Vehkajärvi-sivusto

Uusi 16.12.2007 avattu Vehkajärvi-sivusto

Skip Repetitive Navigational Links

Blogit

Tehkääpä tänne uusia blogeja. Me muut voimme sitten niitä kommentoida. Kannattaa ehdottomasti kirjoittaa tekstit valmiiksi tekstinkäsittelyohjelmalla, ja siirtää ne sitten kopioi-liimaa menetelmällä tänne sivustolle. Aikakatkaisu ja muutkin häiriöt saattavat muuten viedä hengentuotteet bittitaivaaseen..

Napsauta Blogin otsikkoa, niin pääset katsomaan kommentit ja voit kommentoida itsekin.

Blog Posts

DON QUIJOTE Touhulan näyttämölle	Esko Lahtinen \| 5/27/2010 at 9:54 AM

Vehkajärven näytelmäryhmä on ohjaaja Kalle Pursiaisen ehdotuksesta valinnut kesäkauden 2010 näytelmäksi Cervantesin suurteoksen ”Don Quijote de la Mancha ”. Joutuuko harrastajajoukkomme taistelemaan ”tuulimyllyjä ” vastaan kuten näytelmän sankari teki ? Miguel de Cervantes Saavedra oli Shakespearin aikalainen. Kummankin kirjailijan tuotanto perustuu vahvasti kansalliseen historian, mutta Cervantesin pääteos on voimakkaammin mielikuvitusta ruokkiva, lähes unenomainen tarina ritariromaaneja ahmivasta aatelismiehestä, joka vähitellen kadottaa todellisuudentajunsa unohtaen ajan ja paikan . Huolimatta läheisten ihmisten jarruttelusta ja varovaisesta ohjailusta näkemään elämän realiteetit Don Quijote alkaa elää ritariajan elämää. Jokaisella oikealla ritarilla piti olla aseenkantaja . Niinpä Don Quijotekin otti yhteyttä tuttavaansa, talonpoika Sancho Panchaan ja houkutteli tämän mukaansa toteuttamaan yleviä ritariperiaatteita . .Kohtaamansa ihmiset, rakennelmatkin, DQ uskottelee vastustajikseen ja rynnistää taisteluun, ja saa selkäänsä jopa tuulimyllyn siiviltä.Samaan aikaan Sancho on etsinyt itselleen sopivan turvapaikan välttyäkseen isäntänsä kohtalolta. Rintamakarkuriksi hän ei sentään halua, sillä isäntä on luvannut aseenkantajalleen palkkion……. Näytelmämme on dramatisoitu laajasta materiaalista, josta valikoitu määrä seikkailuja on otettu mukaan. Erikoisen haastavaa on ollut lavastuksen toteuttaminen ja puvustus .Odotuksemme kaiken onnistumiseen ovat korkealla. Viime kesän tapaan meillä on tekstin tukena elävä musiikki, joka rytmittää liikettä ja luo ominaisen tunnelman kohtauksiin. Kuinka sankareillemme lopulta käy? Sen paljastavat esityksemme Touhulassa . Ensi-ilta on su 4.7. klo 13 Mansikkajuhlien yhteydessä. Vehkajärvellä 24.05.2010 Esko Lahtinen

NÄYTELMÄKESÄ 2009 VEHKAJÄRVELLÄ	Esko Lahtinen \| 5/27/2009 at 9:45 AM

Edesmennyt TTT:n näyttelijä Eero Roine hauskuutti usein koolla olevaa yleisöjoukkoa lyhytmuotoisilla jutuilla. Tänä päivänä esitystapaa nimitetään stand up- komiikaksi.. Muistan mm. esityksen, jossa hän teki tikusta asiaa. Tikusta, tulitikusta tai jostain muusta tikusta. Tarkoitus oli, että kuulijat löytäisivät aihetta purskahtaa vapauttavaan nauruun, joka jutun jatkuessa alensi entisestään naurukynnysta ja lopulta yleisö suorastaan vääntelehti tai muulla tavalla reagoi fyysisesti näihin hengentuotoksiin. Vielä sata vuotta sitten tikku, ainakin tulitikku, saattoi pintaan vakaviakin tunteenpurkauksia. Jos ei sillä hetkellä talosta löytynytkään yhtään käyttämätönta Sampo-tikkua, ja kun hiillos oli kokonaan hiipunut, niin ettei puhaltamallakaan sitä henkiin saanut, ja kun kahvia piti saada vieraalle änttiin, puhumattakaan omasta väestä, oli eläminen yht’äkkiä vastenmielistä, ja koleus pakkasi päälle. Liikkeelle sitä oli lähdettävä naapurista tulitikkuja lainaamaan. Tuohon aikaankin matkaan saattoi tulla yllättäviä mutkia ja houkutuksia, jotka pakottivat unohtamaan matkan päällimmäisen tarkoituksen , ja kun kerran oli päässyt irti akkaväen holhouksesta, piti ottaa vapaudesta irti kaikki irroitettavissa oleva. Tällaisista lähtökohdista kirjailija Maiju Lassila, oikeasti Algoth Untola, kirjoitti kansannäytelmän ”Tulitikkuja lainaamassa”. Teos ilmestyi v. 1910. Tämänkaltaiset rehevät maalaiskansan kuvaukset olivat harmittomia. Valitettavasti hänen agitoivat kirjoituksensa sanomalehdissä saattoivat hänet kuohuvalla 1910-luvulla niin suuriin hankaluuksiin, että hänelle langetettiin kuolemantuomio vapaussodan aikana. Vehkajärven näytelmäpiiri otti ohjaaja Kalle Pursiaisen toivomuksesta vuoden 2009 kesänäytelmäksi tämän Lassilan klassikon. Se tulee ensi-iltaan su 5.7. klo 13 Touhulan näyttämöllä. En tiedä, saavutammeko Eero Roineen esitysten viihdearvoa, mutta ainakin harjoitusvaiheessa riemu raikaa . Tässä sovituksessa ohjaajan kädenjälki luo omaperäisen kuvan pohjois-karjalaisesta kansanluonteesta, rehevistä ihmistyypeistä ja tavallisen kansan suhtautumisesta virkavaltaan. Ensimmäisen kerran esitystämme tukee elävä musiikki, jonka on suunnitellut ohjaajan kanssa Kusti Vuorinen. Seuratkaapa ilmoituksista esitystemme ajankohtia ja valitkaa itsellenne sopiva hetki saapua nauttimaan teatterituokiosta Touhulassa. Vehkajärvellä 26.5.2009 Esko Lahtinen

Touhulan rampista katsoen	Esko Lahtinen \| 4/21/2008 at 2:33 AM

Touhulan rampista katsoen Ensin ei ollut mitään. Tyhjä näyttämö odotti näyttelijöitä, joita vähän kerrallaan alkoi tulla esiin samalla seuraten keitä muita mahtaa tulla. Jokin pakottava voima pitää olla olemassa, joka saa tällaisenkin kangistuneen kompuran jälleen eloon. Aha, jälleen saatiin uusiakin harrastajia mukaan! Oikein mukavaa. Seuraava vaihe.Mitä näytellään?. Luetaan uusia tekstejä. Vuosi vuoden jälkeen todetaan valinnan riippuvuus näyttelijöiden määrästä ja siitä olettamuksesta, mikä sopii yleisölle. Mikä naurattaa ! Jonakin harjoitusiltana teksti löytyy. Onneksi tällä kerralla melko pian. Siis harjoitteluun jää enemmän aikaa, Vau! Ei sitten tarvitse koko alkukesää rampata Touhulassa. ( tämä toive on tosin osoittautunut turhaksi vuosi vuoden jälkeen). Timon johdolla työskentely käynnistyi, tekstiä luettiin ja vähitellen päästiin asemointiin ja liikkumiseen. Pahaksi onneksi Timo sairastui joulutauolla eikä päässyt enää mukaamme sen koommin. Jatkoimme toki omatoimisesti huhtikuun alkuun saakka. Pakko oli tunnustaa: ohjaaja on näytelmän tärkein henkilö. Marjalla oli esittää ohjaajaehdokas. Mainiota! Vastuu esityksestä voitaisiin vierittää ulkopuoliselle. Meille esittäytyi Kalle Pursiainen, jolla oli pitkä kokemus ohjaamisesta TV 2:n palveluksessa. Huomasimme, että hänellä oli näkemystä, joka sai meidät heräämään aivan uuteen lentoon. Tuli esiin uudenlaisia näyttämökuvia, lavastukset yksinkertaistettiin ja toteutettiin sanoma paljolti yleisön kautta. Olimme syksyllä valinneet näytelmän,jonka tyylilaji on musta komedia. ”Kuin tuhka tuuleen” on Rauli Jokelinin ja Panu Raipian kirjoittama Tampereen Komediateatterille alun perin sovitettu draama. Kannattaa katsoa se avoimella mielellä ,sillä sen tarjoama huumori sivuaa ihmisen viimeisiä hetkiä. Tapahtumapaikkana on pienehkön kaupungin hautaustoimisto, jota kaksi ikäneitoa hoitaa veljenpojan kanssa. Alalla menee heikosti, sillä ihmisiä kuolee liian vähän. Olisiko tarjouksista apua? Entä kylkiäisistä? Yhteistyö vanhainkotien kanssa? Omatekoiset arkut? Varhennettu työkyvyttömyyseläke? Kaikkea mahdollista mietittiin, mutta ratkaisua ei näyttänyt löytyvän. ” Onko tämä hautaustoimisto?” Kysymyksen esitti muukalainen, jolla myöhemmin todettiin olevan suomalaiset sukujuuret. Hän oli elänyt koko ikänsä Lake Worthissä. Tuo luonnollinen ja yksinkertainen kysymys pani liikkeelle tapahtumaketjun , jolla oli kauaskantoiset seuraukset sekä liikkeelle että henkilökohtaisella tasolla. Tämän enempää en kerro juonesta, ettei katsojan puhde mene piloille. Voit saada kaiken selville Vehkajärven Mansikkajuhlissa sunnuntaina 6.7.klo 13. Toisen esityksen päivämäärä on sunnuntai 13.7. Näytös alkaa klo 15. Syksymmällä on Touhulan yö, jonka yhteydessä varmaan näytelmä esitetään illan hämyssä. Kuten alussa mainitsin, alussa ei ollut mitään. Kesällä on tilanne toinen.Silloin, toivottavasti, kohtaavat toisensa hedelmällisessä vuorovaikutuksessa esittäjät , teksti ja yleisö. Juhlavuoden krapulassa Esko

Page:

1