Kissakulman Nuorisoseura 100 vuotta

Esko Lahtisen puhe Kissakulman Nuorisoseuran 100-vuotisjuhlilla.

Kissakulman Nuorisoseura 100 vuotta

Torppa 26.02.2017

Hyvä juhlaväki

Nuorisoseuran toimintaan tutustuin 1950-luvulla syntymäpitäjässäni Kangasalla. Paikallinen nuorisoseuran Pirtti tuli tutuksi lähinnä minua kiinnostavien ohjelmien seuraajana. Näytelmäesitykset ja ohjelmalliset iltamat vetivät puoleensa, mutta osallistuminen jäsenenä ei tuntunut minun jutultani tuolloin. Opintojen myötä Pirtti tuotantoineen jäi taka-alalle, ja seuraava kontakti nuorisoseuratoimintaan tapahtui virkapaikassani, Vehkajärven koulussa 55 vuotta sitten. Kaappien sisältöjä penkoessani silmiini osui käsintehtyjä lehtiä, Pilke-nimisiä. Vanhimmat niistä oli siistillä käsialalla kirjoitettuja, paikallisia asioita käsitteleviä ja siten mielenkiintoa herättäviä . Jutuista huomasi, että kirjoittajat suhtautuivat aiheisiinsa vakavasti ja todennäköisesti noudattivat sitä arvopohjaa, minkä Santeri Alkio ja Matti Sippola Etelä-Pohjanmaalla olivat 1880-luvulla luoneet. Noin 99 ja puoli vuotta sitten julkaistussa Pilkkeessä oli teksti, jota lainaan tähän esitykseeni.
” Nuorisoseura-aate, jonka kautta koetamme tätä pyrintöä toteuttaa, on viime aikoina hyvin paljon voimistunut ja levinnyt. Ja minä luulen, että se on myös sisäisesti varttunut ja kypsynyt; sen harrastajille on käynyt yhä selvemmäksi, mihin heidän on pyrittävä ja mitä keinoja heidän on pidettävä ja käytettävä, että työ tuottaisi heille hyötyä entistä enempi.
Mitkä ovat ne voimat, jotka saavat aikaan tämän suuren valistuksen aatteen laajennuksen?
Ainoa voima, joka jaksoi murtaa tien näin suurelle uudistukselle yhteiskunnan vähäväkisten jäsenten hyväksi, oli lämmin ja innokas, uhrautuvainen ihmisrakkaus – meihinkin jotka olemme vailla kaikkea sivistystä ja valistusta.”
( Aili Perkiö VNs:n perustamiskokouksessa)
Merkittäviä yhteiskunnallisia parannuksia saatiin ajettua läpi suuriruhtinaskunnan aikanakin eritoten 1850-luvun puolivälistä eteenpäin sortovuosiin saakka ulottuvalla aikakaudella, mutta hyvä kehitys alkoi varsinaisesti itsenäisyytemme aikana. Valitettavasti on tunnustettava, että erityisesti maaseudulla asuvat ihmiset olivat huonommassa asemassa kuin kaupunkien porvariväestö. Siispä oli kulttuuriakin alettava tuottaa itse. Tällaiseen maaperään Nuorisoseura-aate sopi kuin nenä päähän. Huomattiin, että kyläläisistä löytyi piileviä kykyjä, jotka tutussa ryhmässä saivat taitonsa esille ja kipusivat itsetuntoisina vihreille oksille ja jopa valtakunnalliseen kuuluisuuteen. Kissakulman ja Vehkajärven nuorisoseurat perustettiin suuriruhtinaskunnan viimeisinä kuukausina ja nyt 100-vuotiaina ne ovat yhä voimissaan osoittaen hyvät syyt olemassaololleen.
Kansallinen herääminen, josta oli merkkejä jo Ruotsin vallan viimeisinä vuosina, oli innoittaja ja kannustaja aktiivisille nuorille, jotka olivat jo saaneet kuvan suomalaisen kansallisen kulttuurin arvoista .Oli siis olemassa tukeva perustus rakentaa suomalaista itsetuntoa vähä vähältä ja iloita menestyksistä, joita sieltä täältä putkahteli ensin kulttuuriväen tietoon, ja joskus myöhemmin kansanopetuksen kehittyessä ja levitessä maaseudullekin, myös juurevan maaseutuväestön tajuntaan. Sivistys kuului kaikille.
Innostus muuttui kansanliikkeeksi. Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseurojen liiton työ hyvine tuloksineen painosti perustamaan Suomen Nuorison Liiton 1897. Näin koko Suomen alue oli organisoitu. Tällä hetkellä keskusjärjestön nimi on Suomen Nuorisoseurat r.y.
Toiminnan alkuvaiheissa nuorisoseuroissa painotettiin selvästi kansanvalistustoimintaa ja sen vieressä kansallisaatetta. Haluttiin korostaa lukutaidon merkitystä . Kirjojen omistus oli aluksi kallista , joten kirjastolaitoksen toimintaa ei voinut liikaa painottaa.Aluksi puhuttiin lukutuvista, jotka saattoivat toimia monikulttuurillisina keskuksina varsinkin maaseudulla. Nuorisoseuran toiminta koettiin mielekkääksi, jos sen kokoontumisiin mentiin innokkaasti ja odotuksen tuntein. Yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdenvertaisuus loivat turvallisuutta . Maaseutu oli tässäkin mielessä hedelmällistä maaperää.
Kun liikkeen alkuaikoina painotettiin tiedollista sisältöä, niin varsinkin sotien jälkeen tärkeimmiksi linjauksiksi ohjautuivat yhteisöllisyys , sosiaaliset taidot ja kansainvälisyys. Kouluhallituksessa ja opetusministeriössä ansioitunut kouluneuvos Jaakko Numminen kirjoitti teoksen ” Yhteisön voima”, joka oli nuorisoseuratyössä eräänlainen raamattu.
Jos toimintaa olikin aloiteltu vuokratiloissa , talojen tuvissa, kouluilla tai vaikkapa lukutuvissa, haluttiin varmasti jossakin vaiheessa kokonaan omiin tiloihin. Väki kutsuttiin koolle, tehtiin rakennuspäätös ja hyvin usein toteutus suoritettiin talkoilla. Edullisuutta lisäsi se, että rakennuspuut saatiin yleensä lahjoituksena. Tässäkin yhteisölliset ja sosiaaliset taidot näkyivät . Lopputulos oli taatusti ylpeyden aihe näilläkin seuduilla. Oman talon hirsiseinien sisällä jalostuivat monet hyvät suunnitelmat käytäntöön. Muodostui rikas juhlakulttuuri, joka monessa tapauksessa on tällä seudulla jatkunut pian sata vuotta. Musiikki, kansantanssi, lausunta, harrastajateatterityö, perinnejuhlat yms. Seinien ulkopuolella miteltiin fyysisiä ominaisuuksia mm. hiihtokilpailuissa, yleisurheilussa, patikoinnissa, pilkkikilpailuissa ,jopa autojen tarkkuusajossa . Joskus 60-luvulla nuorisoseurat kouluttivat suomalaiset pelaamaan bingoa. Ohjelmalliset iltamat oli toivottu tapahtuma ”lopputansseineen”. Omassa kylässäni Vehkajärvellä on ollut tapana valmistaa kokoillan näytelmä Mansikkajuhlia varten , joiden historia alkaa heinäkuussa 1927 keväällä samana vuonna valmistuneessa Touhulaksi ristityssä omassa talossa.
Omaehtoisen,kotikutoisen ohjelmatuotannon ohella tarvittiin varsinkin näytelmän tuottamiseksi ammattiapua, jota Nuorisoseuraliitto ja piirijärjestöt tarjosivat. Ainakin Vehkajärvellä tehtiin vielä 1960-luvullakin niin, että ohjaaja oli täysihoidossa harjoitteluajan, joka oli tiivis parin viikon rykäisy. Käytäntö lienee ollut samantyyppinen syvällä maaseudulla yleensäkin. Tilanne helpottui tavattomasti, kun kansalaisopistot aloittivat seudulla ja saatiin ohjaajan työskentely viikottaisena opintopiirinä verovaroilla , kunnes valtion kassan huvetessa tämä etu menetettiin ja kustannukset hoidettiin vast’edes kurssimaksuilla.
Nuorisoseurojen jäsenistä tällä hetkellä on alle 29-vuotiaita noin 50 %. Näistä on alle 16-vuotiaita 25 %. Luvut ovat äkkikuulemalta vähintään nuorekkaat. Maaltamuuton seuraukset näkyvät lasten ja nuorten lukumäärän rajuna laskuna, myöskin seuran jäsenistössä. Eiköhän kehityslinja ole täällä Kuhmoisissakin havaittu. Seurojen puuhiin on nykyisin vaikea saada verestä talkoovoimaa ja nuorekkaita , innovatiivisia ajatuksia. Toisaalta vanhat ja kokeneet saavat mahdollisuuden uuteen nousuun. Heillä on elämänkokemusta ja perinnetietoa hyväksikäytettävissä ,että pyörät pyörivät. Toisaalta, mikä estää hyödyntämästä kauempaa tulevia halukkaita ,esim. näyttelemisestä kiinnostuneita nuoria ja varttuneitakin . Ainakin meillä Vehkajärvellä on ollut halukkaita kesäasukkaita ja muita asiasta kiinnostuneita mukana jo vuosituhannen vaihteesta lähtien Tampereelta asti.
Vierailuja ympäristön nuorisoseuroihin on tehty varsinkin sodan jälkeisinä aikoina. Milloin jostakin syystä ei omaa esim. näytelmää ole saatu aikaiseksi, on otettu yhteyttä vaikkapa Kissakulman nuorisoseuraan. Muistan 60-luvulla rajun maaltapaon Vehkajärveltä ja koko Kuhmalahden kunnasta. Näytelmiä ei pystytty omasta takaa valmistamaan Mansikkajuhliin eikä juhlaperinteestä kuitenkaan haluttu luopua. Silloin apua saatiin tämän pirtin näyttelijöiltä. Vastaavasti kun on saatu oma produktio omasta mielestä jotenkin onnistumaan, on järjestetty mahdollisuus esittää sitä naapureissakin. Samalla on saatu heikko aavistus siitä, millaisilla resursseilla kumppaniseurat toimivat. Yhteisöllisyys ja naapuriapu ansaitsivat korkean kiitoksen.
Tänä päivänä on näillä markkinoilla jo monta toimijaa. Miten nuorisoseurat muuttuvassa maailmassa kilpailevien yhteisöjen puristuksessa pitävät paikkansa . Muutoksen mukana olisi pysyttävä, eivätkä siinä pelkästään omat ehdot riitä.Yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus on ainakin osittain toteutunut. Hyvän puhujilla ja toivon antajilla ei ole samanlaista tilausta kuin vuosisata sitten. Tyydymmekö täällä Kissakulmallakin valmiiksi pureskeltuihin resepteihin , joita digitaalimaailma eteemme syytää.
Miettikäämme tätä! Heti kun olemme juhlineet Kissakulman sataa vuotta. Onnea ja iloa!

Esko Lahtinen

Print Friendly, PDF & Email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Päivitä uusi varmennus (CAPTCHA) painikkeesta.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.