voivat puhallella loistavia suuria saippuakuplia, varaan uimarenkaat veneretkien turvallisuutta silmälläpitäen ja annan lasten osallistua uimakurssille, hankin kirjepaperia ja -kuoria ja tarpeeksi postimerkkejä – milloinkaan en ole kirjoittanut niin paljoa kirjeitä kuin ostettuani kerralla 50 merkkiä, tarkistan villavaatteiden kesäsäilytyksen enkä unohda koisotaa vaan tarvittaessa uusin myrkytyksen, kärpässotaankin käyn täysin voimin – nyt on saatavissa sopivan tiheää verkkoa ikkunoihin ja venttiileihin sekä tehokkaita myrkkyjä, ei kenenkään tarvitse kärsiä kärpäsiä eikä muita syöpäläisiä tauteja levittämässä, talousjätteet ja pihan siivouksessa kertyvät roskat kerään kompostiin – lahoamattomat (peltitölkit, lasit, posliinit) upotan maahan, kauniina tuulisena päivänä ryhdyn mattojan ja huopien pesuun, ompelen lapsille vähällä vaivalla uimahousuja pieniksi käyneistä neulepuseroista, vierailulle mennessäni koetan varata talon lapsille makeispussin sijasta vaikkapa värikynät ja piirustusvihkon, kuvakirjan linnuista, kasveista, kaloista tai hyönteisistä ja emännälle kahvipaketin tai säilyketölkin tai pari uutta aikakauslehteä tai vaikka sienikartan, joka olisi tarpeen joka taloudessa, uusin pikkuvihannesten kylvöjä – persilja ja tilli, rapea salaatti ja raikas retiisi ovat ihmeitätekeviä ja halpoja vierasvoileipienkin aineksia, muistan, että juhannus on valkoisen yön ja korkean päivän, Suomen lipun ja Johannes Kastajan juhla ja että minun on tehtävä kerran tili heistä, jotka haltuuni uskottiin – kesäseurat kutsuvat ja kirkkotie on kesällä keveämpi kuin talven nietoksissa. H.-H.L.

Mirja Huuhka:
VALVEUTUNUTTA SALOA

Uusien kaupunkien esittelyssä vuorossa on Salon kaupunki. Se on syntynyt Helsingin-Turun valtatien varteen ja useimmat matkailijat viilettävät kiireesti tätä valtatietä eteenpäin pysähtymättä Uskelan joen rantamille. Sen he kuitenkin ehtivät huomata, että valtaväylä on täynnä kauppaliikkeitä. Saloa on totuttu pitämään ennen muuta kauppakaupunkina ja se onkin kahdentoista pitäjän muodostaman talousalueen keskus. Mutta teollisuudesta saa kuitenkin suurin osa salolaisia, eli n. 60%, toimeentulonsa. Salossa valmistetaan sokeria, radioita ja televisioita, leipää, liesiä, leninkejä, koulukalustoja, lämpöjohtoja. Tyypillistä salolaiselle teollisuudelle on, että se voi sijoittaa runsaasti naistyövoimaa. Kausivaihteluiden aikana syntyy sitten herkästi myös naistyöttömyyttä. Naisilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin kaupungin asioista päätettäessä, sillä nykyisestä 27 valtuutetusta on 7 naista. Näin kertoilee kaupunginjohtaja Viljo Mertano esitellessään nuorta kaupunkiaan, joka kauppalana oli huomattavasti vanhempi kuin mikään muu uusista kaupungeista.

Poimintoja kirjoituksesta:
Salon kauppala perustettiin jo v. 1887, mutta vasta 1910 aloitti valtuusto toimintansa.
Terveydenhoitolautakunnan tehtävänä on suorittaa aina keväisin suuri tarkastus, jolloin tutkitaan pihojen, käymälöiden ym. siisteys. Viemäriverkostoa on yritetty laajentaa sitä mukaa kuin omakotialueita on syntynyt, mutta aivan kaikkialle se ei vielä ulotu.
Naisten pitäisi valtuustossa ajaa yhdessä asioita puoluerajoista piittaamatta. Niin on jo tapahtunutkin eräissä asioissa. Naiset tekivät yhteisen aloitteen vanhainkodin perustamisesta. Toinen yhteinen aloite oli se, että kaupungin kustantamissa juhlissa ei tarjottaisi alkoholijuomia. Naisten aloite kaadettiin, mutta he olivat kuitenkin yksimielisesti tuoneet julki mielipiteensä ja saivat siitä osakseen monen tunnustuksen.
Salossa on esimerkkejä siitä, että siellä ovat naiset menestyneet yrittäjinä.
Toivottavasti Salo saa lisää rohkeita yrittäjiä teollisuus- ja liiketonteilleen.
Rouva Blomqvist pitää tärkeänä, että Saloon saataisiin teollisuutta, joka tarjoaisi työtä naisille. Hän on itse leskeksi jäätyään joutunut viemään eteenpäin suurta perhettään. Hän on myös toiminut vähävaraisten perheenäitien kesävirkistyksen hyväksi.
Salossa järjestetään odottaville äideille kaksi kertaa vuodessa kymmenen viikon kurssit.
Sokerijuurikasviljelykset ympäröivät Salon kaupunkia joka puolella.

Näin minä teen
Hävitän rikkaruohot
Monivuotisia rikkaruohoja voi hävittää helposti polttamalla risuja kesannolla. Tällöin risut poltetaan pienissä nuotioissa, jotka sytytetään tuulen alta aina rivi kerrallaan sitä mukaa kuin edelliset ovat loppuun palaneet. On kuitenkin varottava, ettei nuotioita tehdä liian lähelle hedelmäpuita.

Pujotan kuminauhan
Kuminauhan (tai useampia rivejä kuminauhoja) saa parhaiten kiinnitetyksi joustinneuleeseen ilman käänteitä tms. pujottelemalla kuminauhan (tai useampia kuminauhoja) parsin- tai mieluimmin nauhaneulan kanssa joustinneuleen nurjan puolen oikeitten silmukoiden läpi.

Nappula, lelukaupan iloinen rumpali.
Nappulan keinu.
Tässä keinua kiinnitellään. Ei ole hauskempaa nyt kellään. (laittavat narukeinua pylvääseen, jossa kiinnitystapit molemmin puolin pylvästä)
Sitten vauhtia ottaa Kalle: Heilu, keinuni, korkealle.
Seis, seis! Nappula tahtoo estää. Mitä nyt Nappula? Nuora kestää
Nuorahan kestää, ilman muuta, törmätty vain on vasten puuta. (keinuja osuu pylvääseen, taju kankaalle)
Panitte kiinni sen paikkaan väärään, antakaapa, kun minä määrään.
Nyt voit alusta alkaa, Kalle: Heilu, keinuni, korkealle. (keinu on kiinni kahden pylvään välissä)
Aale Tynnin kertoma, Asmo Alhon piirtämä

Uusia vanhoja lehtiä!!!

Lehtikatsauksia laaditaan nyt myös Kuhmoisten Sanomista.

Kuhmoisten Sanomat keskiviikkona huhtikuun 25. päivänä 1973 N:o 17

Kuka on erikoishammasteknikko?

Kysymykseen vastaa Kuhmoisissa vastaanoton aloittanut erikoishammasteknikko Kalervo Ingalsuo. Hän kertoo, että sellaisella hammasteknikkokoulun käyneellä henkilöllä, joka on ollut 5 vuotta käytännön työssä on mahdollisuus erikoiskoulutukseen. Tämän jälkeen saa valmstaa kokoproteeseja suoraan asiakkaalle, ei kuitenkaan alle 20-vuotiaalle.
Erikoishammasteknikolla tulee olla kiinteä paikka, jossa hän ottaa vastaan. Hänen tulee ilmoittaa lääninlääkärille vastaanoton aloittamisesta. Lääkintöhallitus pitää luetteloa laillistetuista hammasteknikoista.
Hammasteknikko Ingalsuo varoittaa erityisesti liikkuvista hammasteknikoista Usein heillä ei ole tarvittavaa ammattitaitoa ja kysymyksessä saattaa olla selvä petosyritys.
Erikoishammasteknikon puoleen on paras kääntyä silloin kun suussa on vielä jäljellä muutamia hampaita. Näin saadaan malli omista hampaista.
Tekohampaissa on valittavana kolme värimahdollisuutta. Jako on tehty lähinnä iän mukaan. Hampaita valmistetaan akryylimuoveista ja posliinista
Proteesia hankittaessa joutuu tekemään keskimäärin 3-4 käyntikertaa teknikon luona.
Ingalsuo vastaanottaa Kuhmoisissa tiistaina iltapäivällä ja keskiviikkona aamupäivällä.
Henkilö, joka hoitaa hyvin suutaan, uusii proteesinsa 5-6 vuoden välein On tärkeätä, että käytte säännöllisesti tarkistuttamassa proteesinne, sillä suupielisen ärtyminen ja haavautuminen johtuu myös usein vanhoista painuneista proteeseista.
Kuvassa K. Ingalsuo esittelee Oiva Nummelinille hampaita ja eri värien valintamahdollisuuksia. Rouva Margareta Ingalsuo toimii vastaanoton apulaisena.

Kuhmoisissa 84 MYEL-eläkkeen saajaa

Vuoden 1972 lopussa Kuhmoisten kunnassa oli 711 MYEL-vakuutettua maatalousyrittäjää. Näistä 373 on vakuutettu isäntinä, 314 emäntinä, 19 perheenjäseninä ja 5 kalastajina. Yhteensä MYEL-vakuutus on Kuhmoisten kunnassa 449 viljelmällä.
Vakuutetuilla tiloilla on Kuhmoisten kunnassa keskimäärin 7.05 ha peltoa ja 53.01 ha kasvullista metsämaata.
Kuhmoisten kunnassa isäntien keskimääräinen työtulo on 4312 mk ja emäntien 2432 mk.

Kouluruokailu

Keskiviikko: perunasosekeitto, leipä, voi, juusto, mehu Torstai: perunat, jauhelihakastike, lantturaaste, leipä, voi, piimä Perjantai: maksalaatikko, hillo, leipä, voi, maito Lauantai: marjapuuro, maito, leipä, voi, makkara

Kuhmalahden kuvakesä 73

Kuhmalahden Taidepappilassa viime suvena järjestettyyn kesänäyttelyyn kävi tutustumassa noin 3000 virasta, mistä määrästä lasten osuus oli huomattava. Opiksi edellisestä näyttelystä, järjestetään kesänäyttelyn yhteyteen pappilan pihapiiriin taidetapahtuma lapsille. Tapahtuman luonne tehdään lasten luovaa toimintaa aktivoivaksi.
Omaa vapaata mielikuvitustaan hyväksikäyttäen voivat lapset koota kappaleista kokonaisuuksia, luoda savesta teoksia tai väreillä sutata omia luonnoksiaan.
Taidepappilan kesänäyttelyyn, jonka yleisteemana on lapsi, ottavat osaa: taidegraafikko Raimo Kanerva ja taidemaalari Ritva Mäkinen Tampereelta, kuvanveistäjä Erkki Mykrä Turusta sekä pappilan isäntä keraamikko Teemu Luoto.
Kurssitoiminnasta kesällä Kuhmalahdessa mainittakoon silkkipainokurssi, mistä varsinkin nuoret ovat kiinnostuneita. Edellisen kesän tapaan pidetään maisemanmaalauskurssi. Myöskin Isä-Roobertin ikonimaalauskurssi kuuluu edelleen kesän kurssiohjelmaan.

Tekohampaat

Hammaskivun tuskat ja mustuneella aukkoja täynnä olevalla hammasrivistöllä hymyilemisen aiheuttama hämillisyys johtivat yhdessä hammaslääkärin ammatin syntymiseen. Hammaslääkäri oli jonkinlaisen erikoislääkärin ja kosmeetikon yhdistelmä. Hammaslääkäritaidon huippu, tehokkaat ja luonnollisen näköiset tekohampaat, ovat 1700- ja 1800-lukujen teknologian ja keskiaikaisen tiedon hedelmällinen yhteensulautuma.
Etruskit, muinaisajan parhaat hammaslääkärit, valmistivat osittaisia hammasproteeseja ja kultasiltoja jo 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Hampaat veistettiin luusta, norsun syöksyhampaista. Etruskit käyttivät myös ihmisen hampaita rikkonaisten tai puuttuvien hampaiden korvaamiseen uusilla. Keskiaikainen hammaslääketiede, joka oletti, että ikenissä olevat madot aiheuttivat hampaiden heikkouden, teki tuskin mitään parantaakseen hammasvaivoja.
Kuningatar Elisabet I joka etuhampaat olivat pudonneet, esiintyi aina julkisuudessa suu kankaalla täytettynä, jotteivat hänen huulensa olisi kääntyneet rumasti sisäänpäin.
17. vuosisadan loppuun mennessä oli jo mahdollista, mikäli oli riittävän varakas, hankkia itselleen eräänlaisia proteeseja. Hampaiston mittaamiseksi käytettiin harppeja. Tekohampaat sidottiin vieressä oleviin terveisiin hampaisiin silkkisin sidelangoin.
Yläproteesin paikoillaan pysymistä ei pystytty ratkaisemaan.
Pariisilainen hammaslääkäri Fauchard keksi huomattavan parannuksen tekohampaiden rakenteeseen 1700-luvulla. Hän yhdisti yläproteesin alaproteesiin teräsjousella, joka piti yläproteesin paikoillaan ylhäällä Yläproteesin paikoillaanpysyminen oli vihdoin ratkaistu, ainoa jäljelle jäänyt ongelma oli, että suu piti purra voimakkaasti kiinni, jos halusi pitää sen suljettuna, koska jousi automaattisesti avasi suun.
Eloperäisistä aineista valmistetut tekohampaat mätänivät nopeasti
Hammaslääketiedettä edisti huomattavasti Goodyearin kovakumi. Suusta tehdyn painomallin mukaan valmistetuille kovakumi-ikenille istutettiin irtohampaita, jotka kumin helppotyöstöisyyden ansiosta saatiin erittäin hyvin suuhun sopivaksi.

Alkoholinkäyttö lyhentää ikaa

Alkoholin tutkijat ovat todenneet, että koe-eläiminä käytetyt rotat nauttivat enemmän alkoholia, jos niitä pidetään pitempiä aikoja pimeässä. Eräiden toisten tutkimusten mukaan tämä havainto pätee vain nuoriin eläimiin.
On varmaa, että alkoholin käytön taustalla on moniakin syitä. Onko meidän pohjoisessa ilmanalassamme kaamosajan pitkä vaikutus myös otettava huomioon yhtenä juomatapoihimme vaikuttavana tekijänä.

Gladiolukset saa kukkimaan keskikesästä myöhään syksyyn

1. Istuttakaa huhti-toukokuussa aikaisia ja tavallisia gladioluksen mukuloita ruukkuihin hyötymään, yksi mukula joka ruukkuun. Sijoittakaa ne valoisaan, mutta vilpoiseen huoneeseen, ja kastelkaa tavalliseen tapaan.
2. Myöhemmin istutettavat mukulat on paras varastoida kuivalla turpeella täytetyssä laatikossa.
3. Kun hallayöt ovat ohi voitte ottaa aikaiset, tavalliset ja myöhäiset mukulat turvelaatikosta ja istuttaa ne maahan noin 10 sentin syvyyteen. Mullan tulee olla voimakasta, hyvin muokattua ja lämmintä. Merkitkää jokainen sipuli noin 40 cm mittaisella kepillä, siitä on tukea kukan varrelle, kunhan se alkaa kasvaa.
4. Noin kolmen viikon hyötämisen jälkeen istutetaan ruukuissa olleet mukulat kukkapenkkiin aikaisemmin istutettujen mukuloiden väliin. Varokaa hyödytettyjen mukuloiden juuria, viisainta on panna maahan koko ruukun sisältö.
5. Kun viitsitte nähdä tämän verran vaivaa, saatte nauttia gladioluksistanne kaksin verroin kauemmin kuin tavalliseen tapaan istutetuista.

Lähetettyjä palstalta löytyi mielenkiintoinen mielipide. Asiat eivät ole muuttuneet 40 vuodessa….

Sairaalloista
Jos Jämsässä sanotaan, että kun menet Kuhmoisiin, menet ihmisiin, niin nykyisin Kuhmoisissa sanotaan: “Kun sairastut, mene Jämsään, pääset lääkäriin”. Sikäli kun pääset sielläkään. Minullakin oli tässä jokin aika sitten niin paha sairaus, että olisin halunnut heti lääkärin hoitoon, luulin jo itsekeni, etten huomista näe.
Tulihan se huominenkin ja kiireellä tilasin tähän uuteen, moderniin sairaalaan vastaanottoajan. Sanoivat aikanaan, että kyllä tämä sairaala täyttää kunnan toiveet. Kyllähän se täyttääkin. Minullekin sanottiin, että soittakaa kukkauven peästä uuvestaan, silloin tiejetään onko vapaita aikoja. Arvatkaas katkesiko päästäni toinenkin verisuoni.
Neuvoisinkin jokaista kuntalaista varmuuden vuoksi tilaamaan näin etukäteen sairaalasta vähintään kerran kuussa ajan jo valmiiksi. Voisi tilata joka vuoden alussa vaikka koko vuodeksi kerrallaan. Eihän sairaala velota, vaikka sinne ei menekkään.
Jos tämä ei ole teidän mielestänne hyvä systeemi, niin allekirjoittanut nimimerkki, jos saa tarpeeksi suuren kannattajajoukon, ryhtyy antamaan kunnan asukkaille sairausvihjeitä, samoin kuin veikkausvihjeetkin ovat. Niistä sitten tietäisi, koska kannattaa tilata aika lääkärille MW.

Huutokauppa
Harmoisten Majurilla, sunnuntaina huhtikuun 29. pnä 1973 klo 12. Myydään irtainta omaisuutta, mm. kaasukäyttöiset jääkaappi, keitin ja valot, sohvakalusto ym kodin irtainta.

Terveys alkaa kodista -ilta
Yhteiskoululla torstaina 3.5. klo 19
Ohjelmassa: musiikkia taiteilija Päivikki Meriläinen ja nuoriso-orkesteri Au-äidit.
Esitelmä Uni ja lepo (ihmissuhteet) maisteri Outi Jauhiainen.
SPR:n nuorten havaintoesitys kotitapaturmista.
Näytteillä lasten piirustuksia aiheesta: Hellyys luo unta.
Kahvitarjoilu-arvontaa-vapaa pääsy.
Terveyslautakunta, MLL Kuhmoisten osasto, Kuhmoisten Maa- ja Kotitalousnaiset

Eurooppa 4 motelli Kuhmoinen
Meillä vappuillaan maanantaina 30.4.-73 jatkoaika klo 03:een. Illalliskortti 16mk. The Brothers.

Lääkäriperhe haluaa ostaa rantatontin, mökin tai pienen maatilan. Puh. 918/36595

Lehtijuttuja hieman lyhennetään katsauksen laatijan maun mukaan. Asiatiedot säilyvät.

Kuhmoisten Sanomat N:o 40 1973 keskiviikkona lokakuun 10. päivänä

Kuhmoinen saa toisen lääkärin viran

Lääkintöhallituksen edustajien käynnin Kuhmoisten terveyskeskuksen vuodeosastolle ja sen yhteydessä esiintulleiden seikkojen johdosta on terveyskeskuksen toimintasuunnitelmaa laajennettu. Kunnanvaltuusto päättikin viime perjantaina kokouksessaan perustaa ensi vuoden alusta toisen terveyskeskuslääkärin viran ja samalla lisätä muutenkin terveyskeskuksen henkilökuntaa. Valtuuston päätöksen mukaisesti perustetaan ensi vuoden alusta mös röngtenhoitajan ja kolmen terveyskeskusavustajan virat. Terveyskeskusavustajista kaksi tulee toimimaan lääkärin vastaanottoapulaisena ja yksi laboratorioapulaisena.

Rottasota vauhdittuu

Kampanja rottien hävittämiseksi eli rottasota alkaa koko kunnan alueella ensi maanantaina. Vastaavanlainen rottasota oli viimeksi vuonna 1962. Tilastokeskuksen mukaan kunnassa on asuttavia kiinteistöjä 1410 kappaletta. Osa myrkyistä jaetaan ilmaiseksi kunnanvaltuuston kuluvan vuoden lisätalousarvioon myöntämän 5000 markan määrärahan turvin. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi myrkytyksen on tapahduttava samanaikaisesti kaikkialla ja sitä on jatkettava vähintään kahden viikon ajan.
Kunnan terveystarkastaja Elvi Laakso on varautunut jakamaan rotanmyrkkyä 1240 kiloa. Määrä ei kuitenkaan peitä kuin osan kokonaistarpeesta. Jokaiselle myrkynhakijalle annetaan mukaan kirjalliset ohjeet.

Päijät-Hämeen Maakuntaliitto:
Valtioneuvoston päätös lääninmuutosta hätiköity

Päijät-Hämeen Maakuntaliitto on antanut lausunnon vastaukseksi sisäasianministeriön kirjeeseen, jossa ilmoitettiin valtioneuvoston päätöksestä siirtää Kuhmoisten kunta Keski-Suomen lääniin. Lausunto: P-H Maakuntaliitto on viime vuosina aktiivisesti seurannut aluehallinnon kehittämispyrkimyksiä ja on todennut, että aluehallinnon ja hallinnon yleisen aluejaon kehittämisen suunnittelu tapahtuu varsin verkkaisesti mutta epäilemättä erittäin perusteellisen harkinnan perusteella. Tähän nähden maakuntaliitto pitää valtioneuvoston päätöstä Kuhmoisten kunnan siirtämisestä Hämeen läänistä Keski-Suomen lääniin 1.1.1974 lukien hätiköitynä ja erittäin poikkeuksellisena.
Ratkaisun poikkeuksellinen luonne korostuu, kun toteaa, että vastaavat lääninrajatarkistukset muualla Hämeen läänin raja-alueilla ovat pitkään olleet niputettuina odottamassa väliportaan hallinnon “kokonaistarveratkaisuja”. Näiden tarkistusten tarve on yleisesti tunnustettu valtionhallinnonkin piirissä jo 1950-luvulla. Niinpä Artjärven kunnanvaltuuston esitys kunnan siirtämisestä toiseen seutukaavaliittoon on jätetty odottamaan. Sen sijaan Kuhmoisten aloite oli aivan tuore.
Maakuntaliitto ei ole nähnyt esteitä nopeillekaan rajatarkistuksille, joita se on itse vaatinut. Tarkistusehdotusten pääperusteena on maakuntaliitolla kuitenkin ollut saada lääni noudattamaan talousmaakunnan rajaa, kun taas valtioneuvoston ratkaisu Kuhmoisten kohdalla on täysin vastakkainen. Koska ei ole voitu osoittaa Kuhmoisten kuuluvan muuhun kuin Lahti-keskeiseen talousmaakuntaan, kieltää valtioneuvoston päätös toiminnallisen aluekokonaisuuden so. alueellisen suunnittelun ja alueellisen kehittämispolitiikan kulmakiven olemassaolon. Kuitenkin on lääninrajan mukauttaminen talousmaakunnan rajoihin tiettävästi jo Viitasen komiteassa kantava periaate lääninrajojen muodostumiselle tulevassa väliportaan hallintouudistuksessa.
P-H Maakuntaliitto toteaa, että Kuhmoisten lääninmuutto perustuu kunnan omaan aloiteeseen asiassa ja kuten liittokin on asiaa koskevassa lausunnossaan ilmoittanut, ei kunnanvaltuuston kantaa voi olla ottamatta huomioon Kuhmoisten kunnan lähtökohtaa, pyrkimystä saada kehitysalue-edut ja nopeuttaa kunnan elinkeinokehitystä, maakuntaliitto pitää täysin oikeana.
Maakuntaliitto ei yhdy käsitykseen, että koulu-uudistuksen ja kansanterveyslain täytäntöönpano olisivat edellyttäneet lääninrajatarkistusta. Maakuntaliiton kanta on edelleen, että asiassa olisi tarvittu parempaa selvitystä. Kuhmoisten kunnan yleinen suuntautuminen on yhä etelään.
Edelläolevan perusteella P-H Maakuntaliitto katsoo Kuhmoisten lääninvaihdon olleen irrallisena toimenpiteenä hätiköidyn ja valtioneuvoston päätöksen osoittavan, ettei valtakunnan nykyinen toiminnallinen aluejärjestelmä ole vielä riittävästi päätöksentekijöiden tiedossa. Aluehallinnon järjestelyyn liittyvät toimenpiteet poiketessaan toiminnallisista aluekokonaisuuksista eivät edusta järjestelmällistä ja hallittua alueellista kehittämistoimintaa vaan ovat sen jarru.

Paikkoja avoinna
Toimistoapulaisen virka
Kuhmoisten kunnanviraston rakennustoimistossa julistetaan haettavaksi 5.111973 klo 12.00 mennessä. Virkaan valittavalta vaaditaan tehtävän edellyttämä koulutus tai kokemus.

Hirvimiehet
Valistus. ja neuvottelutilaisuus pidetään hirvimetsälle aikoville Kuhmoisten Säästöpankin kokoushuoneessa sunnuntaina lokakuun 14. pnä alkaen klo 18.00. Metsästäjiltä toivotaan runsasta osanottoa tilaisuuteen.
Kuhmoisten riistanhoitoyhdistys

Tarinatuokio
14.10.-73 klo 13.00 Helena Tikalla. Tervetuloa kaikki mukaan.
Kuhmoisten Karjalaiset r.y.

Almanakka siirtyy tietokoneaikaan

Vuoden 1974 alusta seuraa almanakkamme useimpien ulkomaisten virkatoveriensa esimerkkiä ja siirtyy virallisesti tietokoneaikaan. Käytännössä se merkitsee sitä, että kalenterin tähtitieteellinen osa – auringon, kuun ja eräiden planeettojen nousu- ja laskuajat – lasketaan tietokoneella.
Paitsi varsinaisia nousu- ja laskuaikoja tietokone selvittää päivittäiset pimeyden ja hämärän kestoajat. Lisäksi se laskee, miten korkealla ja mihin kellonaikaan aurinko korkeimmillaan päivittäin on. Myös kuun nousu- ja laskuajat annetaan vuoden jokaiselle päivälle, eikä vain osalle vuotta kuten nykyään.
Tämän uuden tietokoneelle sovelletun almanakkasysteemin tekeminen on vaatinut nelisen vuotta. Sen on laatinut FM Pentti Törrönen professori Jaakko Tuomisen ohjaamana Helsingin Yliopistossa, Tähtitieteen laitoksessa.

Ahjola
lauantaina 13.10. klo 20-01 Pekka Nurmikallion yhtye laulusolistina Pirjo Lehti ja Kasper. Padasjoen VPK.

Autokoulukurssi Kuhmoisissa
alkaa maanantaina 15.10.-73 Kuhmolassa. Ilmoittautumiset klo 16-18. Tervetuloa.
Lahden auto-opisto, puh 918/23893
Ajellaanpa reippaasti Lahden malliin.

Kuhmoisten Sanomat keskiviikkona helmikuun 14. päivänä 1979

Puulla parempiin päiviin
Puoli vuosisataa työtä yksityismetsätaloudelle

Kuhmoisten Metsänhoitoyhdistyksen perustamisesta on kulunut puoli vuosisataa. Yhdistyksen merkkipäivää ja Itä-Hämeen maakunnallista metsäjuhlaa vietetään ensi tiistaina Kuhmoisissa. Juhlajärjestelyistä huolehtivat yhteistoiminnassa Kuhmoisten Metsänhoitoyhdistys ja samanikäinen Itä-Hämeen piirimetsälautakunta. Juhlavieraita saapuu Kuhmoisiin toimialueen eri kunnista.
Metsänhoidonneuvojina yhdistyksen toimiaikana ovat olleet Pertti Vainio, Erkki Ojapelto, Otto Saastamoinen, Oiva Valassaari, Antti Laine ja Otto Hietanen.

Sama juttu

Kaaleppi Koikkalainen suree sairasta lehmäänsä. Hän menee naapurinsa luo ja kysyy: Mitä sinä annoit lehmällesi kun se sairastui?
Tärpättiä. Jonkin ajan kuluttua Koikkainen tulee uudestaan naapurinsa luo ja sanoo: Minun lehmäni kuoli siitä tärpätistä. Niin minunkin, vastaa naapuri.

Kuhmoisten ok tavaratalo

Kulta Katriina kahvi 500g 11.80 pkt OK-porolenkki 12.80 kg Tend-pesujauhe 3,5 kg 18.50 pkt to-pe appelsiinit n. 4,5kg 10.00 kassi

Uusi kauppiaspariskunta aloitti

Paikkakunnan T-kaupan palveluja tarjoavat asiakkailleen kauppiaspari Eila ja Pentti Sinisalo, jotka kauppias Niilo Markkasen jälkeen jatkavat kaupantekoa samoissa tiloissa. Perjantaina Sinisalot tarjosivat avajaiskahvit kaikille asiakkaille. He saivat vastaanottaa runsaasti kukkatervehdyksiä ja menestyksen toivotuksia tulevaisuudelle. Sinisalon kauppiaspariskunta siirtyi Kuhmoisiin Lammilta, missä he olivat liikkeenharjoittajina kahdeksan vuoden ajan.

Lentopalloa

Ottelu Liittoutuneet – Metsäkonekoulu pelattiin ennakkotiedoista poiketen jo 6.2.
Liittoutuneet-Metsäkonekoulu 2-3
Opettajat-Moottorikerho 2-3
Torstaina 15.2. klo 18 pelaavat Osuuskauppa-Moottorikerho, R. Aaltonen ja klo 19.30 Timpurit-Tuottajat, A. Vesala

Kouluruokailu

ma: ohrapuuro, mehukastike, leipä, voi, maito, makkara, porkkana
ti: jauhelihamaksakastike, perunat, lantturaaste, leipä, voi, piimä
ke: lihamakaronilaatikko, kaalisalaatti, leipä, voi, maito
to: makkarakasviskeitto, leipä, voi, maito, juusto, hedelmä
pe: paistettu kala, perunat, keitetty punajuuri, leipä, voi, maito

Pitkän iän pitoja suunnitellaan syksyksi

Kuhmoisten Marttojen marttaillat jatkuvat entiseen tapaan kuukauden ensimmäisenä tiistaina. Huhtikuussa martat matkaavat Lahteen piiriliiton naistenpäiville, kesäkuussa Pyynikille kesäteatteriin ja elokuussa retkeillään puutarha-asioiden merkeissä Hämeenlinnan seudulle. Yhdistyksen kuluvan vuoden toimintasuunnitelma hyväksyttiin vuosikokouksessa viime viikon tiistaina.
Palmusunnuntaina yhdistys pitää myyjäiset. Lumppukeräys on toukokuussa. Yhteinen sieni- ja marjaretki tehdään. Osallistutaan laskiaislystien muonitukseen. Pitkän iän pidot järjestettäneen lokakuussa. Syksyllä tutustutaan Teuvo Pakkalan tuotantoon kirjastossa. Yhdistyksessä oli jäseniä viime vuonna 106.

Kasvattajakurssi pohti
Mistä elokuvia, hiekkalaatikkoa tai kerhoja lapsille ja nuorille

Jämsän Työväenopiston kasvattajakurssi II päätti kokoontumisensa viime viikolla. Viimeisenä kurssi-iltana käsiteltiin Kuhmoisissa esiin tulleita kasvatuskysymyksiä ja toiveita lasten olosuhteiden parantamiseksi. Kurssille osallistui 16-17 hengen ryhmä lasten vanhempia, perhepäivähoitajia ja opettajia.
Lapsen elinympäristö Kuhmoisissa saattaisi kurssilaisten mielestä muodostua lähes ihanteelliseksi, jos muutamat pienet ja hiukan isommatkin toiveet ja odotukset täyttyisivät.
Leikkikentän oheen liikennepuistoalue. Rivitaloalueelle leikkipaikka ja hiekkalaatikko. Vetäjä 5-6 -vuotiaille kerholaisille. Lastenelokuvia sunnuntai-iltapäivisin. Aikuistenkin elokuvia. Kirjaston satutunnit. Lasten teatteriretket. Leikkikentälle osapäiväinen ohjaaja. Isommille lapsille kokoontumistila ja maksutonta ohjelmaa. Yhteistyötä enemmän opettajien ja päivähoitajien kesken. Koululaiset voivat pelätä opettajaa, toveria tai muuta olosuhdetta. Vanhemmat arkoja ottamaan yhteyttä koulumaailmaan.

Vihtori Kääpä ammattikalastaja
Kalastajaksi kasvetaan pikkupojasta

Ei kalastajan ammatissa varjopuolia olekaan, jos homman taitaa. Ja taito se ratkaisee, siihen on kasvettava pikkupojasta saakka. Minun kohdallani taitaa kalastaminen olla verissä kolmannessa polvessa, toteaa ammattikalastaja Vihtori Kääpä 70-vuotismerkkipäiväänsä lähestyessään.
Kirkonkirjoissa seisoo, että Kivennavalla olen syntynyt. Silloin elettiin vuotta 1953, kun Käävän perhe muuti Kuhmoisiin, Papinsaareen. Syyksi tänne kotiutumiseen Vihtori Kääpä mainitsee runsaammat kalavedet kuin muualla.
Ammattikalastajia ei taida Päijänteellä olla enää kuin kaksi, muut ovat sivuammattikalastajia. Tämä ammatti vaatii nykyisin pääomaa
Kääpä myöntää joskus tulleen eteen vaarallisiakin tilanteita. Suomenlahdella mies jäi jäälautalle miesryhmän kanssa jäiden revetessä. Venen tuli silloin avuksi. Kerran vene kaatui merellä myrskyssä. On täälläkin kyllä uitu, siit ei kannata puhua, vähättelee Vihtori ja herkeää muistelemaan miten hän muutama vuosi sitten putosi railoon Tehinselällä syksyjäissä.
Päijänne on itse asiassa saastunut vesistö. Silloin kun tultiin tänne pyydettiin kala kolmestakymmenestä metristä. Nyt ei ole menemistä, tuumii tuimasti entinen ammattikalastaja. Päijänteen parhaat muikkuvedet olivat ehkä siinä vuosina 1960-1972, jolloin kalaa tuli niin paljon kuin pystyi pyytämään. Saaliit markkinoitiin Lahteen ja Helsinkiin. Nyt kala myydään toripöydällä Lahdessa ja kauppaliikkeissä. Kalansaalis ei nyt elätä, vaan hinta.
Kalastajan työ on ollut ympärivuorokautista työtä. Muikulle lähdettiin esimerkiksi kahden aikaan aamuyöstä. Iltaisin työtä olisi riittänyt vaikka miten pitkään kalastusvälineiden korjaamisessa ja kunnostamisessa.

Poliisiuutisia

Viime viikolla pidetyillä käräjillä tuomittiin neljä henkilöä rattijuopumuksesta ja kaksi henkilöä auton luovuttamisesta rattijuopon kuljetettavaksi. Pienehkön kolarin molemmat osapuolet tuomittiin maksamaan sakkoja.
Seuraavat käräjät pidetään 5.-6. päivinä maaliskuuta.
Ensi maanantaina 19.2. myydään nimismiehen kanslian pihamaalla pakkohuutokaupalla ulosmitattuja tavaroita ja löytötavaroiden jäämistöä. Huutokauppa alkaa kello 10.

Tanssit Kasiniemen Kokkopirtillä 17.2.79 klo 20-01. Soittaa humppayhtye Komeetta, solistina Mirja.
(Mirjam Toivonen Vehkajärveltä, katsauksen laatijan huomautus)

Lehmä tuli rusinapullaa vastaan ja uhkaili: Varo vaan, etten astu päällesi.
Rusinapulla piipitti: Ei se mitään. Äiti leipoo taas huomenna.

KOTILIESI

N:o 11 Kesäkuu 1960

*Katse kääntyy sukkiin*

Sukkien osuus huolitellun naisen vaatetuksessa on tullut entisestään tärkeämmäksi sitä mukaa kuin hameet ovat lyhentyneet ja paljastaneet sääret.
Jotta sääri näyttäisi mahdollisimman hoikalta, pitää sukan olla ohut. Nailonin keksiminen on aloittanut kauniin, joustavan ja samalla myös kestävän sukan valtakauden.
Lähtiessämme ostamaan sukkia huomaamme heti, että eteemme levittäytyvä valikoima on miltei hämmästyttävän suuri.
Sukkapakkauksen päälle on ohjeeksi merkitty kaksi lukua, joiden merkitys sukkia valittaessa on erittäin tärkeä. Sukan gauge (gg-) luku ilmaisee sukan tiheyden siten, että sen neulomiseen käytetyssä koneessa on 1 1/2 englannintuuman alalla ollut koneessa niin monta neulaa kuin gg-luku ilmoittaa. Toinen luvuista, denier (den.), ilmaisee sukassa käytetyn langan paksuuden osoittamalla, miten monta grammaa 9000 metriä tätä lankaa painaa. Siis mitä pienempi denierluku, sitä ohuempaa lankaa.
Crepe-langat taas ovat kerrattuja nailonlankoja, joista toinen on S-, toinen Z-kierteinen. Tästä johtuu kreppisukan suuri joustavuus ja samalla kestävyys.
Yhtä hyvin kuin puhutaan puku-, hattu- tai kenkämuodista, puhutaan nykyään myöskin sukkamuodista. Se määrää sukkien värin, sauman, kantakiilan ja muut yksityiskohdat ja sen niinkuin muunkin muodin keskuspaikka on Pariisi.
Kevään sukkamuodin suurin uutinen on, että saumasukat ovat jälleen syrjäyttäneet saumattomat. Totuus on, että saumasukka on säärelle edullisempi, koska se myötäilee säären muotoa paremmin kuin pyörökoneessa neulottu sukka, joissa ei ole kavennuksia, ja sauma samalla pidentää ja kaventaa säärtä.
Saumojen suorassa pysymisen väittävät sukkatehtailijat riippuvan yksistään siitä, miten sukka on vedetty jalkaan, ja suosittelevat siihen seuraavanlaista menettelyä. Sukka vedetään ensin varpaitten ja päkiän sekä jalkapohjan ylitse ja tarkistetaan, että sauma tulee keskelle jalkapohjaa. Sitten edelleen huolellisesti kannan ylitse, jonka jälkeen kanta painetaan tanakasti maahan. Kun sukka on vedetty myösken sääreen, kiinnitetään ensin taka- ja sitten vasta etusukkanauha.
Väreistä ovat tummahkot sävyt eniten suosiossa, niin että tummat sukat voi nähdä jopa vaalean puvun ja kenkien kanssa.
Kevään sukkauutuuksista mainittakoon erikoisesti ahkerille jaloille tarkoitettu, nailonlangasta valmistettu tanakka tukisukka, jota tuskin erottaa tavallisesta sukasta.
Myöskin miehille on tänä kesänä ensi kerran saatavissa kotimaisia nailonsukkia, sekä kokonaan verkkokudoksesta että vain verkkoneulekoristein varustettuina.

*Rippipuku*

Monessa kodissa valmistaudutaan viettämään nuoren ihmisen herkkää juhlaa, konfirmaatiota, ripillepääsytilaisuutta. Äitiä askarruttaa moni kysymys – kummien ja lähiomaisten lisäksi ottaisi mielellään vastaan kodin juhlaan nuoren koulutovereita ja ystäviä. Kun ei tarkkaan osaa laskea onnittelijoiden määrää, on suunniteltava tarjottavat niin, että ne riittävät ja että tavanmukaisen kahvileivän ohella pöydässä on myös esim. pieniä suolaisia voileipiä, jotka ainakin pitkämatkaisille kirkkomiehille maistuvat. Nuoriso taas usein mieluummin nauttii raikasta mehua kuin kahvia. Myös on ajoissa suunniteltava paikoilleen pieni pöytä, jolle – ehkäpä kauniille perintöliinalle – pannaan esille mahdolliset lahjat, jotka rippilapsi omaisiltaan saa.
Päänvaivaa tuottaa myös pukukysymys. Useammissa seurakunnissa on nykyisin kai tapana, että tyttäret pukeutuvat valkoisiin. Eikä sitä vastaan olekaan mitään muistuttamista – kun rippipuku valmistetaan pesukelpoisesta puuvillakankaasta ja lyhyeksi, saa tytär siitä vain pitkät hihat lyhentämällä kauniin kesäisen puvun, jonka hankkiminenkaan ei ole tullut kovin kalliiksi. Mutta toista on poikien kohdalla. Kasvavien poikien pukumenot ovat muutenkin suuret ja he harvoin tarvitsevat mustaa tai tummansinistä juhlapukua, kenties peräti smokkia, jota rippipuvuksi suositellaan. Ilokseni huomasin, etä vauraassa ja fiinissä Ruotsinmaassa on jossakin seurakunnassa ratkaistu kysymys aivan esimerkillisen käytännöllisesti ja juhlavasti. Siellä ovat tytöt valkoisissa puvuissa, poikien asuna taas on tummahkot housut – jollaiset kullakin ennestään on -, valkoinen paita ja harmaa solmio. Kirkkoon mennessä heillä on yllään, mikäli sää takkia vaatii, mitä kullakin – irtotakit ja irtohousuthan ovat päivän tunnus poikien vaatetuksessa. Kyllä pojat sitäpaitsi tarkenevat siinä missä tytötkin ohuissa leningeissään – molemmille täytyy äidin varata paljon lämmintä puvun alle, mikäli kirkkoa ei tiedetä kyllin lämpimäksi.
Ajatelkaa, mikä halpa, yhtenäinen ja juhlava ratkaisu! Suosittelen harkittavaksi ja seurattavaksi.

********** ************ ****************** **********

KUHMOISTEN SANOMAT

Keskiviikkona toukokuun 12. päivänä 1971

*Kunnanhallitus käsittelee kahden kansakoulun myyntiä*

Kuhmoisten kunnanhallitus käsittelee maanantaina toukokuun kolmantena päivänä kokouksessaan kahden kansakoulukiinteistön myyntiä. Harjunsalmen koulukiinteistölle on tarjoutunut ostajia. Tontin pinta-ala on 1.90 ha ja varsinainen koulutalo on rakennettu vuonna 1932. Kunnanhallitus esittää aikanaan valtuustolle mikäli ehdoista sovitaan koulukiinteistön myyntiä.
Myös Harmoisten kansakoulua on tiedusteltu. Tonttia on yhteensä 0.74 ha ja tämä rakennus on valmistunut vuonna 1931. Korjauksia on tehty ja lisärakennus on rakennettu myöhemmin. Kiinteistöä on tarkoitus käyttää lomakotina matkailijoille.
Eräät Kuhmoisten kunnan Ouninpohjan, Puukkoisten, Päijälän ja Valkialan kylien asukkaat ovat anoneet, että kylistä yhteensä 53 tilaa liitettäisiin hallinnollisesti Jämsän kuntaan. Kunnanhallitus teki valtuustolle kielteisen lausuntoehdotuksen asiasta. Kunnanhallitus esittää valtuustolle, että tehty anomus vielä tässä vaiheessa hylättäisiin.
Kalholanniemen tilaan kuuluva vesijättösaari vuokrattiin Paavo Tikkaselle lampaiden pitopaikaksi täksi kesäksi.
Jäteveden puhdistamon rakentamisen jatkokäsittely jätettiin kolmihenkiselle toimikunnalle, joka hyväksynee biologisen puhdistamon rakennuttamisen vähäiset lisäselvitykset saatuaan.

*Haaste*

Harjunsalmen miesväki, missä piileksitte? Tokko pystytte enää edes kävelemään? Me naiset olemme hieman huolissamme ja haastamme Teidät oikeaan reippaaseen kävelykilpaan ensi sunnuntaina toukokuun 16 pv. puolenpäivän jälkeen reitille: Toivonkumpu-Keitaan tienhaara-Lehtimäki-Lahnalahti-Saramäki-Ylänen ja siitä 4-tietä Toivonkumpuun. Lähtö on jokaisella itselleen sopivammalla paikalla ja vauhti vapaa. Matkaa tulee noin 10 km. Naiset kiertävät matkan myötäpäivään ja miehet vastapäivään, joten olemme selvillä kaiken aikaa, oletteko uskaltaneet lainkaan yrittää. Kaikkien osanottajien kesken arvotaan 0,5 kiloa kahvia, joten nimet kirjoihin myös. Myös 5 km suoritukset huomioidaan Tapaamisii. -S

* KUHMOISTEN SANOMAT * keskiviikkona toukokuun 12. päivänä 1971

Ford esitteli sähköautonsa

Fordin kevätnäyttelyssä Helsingin Jäähallissa esiteltiin sähköauto Comuta. Sähköauton valmistus on kangastellut auton rakentajien mielessä jo vuosisadan vaihteessa, jolloin ensimmäiset kappaleet niistä on jo toteutettukin. Huolimatta monista eduistaan – äänettömyys, puhtaus, helppokäyttöisyys – saivat sähköautot kuitenkin väistyä polttomoottorikäyttöisen auton tieltä.
Comuta on suunniteltu lähinnä kaupunki- ja esikaupunkiautoksi ajomatkan ollessa yhdellä auton latauksella noin 240 kilometriä. Comuta pystyy kuljettamaan kaksi aikuista ja kaksi lasta. Sen oma paino on 550 kg.
Comutan kori on valmistettu lasikuidusta. Teräspellistä valmistettu kotelorunko kantaa auton korin sekä etuistuimien alle sijoitetut akut. Kumpaankin takapyörää varten on oma sähkömoottorinsa, joka saa käyttövoimansa akuista. Auton enimmäisnopeus on noin 65 km/h. Ohjauksen lisäksi siinä on vain kaksi hallintalaitetta, nopeuden säätö ja jarru.

— — — —

Potkupallopuulaaki alkaa 21.5. (I ottelukierros). Ilmoittautumiset sarjaan tehtävä 16.5. mennessä Kivistölle puh. 51027. Palloiluterveisin Nuorisotyö- ja urheilulautakunta

10-viikkoisia, hyvinkehittyneitä, terveitä, Ti-linjaristeytettyjä Kananuorikoita. Myös viime heinäkuussa munintansa aloittaneita kanoja.
Nihtilän kanala puh. 5865

Motorest motellissa perjantaitanssit 14.5. soittajana Pentti Kuusinen. Pöytävaraukset 51444. Tervetuloa.

Kesän lahja: Ruokakalusto
Pyytäkää arpakuponki myymälässä käydessänne. Meillä on Teitä varten monipuolinen ja edullinen elintarvikeosasto.
Rakentajille: kaikenlaisia rakennustarvikkeita. Eristysaineiksi tyrox-levyjä, karhuntaljaa, tyrox-putkieristeitä, tyrox-laituriponttooneja 15-20
Meillä on paljon tavaraa ja Teitä palvelee Päijälän Osuuskauppa

Puulaakien välinen Kuhmoisten halkijuoksu helatorstaina 20.5. klo 13. Lähtö Union. Reitti: Union-Kunnalliskoti-Meijeri-LOK-Kansakoulu. Ilmoittautumiset puh. 51027 Kivistö 16.5. mennessä. Juoksuterveisin Yleisurheilujaosto

— —– — —- —

Tasaväkistä lentopallon kärjessä

Viimeistä edellinen ottelukierros pelattiin viime keskiviikkona seurojen välisessä lentopallosarjassa. Tilanne sarjassa pysyi täysin muuttumattomana kaikkien joukkueiden suhteen. Kumulla on kolmesta kärjestä olevasta joukkueesta paras eräsuhde, se on voittanut yhteensä 17 erää ja hävinnyt ainoastaan 3. Upseerit ja Ruolahti käyvät jännittävän kamppailun viimeisellä ottelukierroksella. Kuten aikaisempinakin vuosina pelatuissa sarjoissa ratkaisee nytkin sijoituksen ensitilassa pelipisteet, niiden ollessa tasan eräsuhde ja mikäli sekin on vielä sama ratkaisee sijoituksen joukkueiden keskeinen ottelu. Sarjan ollessa yksinkertainen niinkuin se nyt on, ei ole tasavoittomahdollisuutta, joten uusintaan ei tarvitse ryhtyä, palkinto tai muita sijoituksia ratkaistaessa.
Sarjatilanne: Kumu I, Upseerit, Ruolahden NS, Kuhmoisten NS, Harjunsalmen Kumu, YK:n Urheilijat, Metsäteknikot, Kumu II

— ———- —— —– —–

* KEITTOTAITO *

Kun kouluissa, kursseilla ja kodeissa on alettu yhä enemmän kiinnittää huomiota ruokien ravintoarvoon, on uuden keittokirjan tarve käynyt huomattavaksi. Tämän tarpeen tyydyttämiseksi on “Keittotaito” laadittu. Teos käsittää enimmäkseen vanhoja, koeteltuja ruokaohjeita, joista osa sekä Tampereen Talouskoulun (lehtikatsauksen laatijakin on Talouskoulun käynyt Treella) että Tampereen kaupungin tyttöjen ammattikoulun oppilaiden välityksellä on levinnyt laajalle, jopa joutunut erinäisiin teoksiinkin.
Ruokaohjeet on ryhmitelty pääasiallisesti niiden pääaineiden mukaan, koska täten helpoimmin voi päättää, mitä valmistaa, kun halutaan vaihtelua.
Emäntien harkittavaksi jää, kumpaa kulloinkin on edullisempaa käyttää, voita vaiko margariinia. Milloin näiden hinnat ovat jotenkin tasassa ja maatalouspulaa koetetaan lieventää laajentamalla kotimarkkinoita, silloin on voi asetettava ehdottomasti etusijalle. Kun taasen hinnanero on suuri ja vientiä halutaan lisätä, korvataan voi margariinilla.
Toivomme perheenemännille ja kouluille hyötyä teoksestamme. Tampereella kesäkuun 10 päivänä 1932.
Helmi Koskimies Eva Somersalo

Lehtikatsauksen laatija poimii Keittotaito -kirjasta muutamia harvinaisempia ohjeita kokeiltavaksenne. Raaka-aineet ehkä nykypäivänä harvinaisia, mutta hyvällä onnella saatavissa.

* Paistetut utareet
-utareet, suolaaa, 1 muna, 1 dl korppujauhoja.
-paistamiseen voita tai margariinia
-sis. 3664 kal
Utareet puhdistetaan, halkaistaan ja pannaan hiukan suolattuun veteen kiehumaan pehmeiksi. Kun ne on paloiteltu sopiviksi palasiksi, ne kastellaan vatkatussa munassa, kieritellään korppujauhoissa ja paistetaan voissa tai margariinissa pannussa kauniin ruskeiksi joka puolelta. Tarjotaan kuumina.
Pääruoat: perunat, kasvikset ym.
Tähteet: jäljelle jääneet utareet hienonnetaan ja käytetään munakkaitten, kuoriaisten, simpukankuorien ym täytteenä t. palasiksi leikattuina voileivän päällä.

* Aivomuhennos
-yhdet vasikanaivot, suolaa, sokeria, valkopippuria, 50g voita, 3 rkl vehnäjauhoja, 4 dl kermaa
-sis. 1523 kal
Vasikanaivoista poistetaan kalvot ja ne pannaan kiehahtamaan hiukan suolattuun veteen ja hienonnetaan haarukalla aivan hienoksi. Voi ja vehnäjauhot kiehautetaan ja seokseen lisätään hienonnetut vasikanaivot, jotka saavat vähän aikaa kiehua; sitten lisätään kerma, ja seos saa kiehua 10 minuuttia. Se maustetaan suolalla, sokerilla ja valkopippurilla ja tarjotaan kuumana.
Lisäruoat: perunat ym
Tähteet: jäljelle jäänyt muhennos käytetään kylmänä voileipäpöydässä tai täytteenä munakkaissa, kuoriaisissa ym

* Kateenkorvamuhennos
-sis. 1529 kal
Valmistetaan samoin kuin aivomuhennoskin.

* Keuhkomuhennos
-vasikan keuhkot ja sydän, sipuli, 1 dl korppujauhoja, 100g voita, 1 rkl etikkaa, suolaa, pippuria, 1/2 l vettä tai maitoa
-sis 2453 kal
Keuhkot ja sydän paloitellaan ja pannaan muutamaksi tunniksi kylmään veteen likoamaan. Sitten ne keitetään hiukan suolatussa vedessä pehmeiksi ja hakataan hienoksi. Voi sulatetaan pannussa ja kuorittu ja hienonnettu sipuli ruskeutetaan siinä. Sitten pannaan hienonnetyt sisälmykset ja korppujauhot ruskeutumaan. Vesi tai maito lisätään vähitellen joukkoon, ja seos saa kiehua 10 minuuttia. Muhennos maustetaan suolalla, pippurilla ja, jos halutaan ja muhennos on valmistettu veteen, juuri ennen pöytään viemistä etikalla.
Lisäruoat: perunat
Tähteet: jäljelle jäänyt muhennos käytetään täytteenä piirakoihin, munakkaisiin, laatikoihin ym

* Keitetyt siansorkat
-3 siansorkkaa, suolaa, inkiväärinpalanen, sitruunan mehu, laakerinlehti, 10 pippurihernettä
-sis. 517 kal
Siansorkat puhdistetaan hyvin ja halkaistaan pitkittäin kahtia sekä pannaan kiehuvaan veteen, jossa on vähän suolaa, pippuriherneitä, laakerinlehti, inkiväärinpalanen ja sitruunan mehu. Sorkat saavat kiehua, kunnes liha alkaa irtaantua luista; silloin ne nostetaan pois vedestä ja jäähdytetään. Tarjotaan voileipäpöydässä kylminä.
Lisäkkeet: etikka, sinappi ym
Tähteet: jäljelle jääneet sorkat käytetään joko sellaisenaan tai ne hienonnetaan ja käytetään muhennoksiin.

* Palttumuhennos
-1 l paloiteltua verileipää, verimakkaraa tai verivanukasta, 1,5 l maitoa, 100g voita, 3 rkl (40g) vehnäjauhoja, suolaa
-sis 3356 kal
Voi ja maito kiehautetaan, paloiteltu verileipä, verimakkara tai verivanukas pannaan joukkoon; muhennos saa kiehahtaa ja sitten se maustetaan.
Lisäkkeet: marjahillot ym
Tähteet: jäljelle jäänyt palttu hienonnetaan, pari munaa sekoitetaan joukkoon, ja se paistetaan laatikossa.

Maiskis. Ohjeet jatkuvat tulevien lehtikatsausten yhteydessä.

* KEITTOTAITO *

Äidin ässät
-6 munaa, 400g sokeria, 150g voita tai margariinia, 450g vehnäjauhoja
Munat vatkataan sokerin kanssa vaahdoksi noin 15 minuutin ajan. Voi pestään ja hierotaan samoin vaahdoksi. Molemmat seokset yhdistetään ja jauhot lisätään. Jos taikina tuntuu kovin pehmeältä, lisätään siihen vähän jauhoja. Taikina saa seistä kylmässä paikassa jonkun tunnin. Sitten siitä leivotaan S:n muotoisi koukeroita, jotka paistetaan vaalean ruskeiksi.

Hyvät ässät
-100g voita, 3 munaa, 1/2 tl soodaa, 200g sokeria, 1 kkp manteleita tai 1 tippa öljyä, 250g jauhoja
-päälle kanelia, kidesokeria
Pesty voi hierotaan sokerin kanssa vaahdoksi. Munat vatkataan loppusokerin kanssa sekä yhdistetään voihin. Viimeiseksi lisätään hienonnetut kuoritut mantelit tai öljy, sooda jauhotilkkasessa sekä jauhot. Taikinasta leivotaan tankoja, jotka kieritellään hienonnetussa kanelissa ja kidesokerissa; leivät koukistetaan S:n muotoon. Paistetaan kohtalaisen kuumassa uunissa.

Kissankielet
-125g vehnäjauhoja, 125g pölysokeria, 1 kkp paksua kermaa, 3 munanvalkuaista
Jauhot, sokeri ja kerma vaivataan 10 minuuttia, kovaksi vatkatut munanvalkuaiset sekoitetaan sitten hitaasti joukkoon. Kun seos on tasainen, pannaan se paperitötteröön, jolla pursotetaan pieniä pitkulaisia kasoja voidellulle pellille. Paistetaan tavallisessa uuninlämmössä. Näiden pikkuleipien tulee olla valkoisia keskeltä ja keltaisia reunoilta.

Neekerin suukot
-2 munanvalkuaista, 150g pölysokeria, 1 tl etikkaa, 2 tl kaakaojauhoja
Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi sekä vaivataan vielä sen jälkeen 10 minuuttia. Muut aineet lisätään varovasti, kaakaojauho sokeriin yhdistettynä. Voidellulle pellille pannaan lusikalla seosta, ja leivät kuivataan miedossa uunissa.

Öölanninleivät
-425g voita, 2 ruskuaista, 500g karkeita vehnäjauhoja, 200g sokeria
voitelemiseen: 1 muna, 65g manteleita, sokeria
Voi ja sokeri vatkataan, keltuaiset lisätään, samoin vehnäjauhot. Taikinan annetaan seistä jonkin aikaa. Se kaaviloidaan. Muotilla otetaan pyöreitä kakkuja, joiden keskelle tehdään reikä. Kakut sivellään munalla, päälle ripotellaan kuorittua hienonnettua mantelia ja sokeria. Paistetaan kuumassa uunissa.

— — — — — —–

* KUHMOISTEN SANOMAT 24.1.1973 *

Lions Club Kuhmoinen

Olemme syvästi järkyttyneet, todettuamme vastikään ilmestyneestä “Torvelan” vuosi-Callupin tilastosta, miten ällistyttävän alhainen on Kuhmoisten Leijonien jäsenten uimataito, joten päätimme yksimielisesti ojentaa auttavan kätemme (jalkammekin) saadaksemme asian todellisen tilan nopeasti selville, ja korjatuksi.
Jos “laumastamme” löytyisi edes viisi (5) jonkinverran uimisen jalosta taidosta perillä olevaa yksilöä niin voisimme testata heidät uittamalla (varmuuden vuoksi) heitä omien poikiemme perässä 2 x 16,5 metrin matkan Padasjoen kunnan meille vartavasten vuokraamassa, katetussa “avannossa” (jonka vedenkin olemme Teitä varten lämmittäneet) torstaina 1.2.73 kello 21.00.
Lue lisäksi kohdat 1-5 kappaleesta, “Haaste”.
1. Uiminen tapahtuu kilvan muodossa, parhaat palkitaan, uraa huutojen myötäilemänä.
2. Meno-paluu, etenemistapa on vapaa, käsipohjaakin saa yrittää jos on (käsi) varressa varaa-pituutta.
3. Pohjaa pitkin kävely on sallittua, ilman puujalkoja tietenkin, samoin pinnallakävely, mikäli vesi kantaa (Nenänpuristuskojeita ed. mainituille lainataan).
4. Tehinselkä lainehtii vapaana, jossa ennaltaharjoittelu sallitaan, mutta saastumisen välttämiseksi ei ruokavesikaivoissa.
5. Odotamme arv. vastaustanne julkaisussa Pad. San. nim. merk. PADASJOEN L-C

Rikokset vähenivät Kuhmoisissa

Kuhmoisissa tehtiin rikosilmoituksia viime vuonna kaikkiaan 179 kappaletta Ilmoitusten kokonaismäärässä oli edellisvuoteen verraten tapahtunut hienoista vähenemistä. Tehdyistä ilmoituksista 122 johti syytteeseen, syyttämättä jätettiin kaksi tapausta ja 55 ilmoituksessa tutkimukset ovat edelleen kesken.
Ilmoitetuista rikoksista viisi kohdistui valtioon ja yhteiskuntaan. Niinikään viisi oli yksilöön kohdistuneita rikoksia. Omaisuusrikosten määrä oli 62.
Muita rikoksia oli viime vuodelta valmistuneen tilaston mukaan 107. Näiden joukossa oli rattijuoppoustapauksia ainoastaan seitsemän kappaletta. 49 kertaa oli rikkomuksen syynä varomattomuus liikenteessä ja 44 tapauksessa oli kyseessä muiden moottoriajoneuvoa koskevien määräysten rikkominen.

* KESKUSTAUUTISET * lokakuu 1984

Lisää henkilökuntaa:
Vanhukset kaipaavat hoitajiltaan aikaa ja ihmisyyttä
Kaikki me vanhenemme, askel lyhenee, toiminta käy hitaammaksi ja ajatukset voivat ruveta sekoilemaan. Kaikki entinen muistuu mieleen kauniina ja hyvänä, kultaahan aika muistot. Voimmeko silloinkin nauttia olostamme ja elää täyvipainoisesti omilla ehdoillamme vai määrääkö meitä kilpailuyhteiskunnan kovat lait; olet hyödytön, sinuun ei kannata enää uhrata mitään.
Tuleeko kotiisi kotiavustajaksi itseään nimittävä nuori, joka hätäisesti katsahtaa ympärilleen todeten kaiken olevan kunnossa. Sitten tyttö panee lämpenemään eilisen keitonlopun ja kiirehtii kauppaan, ostaa ranskanleivän, voipaketin ja säilykepurkin, tuo ne kaappiin ja sitten hän onkin lähdössä. Hätkähdät, olisi keitetty kahvit ja juteltu. Ei, ei, puistelee tyttö päätään, minun on mentävä tänään vielä kolmen muun vanhuksen luona. En ehdi olla kenenkään luona kauan. Hymyili tyttö sentään ja juoksi pois.
Tai jos olet tullut niin raihnaiseksi, ettet pysty edes kotonasi odottamaan kotiavustajasi käyntiä ja olet saanut paikan vanhusten asuntolasta tai vanhainkodista. Nyt on sitten kaikki hyvin, on lämmintä, on ruokaa ja puhtautta, lääkärikin käy. Mutta jotakin puuttuu: ihminen, jolla ei ole kiirettä toisen yhtä huonon vanhuksen luo.
Tai jos olet niin onnellisessa asemassa, että asut yhdessä lapsesi perheen kanssa. Saat asua tutussa ympäristössä tuttujen henkilöiden kanssa. Mutta väsyykö ja katkeroituuko hoitajasi, kun hänen työtään ei arvosteta yhteiskunnan taholta eikä mitään loma-aikoja ole mahdollisuutta saada. Joudutko jäämään yksin, jos koko perhe haluaisi lähteä yhdessä jonnekin.
Näin ei tarvitse olla, jos panemme arvot uuteen järjestykseen. Hankitaan sekä kodihoitotoimeen, vanhusten asuntolaan ja vanhainkotiin riittävästi koulutettua henkilökuntaa tekemään arvokasta työtä elämänsä iltaan ehdineiden parhaaksi. Varataan 1-2 hoitopaikkaa vanhainkodista lyhytaikaista käyttöä varten, että hoitajakin voi saada loman. Lisätään ja monipuolistetaan kotipalveluja, esim. ateriapalvelu jokapäiväiseksi.
Ajattele asiaa; ilmeisesti vanhuksemme ovat hyvän hoidon ja huolenpidon ansainneet omalla työpanoksellaan yhteiskunnan hyväksi ja tulethan sinä itsekin vanhaksi. Varmaan haluat tuntea itsesi arvostetuksi silloinkin. Monta hyvää asiaa voidaan panna alulle jo nyt.

— —

Elokuvateatteri keskustaan nuorison toivelistalla

Elokuvateatterin saaminen Oriveden keskustaan, on nuorison päällimmäisiä toiveita. Tämän toiveen täyttämiseen on keskustan: keskustapuolueen ja liberaalien mielestä määrätietoisesti pyrittäväkin kulttuuri- ja muun rakentamisen yhteydessä. Oriveden asemalla oleva elokuvatarjonta koetaan näet liian etäiseksi.
Lisäksi nuoriso kaipaa Suojalle iltatilaisuuksia ja toimintaa, joihin voisi mennä kuulumata mihinkään seuraan, yhdistykseen tai lahkoon.
Moottoriurheilun voimakas nousu on koettu Orivedelläkin ja harjoitteluratahanketta on viime aikoina viritelty. Valitettavasti moottorikerhon hanketta on jarrutettu valituslistoin. Ratahanke pitäisi saada nyt nopeasti päätökseen.
Kaikenkaikkiaan nuorison harrastustarjontaa ja omaehtoista toimintaa pitäisi lisätä, tiloja ja suorituspaikkoja myöten nykyisestään.
Baarista toiseen kiertely ja ajelu kylän raitilla ei ole mielekäs eikä kovin kehittävä vaihtoehto. Päättäjien olisi syytä joskus käydä tutustumassa tilanteeseen iltakävelyllään. Iltakierros sujuu nuorison kuljeskelusta ja kasautumisesta huolimatta vaikeuksitta, sillä keskustaan Orivedeltä ja ympäristöstä kerääntyvä nuoriso on yleisesti ottaen fiksua. Se ansaitsee nykyistä monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet ja tilat. Katu ja baarit eivät riitä.

— — —– —- — —

Lehtikatsauksen laatija sai ylläolevat materiaalit eräältä lukijalta. Samoin allaolevan lehtileikkeen, johon ei valitettavasti ole merkitty lehden nimeä tai vuosilukua. Täytän lukijan toiveen, ja kirjoitan teille luettavaksi:

MAALAISEMÄNNÄN PAIKKA AVOINNA

Tämän päivän teollistuvassa yhteiskunnassa, jossa kilpailu työmarkkinoilla on kova ja jossa vain hyvä ammattitaito takaa ihmisille riittävän elintason, on vielä kuitenkin joitakin ammattialoja, joilla on työntekijöistä pula. Lääkäreitä koulutetaan ulkomailla asti ja sittenkin joutuvat monet potilaat odottamaan vuoroaan luvattoman kauan.
Toinen ammattiala, joka edellyttää melkein lääkärin tietomäärää ja jolla nähtävästi juuri vaativuutensa takia myös ilmenee työvoimapulaa, on maalaisemännän ammatti. Sillä alalla on runsaasti paikkoja avoinna.
Joissakin maalaiskylissä voi laskea alun toistakymmentä vanhapoikaa, jotka kaipaisivat kipeästi kahvinkeittäjää ja pihapolulla astujaa, lehmänlypsäjää ja elämänsulostuttajaa. Äitimuori kun on jo käynyt vanhaksi ja lehmien lypsäminenkin on jäänyt kokonaan pojan huoleksi.
Ei pitäisi olla vikaa pojassa, ei näössä eikä koossa eikä liiemmin luonteessakaan. Poika on oppinut jo auttamaan äitiään yhdessä jos toisessakin työssä, lehmien lypsämisestä aina leivä leipomiseen saakka.
Nykyajan maalaistalo ei tunne enää naisten töitä ja miesten töitä. Väen vanheneminen on saanut aikaan sen, että jokaisen on tehtävä se työ, mikä ensimmäisenä eteen sattuu.
Ei pitäisi olla vikaa talossakaan. Omat ovat oltavat. Oma tupa ja oma lupa. Oma on piha tuuheiden pihakoivujen ympäröimänä. Ei tirkistele naapurikaan liian läheltä, vaikka paistattelisi päivää pyhäiseen aikaan paitasillaan. On kaasu- ja sähköhellat, pölynimurit ja pakastekaapit sekä muut mukavuudet, ihan kuin kaupungissa ikään.
Salikamarissa topatut tuolit ja seinänvierillä lämpöpatterit. Sohvan edessä televisio ja vieressä kirjahylly. Ja makuukamariin ilmestyisivät kaupungin huolekaluliikkeistä ostetut jalopuiset parisängyt hetimiten, jos vain löytyisi emäntä, joka toiseen niistä itsensä kallistaisi. Sen vanhanaikaisen, päästävedettävän raahaisi isäntä oitis vintille, jos vaan taloonsa nuoren emännän saisi.
Vaan minkäs teet? Kun ei ole tulijoita. Emännistä on huutava pula. Missä lie vika? Paikkoja on tarjolla vaikka kuinka paljon, vaan ei ole tulijoita. On ensiluokkaisia paikkoja avoimina luontaisetuineen ja elämänikäisine työpaikkoineen, joissa ei työttomyyskään tule koskaan olemaan uhkana. Työtä kyllä piisaa vaikka ympäri vuorokaudet, eikä tarvitse välttämättä kesälomaakaan pitää.
Pitkästymäänkään ei ehdi, vaikka talo sattuisi olemaan kuinka syrjäkulmilla. Ajankulua on kyllä tarpeeksi. Navetassa on tilaa parillekymmenelle naudalle ja hyvälle joukolle sikoja. Ne pitävät kyllä aamu- ja iltapuhteet emännälle seuraa. Ja mitäpä siitä, jos ne vähän haisevat. Sitä parempi on ilma pellolla. Tuore heinä ja apilankukat tuoksuvat ja aurinko paahtaa posket niin ruskeiksi, ettei tarvitse koko talvena puuterihuiskua käyttää.
Sisähuushollin ja lapset hoitelee siinä navetan ja peltotöiden välillä ohimennessään. Vie mennessään ja tuo tullessaan. Nyhtäisee rikkaruohot kaalimaalta ja kiehauttaa perunat. Pyyhkäisee lattiat ja pesee pyykit, jotka tuuli kuivattaa. Paljonkos pyykistä enää vaivaa on, kun mankelikin nurkassa seisoo. Kaikki kapistukset on talossa nykyään. Kelpaa siinä emännöidä.
Leipominen ja säilöntä on parasta suorittaa öiseen aikaan. Aikaisin aamusta taikka myöhään iltayöstä. Silloin on vilpoisempaa. Ei tule hiki kuuman uunin vieressä askarrellessa. Siinäkin voi vielä lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: vahtii lehmän poikimiset ja sianporsimiset, kutsuu eläinlääkärin jos tarvis vaatii. Taikka panee sitten lapset astialle ja lämmittää tuttipullon.
Omassa työssä kun on oma vapaus. Saa tehdä kahta tuuria ja seitsemän päivää viikossa. Ihan niin kuin ruumis vaatii ja terveys kestää.
Tunnit on parasta jättää laskematta. Talossa on urakkatyö. Saat tehdä, jos haluttaa. Ellei, niin otat vapaapäivän. Elintaso määräytyy automaattisesti ja mittaa työkykysi ja saavutuksesi. Palkkaa ei tarvitse kenenkään laskea.
Pihamaalle ilmestyy uusi auto, jos kassa kestää ja työtunnit ovat siihen riittäneet. Jos sitä joku sivullinen kadehtii, niin tulkoon maalle Paikoista ei täällä ole puutetta. Hyvää ammattitaitoa tulijoilta kyllä vaaditaan. Vaatimuksena on talousopettajan, puutarhaopettajan, karjakon, eläinlääkärin, lastenhoitajan, sairaanhoitajan, kirjanpitäjän ja ompelijan pätevyys. Lisäksi olisi hyvä jos tulija omaisi psykologin ja valtakunnan työriitojan sovittelijan kyvyt.
Työntekijän yhteiskunnallisen asemakin on yleisesti varsin korkealle arvostettu, niin ettei kenenkään tarvitse tuntea ammatissakaan ainakaan alemmuudentunnetta.
Maalaisemännän paikka on auki. Nuoret, rotevat tytöt, jos teillä on tarvittavat ammattitiedot, rautainen terveys, lampaan kärsivällisyys, hyvät johtajan kyvyt ja ehtymätön työtarmo, hakekaa paikkaa. Hyvät luontaisedut, vapaat työajat, uskollinen puoliso ja kuuliaiset lapset. Sekä kaikki muu, mikä jokapäiväiseen leipään kuuluu.
Repekka

VEHKAJÄRVEN KANSAKOULU 50 V.
1902 27.8.1952Vammala 1952 Tyrvään kirjapaino osakeyhtiöVehkajärven 50-vuotias kansakouluKoulun vuosijuhlassa elokuun 17 p:nä esitetyn historiikkikatkelman täytteeksi olen poiminut asiakirjoista lisätietoja. Myös opettaja Eino Viitasaari ja emäntä Irja Hinkkala runoillaan ilahuttivat meitä. Siitä kiitokset heille.
Vehkajärven koululla 27/8 -52.
Kalle Lähteenmäki

Herralta se on tullut ja on ihmeellistä silmissämme.
Nämä sanat palautuvat mieleen näin vuosikymmeniä muistellessa ainakin tämän kirjoittajan kohdalle. Kansan lapsille tiedon niin henkisen kuin hengellisen viljelyä on kiertokoulun muodossa jaettu ja 27 p:nä elokuuta 1902 alkoi ensimmäinen kansakoulu Perkiön talossa 19 oppilaalle. Jo 1841 oli Vehkajärven harjulle rukoushuone yhteisvoimin rakennettu. Kerran kuussa kävivät Sahalahden papit pitämässä jumalanpalvelusta. (Vehkajärven ja Pajulan kylät kuuluivat Sahalahteen silloin.) Kansakoulu joutui kirkon kanssa yhteistyöhön, ollen kiertokoulun opettajat Fanni Helminen ja viimeisin Martta Kaplin esilaulajina (lukkareina) jumalanpalveluksissa sekä haudalla. Sanottiinkin “Piikalukkarin pitäjäksi”, ja ennen kirkkoa 12 kappelin pitäjäksi, koska oli 12 taloa ja joka talossa kirkkotupa, joista vieläkin Anttilan on jäljellä. Kaunis saarekas Vehkajärvi (100 nimellistä ja 100 nimetöntä saarta), josta piispa Gummerus-vainaja kirkkomäeltä katsellessaan sanoi: Hiippakuntani kaunein alttaritaulu, mutta kirkon ulkopuoleinen saaristo. Kaunis se todellakin on.
Kansakoulun ensimmäinen johtokunnan kokous oli kirjojen mukaan kauppias Kaarle Rantasen huoneessa elok. 31 p:nä 1902 Vikki Saarion toimiessa puheenjohtajana. Kaarle Rantanen oli ensimmäinen taloudenhoitaja, ollen 25 vuotta toimessaan. Muina jäseninä olivat taloll. Edvard Eyl-Mattila varapuheenjohtaja, Aug. Pleuna, Kustaa Vierula, Herman Sipilä ja ensimmäisenä opettajana Vilho Liljeström; ensimmäinen käsityönopettaja Roosa Bohm. Perkiöstä koulu siirtyi Näppilän taloon, kunnes se 1905 sai uuden koulutalon harjun rinteeseen Kustaa Vierulalta saadulle maakappaleelle, missä paikassa ennen olivat riihet, missä viljaa oli puitu; sitä ennen savupirtti. Pian siirtyi opettaja Liljeström mualle ja kuhmalahtelainen Hilma Siuro oli pienen ajan samoin Martta Cederblad Seilo, kun 1904 valittiin vakinaiseksi Kuhmalahdelt opettaja Kalle Lahtinen ja käsityönopettajaksi rouva Viktoria Rantanen. Edellinen oli opettajana juuri valmistuneessa koulussa lähes 14 vuotta ja käsityönopettaja Rantanen 25 vuotta. Hirvittävä veljessota alkoi 1918 ja maaliskuun 23 p:nä opettaja Lahtinen surmattiin raa`alla tavalla Hauholla. Koulu joutui avainasemansa takia suuresti kärsimään sodan takia. Koulutyötä joutui jatkamaan opettaja Eino Wiitasaari, kunnes seuraavana keväänä joutui sotaväkeen. Opettajaksi tuli Alma Koskinen ja Fanni Pauni. 1920 valittiin vakinaiseksi opettajäksi Kalle Väre ollen 4 vuotta. Kumpikin niin opettaja Lahtis-vainaja kuin opettaja Kalle Väre olivat suorittaneet saarnaluvan ja toimivat niin ruokoushuoneessa kuin papiston apuna. Samoin 1924 valittu Kaarlo J. Lähteenmäki suoritti saarnaluvan ja toimii edelleen koulun johtajana, kanttorina ja avustaa papistoa saarnoillaan. Koulu oli silloin neliluokkainen, aluksi kiertokoulu ja sittemmin 4-viikkoinen alakoulu, joka valmisti yläkoulun oppilaita. 1940 tuli koulu 18 viikkoiseksi alakouluksi Vedentaustan koulun kanssa ja olivat siinä alakoulunopettajina Raili Karikangas, Aino Rekola, Elli Alatalo, Elvi Vallenius ja Liisa Virtanen, kunnes 1947 koulu tuli kiinteäksi alakouluksi nykyisen kouluneuvos Lauri Tarkkilan järjestämänä ja perustettiin toisen opettajan virka, johon tuli op. Ida Jousimäki Karvialta, ollen edelleen. Käsityönopettajana oli 14 vuoden ajan rouva Linda Lähteenmäki opettaen myös kotitaloutta kunnen käsityönopetus 1947 siirtyi op Jousmäelle. 1936 alkoi koulu täydellisenä oppivelvollisuuden saatuaan. Jatkokoulua oli pidetty jo vuodesta 1924-1952 keväällä muina vuosina paitsi 1939 sodan alkaessa jouluk. 3 p:nä 1939 sijoitettiin kouluun Karjalan siirtoväkeä, koivistolaisia Humaljoelta ja myöhemmin kivennapalaisia. Niistä 4 Humaljoelta kuoli ja ovat Vehkajärven hautausmaalla haudattuina. Kyllä tänä aikana Raamattu ja virsikirja olivat käytännössä, koulun luokassa itkettiin ja kiitettiin Jumalaa. Koulun oppilaista 4 Tauno Kaplin, Aarno Blåstedt, Martti Lahti ja Einari Hakala saivat surmansa ja ensimmäisinä siunattiin Vehkajärven kirkossa helmik. 10 p:nä 1940. Edelleen saivat oppilaista sankarikuoleman Onni Konttila, Juho Leppänen, Arvo Pajunen, Paavo Riihimäki, Matti Rantala, Eemil Ekman, Urho Haapanen sekä Esko Flinkman, joka kuoli sotilassairaalassa. Ensimmäisistä oppilaista on kuollut Vieno Maria Perkiö, Naimi Niini Lahtinen sittemmin opettajan rouva, Elis Blåstedt, Kalle Sipilä, Benjam Iltanen, Vilho Perkiö ja Elviira Kuivanen; myöhemmistä oppilaista Yrjö Taival, Tyyne Liehu, Paavo Nieminen, Lyydia Nurminen, Kalle ja Ester Siren, Usko Rantala, Armas Leponiemi, Veera Semenoff, Aune Edla Nuottajärvi, Impi Nuottajärvi, Esko Sarkanen (hukkui Tuuloksessa 1934), Vilho Olavi Kylänlahti, Kerttu Viljamaa, Signe Heinonen, Eino Virtanen (hukkui 5/6 -41 Pajulan järveen), Helvi Vainio, Antti Blåstedt, Eino Salmi (hukkui Pajulan järveen 26/11 -39), Kaarlo Arvid Helin, Kauko Iltanen, Raakel Koivu ja Ahti Sarkanen.
Tarkastajista ovat kuolleet Kaarlo Levan ja kouluneuvos Rufus Saikku, esimiehistä Antto Viljamaa (kaatui 1918 Ratinan niemellä), muista johtokunnan jäsenistä ovat kuolleet Aug. Pleuna, Kustaa Vierula, Edvard Mattila, Herman Sipilä, Aug. Raukola, Fabian Sahlsten, Aug. Härkälä, Herman Nieminen, Kustaa Rantala, Severi Anttila, Hilja Viljamaa ja Emil Ekman (kaatui rintamalla).
Nykyisen johtokunnan muodostavat: Annikki Toivonen, puheenjohtaja, Eino Nieminen taloudenhoitaja, N. Lindgren, Väinö Selin, J.R. Kaplin ja A. Sarkanen.

jatkuu…

Vehkajärven koulu 50v

jatkuu..

Koulun matrikkeliin on merkitty 465 oppilasta, 272 niistä on saanut päästötodistuksen. 30 on siirretty oppikouluun. Lääkäriksi on lukenut Aili Perkiö ja Pirkko Perkiö sekä Hannu Kauppinen lukevat yliopistossa. Kotitalousopettajina toimivat Kaarina Helin (Herranen) Pihtiputaalla ja Sanelma Nurminen Karkussa. Koulussa oppilaana ollut Elma Kivinen valmistui opettajaksi ollen jo eläkkeellä sairauden takia.
Oppilaiden stipendirahastoja on Raukolain Säätiö ja Ida Perkiön rahasto, jonka tohtori Aili Perkiö järjesti ja itse jakaa 1.000 markan summan etevälle Vehkajärvellä syntyneelle ja ovat rahastosta jo saanet: Pentti Anttila, Ulla-Maija Laaksi, Anja Saarikko ja Taisto Ekman sekä Seija Lindgren kirjan. Lisäksi on kapteeni Voitto Salokangas lahjoittanut sekä valokuvia että urheilukirjoja koululle. Samoin on opettaja Lähteenmäki poikansa Aatto-vainajan muistorahastosta lahjoittanut urheilua edistäviä kirjoja.
Urheiluharrastus on ollut jo aikaisin talvisin jäällä hiihtoa. 1938 osuuskaupanhoitaja Lauri Koivu lahjoitti kellon kiertopalkinnoksi, jonka voitti omakseen Georg Panschin. Opettaja Alanen ja opettaja Lähteenmäki yhteisesti ostivat kiertopokaalin, josta Kuhmoisten Sappeen ja Vehkajärven koulu kilpailivat; vihdoin 1949 Sappeen koulu voitti sen omakseen. Palkintoina ovat olleet myös Kuhmalahden koulujen yhteiset maisemataulut Kuhmalahden Osuuskaupan lahjoittamina, kunnes Vehkajärven koulu voitti tyttöjen taulun ja Pohjan koulu poikien. Edelleen on kaupanhoitaja Matti Korkalan maljakko Vehkajärven oppilaiden kilpailtavana, onhan sen Seija Lindgren jo kahdesti voittanut, kuka saanee lopullisesti. Urheilumerkkejä on suoritettu joka kevät ja syksy satoja. Koulun pihan pienuuden takia ovt koululaiset usein käyneet harjoittelemassa nuorisoseuran uudella urheilukentällä.
Raittiustyö on ollut vireissä jo 1904, jolloin Vehkajärven Raittiusyhdistys perustettiin. Vuodesta 1920 on Toivonliitto, kansakoululaisten yhdistys, järjestänyt juhlia ja osallistunut kilpakirjoituksiin joka vuosi. Lasten kesken on hyviä toiveita, mutta aikuisiin se ei ole lopullista käännettä saanut. Raittiusjuhlissa on vaihteleva ohjelma, m.m. uutena Vehkajärvi runona:
“Tää Vehkajärvi saarineen
lepoharjuineen ja kirkkoneen.
Tääll isää, äitiä autamme
ja raittihina pysymme
elomme loppuhun.”
“Tään seudun saimme lahjaksi
hyvältä taivaan isältä
ja Häntä siitä kiitämme.
Nyt lapsina me laulamme
tässä raittiusjuhlassa.”

Kerhoja on ollu m.m. kotikasvatusyhdistyksen, Agricola seuran Urheilukerho ja Soittokerho (viulut harmoonin säestämänä). Tilapäiskuoro opettaja Lähteenmäen johdolla on toiminut jo Eino Viitasaaren perustamana vuodesta toiseen.
Koululla tehdyistä uudistuksista mainittakoon, että vasta 1949 saatiin uusi kaivo koulun tontille. Sähkövalo 18.12.52.
Kirjastot: Lasten kirjasto on ollut vuodesta 1920 ja vuodesta 1930 on koululla ollut lainausasema Kuhmalahden Kantakirjastosta; 4-5 vuotta piirikirjastona allekirjoittaneen hoitamana. Lahjoina on saatu kapteeni V.S. Salokankaalta urheilukirjoja sekä allekirjoittaneelta (Lähteenmäen rahastosta), ollen kirjojen lukumäärä nyt jo 333, joita hyvin lainataan. Lasten kirjastossa on myös toista sataa kirjaa.
Koulu vietti 50-vuotisjuhlaansa elokuun 17 p:nä 1952. Aamulla pidettiin Vehkajärven kirkossa jumalanpalvelus ja senjälkeen viereisessä koulutalossa oli juhla. Kutsuvieraiden joukossa olivat Kuhmalahden kunnanvaltuusto, kansakoulun opettajat, v.t. tarkastaja Tuomo Saurio. Koivuin, pihlajin ja kukin koristetussa tunnelmallisessa kirkossa saarnasi kirkkoherra Paavo Viljanen, kanttorina Kalle Lähteenmäki. Kirkkokuoro avusti opettaja Kalle Lähteenmäen johdolla. Kirkosta siirryttiin sankarihaudalle, missä opettaja Kalle Wäre puhui sankareina kaatuneille oppilaille ja opettaja Kalle Lahtis-vainaan muistolle. Päätteeksi laulettiin isänmaan virsi.
Juhla alkoi koristetussa koulun luokassa suvivirrellä. Koulun pitkäaikainen puheenjohtaja J.R. Kaplin kuvasi koulun kasvattavaa vaikutusta hedelmöittävänä kasvatteihin, lausuen johtokunnan puolesta osanottajat tervetulleiksi. Kuoron laulettua välillä, v.t. tarkastaja Tuomo Saurio puhui kansakoululaitoksen merkityksestä ja asemasta kansansivistystyössämme. Lapset esittivät erilaista leikkiohjelmaa ja opettaja K.A. Lähteenmäki esitti otteita koulun historiikista, mistä tässä on laajempi selostus lukijan käteen. Vapaan sanan aikana esitti v.t. tarkastaja T. Saurio kouluneuvos L. Tarkkilan onnittelut. Seurakunnan puolesta puhui kirkkoherra A. Lannetta, tuoden seurakunnan onnittelut. Kunnan onnittelut julkilausui kunnanhallituksen puheenjohtaja Br. Kallioinen ja koululautakunnan tervehdyksen E. Kallioinen. Kirkonkylän kansakoulun tervehdyksen esitti opettaja Helmi Karikangas. Koulun entinen opettaja Eino Viitasaari lausui kirjoittamansa runopukuisen kertomuksen täällä oloajastaan (runo jälempänä tässä kertomuksessa). Samoin opettaja Kalle Wäre puhui kauniissa leikinsävyssä täällä viettämistään vuosista. Kirjoittamansa runon lausui emäntä Irja Hinkkala.
Kiitokset ja päätössanat lausui tämän kirjoittaja, toivoen, että koulu saisi olla Juhmalan suojaamana valon ahjona ja kasvattaa lapsia ei vain tätä rakasta isänmaatamme vaa taivasta varten.

Emäntä Irja Hinkkalan juhlaan valmistama Muistelma.
Kauan sitten, hyvin muistan. Meillä oli aine kellosta.
Kas, tuosta noin. Se pähkinä ja paine.
Mietteen ryppy otsassa ja käsi sanaa täri.
Keho pieni pinnisti, pää pyöri ympäri.

Kello tämä takana niin rauhaisast raksaa.
Kuinka tuosta kirjoitella aineen mahtaa jaksaa.
Hippulat, sen nappulat ne tärkeimmätkö ois?
Opettaja kiitoksensa että antaa voisi.

Tärpäntikkeliksi sitten heiluria luulin.
Vanhemmilta tämän nimen ainoastaan kuulin.
Leikkiä en aineeseeni tohtinutkaan pistää
Ketä kello löi ja lyö yhä ehtimistään.

Se se ainetuntiamme hauskemmaksi puki
Opettaja erään pojaan aineestä näin luki:
Uurrmaakarissa huonoo kelloo tarttee völjäellä.
Opettajan äänen sävy veikeä ja hellä.

Aineeseen myös opettaja käski vielä panna,
Ettei seinäkelloja lehmät toki kanna.
Onhan kellolaatuja niin monen monen laista.
Emme huoli muistella nyt muuta kilkkavaista.

Kellon naama miinissä niin monessa ja aina.
Eihän väliminuutilla huolet koskaan paina.
Pihassa saa leikkiä, temmeltää ja kisaa.
Vaan, aine seinäkellosta, mutkikasta, visaa.

Sai kello tää katseita, niin pyytäviä silloin.
Määrä oli muulloin niin, ei taakse kasvot milloin.
Korva toimi silmänä kuin silkin hieno lehti.
Löi se kello puolet – tunnit ajallaan kun ehti.

Kellon viikset vääntelehti raskaasti ja uhkain.
Kun on tunti historian taikka laskun ruuhkain.
Silmät oli napillaan kun vetoa se vaati.
Edelleen kun oppitunnit järjesteli laati.

Kello hieman rasahti, kun oli viittä vaille.
Hiiskettä ja heiluntaa tuli koulukkaille.
Punaposkin pihalta taas luokan ovet avaa,
kellon tutun tervehdyksen oppilaat taas havaa.

Koriste niin juhlava on kello tämän koulun
Hiljaa, mutta varmasti se kevään toi ja joulun.
Kello lasten ilot, huolet muistiin takoellut,
Kello tarkoin ajan ladun ylä hoivaellut.
I.H.

Katsauksen laatija kopioi seuraavalla kertaa Eino Viitasaaren kronikan. Se on useita sivuja pitkä. Mielenkiintoinen.

Katsauksen laatijan kevät on mennyt arkisessa aherruksessa: polttopuiden tekoa ja pientä remonttia ja mitä lie. Laiskoteltu ei juuri olla!!

**** ******** ******** **** ****

Kuhmoisten Sanomat
Keskiviikkona huhtikuun 4. päivänä 1973

Kevätkimara Kuhmoisten yhteiskoululla lauantaina 7.4. klo 19.30
Ohjelmassa mm.
musiikkia Erkki Virtasen yhtye laulusolistina Viljo Haavisto
speaker Kauko Saarentaus
musiikkiohjelmaa taiteilija Päivikki Meriläinen
Kuhmoislaisia kaskuja ja pakinoita
ilmaisbingo
onnennaulatanssi
ohjelman lomassa sekä päätteeksi tanssia
hyvä ravintola
järjestää lions club Kuhmoinen

Linjan varrelta
*Jalankulkija oli jäädä Mannerheimintiellä linja-auton alle. Kuljettaja hihkaisi varoitukseksi ohi ajaessaan: Olkaa varovaisempi, seuraava kerta voi olla viimeisenne.
-Mitä, aiotteko yrittää uudelleen.
*Pääsin Hämeenlinnaan asti eikä kukaan huomannu, sanoi Kytölän Pauli, kun tyhjänä linjurinsa laituriin ajoi.

Munien hinta
Kananmunien vähittäishinta oli viime vuonna 4.40 mk kilolta. Vuoden 1971 keskimääräinen vähittäishinta oli 4.05 mk, mikä oli sama kuin vuonna 1969. Vuonna 1970 kuluttajahinta oli 4 penniä alhaisempi kuin edellisenä vuonna. Naudanliha (mullin lapa) on vuodesta 1969 noussut 2.91 nk ja prosentteina 37% kun vastaavana aikana kananmunien vähittäishinta on noussut 35 penniä eli vajaa 9%. Kuluttajat osasivatkin viime vuonna käyttää hyväkseen kananmunien heille edullista hintakehitystä.

Halutaan vuokrata
Halutaan vuokrata hyvässä kunnossa olevat 2 huonetta ja keittiö kaikkine mukavuuksineen Kuhmoisista. Yst. vast. huhtik. 9 päivään mennessä nimin. “Kiireellinen”, 36880 Vehkajärven pt. tai puh. 936/72018.

Myytävänä
Myytävänä friisiläishieho 25.3. poikinut. Tied. Hannes Loippo, puh 51881.

Vehkajärven koulu 50v 27.8.1952

Runotervehdys lukuvuodelta 1918-19
Vehkajärven koulun vuosipäivänä 17.8.1951
Eino Viitasaari

1.
Minä kiitän koulun opettajaa, hän pyysi mun juhlaan tähän, hän pyysi myös pientä pakinaa tai jutella käski mun vähän.
Tuo viimeksimainittu pyyntö kai lie kohteliaisuutta pelkkää, vaan kuitenkin, koska luvan sain nyt annan sanojen helkkää.
Ja kun toivomus mulle sanottiin jokin tervehdys tuoda julki, niin lähdenkin aikoihin entisiin mun tieni kai sieltä kulki.
Siis takaa vuosikymmenten ne terveiset tuon, mitkä pyyttiin ja riimikronikkaan asettelen nuo tapaukset kuin nyyttiin.

2.
Oli historia värsyinä ja muodoss kronikankin jo Kalevalan päivinä ja ajan uudemmankin.
Minä tahtoisin toki kertoa kaikki hienovaraisesti, siis syytä on näin jutella nyt runomuotoisesti.
Sun historiaasi tänään siis sä, entisaika, nyt muistan ja tenhoaviin pyörteisiis pian värsyineni luistan.
Jos arvoisan, sun, ystävän ehkä kyllästytän aivan, voin vakuuttaa, suon lyhemmän näin runolla sen vaivan.

3.
En todellakaan tässä esiin tuo, en julista aatetta uutta, vain muistan entiset vuodet nuo ja niiden aurinkoisuutta.
Vois pitkäänkin niistä jutella ja muustakin, mit oli ennen. Ain aika entinen, kultainen vain kirkastuu vuotten mennen.
Sen ajan suuruutta, vaivaakaan ei mikään mielestä poista. Me vapaaks teimme tään isänmaan – siis vuonna kahdeksantoista.
Sen sotainen talvi oli ankara, oli vähissä leipä ja lämmin. Vain lunta piisas ja pakkasta ja puutetta riittävämmin.
Sinä talvena rahakin huononi, muu talous horjui tai kaatui, meni talot ja tavarat kaupaksi ja puutteen puremat paatui.

Mutta itsenäiseksi isänmaa sinä vuonna tehtiin ja aatelkaa kuinka puutteen kourissa sodittiin koko talvi, kevään koitteisiin.
Ja kevään tultua riennettiin taas rauhantöihin, maat kylvettiin. Ens kerran vapaa isänmaa sinä kesänä viljat sai kasvattaa.
Mutta lujaa uskoa tarvittiin, kun uutta luotiin ja korjattiin ja rikkilyötyä rakentain pula jatkuva nähtiin ja puutetta vain.
Ja puutteen syksynä silloinkin suku uusi taas koottiin kouluihin. Se suku vapaa, sen aate uus. Ne näytti, on helpompi vastaisuus. Eikä hetken vaivoja huomattukaan, kun käytiin maata rakentamaan.
Tuo riemun vuosi ja murheenkin pois kulki kuin vuodet toisetkin. Me vanhat muistamme taistot sen ja täyttymyksen, vapauden. Myös muistamme pienetkin tehtävät, jotka siihen vuotehen liittyivät, kuinka tälläkin koululla syksyllä taas alettiin kohentaa sivistystä.

Sen vuoden sankarisaattohon myös kylä tää parhaansa antoi ja alla yhteisen ahdingon moni täällä murhetta kantoi.

Kronikka jatkuu vielä monta säkeistöä…..

Vehkajärven kansakoulu 50 v. 27.8.1952

Sen muistan paisteisen elokuun, kun tänne saavuin ens kerran. Näin poikkiammutun pihapuun, sodan jälkiä monen verran.
Näin tuskaa, oi, sodan häiriöitä. Talo reikiä täynnä ja repelöitä. Koti isää suri, koulu opettajaa. Kylä vaieten näytti: noin kuolema ajaa.
Työn kesken oli tarmokas kasvattaja pois temmattu, oli taistelun ajat. Jäi kesken koulu, orvoksi koti, sen muistamme tuskan, Suomi soti.

Tulin tänne uutena, alkavana, oli tarkoitus olla opettajana. Siis koulu oli jäänyt päättämättä ja lapset luokilta siirtämättä.
Näin jouduimme kolmelle kierrokselle: ens vuoro tuli koulun päättämiselle, sitten alkoivat pienten aapisluvut, kun ööhön sain nuo uudet suvut,
niin alkoi vihdoin täysin luokin jo myöhästynyt isokoulu tuokin.

Oi sisaret, veljet, mun ikäiseni, en tiedä, kuinka se touhu meni. En tiedä, kuka oppi ja mitä tai oppiko kukaan tätä tai sitä.
Mutta itse mä tiedän oppineeni sinä vuonna mieheksi varttuneeni. Opin itse vaivojen talvena tuona, mikä ilo on elää hyväin ihmisten luona,
että perusvoimista sittenkin on sydämen jalous kallehin.

Opin täällä ja ihmettelin juuri: mysö ihmishyvyys voi olla suuri. Sen luonnonkauneus virittää ja siit on sydämen jalous tää.
Vaikka asuinkin täällä vain hetken pienen, iät tänne kaipaan, kuin kaukana lienen. Uni kauneinta milloin mun nähdä suo,
tänne soutaa mun hopeisten salmien luo.

Ei pulat, ei puutteet puuttuneet sen syksyn ja talven aikaan. Oli kelvottomia korvikkeet, jos niitäkään sai lainkaan.
Oli rikki ammuttu lamputkin itse tehtihin kynttiläiset ja pesän valkeilla iltaisin luki lapset yrittäväiset.
Ne lapset, jotk eivät yrittäneet kai sanoivat: pimee on illoin. Oli neuvot: no, kun jotain teet voi luokalta selvitä silloin.

5.
Oi aika entinen, iloinen, kun Vehkajärvellä elin. Siintoa saarten satojen, välkettä selän hopeisen,
runsaita anteja kauneuden, hyvyyttä luonnon ja ihmisten aina silloin ihmettelin.
Meitä kaks oli koulussa opettajaa rouva Rantanen ja minä. Ja me koitimme kansaa valista, lapsia kurissa kasvattaa,
sodan jälkeen rauhaa rakentaa ja luoda aika parempaa rouva Rantanen ja minä.

Hyvin muuten kai olis mennytkin, jos palkka ois piisannut syöntiin. Parisataa kuussa vain ansaitsin, meni neljä Hiljalle ruokihin.
mutta kauppoja tehden kun matkustin, sain budjetin tasapainoihin, etten joutunut konkurssimyöntiin.

Niin, aika vain oli viheljäinen, sota jatkua uhkasi paha. Ei lamppuja ollut, ei öljyä, oli nähtävä karpiidipiipillä ja se paukkui ja pysyi pimeenä,
oli halotkin pesässä märkiä ja kaikilta puuttui raha.

Mutta nuoretmiehet me hymyiltiin, annoimme päivien juosta. Kuorossa illoin laulettiin, missä leikittiin tai tanssittiin.
Hymy silloin ei hyytynyt murheisiin eikä järki jäätynyt ongelmiin, ilo versoi ajasta tuosta.

Kerron nyt jonkin tarinan tai parikin juttua noista. Opetin lapsia laulamaan. Oli virsi: Miks nukut sä vaan.
Itse satuinkin liiaksi nukkumaan poja lauloi sen virren lyöden ikkunaan, en tarvinnut herätystä toista.

Eetu Viljamaall oli hevonen, sillä päivät ajettiin rutaa. Minä lainasin sen, läksin juhlihin, ajoin viertä sen rutakuopankin,
sit en huomannutkaan, hepo huomasikin, vei kuopalle, kumosi monttuihin, tuli mansetit täytehen mutaa.
Kerran kaupalla oli valokuvaaja jokin kiertävä vekkuli-Ville. Hän montakin otti niitä kuvia, kuvas Kaplinia ja minua,
kävi kellaris, vaihtoi plootuja, otti tilaukset ja satoja, meni teilleen tietymättömille.

Minä asuin yksin koululla, oli mööpelit sänky ja tuoli. Tuli hiiri lattianraosta, sitä ruokin leipäni muruilla ja sen kesytin pitkinä iltoina,
minä luin ja se hyppeli kirjalla, mutta talvella kylmään se kuoli.

6.
Ja koulu kuin lyhty sammunut koko valoa nostaa ja kantaa. Kuin paljon lieneekin valkaissut, se parhaansa yritti antaa.
Sitä lyhtyä yhdessä viritimme koko johtokunta ja minä, kera lasten laulaa siritimme ilonpäivinä yhteisinä.
Kun aika oli kylmän ja pimeyden, me lauloimme rattoisasti, tään muistaen suvisen Vehkajärven me lauloimme seuraavasti:

Vehkajärven rannikoilla heimo vakaa uurastaa, kodin rakkaan vainioilla runsas viljaa aaltoaa.
Täällä sydän-Hämeen kansa rakentelee kotejansa. Uudet polvet isäin lailla harjun rinteillä ja mailla
heimon rohkeata matkaa onneen, kukoistukseen jatkaa.

Järvi siintää, saaret välkkyy, vehmaat lehdot vihertää. Laineet välkkyy, hopein läikkyy taikka vaahdoin vyöryää.
Koivut harjun rintehellä katsoo, kysyy: onko kellä kotiseutu ihanampi, miss on elo suotuisampi.
Ei lie kotipaikkaa toista armaampaa, näin aurinkoista.

Harjulle, sen pyhään lehtoon johtaa hieno hietatie. Aamun koitto, rusko ehtoon kirkkaammat ei missään lie, talot, kylät harjun alla,
kirkko, koulu kankahalla, järvi, saaret vertaa vailla suloiset kuin sadun mailla. En voi kiittämästä laata oman heimon synnyinmaata.

Noin me laulelimme silloin, vaivat painelimme villoin, unohdimme päivän huolet, näimme elon kirkkaat puolet.
Ja se talvi meni, taittui – ja taas opettaja vaihtui. Ihan kesken lukuvuoden, huhtikuulla puolimain posti saapui sanan tuoden –
sotaväkeen – mars, nyt vain. Hetken päästä Tuusulassa marssi nuori tykkimies, täällä lapset varttomassa, koska päättyis kruunun ies.
Meni puolitoista kuuta, opettaja loman sai, eikä tarvinnutkaan muuta, neljän viikon verran kai.

Kilisi taas koulun kellot harmoonit ja laulut soi, kylvöön tuli hengen pellot, koulun päätös kesän toi.
Niin se kului merkkivuosi koulun tään ja minunkin. Luojan hyvyys meitä suosi, niin myös johtokunnankin.
Vapaan kansan kouluvuosi ensimmäinen oli se, tulkoon mikä uusi kuosi, sitä vuotta kiitämme.

7.
Johtokunta. Onkin aika johtokuntaa muistaa nyt. Hyvä voima, älyn taika oli siinä yhtynyt.
Missä äly voimaan yhtyy, onni liittyy mukaan myös. Mihin yhtymä tää ryhtyy, menestyy se joka työs.
Niin myös tuota johtokuntaa voimakasta, nokkelaa tämä kunnon kyläkunta kiitoksella muistaa saa.
Johto toimi niin kuin kone, laati, osti, innoitti, huolet, juonet kaasi monet, ymmärsi ja rakensi.

Kapliini puhetta johti, kaikki hän tais ja ties. Pahimmat pulmat myös pohti yksin tuo nokkela mies.
Johtokuntineen hän silloin koulullansa istui illoin, vaali kelpo kouluaan, luotti nuoreen opettajaan.
Sai jo vihdoin öljyäkin, voitettiin se pimeäkin.

Rantanen neuvokkaana kunnon mies oli ain. Rauhaa rakastavana pysyy myös muistoissain. Kunnia muistollesi, ystävä, Rantanen,
aina sanon kiitokseni, nimes kun mainitsen.

Emme milloinkaan voi unohtaa herastuomari Rantalaa – harras, iloinen, vakaa, viisas, hänellä keinoja, hyvyyttä piisas.
Tyrkyttänyt ei neuvojaan, hienosti vaivihkaa vaan hyvin päin hän järjesteli, muiden avuksi hän eli.

Maailmassa hyvyyteen itsekkyys hiipii salaa taikka hyvyys kiitokseen aihetta antaa halaa.
Lähimmäisen onneksi toimiltaan sen verran, että lahja suurempi häneltä saatais kerran.
Tosi hyvää ihmistä tapaamme harvoin, perin, hyvyyden halut häneltä viedään myös vähin erin.
Viedäänpä parhaat tavarat, joilla hän muita tukee. Lopuksi avun odottajat – veljekseen hänet lukee.

Hyvät ihmiset – he kantavat Luojan hyvyyttä kuin uhritulta. Lahjat ilmaiseksi antavat, heistä turhaa kiitos on ja kulta.
Hyvät ihmiset – he tulensa taivaan voimakeskuksesta saivat. Ilman heitä jäätyy maailma tai sen kaataa itsekkyyden vaivat.
Hyvät ihmiset – on heitä vaan, tulta ihmeellistä säteilevät. Itsekkyys voi voittaa ajoittain, mutta talven jälkeen koittaa kevät.

Näihin hyviin ihmisiin, jotka ilmaiseksi lähimmäisen puutteisiin avun aina keksi, kuuluu se mies, jonka viimeksi mainitsin.
Rantalassa kotilies lämpöiseks sai minutkin. Kodin rauhan onnen henki antoi viihdyn vieraallekin. Teitä kunnon ystäväni unhoita en ikänäni.

Vierula, hämäläinen miehistä rauhallisin, viisas ja miettiväinen ties mitä tarvittihin.
Nieminen tunsi ja tiesi talon hoidot ja muut, kuinka vie savunsa liesi, mistä saa parhaiten puut.

Juhlaa kun monenlaista sievää me laitettiin Viljamaan Hiljaa, naista johdossa tarvittiin. Hilja-rouva hän johti naisen osansa ain:
valvoi, puhtaus hohti tavatkin kaunistain.

Kronikka jatkuu vielä 8, 9 ja 10 luvut. Palataan niihin pikapuoliin.

Vehkajärven koulu 50 v. 27.8.1952

8.
Ystäviäni muistelen kaukaa vuosien takaa. He eivät muista, uskonen – toiset jo mullassa makaa.
Ystävikseni täällä sain kodit, lapset, vanhemmat, mainitsenkin tässä vain heistä uskollisemmat.

Muistelen koululla kotiani, mummo, rouva kuin vanhempani, lapset kuin nuoremmat siskot mulla. Helppo oli tänne tulla.
Siunaten muistan sen kotini armaan – jälkeen tään ajan pitkän ja harmaan – joka lie muillekin onnesta saita – silloin elin sunnuntaita.

Opettajatoveria, rouva Rantasta ilolla muistan, työstä sujuvasta, yhteistyöstämme kiittelen, – sulle koulu oli rakas – myös mulle.
Yhdessä annoimme opetusta, työtaidon annoit ja tottumusta, annoit valoisan luonteesi painon. Kaikkien tiedoss se ain on.

Rouva Viljamaa, Hilja ihme-emäntä noin hoiteli lapset ja viljan, mullekin kodin hän soi. Eetu Viljamaata railakkaa, rohkeaa, koskaan en unhoittaa saata,
nytkin teen kunniaa. Kiitän, kun perheesi luokse yksinäisen veit mun, sanat niin kauniit ei juokse, että voi kiitellä sun.
Äiti, lapset ja isä kaikki te taisitte sen mikä oli puute tai lisä, kun koti oli onnellinen.

Rouva Mattila, nainen järkevä, tarmokas, valpas ja huomaavainen ain oli avulias. Yhteisiin toimiin hän riensi kesken myös kiireitten,
puutteihin apunsa tiesi kiittäen muistamme sen. Isäntä rauhaisa, jalo, mallikas hämäläinen, kunnossa pellot ja talo, vieraskin huomasi sen.

Siren, en aikanani kotias unhoittaa voi, kiittelen kohtaloani, joka mun tiellesi toi. Muistan ne kalastusretket isännän poikineen, Luoja näin ihanat hetket
vain harvoin suo lapsilleen. Perheesi kanssa me illoin yhdessä tarinoimme, soitimme, lauloimme milloin – ihannekoti oli se.
Elämän matkalla mulle kotisi vertaista ei osaksi tullut, ei tulle, aika tuon vuoden kun vei.
Yksin sen hyvyyden tähden, minkä sun kotisi soi, vaikkapa uudelleen lähden elon tien, jos saa tai voi.

Hannes Anttilan nuoren, ystävän uskollisen takaa tään elämänvuoren muistan kuin jalokiven.

9.
Mitä vielä sanoisinkin tässä tervehdykseksi – ehkä syyt on useimminkin vakuuttaa se todeksi, että heimo sekä kansa, joka vaalii kotiansa, seisoo iät kannoillansa.
Vehkajärvellä, jos missään kotiseutu meille näyttää, kuinka heimo tehtävissään jalon kutsumuksen täyttää.

Kaunis luonto matkaajaakin täällä neuvoo, muistuttaakin: Rakastakaa kotianne, isäin työtä, heimoanne, huomatkaa se kuinka ennen, työt on tehty vuotten mennen.
Meidän hyväksemme ovat isät käyneet taistot kovat. Meill on helpompi kuin heillä, valmiit pellot, koulut meillä.

Kukin meistä tajuaa: perintö tää velvoittaa. Kukin meistä paikallamme auttakaamme toisiamme.
Kaunis kotiseutu tää yhteismieltä virittää. Milloin kotiseudun kuvat mielissämme kirkastuvat,
muistakaamme aatoksin silloin kansan vaiheetkin, heimolaisen etäisenkin pidämme kuin omaisenkin.

Auttaa tulee, helpottaa, sitä meille opettaa tämän koulun kirja suuri, kuvineen se aukeaa ympärillä, lukekaa.
Nuoriso, te, uusi suku oppikaa se läksynluku, kauniin koulun, seudun oman läksy kotiseudun soman,
jotta muukalainen taasen teidän luona kerran saa sen opetuksen, jonka minä vuosina sain synkimpinä:

Luonnon kauneus tarttuu tää, siitä sydämen jalous viriää. Vaikka asuinkin täällä vain hetken pienen, iät tänne kaipaan kuin kaukana lienen.
Uni kauneinta milloin mun nähdä suo tänne soutaa mun hopeisten salmien luo.

Toivotus
10.
Viisikymmenvuotiaan on jo aika tarkastella, mitä noista vaiheistaan oppi vuotten taipaleella.
Ensi vuosi vapauden vaikein ehkä kohtaloista, nyt jo tie on tasainen kohti aikaa aurinkoista.
Ensi vuosi vapauden iskut antoi, kieltämättä. Koulu kärsi voittaen. Onnitellen lyömme kättä.
Onni liittolainen on oiva, vaikka oikkuun häilyy. Toivonkin, nyt tulkohon työhön siunaus, se säilyy.

SEURA N:O 19 1963 8/5-14/5

He olivat ystäviä – kerran….
yhtäkkiä hänestä tuntui siltä, että ystävät käänsivät kadulla pois katseensa nähdessään hänet….miksi?
“Kas, terve, etpä ole käynyt meillä aikoihin!” “Niin… hm.. on ollut niin paljon työtä… hm ja muuta!” “Hei – tapasin tänään Vuorisen” “Niinkö – miksi emme muuten tapaa enää heitä?” ” Kai me olemme hänestä tylsiä ja happamia. Veljesi Olli vihjaisi muuten äsken jotain siihen suuntaan – sanoi, että miehenkin tulisi olla raikas…” “Hyvä, että Olli uskalsi sanoa suorat sanat! Rexona tekee todella raikkaaksi! (mies kuuraa kainaloitaan suihkussa)” Myöhemmin: “Tervetuloa! Mukava nähdä teidät taas!” “Kiitos – oli niin hauska tulla!”
Raikkautenne vuoksi – Rexona.
****

hän tuoksuu niin raikkaalle
Kaksin olisi tietysti kauniimpaa… Mutta minkä sille voi, kun tyttö on aina niin reipas ja viehättävä, niin hyvätuoksuinen – kaikki pyrkivät hänen seuraansa…
Tytöllä on pieni raikas salaisuus – hän käyttää Yaxa Colognea – itsensä ja ympäristönsä vuoksi.
Yaxa Cologne viisi viehättävää tuoksua – valitkaa niistä omanne – olkaa raikas koko päivän.
****

ripsien ja kulmakarvojen kestoväri
Nyt teidän tarvitsee tehdä make up silmillenne vain kerran kuukaudessa. Sulfocolor ripsi- ja kulmaväri pysyy viikkoja. Voitte käydä suihkussa, saunassa, uimassa, Sulfocolor ei irtoa. Silmänne näyttävät valloittavan tehonsa aamun ensi hetkistä.
Indal oy
****

Loistavasti lohkottua

Schopenhauer: Rikkaus on kuin merivesi: mitä enemmän sitä saa, sitä janoisemmaksi tulee.
Picasso: Taide on valhe, joka saa meidät ymmärtämään totuuden.
Francoise De Sales: Tehdyn peittäminen valheella on samaa kuin tahran korvaaminen reiällä.
Goethe: Mikä hallitus on parhain? Se, joka opettaa meitä hallitsemaan itseämme.
John Wayne: Nainen, joka haluaa pyydystää miehen, ei koskaan saa näyttää naiselta, joka haluaa pyydystää miehen.
****

NAISTEN MAAILMA 1962 NO 4

Värit ja terveys

Värit eivät ole yhdentekeviä edes pienelle lapselle. Jos hänen on valittava leikkiauto tai nukke, tarttuu hän tavallisesti muitta mutkitta punaiseen. Se on hänestä kiinnostavin ja kaunein. Varttuneemman maku vaihtelee, mutta oma lempivärinsä on jokaisella, samoin on myös värejä, joita emme voi sietää. Mutta värit eivät ole vain silmiemme iloksi. Niiden merkitys elämäämme on suurempi kuin kenties osaame aavistaa. Ne vaikuttavat mielenterveyteemme, jopa osto- ja ruokahaluummekin.

Goethe ei varmasti ollut ensimmäinen, joka oivalsi värien merkityksen ihmisen psyykkisen ja moraalisen tilan kohentajana. Hän ylistää luonnon vihreyttä tyytyväisyyden ja rauhan lähteenä.

Arvo Ylppö maalautti sairaalan seinille erivärisiä kuvia, hauskoja kuvia. Vaatteiden piti olla värikkäitä, vaihtelevia. Arkkiatri Ylppö väitti, että Suomen kansan raskassoutuinen mieliala johtuu hyvin suuressa määrin varsinkin maaseudullamme harrastetusta mustasta tai harmaasta, raskaasta yksivärisestä pukeutumisesta. Ylpön harrastama terapia on saavuttanut hyviä tuloksia.

Sairaaloiden väri on lähes kautta aikojen ollut valkea eikä suinkaan yksin hygieenisistä syistä.
Eräässä sveitsiläisessä hermoparantolassa olevat potilaat sijoitetaan eri värein maalattuihin huoneisiin heidän tilansa mukaan. Kiihottuneessa
Kiihottuneessa mielentilassa olevat sijoitetaan sellaisiin huoneisiin, joiden seinät on maalattu mustan-vihrein luotisuorin viivoin. Joillekin sopii kirkkaanvihreä viivoitus.
Täysin apaattiset sijoitetaan huoneisiin, joiden seinät ovat punaiset tai oranssin väriset.

On havaittu, että kun työsalin aikaisemmin valkeat ja harmaat seinät on maalattu punaisiksi, on työteho kohonnut huomattavasti.
Oranssi ja vihreä myös lisäävät työtehoa.
Keltainen ei juuri lisää työtehoa.

Myyjäoppilaskin tietää, kuinka paljon paremmin värikäs pakkaus myy verrattuna värittömään.
Herkkutavaramyymälöihin sopii vain yksi väri, sinivihreä.
Jos iäkkäiksi ehtineet naiset haluavat näyttää nuoremmilta, on heidän värinsä punaisen ja purppuran sekoitus. Se tasoittaa vuosien merkit ja vaikuttaa virkistävästi.

Eri ruuat kannattaa tarjoilla erivärisiltä lautasilta. Lapsista on viehättävin värikäs lautanen.
On laskettu,että ravintola on saattanut myydä salaattiansa puolta enemmän värillisten kuin valkeiden lautasten avulla.
Oikein valittu valaistuksen väri korostaa ruuan maittavuutta.
****

Pehmeät ja raikkaat huulet….
Tosca-huulipuna tuo huulillenne joustavaa pehmeyttä ja raikkautta jota ette ole ennen kokeneet… Sen äärimmäisen hieno laatu tekee mahdolliseksi
moitteettoman kaaren piirtämisen sekä tasaisen ja niin kestävän kiinnittymisen.
Ja oman yksilöllisen värisävynne löydätte Tosca-huulipunien rikkaasta ja loistavasta kauden muotivärien valikoimasta.
tämän takia Tosca. kautta maailman 4711 tuotantoa
****

Lasten suusta

4-vuotiaalla tyttärelläni oli tapana tuoda kotiin suuri sakki tovereitaan, joten sanoin hänelle: Tuo vain yksi toveri kerrallaan, niin on äidin mielestä mukavampi. Seuraavana päivänä tytär oli ovella ja päästi ovesta yhden kerrallaan sisälle, vetäen aina välillä oven kiinni sanoen: Ei saa tulla kun yksi kerrallaan, äiti on niin sanonut. Siten päästettiin kaikki vähitellen sisälle.
a.K-a Pajusaari

2 1/2 -vuotias Marja oli päässyt isänsä kanssa kylään ja ujosteli koko ajan talon väkeä. Isä sitten pois lähtiessään kysyy että mitenkäs nyt sanotaan kun kylästä lähdetään. Vähän aikaa mietittyään sanoo Maija: Lähdetään isä vaan ilman muuta.
A.N-n. Kuohu

Nelivuotias helsinkiläisherra Tapio oli ensi kertaa käymässä maalla tätinsä luona. Hän seurasi ihmeissään, kun täti laittoi puita hellaan. Hetkisen kuluttua hän halusi taas katsella tuota merkillistä touhua ja tokaisi: Laitapa täti taas palikoita paistumaan.
L.L-n. Helsinki

Pikku-Jaakki oli ollut ensimmäisen päivän koulussa. Hän tuli kotiin aapinen kainalossa. Hän istui syvään huokaisten pöydän ääreen ja lausahti: Nyt se touhu sen A:n kanssa alkoi.
S.V-n. Helsinki

Perheessä oli ennestään kaksi lasta. Äiti opetti 6-vuotiaalle Tapiolle laskentoa. Kuinka monta vauvaa meille vielä pitäisi syntyä, että teitä lapsia olisi meillä 10?
Tapio, joka kuopuksena oli kovasti vastaan uuden vauvan ilmestymistä, vastasi lujasti: Tuo nyt ainakin on helppo laskea – 10 tietysti. Äiti ihmetteli, mutta Tapio tokaisi: Jos niitä lapsia vaan vielä tulee, niin me Tuijan kanssa ainakin lähdemme kotoa pois, ja alusta saatte kaiken alkaa.
R.K-n. Pielavesi

KUHMOISTEN SANOMAT keskiviikkona elokuun 8. päivänä 1973

Heinäkuun lämpö yli keskiarvon

Menneen heinäkuun keskilämpötila nousi Etelä- ja Keski-Suomessa 2,5-3 astetta ja Pohjois-Suomessa 3-4 astetta pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolelle. Vuosisadan ennätyslukemiin ei sentään päästy missään puolella maatamme, vaikka Lapissa ennätystä jo lähenneltiinkin.

Päättynyt heinäkuu oli viime vuoden heinäkuuhun verrattuna Itä-Suomessa hiukan viileämpi. Länsi- ja Pohjois-Suomessa yleensä hiukan lämpimämpi. Kuukauden ylin lämpötila 31.9 astetta saavutettiin 6.7. Helsingin lentoasemalla. Viime vuonna heinäkuun ylin lämpötila oli Lappeenrannassa mitattu 33.1 astetta.

Päättynyt heinäkuu oli huomattavasti normaalia kuivempi suuressa osassa maata.

*****

Uusi sosiaalisihteeri

Sosionomi Toini Kastinen otti Kuhmoisten sosiaalisihteerin toimen vastaan viime viikon maanantaina. Hän siirtyi Kuhmoisiin Hämeenlinnasta, jossa toimi sosiaalihuoltajana. Kuhmoisten kunta on odotettua edustavampi ja luonnoltaan mitä kaunein, sanoo sosiaalisihteeri Toini Kastinen tavattaessa. Näin lyhyen tuttavuuden perusteella ei voi vielä muuta sanoa.

*****

Merkillinen murto

Maanantain ja tiistain välisenä yönä oli linja-autoaseman pajazzo tyhjennetty täysin. Poliisista kerrotaan, että sisäänmurtautumisen jälkiä ei näy missään.

Lisää murtoja

Niemisen Korjaamon edessä pysäköitynä olleeseen henkilöautoon murtauduttiin elokuun 1.-2. päivän välisenä yönä. Varkaat veivät mennessään mm. nauhurin, kasetteja ja tankista bensiiniä.

*****

Pirkanmaan maatalousnäyttelyssä uutuuksien erikoisnäyttelyjä

Kangasalan Suoraman näyttelykentälle nousee kesän monipuolisin maatalousnäyttely. Pirkanmaan näyttely, joka järjestetään 10.-12. elokuuta, käsittää koko Pirkanmaan Maatalouskeskuksen alueen eli suurin piirtein Tampereen talousalueen, mutta erikoisuuksiensa vuoksi voidaan sen vaikutuspiiriin laskea koko maa. Näyttelykenttä sijaitsee noin 3 km Kangasalan kirkolta Tampereen suuntaan kulkevan valtatien varrella. Liikenneyhteydet ovat hyvät ja kolmelta eri väylältä tulevat autot ohjataan omalle paikoitusalueelleen.
Maatalousnäyttelyiden perinteisten osastojen lisäksi joita on 7, on nyt otettu mukaan uutuusosastoja, jotka nähdään ensimmäistä kertaa maatalousnäyttelyssä. Tälläisiä osastoja ovat uutuuskoneet, erikoistuotannot, maatilan tietokeskus ja tuotetori. Lisäksi nähdään useita muita uutuuksia, mm. pitkän satokauden mansikka, jonka myynti aloitetaan näyttelyssä ja Charolais lihakarjan huutokauppa lauantaina 11/8 ensi kertaa maassamme.
Koneuutuudet ensimmäistä kertaa omana osastonaan. Koneuutuuksien osasto on huomattava etu näyttelyvieraalle, sillä nyt kaikki mielenkiintoiset uutuudet löytää keskitetysti samalta osastolta. Osaston tavoitteena on antaa ideoita uusista työmenetelmistä.
Tuotetorilla myydään maalaisherkkuja. Tuotetorilla pyritään herättämään etenkin perheenemäntien mielenkiinto. Myydäänhän siellä aitoja maalaistuotteita torikaupan tyyliin. Piirakat, leivät, marjat, juustot, makkarat, sahti, vihannekset, ym tekevät varmasti kauppansa.

KUHMOISTEN SANOMAT 1973 n:O 31 Keskiviikkona elokuun 8. päivänä

Pääministeri Sorsa ennustaa kahvikupista

Kallistuuko kahvi herra pääministeri? Tämä kysymys esitettiin pääministeri Sorsalle kun hän parhaillaan oli nauttimassa Paula-tytön tarjoamaa kahvikupposta Lahden Messuilla. Ei nyt kallistu kuin kupista suuhun, vastasi pääministeri Kalevi Sorsa kysymyksen esittäjälle. Kahvi on suomen kansalle niin rakas asia, ettei parhainkaan hallitus uskalla sen hintaa nostaa. Ennustaisin kuitenkin että painetta tulee olemaan kahvin hinnan suhteen jatkuvasti. Se ei kuitenkaan johdu hallituksesta, vaan huonot kahvisadot vaikuttavat kaikkialla maailmassa. Ennemmin tai myöhemmin on kahvin hintaa pakko nostaa myös Suomessa, siihen eivät auta tullinalennukset eivätkä muut keinot. Tällä hetkellä ei ole näkyvissä mitään sellaista mikä vaikuttaisi hintaa nostavasti, mutta tulevaisuuden kahvikupponen tulee kyllä olemaan kalliimpi suomalaiselle kuluttajalle. Miten paljon? Sitä ei kukaan voi tänään sanoa, siihen vaikuttavat muut seikat kuin ne mitkä ovat hallituksen vallassa, sanoi pääministeri ja kallisti kahvikuppia.
****

Kesäjanoon

Hiennostaneen kuntolenkin jälkeen maistuu parhaiten lämmin C-vitamiinipitoinen juoma.
Kesän helteen ja maantien pölyn vie kuivalta kieleltä raikas, kylmä juoma.
Teetä nautitaan meillä leivän painikkeena ja lähinnä kuumana juomana. Miltä maistuisi jäätee? Todelliselta hellejuomalta, varsinkin silloin, kun sen voi sekoittaa käden käänteessä ja juomaan tulee raikas sitruunan maku.
Kaikki seuraavat juomat on kokeiltu Nestea sitruunatee-jauheella. Milloin juomaa ei ole kotona sen voi korvata jauheesta tai teelehdistä valmistetulla teejuomalla, jonka joukkoon puserretaan sitruunan mehua.

Nuhanenille
Mittaa juomalasiin
3 kukkurallista tl sitruunateejauhetta
3 rkl mustaviinimarjamehua
Kaada lasi täyteen kuumaa vettä. Nauti heti. Voit tehostaa juomaa 1 tl hunajaa.
Saman juoman voi myös valmistaa hellejuomaksi käyttämällä kylmää vettä ja lisäämällä tehoa jääpaloilla.

Iltatee näinkin
Jokainen kaataa kuppiinsa kuumaa vettä ja mittaa joukkoon 3-4 tl sitruunateejauhetta
Sitruunateessä on itsessään sokeria, joten sitä ei tarvita. Teen joukkoon voi sen sijaan sekoittaa lusikallisen voimakasta hilloa tai marmeladia esim. appelsiinimarmeladia tai karpalo- tai mustaherukkahilloa.

Sima
Kuumenna 5 dl vettä kiehuvaksi ja liuota siihen 2 dl fariinisokeria. Kaada seos kulhoon ja mittaa siihen vielä 1 1/2 litraa vettä sekä 1 dl sitruunateejauhetta. Sekoita. Lisää juomaan vielä hitunen hiivaa ja liuota sekin juomaan.
Pane pullojen pohjalle muutama rusina ja jaa juoma niihin. Anna siman käydä keittiön pöydällä ilman korkkia yön yli. Korkita aamulla ja nosta pullot kylmään. Sima on valmista päivän parin kuluttua.
*****

Suomalainen lukee lehtiä vajaan tunnin päivässä

Vuoden alussa ilmestyi Suomessa noin 1500 lehteä, joiden yhteinen levikki oli 21 miljoonaa kappaletta. Vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyviä varsinaisia sanomalehtiä oli 94 ja enintään kaksi kertaa viikossa ilmestyviä paikallislehtiä 137. Aikakauslehtityyppisiä julkaisuja oli ehdottomasti eniten yli 1200. Lehtien lukemiseen käytetään kuitenkin selvästi vähemmän aikaa kuin television ja radion seuraamiseen. Keskimäärin suomalainen käyttää eri joukkoviestimien seuraamiseen viisi tuntia vuorokaudessa, josta radio ja televisio saa kumpikin kaksi tuntia ja lehdet vajaan tunnin. Noin yhdeltä prosentilta väestöstä puuttuu viikottainen yhteys joukkotiedotusvälineisiin, ilmenee viestintäpoliittisen komitean ensimmäisestä osamietinnöstä.
Sanoma- ja paikallislehtien kokonaislevikistä sitoutumaton lehdistö peittää 64%, porvarillinen lehtistö 29% ja sosialistinen 7%.
Väestöstä 34% lukee säännöllisesti yhtä tiettyä lehteä, 32% ei lue säännöllisesti mitään lehteä, 22% lukee säännöllisesti kahta tiettyä sanomalehteä ja 12% useampia lehtiä. Sanomalehden lukeminen on ajallisesti lyhyttä, mutta huomattavasti intensiivisempää kuin esim. sähköisten joukkoviestimien seuraaminen. Lukijoista 48% käyttää sanomalehden lukemiseen aikaa vuorokaudessa vähemmän kuin puoli tuntia ja vain 21% käyttää aikaa yli tunnin.
****

60 000 kansakoululaista saa koulukyydin

Kunnat huolehtivat lukuvuonna 1970-71 lähes 60 000 kansakoululaisen koulukyydistä. Määrä on 15.5 prosenttia varsinaisen kansakoulun kaikista oppilaista. Noin puolet kuljetuksista hoidetaan vakiovuoroisilla linja-autoilla, neljäsosa tilauslinja-autoilla ja neljäsosa henkilöautoilla. Vakiovuoroisten linja-autojen käyttö tulee kunnalle tutkimusten mukan 50 prosenttia halvemmaksi kuin lasten kuljettaminen kouluun taksilla. Aivan viime vuosina on kuitenkin yhä enemmän siirrytty vakiovuoroista tilauslinja-autoihin ja takseihin. Tämän kehityksen seurauksena ovat useat linja-autovuorot käyneet kannattamattomiksi. Vuorojen väheneminen kaventaa syrjäseuduilla asuvien ennestäänkin heikkoja liikkumismahdollisuuksia. Linja-autoliiton arvion mukaan itä-Suomessa ja Pohjanmaalla vähenevät linja-autojen viikottaiset ajomäärät vuosittain 10 prosenttia.
*****

Vanhuksille sattuu eniten jalankulkuturmia
Heikentyneet aistit ja hidastunut liikkuminen vaikeuttavat vanhuksen kulkua liikenteessä. Osoita huomaavaisuutta vanhuksen ylittäessä ajorataa. Heille sattuu eniten jalankulkuturmia.
*****

Kuhmoisten ja Kuhmalahden kuntien KANSALAISKOULUN lukuvuoden 1973-1974 koulutyö alkaa Karkjärven koululla maanantaina 20.8.1973 klo 9:00.
Johtokunta
*****

Tarvitsemme ensitilassa 18 vuotta täyttäneitä miehiä LOMITTAJIKSI paperitehtaallemme 3-vuorotyötehtäviin. Tiedusteluihin vastaa työhönottokonttorimme hoitaja T. Mäkelä puh. 61 311/19 arkisin klo 8.00-16.00 välisenä aikana.
Yhtyneen paperitehtaat oy Kaipola

Beda-tädin piparkakut
*******************
(Suuri annos)2 1/2 litraa siirappia
1 1/2 litraa vettä
1/2 kiloa voita
50 grammaa soodaa
50 grammaa hirvensarvensuolaa
1/2 ruokalusikallista pippuria
1/2 ruokalusikallista inkivääriä
1/2 ruokalusikallista neilikoita
4 ruokalusikallista pomeranssinkuoria
3 kiloa vehnäjauhojaSiirappi, vesi ja voi kiehautetaan ja kaadetaan kulhoon, johon sooda ja hirvensarvensuola lisätään, kun seos on jäähtynyt, niin sekoitetaan siihen mausteet ja vähitellen, ensin sekoittamalla, sitten alustamalla loput jauhoista, kunnes on saatu vetelähkö taikina. Taikinan annetaan seisoa seuraavaan päivään, jolloin siitä otetaan muotilla piparkakkuja Ne kypsennetään kuumassa uunissa.Presidentinrouvan piparkakut
************************

3 munaa
425 g sokeria
1 1/2 dl kermaa
1 1/2 dl voisulaa
100 g manteleita
1 tl hienonnettua kanelia
1 tl hienonnettua kardemummaa
1 tl hienonettuja neilikoita
1 tl soodaa
640 g vehnäjauhoja

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, kerma, voi, mausteet, kuoritut, suikaleiksi leikatut mantelit sekä sooda jauhoihin sekoitettuna pannaan joukkoon. Taikinan annetaan seistä kylmässä joku tunti. Siitä leivotaan kapeita tankoja, jotka paistetaan voidellulla pellillä kohtalaisen kuumassa uunissa. Heti uunista otettua leikataan tangot viistoon n. 3 cm:n levyisiksi viipaleiksi, jotka sitten kuivataan viileässä uunissa.

Lanttusose
*********

1 keskikokoinen lanttu
suolaa
pippuria
muskottikukkaa
50 g voita
1 dl korppujauhoja
1 dl kermaa

Lanttu kuoritaan, paloitellaan kuutioiksi ja keitetään hiukan suolatussa vedessä pehmeäksi. Kun kuutiot ovat pehmeät, kaadetaan keitinvesi pois ja lanttu survotaan perunanuijalla aivan tasaiseksi soseeksi, johon sekoitetaan voi, korppujauhot, kerma ja mausteet.

Pinaattimuhennos
**************

1 kg tuoretta (75-100g kuivattua) pinaattia
50-100 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
3-4 dl kermamaitoa
suolaa
sokeria
2 munaa
vähän pinaatin keitinlientä

Tuoreet pinaatit kiehautetaan vedessä ja hakataan aivan hienoiksi. Kuivat pinaatit keitetään 2 dl:ssa vettä puuroksi. Voi ja vehnäjauhot kiehautetaan ja seokseen lisätään hienonnettu pinaatti, kerma ja niin paljon pinaatin keitinlientä, että saadaan kohtalaisen sakea muhennos, jota keitetään 10 minuuttia. Muhennos maustetaan suolalla ja sokerilla ja koristetaan koviksi keitetyillä kananmunilla.

KUHMOISTEN SANOMAT
keskiviikkona tammikuun 16. päivänä 1974Tässä lehdessä paljon tietoa Kuhmoisten kunnan tilanteesta. Laitan lyhennettyä versiota luettavaksi. Ajankohtaista asiaa 2012, voi verrata vaikka kuntaremonttiin. Tai ainakin saa taustatietoa kehityksen kulusta.MAAHERRA VIERAILI
KEHITYKSEN RESEPTIKSI AKTIIVINEN VÄESTÖPOLITIIKKAKuhmoisten kunnan talous näyttää vakaalta, sillä ei ole suurta velkataakkaa ja palvelutaso näyttää olosuhteet huomioiden hyvältä, totesi maaherra Artturi Jämsen vieraillessaan läänin tuoreimmassa kunnassa viikko sitten. Hän totesi myöskin, että piirihallinnon rajoiksi muodostuisivat lääninrajat. Kuhmoisiin jää vielä joitakin piirirajoja, jotka eivät seuraa lääninrajoja. Kunnan siirtymisen kehitysalueen toiseen vyöhykkeeseen uskottiin parantavan tulevaisuudessa elinkeinoedellytyksiä.

Vierailu aloitettiin Kuntalassa, missä tervehdyssanat lausui valtuuston pj Veikko Kilpanen. Kunnanjohtaja Heikki Suontausta selvitti vieraille kunnan tämänhetkistä tilannetta todeten, että väkilukukehitys kunnassa on ollut erittäin murheellinen. Henkikirjoituksen mukaan Kuhmoisten väkiluku vuonna 1960 on ollut 6015 henkilöä, vuonna 1965 5590, vuonna 1970 4857 ja vuonna 1973 4254 henkilöä. Viime vuosina väestö on vähentyntynyt noin 200 henkilön vuosivauhdilla. Väestön väheneminen ei aiheutunut pelkästään muuttotappiosta vaan myös luonnollinen väestönlisäys on kääntynyt negatiiviseksi. Meidän tilanteessamme tarvitaan aktiivista väestöpolitiikkaa. On luotava uusia työpaikkoja sekä nykyajan vaatimukset täyttäviä asuntoja. Välittömänä seurauksena muuttotappiosta on myös väestön ikärakenteen epäedullinen kehitys. Noin 15% kuntamme asukkaista on yli 65-vuotiaita.

Elinkeinorakenteeltaan Kuhmoisten kunta on vielä melko yksipuolinen. Maa- ja metsätalous tarjoaa toimeentulon suuremmalle osalle kunnan väestöstä. 53.3% hankki toimeentulonsa maa-, metsä- ja kalataloudesta. Teollisuuden osuus 8.5%, kauppa 11.7%, rakennustoiminta 6.3%, kuljetus- ja tietoliikenne 5.4% sekä palvelu- ym elinkeinojen osuus noin 15%.

Kunnanjohtaja Suontausta mainitsi tilannekatsauksessaan myös, että viime vuosina kunta on ollut kehitysalueen ja toisaalta voimakkaasti teollistuvan eteläisen Suomen välialueena. Ei ole löytynyt yrittäjiä, jotka yrityksensä uutta sijoituspaikkaa etsiessään olisivat jääneet kehitysalueen rajan huonommalle puolelle. Kuhmoinen ei myöskään ole ollut kunta, joka olisi kyennyt tarjoamaan ne edut, jotka kehitysalueelle tarjotaan valtion taholta. Kunnan kehittäminen näissä olosuhteissa on aiheuttanut ankaraa painetta veroäyriä kohtaan.

Yleissairaalapaikkojen sijoittuminen Keski-Suomeen on ratkaisevasti vaikuttanut kunna pyrkimyksiin päästä Keski-Suomen lääniin, sanoi kj Suontausta. Näin haluttiin poistaa este kansanterveystyön kuntainliiton muodostumiselta Jokilaakson kuntien kanssa. Kansanterveystyökuntainliiton muodostamisesta ei kuitenkaan ole vielä päästy edes neuvotteluvaiheeseen, mikä johtuu isoisten erimielisyyksistä. Kuhmoinen on selvästi ilmoittanut olevansa valmis kuntainliittoon, jonka lääkintöhallitus pitää välttämättömänä. Kuhmoisilla on 5 keskussairaalapaikkaa. Aluesairaalapaikkoja on niin ikään 5. Kuhmoisissa on nykyisin sekä yksi terveyskeskuslääkärin että yksi terveyskeskushammaslääkärin virka. Kunta on esittänyt yhtä uutta virkaa kummallekin sektorille. Hallinnollisiin tehtäviin sekä ennaltaehkäisevään valistustoimintaan on myös riitettävä aikaa. Vuodeosaston hoitaminen vaatii myös runsaasti aikaa.
Terveyskeskuksen vuodeosasto, entinen paikallissairaala, on valmistunut vuonna 1964. Vuodeosasto on hyväkuntoinen ja varustustasoltaan riittävä Siellä on mm. asianmukaiset laboratorio- ja röngtentilat. Vuodeosasto 20-paikkaisena on liian pieni. Kroonikkopotilaita joudutaan hoitamaan aluesairaalassa, jossa hoito kunnalle tulee huomattavasti kalliimmaksi.

Kunnassa tarjolla olevat palvelut ovat merkittävästi riippuvaisia myös valtion piirihallinnon tarjoamista palveluista. Mikäli kaikki piirihallintopalvelut on haettava kaukaa oman kunnan rajojen ulkopuolelta, tunnetaan palveluvarustus puutteelliseksi.
Kuhmoisten kunta kuului Padasjoen veropiiriin. Kuhmoinen halusi Jämsän veropiiriin, ja tarjosi alatoimiston tilat verotoimistolle. Kävi niin, että Padasjoen veropiiri lakkautettiin ja Kuhmoisten kunta siirrettiin Jämsän veropiiriin ja Padasjoen kunta Asikkalan veropiiriin. Padasjoelle asetettiin Asikkalan verotoimiston alainen alatoimisto, mutta Kuhmoisten alatoimistosta ei puhuttu mitään. Kuitenkin Asikkalan ja Padasjoen keskustojen välinen etäisyys on vain noin 25 km ja Jämsän ja Kuhmoisten keskustojen etäisyys 40 km. Lisäksi koko kuntaa ajatellen meillä liikenneyhteydet ovat huomattavasti heikommat.
Kuhmoisten papereita ei ole ehditty eikä vähään aikaan ehditäkään ottamaan esille Jämsässä, koska Kuhmoisten verotuksen siirryttyä sinne henkilökunta on aivan riittämätön ja työskentelytiloja täytyy saada tuntuvasti lisää.

Kuhmoisten kunta on kuulunut Etelä-Suomen sairausvakuutusalueseen ja kunnassa on toiminut Padasjoen sairausvakuutustoimiston alainen C-toimisto. (tästä asiast pitkä ja monitahoinen selvitys, Jämsä, valtio, jne mukana, lopputulos ei tyydytä Kuhmoista) Olemme erittäin pettyneitä valtionhallinnon piirijärjestelyihin verohallituksen ja kansaneläkelaitoksen osalta Kuhmoisissa. Kummankin sektorin tulisi palvella kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla.

Lääninneuvos U.A. Aarnio selvitti Keski-Suomen läänin historiaa ja sen nykuisiä toimintatavoitteita.

Lääninlääkäri Matti Pesonen selvitti terveydenhuoltoon liittyviä seikkoja ja mainitsi, että Jämsän seudun kansanterveystyön kuntainliiton perustamisesta ei ole vielä tullut mitään.

Lääninpoliisitarkastaja Veli Kokkila ja Jämsan piirin nimismies Esko Koponen esittelivät poliisihallintoa. Poliisitoimen tilat ovat huonot kunnassa ja tämän vuoksi toivotaan uusia tiloja, jotka edesauttaisivat nimismiespiirin säilymistä Kuhmoisissa.

Kuhmoisten Sanomat keskiviikkona huhtikuun 9. päivänä 1975

Johtoasema läänissä keskioluen kulutuksessa

Kun Keski-Suomen läänin asukas joi keskiolutta keskimäärin 34,5 litraa viime vuonna, niin Kuhmoisiin toimitettu keskiolutmäärä 300 000 litraa asukasta kohti jaettuna merkitsee 73,2 litraa. Luku on niin korkea, että sillä saavutettiin johtoasema Keski-Suomen läänin kuntien joukossa keskioluen nautinnassa. Kuhmoisten kunnan kuluttama määrä kasvoi edellisestä vuodesta henkeä kohti lähes 8,2 litraa.

*********

Päivikki Meriläinen: Oppilaat Kuhmoisissa keskitasoa parempia

Viime syksystä alkaen on yhteiskoulun oppilailla ollut mahdollisuus osallistua vapaaehtoiseen musiikin peruskurssiin, jota opiskellaan kaksi tuntia viikossa. Peruskurssilla tutustutaan teoriaan, nuotinlukuun, soittotekniikkaan ja soittovälineiden tunnistamiseen. Kurssi on yksivuotinen ja huipentuu tenttimiseen keväällä.

Soittoryhmiä ja peruskurssia on ohjannut taiteilija Päivikki Meriläinen. Samoin hän opettaa pianonsoittoa ja ohjaa pelimannipiiriä työväenopistossa.

Kivaa, välitöntä ja mukavaa, luonnehtii taiteilija Meriläinen oppilasainestaan, joka on osoittautunut keskitasoa paremmaksi. Täällä ei ole tarvinnut niin mahdottomasti opettaa kuin oletin.

Nyt runsaat kaksi vuotta ja näistä vuosista viimeisen vuoden tiiviissä opetustyössä paikkakunnan musiikkielämän kohottamiseen paneutunut taiteilija Meriläinen jakaa ruusuja ja risuja. Kuhmoisissa on paljon yksilöitä, jotka ymmärtävät musiikin arvon, mutta esimerkiksi kunta yhteisönä ei ole ymmärtänyt niitä mahdollisuuksia, joita pätevä musiikin ammattiopettaja olisi voinut tarjota, Meriläinen toteaa ja jatkaa, että sana kulttuuri tuntuu maistuvan täällä miltei hössötykseltä. Kyllä elämässä tarvitaan muutakin kuin pelkkää leipää. Eräänlaisena perintönä ja toivomuksena hän lausuu, että kunnan päättävät elimet voisivat olla realistisempia ja ajatella niiden ihmisten parasta, joiden asioita ajavat. Maaseutuyhteisö on virikeköyhää ja henkisen puolen tarpeille ei pitäisi viitata kintaalla.

**********

Puulaakihiihdot Kissakulman juhlaa

Kumun vuosittain järjestämä puulaakihiihto hiihdettiin tänä vuonna tavanomaista myöhemmin sääolosuhteiden vuoksi. Sunnuntaina Välkkälän harjulla vallinnut keli oli vähän vaikea, mutta lunta oli riittämiin. Hiihtoja vaivasi kuitenkin osanottajien puute. Sahan metsäosaston joukkue oli paras ajalla 49.42 (Aimo Ojala, Hannes Loippo, Hartte Ojanen), toinen oli Kissakulman nuorisoseuran joukkue ajalla 56.45 (Reijo Keskinen, Kari Manninen, Pentti Linkola). Kolmanneksi selviytyivät Kissakulman sekajoukkue ajalla 1.02.44 (Mirjami Linkola, Jorma Haarala, Hannu Taponen).

Pentti Linkolan mielipidekirjoitus

Kuhmoisten Sanomat keskiviikkona helmikuun 21. päivänä 1973

Yleisöltä:

Kuhmoisten kunnalle, Ilmari Hiitoselle ja kuhmoislaisille

Vanha luonnonsuojeluveteraani Ilmari Hiitonen on Kuhmoisten kunnalle osoittamassaan kirjeessä tässä lehdessä muistanut minuakin, minkä vuoksi tunnen tarvetta suojautua hänen ehdotuksiltaan.
Hiitosen luonnonsuojelupuheenvuoro edustaa sellaista ikuista optimismia, joka nykyajan painajaismaailmassa on käynyt minulle täysin vieraaksi. Jouduttuani läpi vuosien liikkumaan ympäri Kuhmoisten pitäjää ja seuraamaan sen elämänmenoa minun on mahdotonta tajuta, että täällä olisi luonnonystävälle toiminnan sijaa. Onhan Kuhmoisten maisema 1970-luvulla kesäisin taukoamatonta moottoriveneiden jyryä, jonka keskeyttävät vain pomminräjähdykset hyvilanrakennustyömailla, ja talvisin moottorisahojen ja moottorikelkkojen kilpalaulantaa. Taustalla pauhaa kaiken vuotta, öin ja päivin rekka-autojen jyminä valtateillä ja vuoro- ja pienlentokoneiden ulvonta täällä koko maan vilkkaimman lentoreitin varrella. Rannat ja saaret on kaikkialla ahdettu täyteen uskomattomia kesäkopinkuvatuksia, jotka talvella ovat esitteillä kuin Messuhallin lomanäyttelyssä, kesällä ehkä muutaman lepänrisun verhoamina – mutta silloin riehuvat niiden asukkaat kaikenkarvaisine koneineen, matkaradioineen ja kikuvan värisine varusteineen ääneekkäämpinä ja hullumpina kuin Helsingin uimarannoilla konsanaan, ollaanhan täällä maalla ja vapaudessa. Entä Kuhmoisten metsät, nuo tyhmyrien ylistämät – nuo, joista joka metsänomistaja joka ikinen Herran syksy vaanii viimeistä yhtiölle kelpaavaa siemenpuuta kuin susi saalistaan? Siellä täällä ryhmä ongenvavan vahvuisia riukupuita (seuraavan vuoden hakkuuseen), muuten silmitöntä kannokon ja hakkuujätteiden raiskiota, jossakin jokin kataja ja kuusennäre, kallellaan ja kuori toiselta puolen metsäkoneen irti viistämänä; maanpinta ja sammalikko traktoriurien kuopille kalvamana, siellä täällä pyöränraiteessa lätäkkö mudan ja öljyn sekoitusta. Entäpä suot, nuo teerien piilopaikat, nuo iki-ihanat? Joka aarinkin tilkkunen törkyisiin ojiin kauhurilla vedettynä, läpi pitäjän.
En todellakaan voi Hiitosen tavoin uskoa, että jollakin purolehdonsiekaleella olisi tämän katastrofin keskellä merkitystä – on parempi, ettei koululaisia tai muitakaan ihmisiä kuljeteta sellaista katsomaan, helle tulee vain entistäkin pahempi mieli. Minulle luonto on laaja kokonaisuus, ja sitä joko on tai ei ole. Kuhmoisissa ei ole. Ellei Kuhmoisiss olisi vuoria ja mäkiä, meidän “metsämme” näkyisivät läpi Päijänteeltä Kuhmalahden ja Längelmäen rajalle – ei siinä muutama rauhoitettu lehmus paljon varjoa luo.
Kerronpa Hiitosen ehdotukseen liittyvänä jutun aikojen takaa. Kolmisen vuotta sitten sain kirjekuoressa ehdotuksen Kuhmoisten kunnalta. Kunnanhallitus oli jonain heikkona hetkenään ja epähuomiossa tullut perustaneeksi luonnonsuojelutoimikunnan ja valinnut minut jäsenten joukkoon. Tiedotuksen liitteenä kerrottiin lakipykälistä, joiden mukaan jäsenyydestä oli valitettava lääninhallitukselle, mikäli mieli päästä siitä eroon. Ensi lukemalla huolestuin, kunnes luin tiedotuksen tarkemmin ja havaitsin, että minut oli nimetty toimikunnan kokoonkutsujaksi. Ei siis hätää mitään: toimikunta ei kokoontuisi koskaan. Eikä ole kokoontunut. Ei liioin mitään yhteydenottoa kunnan taholta ole näiden vuosien aikana kuulunut – mikä sinänsä kuvastaa tervettä suhtautumista asiaan. Ikävä että Hiitonen ilmestyi sekoittamaan piirustuksia.
Silloin kun luonnonsuojelutyö saa toimia omilla ehdoillaan, silloin minä näen siinä jotakin mieltä. Silloin kun puuhataan kieltoa kaikille yksityisille moottoriajoneuvoille maalla ja vesillä, silloin kun palkataan kunnan työntekijät purkamaan kaikki kesämökinröttelöt rannoilta ja kun pannaan Kuhmoisten metsät 30 vuoden yleiseen hakkuukieltoon ja järjestetään talkoita muurain- ja karpalosoiden ojien umpeentukkimiseksi – silloin minä tulisin mukaan. Mutta se ei tapahdu minun aikanani. Ja lehmuksia minä en lähde rauhoittelemaan.
Niinpä pyydän Hiitoselta ja kunnalta: antakaa minun olla rauhassa. Niin kauan kuin jaksan, yritän puikkelehtia Päijänteellä lasikuitupikakiitäjien ja moottorikelkkojen ristitulessa leipääni ansaitsemassa, ja koetan ummistaa silmäni ja korvani. Joskun matkustan Sääksmäkeen, Hattulaan tai Kalvolaan, missä viimeisillä entisen ajan isäntävanhuksilla on vielä jokin lohko todellista metsää tai suota näytteeksi, tai Helsinkiin vanhoihin kaupunginosiin etsimään hiljaisuutta, tai kävelemään Kaivopuistoon nähdäkseni puita, jotka ovat saaneet kasvaa täyskasvuisiksi.
Älkää siis enää uudelleen perustako luonnosuojelulautakuntaa – pilkanteollakin on rajansa. Rynnistäkää mieluummin teollistamis- ja matkailulautakunnissa, vaatikaa kuusikaistaista moottoritietä pitkittäin Lahteen ja Jyväskylään ja poikittain Tampereella ja Tehinniemen kautta Mikkeliin. Kahmikaa tänne ehdotetut sisämaan atomivoimalaitokset ja öljynjalostamot, niiden paikka on Kuhmoisissa, täällä on vähiten menetettävää. Perustakaa sen sijaan vielä huvilautakunta ja moottorikelkkalautakunta ja vesilentokonelautakunta. Uljas uusi maailma ei ole valmis, viekää se katkeraan loppuun saakka.
Pentti Linkola

Kuhmoisten Sanomat keskiviikkona marraskuun 14. päivänä 1973

Kuhmoinen kehitysaluelakien piiriin ensi vuoden alusta

Kuhmoisten kunta siirtyy automaattisesti kehitysaluelakien piiriin ainakin vuodeksi 1974, mainitsi Kehitysaluerahaston toimitusjohtaja Jouko Loikkanen Motelli Eurooppa 4:ssä pidetyssä esitelmä- ja kyselytilaisuudessa maanantaina. Kolmansia kehitysaluelakeja on kiirehditty ja ne on tarkoitus saattaa voimaan vuoden -75 alusta. Uudella lailla määritellään uudet kehitysaluerajat, koska alueiden kehittyneisyysaste samaten kuin alueellinen rakennekin on saattanut muuttua. Toimialaluetteloon on odotettavissa lisäystä.

Lähetettyjä
Hesan ikkunasta

Takavuosina kaupunkilaiset muuttivat kesäksi maalle saadakseen tuntuman luontoon, voidakseen ylpein äänenpainoin opastaa jälkikasvuaan: Katso, tuo on lehmä, tuo hevonen ja tuo… Katso pahusta, kun livahti piiloon. Se oli jänis, ihan tosi jänis, mutta olipa arka kuin mökkiläisen kakara. (Se oli muuten huvila-asukkaan kesäkissa!)
Mitenkäs nyt? Vanhemmat varustavat mukaansa pussillisen pullaa, leipää, maapähkinää ja tietenkin jälkikasvunsa. Sitten suunnataan matka tosi maalaisympäristöön, sellaiseen, millaisena se oli mummon ja vaarin aikoihin, siis Seurasaareen. Siellä käy havainto-opetus kuin leikiten: Katso, tuo takatuupparia muistuttava lintu, joka tuppaa syliin, on pullasorsa. Hei. Älä huuda noin surkeasti. Sehän on vain orava, kiltti kurre, joka tutkii taskusi. Ja tämä, katso, tämä tässä, joka istuu isin nenänpäällä ja hakkaa maapähkinää, se on talitintti, joka laulaa maaliskuussa, että: titityy, titityy, bussiauto lähestyy.
Ihan totta. Missään muualla en ole saanut näitä lintuja syömään kädestäni kuin Seurasaaressa. Voit sinäkin mennä Antintalon nurkkaukseen isojen kuusten katveeseen. Se on varmin paikka. Avaat kämmenesi ja tuossa tuokiossa siihen istahtaa töyhtötiainen, sinitiainen, talitiainen ja vieläpä varpunenkin. (Senkin paskahottinen, kun työnsi nokkansa tähänkin pakinaan.) Se näet ajattelee, että tuo ihmiskäppyrä uskoo senkin tiaiseksi siinä kiireessä. Sillä jaloissasi tunkeilee sorsaa, fasaania, kyyhkystä ja oravaa niin vimmatusti.
Luonnonsuojelijoilla on huoli miten suojella sudet, karhut, ahmat ja ilvekset sun muut ystävälliset eläimet ihmisten saalistushimolta. Pulma ratkeaa kertaheitolla: Siirretään ne eläimet tänne. Tuossa tuokiossa pahimmatkin sudet tottuvat meihin ihmisiin, tunkevat seuraamme, syövät kiltisti kädestämme ja saattelevat meidän koteihimme. Siitähän matkailunähtävyys kehittyisi.
Mutta varminta lienee, että käväiset täällä ennen tuollaista pedonpaisumusta. Näkisitpä aidon maaseudun, sillä pakettipeltoa Seurasaaressa ei ole.
Väinö Mäkelä

Työväenopistot
Pelimannipiiri Nuorisotalolla perjantaina 16.11. klo 18.30 ja vanhojen tanssien opintopiiri Kuhmolassa samana iltana klo 18.30.
Maatilatalouden kurssi Pataveden koululla huomenna torstaina 15.11. klo 19. Pentti Linkola esitelmöi luonnonsuojelusta.
Yhteiskunnallinen kerho kokoontuu Kylämällä tiistaina 20.11. klo 19 Tauno Ylisjoella. Kotitalousteknikko Annikki Hokkanen Itä-Hämeen Maatalouskeskuksesta esitelmöi kuluttajavalistuksesta.
Kunnallinen kyselytunti ensi maanantaina 19.11. Kuntalassa valtuuston istuntosalissa klo 19.30. Aiheena asunto- ja työllisyysasiat. Alustajina kunnanjohtaja Heikki Suontausta ja työasiamies Risto Lehto. Kahvitarjoilu.

HYMYLEHTI marraskuu 1962

Se on sitten kummallista, että tie kuin tie näyttää levenevän silmissä, kun sitä tarkastelee lumilapio kourassa. Stig Järrel

Muuan hurjapää törmäsi autollaan jalankulkijan kumoon ja sai ajokkinsa pysähtymään vasta vähän matkan päässä. Mies avasi oven ja kiljaisi: Idiootti. Varokaa vähän!
Uhri-parka kohottautui vaivalloisesti kyynärpäänsä varaan ja kysyi: Mitä varten? Aijotteko peruuttaa?