Ida-Marian ja Rosan pullopostia Pajulanjärvellä

Postin kulku on ollut viime aikoina takkuista. Kusti ei ole oikein tahtonut polkea. Esimerkiksi Rovaniemellä jotkut eivät ole tällä viikolla saaneet postiaan lainkaan. Jos kirjeposteissa viive mitataan päivissä tai viikoissa, pullopostin osalta voidaan puhua vuosista tai jopa kymmenestä vuodesta. Kerronpa tässä yhden pullopostin tarinan, jota ei ole vielä saatu päätökseen. Toivonkin, että Vehkajärven Sanomat voisi auttaa minua kertomaan tämän tarinan loppuun asti.

Vappuna 2009 teimme mökillä jokavuotista kevätsiivousta, ja tulipa siinä yhteydessä kurkattua myös puuvajan alle. Olin kirjannut siitä mökkipäiväkirjaan seuraavasti: ”Martti avasi pari kesää puuvajan alla pyörineen limsapullon ja löysi pullopostiviestin.” Pari kesää aiemmin olimme löytäneet mökin rantavedestä 1,5-litraisen limsapullon. Taisipa se olla sitä mustaa valtamerkkiä (jota ei nyt mainita nimeltä, koska Vehkajärven Sanomat ei ole mainosrahoitteinen media). Silloin pullo oli jostain syystä vain heitetty puuvajan alle, eikä silloin huomattu sen sisällä olevan mitään. Oliko pullo silloin niin likainen, vai mikä mahtoi olla syynä. En myöskään muista, miksi se piti viskata sinne puuvajan alle eikä palautusautomaattiin, mutta näin kuitenkin kävi. Vappuna 2009 se sieltä löytyi ja onneksi se myös silloin avattiin.

Pullon sisällä oli n. 8 x 9 cm kokoinen paperilappunen, jonka teksti oli kosteuden vuoksi hieman levinnyt, mutta täysin vielä luettavissa. Lappunen on edelleen meillä tallella, mutta nyt sen teksti on jo täysin hävinnyt:

WP_20151115_003

Onneksi olin kaukaa viisas ja kopioin lappusen tekstin mökkipäiväkirjaamme sanasta sanaan:

WP_20151115_002

Viestin jälkeen olin vielä kirjannut päiväkirjaan: ”Yritämme löytää Ida-Marian ja Rosan!” Asia kuitenkin unohtui, kunnes tuli vasta nyt uudestaan mieleen. Päätin etsiä Ida-Marian ja Rosan näin Vehkajärven Sanomien välityksellä.

Pullopostin lähetyshetkestä kului viestin lukemisen hetkeen aika tarkalleen siis 4 vuotta. Pullo oli löydetty pari vuotta aikaisemmin, eli se oli matkannut Pajulanjärvellä yhden tai kahden kesän verran. Se löytyi järven itärannalta, Mattilankylän puolelta, mutta arvelisin sen lähteneen matkaan järven länsirannalta, Pajulankylän puolelta. Viestin avaamisesta kului vielä 6,5 vuotta, ennen kuin sen vastaanottaja ymmärsi ryhtyä viestin edellyttämiin toimenpiteisiin. Tässä tapauksessa kyse ei siis ole niinkään postin kulun viiveistä (minkä tehtävän Pajulanjärvi hoiti varsin mallikkaasti), vaan viestin vastaanottajan hitaudesta. Näiden viiveiden vuoksi viestin kirjoittajat ovat vanhentuneet kymmenellä vuodella, ja Ida-Maria on nyt noin 23-vuotias ja Rosakin jo 16-vuotias.

Tunnetko Ida-Maria ja Rosa Viitasen? Voisitko välittää heille viestin pullopostin löytymisestä? Olisi hienoa kuulla heidän versionsa tarinasta! Millaisessa tilanteessa viesti kirjoitettiin ja pullo laskettiin järveen? Mihin tytöt arvelivat viestin päätyvän? Kauanko vastausta maltettiin odottaa? Muistavatko he enää koko juttua? Jos Ida-Maria ja Rosa löytyvät, lupaan tarjota heille ja heidän löytäjälleen munkkikahvit Vehkajärven kesäkahviossa ensi kesänä. Tai minä tahansa kesänä. Voihan nimittäin olla, että joudun odottamaan heidän löytymistään vielä muutamia vuosia.

Print Friendly, PDF & Email

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Päivitä uusi varmennus (CAPTCHA) painikkeesta.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.