Läsitorilla tavataan (Polkupyörällä Pajulaan -retki 18.7.)

Tulevana lauvantaina pyöräretki Pajulaan toteutuu vihdoin. Kunpa sää suosisi ja välttyisimme vesisateelta. Pilvipoutaa on luvattu.

Kokoonnumme kello 9 Pajulanlenkin ja 325-tien risteykseen. Pyöräilijät ja traktorin peräkärryssä matkustavat, sekä muut läsnäolevat, saavat alkuinfon. Kohteisiin saavumme ryhmänä.

Joku kysyi mitä tarvitaan mukaan. Juotavaa ja muuta evästä voi ottaa, itselleen mieluisaa vaatetusta ja polkupyöräkypärää suositellaan, myönteinen mieliala ja terve maalaisjärki ovat tarpeen, samoin varovaisuus liikenteessä. Retken aikana syömme jauhelihakeittoa ja juomme päiväkahvit.

Ensimmäinen pysähdyspaikka on vajaa kaksi kilometriä lähdöstä, Plevnan talon pihapiiri. Saamme lyhyehkön tiedoksiannon talon historiasta ja kuulemme erään tapausselostuksen. Arja Marttala on luvannut aamukahvit. IMG_3149[1]

Tämän jälkeisiä tapahtumia en käy tässä selostamaan. Totean vain, että Läsitorilla tavataan.

Maire-myrsky

Kyselin viikonloppuna Maire-myrskyn tuhoista Pajulassa. Maire-myrsky oli 1.8.1961. Myrsky saapui Suomeen Virosta. Maisema oli muuttunut aivan mustaksi ja salamointi oli sanoinkuvaamatonta. Isä ja äiti olivat korjaamassa opettaja Konttilan heiniä latoon. Toivo Konttila, opettajan mies, oli hiljattain kuollut, joten apu oli tarpeen.

Tuuli yltyi niin, että se sieppasi mukaansa heiniä, joita äiti ja isä yrittivät nostaa seipäiltä kuormaan. Ladon ovia oli vaikea saada auki ja tuuli reuhtoi niitä. Heinät saatiin latoon, vaikka äiti ei malttanut olla Konttilassa loppuun saakka, vaan hän lähti juoksemaan kotiin. Kotona oli mummo kuuden lapsen kanssa, joista nuorimmaiset kaksoset olivat vasta vajaa kolme kuukautisia.

Puita oli kaatunut sikinsokin tien yli. Pahin kohta oli Helinin ja Pitkämäen kohdalla. Antti Helin oli kertonut, että äiti oli juossut kovinta vauhtia kuin kukaan ikinä hyppien puiden yli. Kotona mummo ja lapset olivat istuneet kaikki yhdessä sängyssä. Joku oli kai ollut jossain vaiheessa komerossa piilossa. Mitään huonoa meillä ei ollut onneksi tapahtunut. Mummo oli arka ukkoselle. Lehmät olivat olleet ulkona, mutta eivät vahingoittuneeet mitenkään.

Rauno Helin kertoi, että myrsky tuli Helinin peltojen välissä olevan metsän läpi Purtinsuon suunnalta. Kaikki puut kaatuivat. Rauno ei ollut kotona, mutta näki tuhon ja korjasi sitä. Helinin navettarakennuksen tiilikatto katosi myrskyn mukana. Antti Helin joutui hankkimaan 1500 uutta tiiltä. Rakennuksen pellonpuoleiset pariovet olivat auki, joten myrskytuuli pääsi sisään ja voimakas pyörre oli tuhoisa tiilikatolle. Hevoskärryt olivat lentäneet nurinniskoin.

Veikko Pitkämäki oli tehnyt uuden hienon maitolaiturin tienvarteen. Se oli saatu valmiiksi edellisenä päivänä ja laituriin oli maalattu nimikin. Maire-myrsky heitti maitolaiturin kauas metsään, jossa se päätyi killumaan puiden väliin.

Myrskyn tekemä tuhoalue ei ollut varsin leveä. Pajulan pahimmat tuhot osuivat juurikin Helin-Pitkämäki kohdalle. Pitkämäen pihasta oli kaatunut puita, mutta kaikeksionneksi ei talon päälle. Jaakkolan eli Mäkisten metsästä kaatui runsaasti puita, joita Heikki isänsä kanssa oli suorinut pitkän aikaa. Korjuu oli hankalaa ja vaarallista.  Tukkipuut menivät pilalle, koska myrsky oli ne pirstonut. Kaikki kyläläiset kärsivät varmasti jotakin vahinkoa Maire-myrskyn takia.

Pajulan kesä 1961 oli synkkä: Toivo Konttilan kuolema ja Maire-myrksyn tuhot. 1.7. menehtyivät auto-onnettomuudessa Osmo ja Tuulikki Lehtonen, isä ja tytär. Samassa onnettomuudessa kuoli kaksi muutakin henkilöä (Lehtosten sukulaisia), jotka olivat samassa autossa ja jäivät junan alle.

Pajulaan myös synnyttiin 1961. Meille kaksoset ja (hatarien) laskelmieni mukaan kolme lasta muihin perheisiin.

Päätän ennakkojutut Polkupyörällä Pajulaan -retkestä tähän. Paljon jäi kirjoittamatta ja ne mitä kirjoitin, niin ne kirjoitin omalla tavallani. Teen vielä raportin retkestä, kun se on toteutunut. Yhteydenottojen perusteella Pajulan kylä kiinnostaa todella monia, joilla on siihen jokin kiinnekohta. Kirjoitussarjani käsitteli vain Pajulanlenkin varren asioita, joten Mattilankylän puoleinen Pajula jäi odottamaan muiden tekemiä reportaasheja. Jotkut ovat kaivanneet valokuvia ja muuta materiaalia Pajulasta. Ehkä pyöräretki innostaa jotakuta keräämään kuvia ja kokoamaan niistä esillelaitettavaa. Muutama sanonta on jo Vehkajärven historiassa mukana. IMG_3151[1]

Polkupyöräretki Pajulaan ei ole yhden naisen show, vaan olen saanut järjestelyapua eri tavoin Vehkajärven Nuorisoseuralta, Pajulanlenkin kyläyhdistykseltä ja useilta yksityisiltä henkilöiltä, jotka esimerkiksi  kertovat retken aikana Pajulan kylästä, henkilöistä/rakennuksista/suunnitelmistaan tai antavat yksityistilansa retkeläisten nähtäväksi. Lisäksi on muonitusväkeä ja kuljetusapua. Odotan mielenkiinnolla retkeläisten kertomuksia ja tietojen jakamista. Olisiko pitänyt varata aikaa jopa yönyli? Mukava on kuulla myös se, miltä Pajulan tulevaisuus näyttää retkeläisten mielestä.

Pajula on niin pieni kylä, että se mahtuu varmuudella jokaisen sydämeen.

Kiitos teille kaikille jo nyt. Tervetuloa osallistumaan retkelle!!

p.s. Pajula on niin suuri kylä, että Radio Suomen ohjelma Suomi Kierros seuraa lauantaiaamupäivällä (hetken klo 9-10.30) Polkupyörällä Pajulaan -retkeä suorana lähetyksenä.

 

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Päivitä uusi varmennus (CAPTCHA) painikkeesta.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.