Vehkajärvi-sivusto: Blog Posts

Hiihtokelejä odotellessamme muistellaan viime vuoden kovia kisoja..

väinö kissa

Puuhailusta luovaan toimintaan

Jorma Mattila

Puuhailusta luovaan toimintaan

Vehkajärvellä vuotta 2007 vietettiin puuhaillen. Nuorisoseuran juhlavuoden puuhailuohjelmaan oli annettu tilaa eri ryhmien järjestely- ja viihtymiskokeiluille. Kokeilut tuottivat monia yllätyksiä. Ensiksi oli yllättävää, miten pieni on organisoitua toimintaa pyörittävä joukko. Toiseksi oli yllätys, miten pieni on paikallisten kulttuurikuluttajien lukumäärä.

Puuhailuvuodesta opittiin kuitenkin paljon. Ehdotankin tälle vuodelle aktiivien organisaattoreiden keskittymistä itsekkäästi keskinäiseen luovaan toimintaan, ja unohtamaan yleisölle järjestettävät tilaisuudet. Mansikkajuhlat ja näytelmäpiiri tyydyttävät hyvin paikallisen kuluttajan tarpeet. Irroitelkaa, pitäkää hauskaa, toteuttakaa keskenänne luovia juttuja ja viihtykää. Näitä luovia juttuja voidaan sitten myöhemmin siirtää kulttuurikuluttajille myytäväksi, mikäli toiminnan rahoitus sitä edellyttää.

Vehkajärven kylän kehitys ja asema näyttää aika synkältä. Kylä uhkaa jäädä tulevaisuudessa yhtyneiden maalaiskuntien peräkyläksi. Tämä kehitys ei pysähdy itsestään. Tarvitaan kylän aseman ja mahdollisuuksien luovaa analyysiä. Sellua ei kylässä keitetä koskaan. Puuvirtoja ohjataan siirtomaa ja siirtometsä hengessä Helsingistä tai vielä kauempaa. Pitää uskaltaa ajatella myös oman kylän tulevaisuutta ja tarttua rohkeasti toimintaan, joka tuo kylään myös työpaikkoja. Pienen kylän ei kannata luottaa suurten organisaatioiden voimaan pelastajina. Kylässä tarvitaan luovaa energiaa. Kaikki tarvitsevat energiaa ja energiaa on helppo siirtää. Pienyksikötkin voivat tuottaa myytävää energiaa.

Itsekkäästi luovaan toimintaan keskittymällä saatetaan jopa onnistua aikaansaamaan ilmapiiri, joka tukee pyrkimyksiä rakentaa kylään uutta toimintaa. Kannustamalla toisiamme uskallamme helpommin ottaa riskejä ja rakentaa tulevaisuutta. Tulevaisuus on aina riski, vain menneisyyttä voidaan toistaa ja kopioida.

Talveksi aurinkomaihin

Jorma Mattila

Talveksi aurinkomaihin

Kun ihminen avaa aamuisin silmänsä, hän odottaa näkevänsä valoa. Valossa on helpompi toimia. Pimeydessä on helpompi olla näkemättä ja siihen on helppo kätkeytyä.

Mitähän tuokin tarkoitti?

Tänään tulkitsen sitä niin, että pelkään aktiivisten ihmisten hakeutuvan seuduille, jossa aamu on täynnä valoa ja helppoja mahdollisuuksia. Globaalisti ajatellen helppoa ja valoisaa elämää on rutkasti tarjolla. Thaimaa, Vietnam, Indonesia, Meksiko, Peru. USA. Halpalennolla kauas, vuokramökki ja paikallinen supermarket. Kaikesta tästä maksat alle puolet nykyisistä elinkustannuksistasi. Kun Suomessa juoksevien kiinteiden kustannusten jälkeen käteesi jää vielä käyttövaraa voit vielä hummailla ja harrastella. Lisäksi syöt terveellisesti tuoreita hedelmiä ja vihanneksia sekä liikut ulkona. Pimeys tulee vasta illalla, jolloin voi hoitaa suhteet kotosuomeen internetin kautta tai uppoutua sähköisen viihteen maailmaan. Kielimuurit voidaan ylittää viittomakielellä. Kippis ja kulaus.

Yllä oleva vaihtoehto alkaa kummasti kiinnosta kun ympärillä on enimmäkseen pimeyteen kätkeytyviä ihmisiä. Onko olemassa vaihtoehtoja? Totta kai vaihtoehtoja on. Tuodaan aktiivisia ihmisiä Thaimaasta, Vietnamista, Indonesiasta, Meksikosta, Perusta ja USA:sta ja myydään heille synkkyyttä ja pimeyttä. Pimeydestä kiinnostuneita ihmisiä on paljon. Eri asia on haluammeko pimeyden ihmisiä lähistölle.

Mitä muuta? Voisimmeko itse tulla kätköistämme esiin ja aktivoitua. Kumota pimeyttä valoisalla toiminnalla. Mitenkähän olisi?

Nuorilla on tulevaisuuden uskoa

Jorma Mattila

Nuorilla on tulevaisuususkoa

Manipulaatiosta selviytymistä kutsutaan nykyisin medialukutaidoksi. On hämmästyttävää miten systemaattisesti manipulaatiota harrastetaan ja ketkä ovat liitossa kenenkin kanssa. Huvittavaa on, että Pirkanmaan työnantajatkin tutkituttavat imagoaan Tamperelaisten nuorten keskuudessa. (Aamulehti 4.01.08) Voin hyvin kuvitella miten nuorkauppakamarimiehet työnantajaliitossa peräävät lisärahaa julkisuuskuvansa kirkastamiseen, kun koko nuorkauppakamari myllytys on valunut median piikkiin. Nokia oli tietenkin julkaistun tutkimuksen nykyaikaisin työnantaja niukasti yli Aamulehden.

Nuoret arvostavatkin itse tiedonvälitystä eikä sen sisältöä. Tämä on oiva asia. Kun nuoret hallitsevat median käyttämän sähköisen tekniikan ja rohkaistuvat käyttämään sitä, saammekin luettavaksemme oivallista ja tuoretta havainnointia ympäristöstämme. Tuore esimerkki nuorten ajattelusta on samassa tutkimuksessa 12 sijan saanut M-Real Lielahti. Sen osuus oli 13,4 % maininnoista. M-Real oli kuolinkorinoissaan juuri päättänyt lopettaa Lielahden yksikön pelastaakseen suurinvestointinsa laskennallisen kannattavuuden Kaskisissa. Tamperelaiset nuoret reagoivat tutkimukseen ironialla. Tampereella tehtaan lopetus ei ole kohtalon kysymys kuten Kemijärvellä. Mitä pikemmin M-Real lopettaa toimintansa Tampereella sen parempi. Tammerkosken aitiopaikallekin vapautuisi uusi tila tulevaisuuden tekijöiden käyttöön. Toisaalta YIT ja nuorkauppakamarimiesten ohjailemat poliittiset ryhmätkin saisivat taas rahastettua asemakaavamuutoksilla.

Vanhojen kuolema on ajan kysymys, itse asiassa ne kuolivat jo eilen. Nuoret elävät tätä päivää. Huomiseen halutaan siirtää tämänpäiväinen eikä eilinen.

Kevätesikot kukkivat Vehkajärvellä

Jorma Mattila

Kevätesikot kukassa Vehkajärvellä

Kevät on mielessä, kun kevätesikko kukkii tammikuussa. Maailma on kehittynyt suuntaan, jossa ympärilleen katsomalla, ei enää pysty päättelemään, mistä vuodenajasta on kysymys. Luonto on sekaisin, ihmiset ovat sekaisin. Onko kevätesikon viesti valon ja lämpötilan noususta tietoista harhaa. Tammikuussa maan pitäisi olla lumen peitossa ja ikkunoilla kuuran kukkia. Meidän pitäisi pystyä nauttimaan siitä ajasta, mitä elämme. Irrotetaanko mielikuvamaailmamme luonnon todellisuudesta luomalla pelkkiä odotuksia tulevasta. Siirtyykö käsityksemme luonnon kukkarytmistä elämään Hollannin viljelyodotusten mukaiseksi. Kuinkahan esikkoni käy? Pystynkö siirtämään sen ulos sulaan maahan, ennekuin minulle on myyty keltaiset narsissit odottamaan pääsiäistä. Aikaisesta pääsiäisestä johtuen minun tulisi varautua tekemään hyvin pian tilaa narsisseille ikkunalaudalleni. Pysyykö luonto siteenkään ihmisen perässä hyvästä yrityksestään riippumatta. Optimistina siirrän suksiostokseni kesään.

Uusiutuvan energian tarve kaataa lahot rakenteet

Jorma Mattila

Uusiutuvan energian tarve kaataa lahot rakenteet

Vihdoinkin joku toimii ja sysää kehityksen liikkeelle - EU on puhunut. Uusiutuvan energian käytölle on asetettu velvoitteet. Seurauksena metsän arvo nousee. Muutos saa Suomessa aikaan hirveän Brysselin syyttelyn ja omien virheiden peittelyn. Tulevaa kaoottista tapahtumien vyöryä vauhdittaa tuleva pörssilama, joka kaataa lahoimmat yritykset. Koomisinta tulee olemaan Metsäliiton rooli, jonka tulisi iloita puun arvon noususta. Mutta lähiajan konkurssipommin peittely-yritys tulee viemään sen ajan. Perinteisesti Metsäliitto on palkinnut suurimmat tunarit neuvoksen arvolla, nyt palkinnon saavat ne, jotka on höynäytetty sijoittamaan metsärahaa Metsäliiton teollisuuteen. Tammikuun pörssipeleissä M-realin kurssi on pudonnut jo liki kahteen euroon. Alle kahden euron osakkeilla ei pakollisessa metsäteollisuuden rakennejärjestelyissä ohjausvipua ole. Lahot rakenteet eivät kelpaa pelastettavien yritysten tukipilareiksi. Ei teollisuuspelin laho ole syntynyt Suomen eikä Venäjän metsissä vaan yritysten ja osuuskuntien johdossa.

Pahin tuuliajo on vallinnut M-realissa, jonka johto ei edes vikissyt, kun konsultit veivät heitä suuren maailman yrityspeleihin. Johdon harkintakyvyn rajallisuutta kuvasi kaikenlaisen sisäisen kritiikin kieltäminen ja yrityksen arvojen laatiminen. Arvot eivät olleet johtoa varten. Johto toteutti messiaanista metsäteollista teollisuusstrategiaa. Puukuitu oli pyhyyden ensimmäinen sakramentti. Toinen sakramentti oli puun liike metsästä tehtaalle. Tehtaat olivat puuraaka-aineen maksuautomaatteja ja asiakkaat loppukäyttöaluekartellin laskutusosoitteita. Todellisia asiakkaita ei ollut. Asiakkaansa unohtaneet yritykset lahoavat.

Myrskyillä on taipumus kaataa lahot puut. Toivon, että Suomessa maan hallituksella olisi riittävästi pelisilmää olla tukematta lahoja rakenteita ja kykyä raivata tietä uudelle yritystoiminnalle ohi lahojen korporaatioiden.

Itä-Lappi kuten Itä-Pirkanmaa

Jorma Mattila

Itä-Lappi kuten Itä-Pirkanmaa

Valtaeliitin läänitysjärjestelyissä ei paikallisilla eduilla ole mitään merkitystä.

Metsäteollisuuden uusjakoon haluavat osallistua kaikki. Yhtiöt laskevat tasearvoja, metsäjärjestöt puuvirtoja ja työntekijäjärjestöt työpaikkoja. Kaikki toimi kuten oli yhdessä sovittu, kunnes syntyi Kemijärvi liike. Eliitille oli yllätys sen ymmärryksen laajuus, joka ymmärsi Lapin elinoloja. Liian moni etelän hiihtäjä oli nähnyt turistibusineksen läpi ja hahmottanut paikallisten ihmisten elinolosuhteet. Ihmetellään, eikö siirtomaa menttaliteetti ollutkaan kuollut.

Stora-Ensolla, UPM:llä ja Metsäliitolla on taseissaan paljon tavaraa Kemissä, Oulussa, Kajaanissa ja Enossa. Uudet teollisuusjärjestelyt perustuvat tuotantoyksiköiden suureen kokoon. Vain suuriin yksiköihin investoidaan ja niihin on turvattava puuvirrat. Kun etelän tehtaiden puunhankinnat siirtyvät aina pohjoisemmaksi, on pohjoisten tehtaiden liikuttava alta pois. Kun lopetetaan pieni tehdas pohjoisessa, saavat etelän työntekijävaltaiset tehtaat jatkoaikaa. Paperiliittokin oli asiasta hiljaa kunnes järjestelyjen ulkopuolelle jätetty toimihenkilöunioni päätti profiloitua, päästäkseen mukaan järjestelyihin.

Keski-Suomen puuvirtoja määrittävät tehtaat Raumalla, Kaskisissa, Jämsässä, Valkeakoskella ja Äänekoskella. Lielahti jo suljettiin. Suljetaanko seuraavana sähkösyöppö Jyväskylän Kankaan tehdas. Äänekoskella on heikompi teollinen integraatti kuin Jämsänkoskella. Kaskisen tehdas on jäänyt myös pieneksi ja vanhaksi. Lisäinvestointi edellyttää jonkin vanhan tehtaan sulkemista. Investointipäätös määrittää puuvirtojen suunnan. Toisaalta investointia ei voida tehdä ilman varmuutta puuvirrasta. Metsäliiton on vastustettava puun energiakäyttöä, kunnes metsäteollisuuden peli on pelattu. Metsäliitto on Jordanin johdolla kypsynyt luopumaan teollisuudesta kun metsän merkitys energiavarana kasvaa. Mutta M-real on pystyttävä uudelleenjärjestelyissä rahastamaan. Sovittuja paketteja ei pienien riesojen takia haluta avata.

Tässä pelissä eivät paikalliset ihmiset ole mukana. Itä-Pirkanmaalla ei ole teollisuutta, mutta on metsiä. Hallinnolliset rajat tulevat määrittämään puuvirtojen suunnan. Hallintomallien järjestelyssä ei paikallisia ihmisiä kuulla. Kuntia ajetaan yhteen, jotta seutukuntien hallinnointi olisi helpompaa. Kun kunnissa ei ole lisäarvoa tuottavaa työtä, kunnat jäävät pelissä vain kustannuksiksi, joille pitää löytää kantaja. Eliitti käy etujen kauppaa.

Kukahan Itä-Pirkanmaan etuja ajaa? Tuskin syntyy mitään laajaa Vehkajärvi- tai Kuhmalahtiliikettä. Eipä taida Alatalon rallattelut ennen vaaleja kylänraitilla riittää sympatiapisteiksi.

Osuustoiminta perustuu yhteisön haluun suoriutua paremmin

Jorma Mattila

Osuustoiminta perustuu yhteisön haluun suoriutua paremmin.

Näillä sivuilla on artikkeli Vehkajärven osuuskaupan alkuvuosien historiasta. Artikkeli on erinomainen näkökulma paikallisen elinkeinokulttuurin juuriin. Samalla se on oiva kertomus yksittäisten vahvojen henkilöiden toiminnan merkityksestä yhteisön kehitykseen. Ilman tulisieluisia kehittäjiä yhteisöt muuttuvat harmaiksi takamaiksi. Vehkajärven historia on aina ollut takamaan taistelua hallintorakenteita vastaan. Sen suurin voima on ollut yhteisöllisyys ja joukko vahvoja, tulisieluisia henkilöitä. Ennen osuuskaupan syntyä paikkakunnalla oli tarjolla kauppapalveluja, mutta ilmeisesti niiden tarjoama palvelu oli hyvin rajoittunutta. Osuustoiminnasta haettiin taloudellista voimaa yhdistämällä jäsenten taloudellisia tarpeita niin kuluttajana kuin tuottajana.

Historiasta ilmenee Antton Viljamaan ja Kalle Lahtisen vahva panos osuustoiminnan alkuvuosina. Historian mukaan Viljamaa myös pääosin rahoitti toiminnan alkuvaihetta. Osoituksena henkilöiden vahvasta realiteettien tajusta ja toiminnan ohjauskyvystä on kuvaus puuttumisesta aloittelevan osuuskunnan velaksimyyntiin. Osuustoiminta-aatteen käytännön toiminta vaati varmaankin kovaa koulutusta, josta osalle ihmisiä jäi varmasti vammoja sieluun. Toisaalta liikkeenhoitajien koulutus oli niin tehokasta, että osuuskaupan toisena liikkeenhoitajana toiminut Aleksi Eskola teki myöhemmin merkittävän kauppiasuran Lempäälässä. Osuustoiminta-aatteesta viisastuneena Eskola liittyi ensimmäisten kauppiaiden joukossa Maakauppiaiden keskusliikkeeseen, josta myöhemmin kasvoi Kesko ja K-ryhmä. Pajulan Sipilän talosta perittyä hämäläistä vakaata toimintatarmoa edustaa edelleen Lempäälän Kuokkalan museoraitilla seisova Eskolan K-kauppa. Kauppamuseoksi puoti muuttui Eskolan lopettaessa kaupanpidon 90 vuotiaana arvostettuna K-kauppiaana.

Nuorisoseuran historiasta löytyy myös vahvoja yksilöitä seuran toiminnan ohjaajina. Ei seurantaloja rakenneta ilman vahvaa näkemystä ja talouden hallintaa.

Yhteiskunnan yleinen kehitys ei kuitenkaan ole suosinut reuna-alueita. Rakennettu infrastruktuuri palvelikin vain työvoiman siirtymistä kasvukeskuksiin ja puuraaka-aineen saantia. Reuna-alueiden rikkaus olikin sen edustamaa työvoimareserviä ja metsää. Slogan ”Ihminen on yrityksen voimavara” oli saanut uuden merkityksen. Tänään reuna-alueet eivät ole edes työvoimareservejä vaan näennäistä itsenäisyyttään varjelevia, valtionosuuksista kiinnipitäviä reservaatteja. Mihin paikkakunnan omat tulisielut ovat kadonneet? Onko koulutusjärjestelmämme muokannut ihmiset easy life bilettäjiksi ja kuluttajiksi, jolloin kaiken nannan saa ostamalla. Koulun tavoitteena on kouluttaa ahkeria ja alistuvia tietoviisaita talouselämän tarpeisiin. Tulisieluiset taistelijat nujerretaan näennäistiedoilla ja ohjataan viihdebusinekseen häiritsemästä koululaitoksen asettamia oppimissuoritteita. Ympyrä on sulkeutunut. Viihde kasvaa ja voittaa. Valtakunnan suurimmaksi murheiksi ovat tullut digiboksit. Ärsyynnytään kun viihdettä häiritään.

Tulisieluilla olisi kuitenkin kysyntää. Maaseutu olisi saatava uudelleen elinvoimaiseksi. Elävä maaseutu onkin saanut oman kehityshankkeen. Toivottavasti hanke on muuta kuin kolmannen sektorin hoivahömppää. Vanhassa kaurassa eivät enää jyvät pysy. Tarvitaan uusia taitoja ja keskittymistä uuteen satoon. Nykymaailmassa tarvitaan gps laitteita huomisen signaalien etsimisessä ja tulkinnassa. Vanhat kartat johtavat vain vanhoille kaurapelloille.

Aloitetaan yhdessä huomisen eväiden etsintä nuorten tulisielujen kasvattamiseksi toimijoiksi. Aloitetaan pääomien kerääminen huomisen hyväksi. Luodaan lisäarvoa oivalluksilla ei luontoa rahastamalla. Perustetaan osuuskuntia oivallusten jalostamiseen liiketoiminnaksi.

Laho latva näivettää myös juuret

Jorma Mattila

Laho latva näivettää myös juuret

Metsäteollisuus kasvattaa vain yhtä puuta. Yhteen puujalkaan turvautuminen on vaarallista. Laho puujalkaa laittaa ontumaan. Mitä sitten tapahtuukaan kun myös latva lahoaa. Silloin myös juuret alkavat näivettyä.

Yllä oleva kuvakielonen sopii erinomaisesti Metsäliiton tilanteeseen. Latvalaho ei uusiudu. Julkisuuteen tulleiden kaavailujen mukaan Metsäliitto ajaa M-realin hallitukseen ulkopuolisia metsäteollisuuden asiantuntijoita. Ulkopuoliset asiantuntijat ovat monesti onnistuneet näkemään yrityksen puutteet ja mahdollisuudet paremmin kuin yrityksen omat osaajat. Ymmärrän hyvin, ettei M-realin hallituksessa ole Metsäliiton omia teollisia kasvatteja, koska omaa osaamista ei ole. Omistaja on johtajavalinnoissaankin mennyt metsään.

Ulkopuolisen osaamisen valinnassa heijastuu sama vanhakantaisuus ja arviointikyvyn puute. Mielenkiintoista on, että toinen ulkopuolinen teollisuusmies, Niemelä, joutui eroamaan toimitusjohtajan paikalta, koska hänellä ei ollut omistajan luottamusta kartellien vastaisen toiminnan sisäistämisestä ja läpiviennistä konsernin liiketoiminta-alueisiin. Tehottomuus kartellivastaisuudessa ei tunnetusti ole syntiä Metsäliitossa. Korhonen puolestaan on hankkinut kannuksensa rakentamalla Saksan valtion tukiaisilla paperitehtaan keskeiseen Eurooppaan sekä johtamalla Enson Amerikan investointien haltuunottoa. Ansioistaan Amerikan toiminnoissa Korhonen nousi Enson johtokuntaan. Enson Karvinen näki mainitut ansiot toisin. Metsäliitokin on aina pyrkinyt keinolla millä hyvänsä kansainväliseksi toimijaksi. Kansainvälistymisinvestoinneista halutaan vihdoin kuulla ammattimieheltä jotakin positiivista. Yhteiskunnan varoilla toimiminen ei sekään ole Metsäliitossa mitenkään vastenmielistä.

Toinen mielenkiintoinen piirre hallituksen nimityksissä on se, että hallitukseen halutaan henkilöitä, jotka tuntevat hyvin kilpailijayritysten vahvuuksia ja heikkouksia. Oman yrityksen liiketoimintaa sen sijaan ei tunne kukaan. Metsäliitossa elää vahvana kepulainen poliittinen usko, että valtiovalta pelaa teollisuuden rakennemuutospelissä Metsäliiton pussiin. Silloin M-realin hallituksessa tarvitaan pelureita, jotka osaavat metsäpelissä tehdä siirtoja. Metsäliitolle teollisuus onkin todellisuudessa vain raaka-ainepeliä.

Metsäteollisuuspelissä koetaan kuitenkin yllätyksiä. Lahot karsitaan. Pääomat eivät kasva lahossa metsässä. Metsäteollisuuteen sidottu ulkomainen pääoma ei hyväksy lahoja rakenteita. Suomi kärsii metsäteollisuusjohtajiensa virheistä. Johtajat eivät kärsi, he ovat metsästäjiä.

Touhulan rampista katsoen

Esko Lahtinen

Touhulan rampista katsoen

Ensin ei ollut mitään. Tyhjä näyttämö odotti näyttelijöitä, joita vähän kerrallaan alkoi tulla esiin samalla seuraten keitä muita mahtaa tulla. Jokin pakottava voima pitää olla olemassa, joka saa tällaisenkin kangistuneen kompuran jälleen eloon. Aha, jälleen saatiin uusiakin harrastajia mukaan! Oikein mukavaa. Seuraava vaihe.Mitä näytellään?. Luetaan uusia tekstejä. Vuosi vuoden jälkeen todetaan valinnan riippuvuus näyttelijöiden määrästä ja siitä olettamuksesta, mikä sopii yleisölle. Mikä naurattaa !

Jonakin harjoitusiltana teksti löytyy. Onneksi tällä kerralla melko pian. Siis harjoitteluun jää enemmän aikaa, Vau! Ei sitten tarvitse koko alkukesää rampata Touhulassa. ( tämä toive on tosin osoittautunut turhaksi vuosi vuoden jälkeen). Timon johdolla työskentely käynnistyi, tekstiä luettiin ja vähitellen päästiin asemointiin ja liikkumiseen. Pahaksi onneksi Timo sairastui joulutauolla eikä päässyt enää mukaamme sen koommin. Jatkoimme toki omatoimisesti huhtikuun alkuun saakka. Pakko oli tunnustaa: ohjaaja on näytelmän tärkein henkilö. Marjalla oli esittää ohjaajaehdokas. Mainiota! Vastuu esityksestä voitaisiin vierittää ulkopuoliselle. Meille esittäytyi Kalle Pursiainen, jolla oli pitkä kokemus ohjaamisesta TV 2:n palveluksessa. Huomasimme, että hänellä oli näkemystä, joka sai meidät heräämään aivan uuteen lentoon. Tuli esiin uudenlaisia näyttämökuvia, lavastukset yksinkertaistettiin ja toteutettiin sanoma paljolti yleisön kautta.

Olimme syksyllä valinneet näytelmän,jonka tyylilaji on musta komedia. ”Kuin tuhka tuuleen” on Rauli Jokelinin ja Panu Raipian kirjoittama Tampereen Komediateatterille alun perin sovitettu draama. Kannattaa katsoa se avoimella mielellä ,sillä sen tarjoama huumori sivuaa ihmisen viimeisiä hetkiä. Tapahtumapaikkana on pienehkön kaupungin hautaustoimisto, jota kaksi ikäneitoa hoitaa veljenpojan kanssa. Alalla menee heikosti, sillä ihmisiä kuolee liian vähän. Olisiko tarjouksista apua? Entä kylkiäisistä? Yhteistyö vanhainkotien kanssa? Omatekoiset arkut? Varhennettu työkyvyttömyyseläke? Kaikkea mahdollista mietittiin, mutta ratkaisua ei näyttänyt löytyvän.

” Onko tämä hautaustoimisto?” Kysymyksen esitti muukalainen, jolla myöhemmin todettiin olevan suomalaiset sukujuuret. Hän oli elänyt koko ikänsä Lake Worthissä. Tuo luonnollinen ja yksinkertainen kysymys pani liikkeelle tapahtumaketjun , jolla oli kauaskantoiset seuraukset sekä liikkeelle että henkilökohtaisella tasolla. Tämän enempää en kerro juonesta, ettei katsojan puhde mene piloille.

Voit saada kaiken selville Vehkajärven Mansikkajuhlissa sunnuntaina 6.7.klo 13. Toisen esityksen päivämäärä on sunnuntai 13.7. Näytös alkaa klo 15. Syksymmällä on Touhulan yö, jonka yhteydessä varmaan näytelmä esitetään illan hämyssä.

Kuten alussa mainitsin, alussa ei ollut mitään. Kesällä on tilanne toinen.Silloin, toivottavasti, kohtaavat toisensa hedelmällisessä vuorovaikutuksessa esittäjät , teksti ja yleisö.

Juhlavuoden krapulassa

Esko

Kruununjalokiven salaisuus osa 1

Jorma Mattila

Kruununjalokiven salaisuus Osa 1

Seuraan päivittäin talouselämää ja siinä toimivien yritysten käyttämiä vertauksia ja tarinoita toimintaympäristöstään. Mielestäni ne kuvaavat hyvin, minkä vuosisadan johtamisoppeja yritys soveltaa toimintaansa. Jokaisella vuosisadalla on omat totuutensa.

Suomessa 1900 luvun hallitseva totuus oli tarina, jossa kerrottiin Suomen elävän metsästä. Alkaneen 2000 luvun tarinaa kuvaa slogan ” connecting people”. Tämä Nokian lanseeraama slogan sopii ilmentämään myös nykyistä internet maailmaa. Connecting people johtaa muutoksen dynamiikkaan, joka luo uusia mahdollisuuksia laajenevan tietoisuuden kautta. Tarina kruununjalokivestä oli 1800 lukua kuvaava tarina. Silloin uskottiin ja uskoteltiin, että hallitsijoilla ja ruhtinailla oli holvistossaan toinen toistaan arvokkaampia jalokiviä. Kruununjalokivien uskottiin olevan niin kallisarvoisia, että niiden avulla selvittäisiin kaikista kuviteltavissa olevista vaikeuksista. Aarteet pidettiin visusti holvistossa ja niitä olivat vain harvat, tosi luotettavat henkilöt nähneet. Aarteen arvoa kasvatettiin niistä kertovilla tarinoilla.

On helppo ymmärtää, että metsäteollisuus ankkuroitui vahvasti tarinaansa ”Suomi elää metsästä”. Mitä lähempänä metsän kantoa henkilö eli, sen yksinkertaisempi usko oli. Metsäteollisuuden yritysjohtoonkin valittiin pääasiassa väkevässä uskossa olevia henkilöitä. Surkuhupaista vain on, että mittakaava karkasi käsistä. Globaali maailma kun ei toimi uskomalla suomalaiseen ja lähialueen kantoriittiin. Dynaaminen 2000 luku taas edellyttää jatkuvaa muutosta, mutta miten jättiläiskoneisiin sidottu tuotanto voi muuttua ja kehittyä kuin yhteen suuntaan: sitä samaa kuin ennekin, mutta enemmän ja halvemmalla sekä pidemmillä kuljetusmatkoilla. Junaa ei ilman ratarikkoa voi pysäyttää.

Kruunujalokiven salaisuus osa 2

Jorma Mattila

Kruunujalokiven salaisuus osa 2

Suomen metsäteollisuusyhtiöt ovat rakentaneet toimintaympäristöään yhteisistä lähtökohdista. Johdon ja omistajien arvojen erilaisuudesta johtuen yritykset ovat kuitenkin päätyneet tarinoissaan eri vuosisadoille.

UPM on oivaltanut asiakkaiden liiketoiminnassa 2000 luvulla tapahtuvien muutosten merkityksen sekä oman ydinosaamiseen pohjautuvan kehityksen tärkeyden. Yritys pyrkii näkemään tulevaisuuteen ja kehittämään sitä. Esimerkkeinä on helppo mainita Raflatacin tarraliiketoiminta ja sen ympärille syntynyt osaamiskeskittymä sekä energiaosaaminen. UPM:ssä on synnytetty useita uusia liiketoiminta-alueita, jotka sittemmin on myyty kokonaisuuteen soveltumattomana. Uudet omistajat ovat pääosin onnistuneet kehittämään niitä edelleen. Esimerkkeinä toimivat mm Walkisoft kuivapaperi liiketoiminta ja Walkican nestepakkaukset. UPM:n tulevaisuuteen kuulunevat myös biopolttoaineet, tuotetunnistimet ja pakkaussensorit. Perusmetsäteollisuudessa UPM:n omistajat ovat kyenneet hylkäämään johdon esitykset Amerikan valloituksesta ja epämääräisistä liittoutumista eksoottisiin yhtiöihin. Omistajan taitoa kuvaa myös kantoriitin siirtäminen selluyhtiö Metsä-Botniaan ja panostukset tämän yhtiön jatkuvaan kehittämiseen. Tuskin M-realin arvoilla olisi sellun tekoa aloitettu Etelä-Amerikassa.

Stora-Enso on selvimmin jäänyt Suomi elää metsästä syndrooman vangiksi. Pääomistajan, kauppa- ja teollisuusministeriön idänkaupan sankarivirkamiehet eivät tunnistaneet mikä on omaa ja mikä naapurin puuta. Metsäinsinöörit laskivat ja todistivat että naapurin puu liikkuu halvalla ja sitä on riittämiin. Omat metsät myytiin. Kymenlaaksoon rakennettua metsäteollisuus Eldoradoa ei voitu tunnustaa virheeksi. Joudutaan palaamaan metsään. Liikelaitokseksi muutetulla Metsähallituksella on Lapissa laajoja metsiä. Pääomistajan virkamiehet pitävät huolen, etteivät Eldoradossa valot sammu ja alueelle synny uutta Valcoa. Lapissa käydään vain hiihtämässä. Lappi kouristaa virkamieseliittiä vain hiihtoladulla. Uusi toimitusjohtajakin on metsän vanki. Amerikan toimintojen vangiksi hän ei suostunut jäämään. Hänellä on kuitenkin tahto selviytyä. Ruotsalaisomistajat arvostavat tahtovia ihmisiä. Ruotsalaisten avulla yhtiö selviää. Suomen virkaeliittikin alkaa kaivata tsaariaan, kun omat eväät on syöty. Pelkään tosin, että tsaariksi nouseekin ministeri Pekkarinen, jonka arvoissa Metsäliiton pelastaminen taitaa olla tärkeämpää kuin metsäteollisuuden uudistaminen.

Kaikessa kurjuudessaan Metsäliitto ajelehtii ja etsii pelastusta ahdinkoonsa 1800 luvun keinoin. Metsäliitto on ollut aina taitava perustoimialallaan eli puuhuollossa. Kannolta katsoessa oikea tieto on liian usein johtanut vääriin toimintamalleihin teollisuudessa. Kun 1980 luvulla havaittiin, ettei suomalainen puu riitä maahan rakennetun metsäteollisuuden tarpeisiin, päätettiin silti kasvaa isoksi metsäteollisuusyritykseksi ja lähteä maailmalle. Ostokriteereiksi riitti, että tehtaan piipusta nousi savua ja yrityksessä esiteltiin maineikasta menneisyyttä ja raakapuun sekä sellun käyttömääriä. Tänäänkin Metsäliitto on tehnyt oikean havainnon: M-realia ei kyetä pelastamaan, uudistamaan ja tuomaan lisäarvoa yritykseen. Metsäliitto ei saa hukkua M-realin mukana. Vaaditaan valtakunnan edun nimissä metsäteollisuuden rakennejärjestelyjä. Odotetaan uuden tsaarin jakavan etuja ja oikeuksia sekä pakottavan kepeillä ja porkkanoilla yhtiöitä maksamaan lahosta osakkeesta tähtiluokan hintaa. Yrityksen osien myynnin helpottamiseksi on kehitetty käsite Consumer Packaging, kruununjalokivi. Tarina muistuttaa muutoinkin 1800 luvun tarinoita, sillä siinä jalokivi kuivuu rusinaksi muutamassa vuodessa. Kannolta nousseelle metsänhoitajalle on syötetty taas uljasta historiaa ja näytetty raaka-aineratkaisuja. Vähemmälle huomiolle ovat tietenkin jääneet sellaiset 2000 luvun arvot kuten, että konekannasta yli puolet edustavat nopeudeltaan ja leveydeltään tasoa, joka paperikoneilla oli jo 1930 luvulla. Asiakaskun-nasta merkittävä osa on tupakkateollisuutta, jonka kanssa suurin osa nykyihmisistä ei halua olla missään tekemisissä. Tehtaiden sellu ja osittain jopa hioke tuodaan pyörien päällä uudelleen jauhettavaksi ja siihen lisätään useita kymmeniä prosentteja Etelä Amerikasta tai Englannista tuotua kiveä. Näillä lähtökohdilla toimialan kannattava tuotanto voi perustua vain korkeaan hintatasoon, joka ei säily ikuisesti. Jopa hyvin hoidetut kartellit murtuvat ja markkinoiden jäykistäjät joutuvat antamaan tilaa uusille paikallisille ratkaisuille. Tällöin tuho on nopea. Tarinaa kruununjalokivistä kannattaa kertoa kiihtyvällä tempolla kunnes kupla puhkeaa. Teollisuusmiehet ostavat tulevaisuutta, eivät menneisyyttä. Ostajaksi etsitäänkin ehkä kruununjalokiveä etsivää kiinalaista kauppahuonetta.

Kruununjalokiven salaisuus osa 3

Jorma Mattila

Kruununjalokiven salaisuus osa 3

Metsäteollisuuden historia on kuitenkin kirjoittamatta. Tulevaisuuden tekijät malttavat odottaa rahoituskriisin syvenemistä. Suuryritysten pilkkominen on aina johtanut toimialan jäykkyyksien katoamiseen ja uusien ideoiden ja teknologioiden nopeampaan kehittämiseen ja käyttöönottoon. Uppoavien laivojenkin turva perustuu pieniin pelastusveneisiin. Kestääkö metsäjohtajien ego astua pelastusveneisiin. Omistajille pelastusvene lienee täystuhoa parempi ratkaisu. Pelastusveneissä on aina mahdollisuus uuteen tulevaisuuteen.

Mielestäni metsäyhtiöt tulee rakennemuutoksessa kutistaa eikä kasvattaa niiden kokoa entisestään. Ostaisinko siis metsäyhtiöiden osakkeita? En. - Tai ehkä UPM voisi olla spekulatiivinen osake ennen pilkkomista.

NÄYTELMÄKESÄ 2009 VEHKAJÄRVELLÄ

Esko Lahtinen

Edesmennyt TTT:n näyttelijä Eero Roine hauskuutti usein koolla olevaa yleisöjoukkoa lyhytmuotoisilla jutuilla. Tänä päivänä esitystapaa nimitetään stand up- komiikaksi.. Muistan mm. esityksen, jossa hän teki tikusta asiaa. Tikusta, tulitikusta tai jostain muusta tikusta. Tarkoitus oli, että kuulijat löytäisivät aihetta purskahtaa vapauttavaan nauruun, joka jutun jatkuessa alensi entisestään naurukynnysta ja lopulta yleisö suorastaan vääntelehti tai muulla tavalla reagoi fyysisesti näihin hengentuotoksiin.

Vielä sata vuotta sitten tikku, ainakin tulitikku, saattoi pintaan vakaviakin tunteenpurkauksia. Jos ei sillä hetkellä talosta löytynytkään yhtään käyttämätönta Sampo-tikkua, ja kun hiillos oli kokonaan hiipunut, niin ettei puhaltamallakaan sitä henkiin saanut, ja kun kahvia piti saada vieraalle änttiin, puhumattakaan omasta väestä, oli eläminen yht’äkkiä vastenmielistä, ja koleus pakkasi päälle. Liikkeelle sitä oli lähdettävä naapurista tulitikkuja lainaamaan. Tuohon aikaankin matkaan saattoi tulla yllättäviä mutkia ja houkutuksia, jotka pakottivat unohtamaan matkan päällimmäisen tarkoituksen , ja kun kerran oli päässyt irti akkaväen holhouksesta, piti ottaa vapaudesta irti kaikki irroitettavissa oleva.

Tällaisista lähtökohdista kirjailija Maiju Lassila, oikeasti Algoth Untola, kirjoitti kansannäytelmän ”Tulitikkuja lainaamassa”. Teos ilmestyi v. 1910. Tämänkaltaiset rehevät maalaiskansan kuvaukset olivat harmittomia. Valitettavasti hänen agitoivat kirjoituksensa sanomalehdissä saattoivat hänet kuohuvalla 1910-luvulla niin suuriin hankaluuksiin, että hänelle langetettiin kuolemantuomio vapaussodan aikana.

Vehkajärven näytelmäpiiri otti ohjaaja Kalle Pursiaisen toivomuksesta vuoden 2009 kesänäytelmäksi tämän Lassilan klassikon. Se tulee ensi-iltaan su 5.7. klo 13 Touhulan näyttämöllä. En tiedä, saavutammeko Eero Roineen esitysten viihdearvoa, mutta ainakin harjoitusvaiheessa riemu raikaa . Tässä sovituksessa ohjaajan kädenjälki luo omaperäisen kuvan pohjois-karjalaisesta kansanluonteesta, rehevistä ihmistyypeistä ja tavallisen kansan suhtautumisesta virkavaltaan.

Ensimmäisen kerran esitystämme tukee elävä musiikki, jonka on suunnitellut ohjaajan kanssa Kusti Vuorinen.

Seuratkaapa ilmoituksista esitystemme ajankohtia ja valitkaa itsellenne sopiva hetki saapua nauttimaan teatterituokiosta Touhulassa.

Vehkajärvellä 26.5.2009

Esko Lahtinen

DON QUIJOTE Touhulan näyttämölle

Esko Lahtinen

Vehkajärven näytelmäryhmä on ohjaaja Kalle Pursiaisen ehdotuksesta valinnut kesäkauden 2010 näytelmäksi Cervantesin suurteoksen ”Don Quijote de la Mancha ”. Joutuuko harrastajajoukkomme taistelemaan ”tuulimyllyjä ” vastaan kuten näytelmän sankari teki ?

Miguel de Cervantes Saavedra oli Shakespearin aikalainen. Kummankin kirjailijan tuotanto perustuu vahvasti kansalliseen historian, mutta Cervantesin pääteos on voimakkaammin mielikuvitusta ruokkiva, lähes unenomainen tarina ritariromaaneja ahmivasta aatelismiehestä, joka vähitellen kadottaa todellisuudentajunsa unohtaen ajan ja paikan . Huolimatta läheisten ihmisten jarruttelusta ja varovaisesta ohjailusta näkemään elämän realiteetit Don Quijote alkaa elää ritariajan elämää.

Jokaisella oikealla ritarilla piti olla aseenkantaja . Niinpä Don Quijotekin otti yhteyttä tuttavaansa, talonpoika Sancho Panchaan ja houkutteli tämän mukaansa toteuttamaan yleviä ritariperiaatteita . .Kohtaamansa ihmiset, rakennelmatkin, DQ uskottelee vastustajikseen ja rynnistää taisteluun, ja saa selkäänsä jopa tuulimyllyn siiviltä.Samaan aikaan Sancho on etsinyt itselleen sopivan turvapaikan välttyäkseen isäntänsä kohtalolta. Rintamakarkuriksi hän ei sentään halua, sillä isäntä on luvannut aseenkantajalleen palkkion…….

Näytelmämme on dramatisoitu laajasta materiaalista, josta valikoitu määrä seikkailuja on otettu mukaan. Erikoisen haastavaa on ollut lavastuksen toteuttaminen ja puvustus .Odotuksemme kaiken onnistumiseen ovat korkealla. Viime kesän tapaan meillä on tekstin tukena elävä musiikki, joka rytmittää liikettä ja luo ominaisen tunnelman kohtauksiin.

Kuinka sankareillemme lopulta käy? Sen paljastavat esityksemme Touhulassa . Ensi-ilta on su 4.7. klo 13 Mansikkajuhlien yhteydessä.

Vehkajärvellä 24.05.2010

Esko Lahtinen