Touhulan rampista katsoen
Ensin ei ollut mitään. Tyhjä näyttämö odotti näyttelijöitä, joita vähän kerrallaan alkoi tulla esiin samalla seuraten keitä muita mahtaa tulla. Jokin pakottava voima pitää olla olemassa, joka saa tällaisenkin kangistuneen kompuran jälleen eloon. Aha, jälleen saatiin uusiakin harrastajia mukaan! Oikein mukavaa. Seuraava vaihe.Mitä näytellään?. Luetaan uusia tekstejä. Vuosi vuoden jälkeen todetaan valinnan riippuvuus näyttelijöiden määrästä ja siitä olettamuksesta, mikä sopii yleisölle. Mikä naurattaa !
Jonakin harjoitusiltana teksti löytyy. Onneksi tällä kerralla melko pian. Siis harjoitteluun jää enemmän aikaa, Vau! Ei sitten tarvitse koko alkukesää rampata Touhulassa. ( tämä toive on tosin osoittautunut turhaksi vuosi vuoden jälkeen). Timon johdolla työskentely käynnistyi, tekstiä luettiin ja vähitellen päästiin asemointiin ja liikkumiseen. Pahaksi onneksi Timo sairastui joulutauolla eikä päässyt enää mukaamme sen koommin. Jatkoimme toki omatoimisesti huhtikuun alkuun saakka. Pakko oli tunnustaa: ohjaaja on näytelmän tärkein henkilö. Marjalla oli esittää ohjaajaehdokas. Mainiota! Vastuu esityksestä voitaisiin vierittää ulkopuoliselle. Meille esittäytyi Kalle Pursiainen, jolla oli pitkä kokemus ohjaamisesta TV 2:n palveluksessa. Huomasimme, että hänellä oli näkemystä, joka sai meidät heräämään aivan uuteen lentoon. Tuli esiin uudenlaisia näyttämökuvia, lavastukset yksinkertaistettiin ja toteutettiin sanoma paljolti yleisön kautta.
Olimme syksyllä valinneet näytelmän,jonka tyylilaji on musta komedia. ”Kuin tuhka tuuleen” on Rauli Jokelinin ja Panu Raipian kirjoittama Tampereen Komediateatterille alun perin sovitettu draama. Kannattaa katsoa se avoimella mielellä ,sillä sen tarjoama huumori sivuaa ihmisen viimeisiä hetkiä. Tapahtumapaikkana on pienehkön kaupungin hautaustoimisto, jota kaksi ikäneitoa hoitaa veljenpojan kanssa. Alalla menee heikosti, sillä ihmisiä kuolee liian vähän. Olisiko tarjouksista apua? Entä kylkiäisistä? Yhteistyö vanhainkotien kanssa? Omatekoiset arkut? Varhennettu työkyvyttömyyseläke? Kaikkea mahdollista mietittiin, mutta ratkaisua ei näyttänyt löytyvän.
” Onko tämä hautaustoimisto?” Kysymyksen esitti muukalainen, jolla myöhemmin todettiin olevan suomalaiset sukujuuret. Hän oli elänyt koko ikänsä Lake Worthissä. Tuo luonnollinen ja yksinkertainen kysymys pani liikkeelle tapahtumaketjun , jolla oli kauaskantoiset seuraukset sekä liikkeelle että henkilökohtaisella tasolla. Tämän enempää en kerro juonesta, ettei katsojan puhde mene piloille.
Voit saada kaiken selville Vehkajärven Mansikkajuhlissa sunnuntaina 6.7.klo 13. Toisen esityksen päivämäärä on sunnuntai 13.7. Näytös alkaa klo 15. Syksymmällä on Touhulan yö, jonka yhteydessä varmaan näytelmä esitetään illan hämyssä.
Kuten alussa mainitsin, alussa ei ollut mitään. Kesällä on tilanne toinen.Silloin, toivottavasti, kohtaavat toisensa hedelmällisessä vuorovaikutuksessa esittäjät , teksti ja yleisö.
Juhlavuoden krapulassa
Esko